Viimepäivät puutarha on saanut vettä koko kylmän ja kuivan kevään edestä. Sade ei haittaa, kun tietää, miten hyvää se tekee kasveille. Kuitenkin toivoisin jo vähän kuivempia päiviä väliin, niin pääsisi pihahommiin, vaikka leikkaamaan viidakkomittoihin yrittävää nurmikkoa tai tukemaan sateessa kaatuneita perennanvarsia. Kosteuden vastapainoksi tehdäänpä visiitti kuivalle ja karulle aavikolleni.
Aavikolla on kukkinut jo pari viikkoa putkeen sammalleimut ja patjarikot upeasti. Aavikkoni on siis pari vuotta sitten tehty kivikkopenkki, joka on perustettu pihatien sorapohjaiseen reunaan. Kärräsin mustan soran päälle punaista koristesoraa ja istutin mehi- ja kivikkokasveja suoraan siihen. Sekoitin vain istutuskuoppaan vähän hiekan ja mullan seosta. Yllättävän hyvin ovat monet kasvit mehitähdistä ketoneilikkaan ja sammalleimuihin siinä viihtyneet. Idean "suomalaiseen aavikkoon" sain ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta Trädgårdstideristä.
Pihatien reunassa sijaitsevalle aavikolle on tullut laitettua aurinkokennovaloja lähinnä tunnelman vuoksi |
Patjarikot ja sammalleimut kukkivat parhaillaan. Myöhemmin aloittavat mm. ketoneilikka ja maksaruohot. |
Edellisen kuvan nurkassa näkyvä liskomainen olemus kuuluu tälle aavikonvartijalle. Entinen lasten lelulisko saa tuoda oman panoksensa aavikkotunnelmaan. ;) |
Patjarikon kukintaa |
Lila sammalleimu |
Ristikki Honkkarin kivikkokasvimixistä |
Löysin pari viikkoa sitten aarteen kukkapenkistäni, nimittäin kerrotun valkonarsissin. Lamppu syttyi ja muistin tuoneeni nyt jo edesmenneen mummoni pihalta perinteistä kerrottua valkonarsissia omaan puutarhaani. Narsissi katosi moneksi vuodeksi ja ehdin sitä harmitella. Nyt se yllättäen ilmestyi perennapenkkiin uudelleen. Kukkia tuli vain yksi, mutta narskun tyvellä näyttää olevan lisää samaa kasvia kapeiden lehtien perusteella. Toivon mukaan tämä makealta tuoksuva narsissi viihtyisi puutarhassani eikä enää katoaisi.