Virkattu kello

Alunperin suunnittelin tärkkääväni vanhan pitsiliinan kelloksi. Mitään en saanut aikaiseksi, mutta sitten huomasin, että jokuhan oli tehnyt oikein ohjeenkin tällaista kelloa varten. Interweave Crochet Accessories 2011 -lehden ohjeella virkkasin seinäkellon jämälangasta. Yksinkertaistin mallia jättämällä uloimmat kerrokset pois eikä se edelleenkään ole mikään maailman kaunein yksilö, mutta itse tehty kuitenkin. Hauskaa ohjeessa oli se, että jokaiselle tunnille on oma kuvionsa.

Kellon virkkasi hetkessä, mutta ongelmaksi muodostui sen kovettaminen. Yritin sitä neljä kertaa vesi-liima seoksella ja ripustin sen jo seinällekin. Tänään huomasin, että pystyasennossa kello ei pidä muotoaan vaan löpsähtää ja  kupruilee sen verran, että viisarit jää kelloon kiinni. Ohjeessa neuvottiin käyttämään kankaankovetinta. Auttaisikohan se tähän ongelmaan?

Perinteisellä Tampereen reissulla tein pikavisiitin Kerässä. Ihana, tunnelmallinen lankakauppa täynnä sellaisia lankoja, jotka voisi ostaa samantien. Olin maltillinen ja ostin vain muutaman kerän jo valmiiksi suunniteltuihin neulomuksiin.

Kännypussukka

Pieni, mutta tärkeä tilaustyö tyttöselle. Kännykälle oma pussukka pienellä isoäidinneliö-taskulla. Inspiraatio täältä, mutta ohjetta en sen kummemmin tarvinnut. Kunhan mallailin pussukan kännykälle sopivaksi ja jätin ylös reiän, johon kaulanauhan saa kiinni.

Saa nähdä, mihin asti tulevalle koululaiselle kelpaa nämä äidin tekemät viritelmät:)

Turkkilaiset unisukat

Neulon niin harvoin sukkia, että en ole oikein koskaan oppinut nauttimaan niiden neulomisesta. Ohjetta pitää tuijottaa koko ajan, välillä jopa tavaan sitä googlen avulla ja yleensä sukista tulee vähän eriparia. Helpotus on suuri, kun sukkapari on lopulta valmis. Kaikesta huolimatta innostuin, kun törmäsin Ravelryssä Turkish Bed Socks -ohjeeseen. Tossuiltahan nämä enemmän näyttävät kuin sukilta, mutta kerrankin näitä oli ihana neuloa. Jopa niin ihana, että suunnitteilla on toinen pari!

Tämä kesä on ollut niin viileä, että nämä sukat tulevat jo nyt tarpeeseen. Lanka on Kirjo-Pirkkaa, joka oli aika natisevaa neulottavaa ja kerää kiitettävästi kaikki pölypallerot ja kissankarvat. Tästä langasta sukat näyttävät perustylsiltä jo mallinkin vuoksi, mutta sain opetella taas pari uutta tekniikkaa.  Seuraavaksi ajattelin kokeilla värikkäämpää versiota Norosta, jaksaisikohan vielä tänään luoda silmukat uuteen pariin?

Pesä purettavaksi

Nurmeksen Taitokeskuksesta löytyi matonkudetta sinapinkeltaisena, joten pakkohan sitä oli mukaan napata. Vieläkin jaksan innostua juuri tuosta keltaisen sävystä! Olin jo aiemmin päättänyt virkata kissoille pesän Eilen tein -blogin ohjeella, joten ei kauaa tarvinnut miettiä, miten nämä kuteet käyttäisin.

Jokin meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä valmis tuotos muistuttaa vain kaukaisesti alkuperäistä. Pesä ei pysy millään kasassa vaan ruttaantuu tuosta päältä, kuten kuvasta näkyy. En tiedä oliko sitten liian pieni koukku ( 7 mm) vai johtuuko kuteesta, joka oli paksuudeltaan todella epätasaista. Jätin suuaukon vahvikkeet virkkaamatta, sillä en saanut kumpaakaan kissaa houkuteltua pesään (paitsi väkisin ja sehän ei auta asiaa ollenkaan). Eli purkuun menee. Voisin virkata kissoille ihan sellaisen peruskorin tai sitten keksin jotain kivaa kotiin. Haudutellaan asiaa jonkin aikaa:)

Pupu

Kummipojan pakettiin sujahti myös tämä pupu, joka ei oikeasti ole niin kankea kuin kuva antaa ymmärtää. Virkattu lintu -blogissa oli esillä varsin ihana pupunen ja sitä kautta löysin linkin Anu Harkin Apupupun ohjeeseen. Apupupun tarina on koskettava, vaikka tämä pupu menikin erittäin onnekkaalle pikkupojalle rakastavaan perheeseen.

Tykkäsin neuloa pupua, jotenkin homma eteni nopeammin ja selkeämmin kuin virkatessa. Jos siis vertaan niihin pariin pehmoon, jotka olen virkannut aiemmin. Hankalinta oli naaman kirjailu, sitä kun en ole juurikaan harrastanut aiemmin. En usko, että lahjan saajaa haittaa se, että pupun silmät on eriparia ja huulet mutrulla.

Oleilu maalla jatkuu vielä vähän, villasukkia tarvitaan enemmän kuin muutama edellisenä kesänä:).

Cascade kummipojalle

Neuloin vuosi sitten tytölle Petite Purlsin Cascade -neuletakin ja ihastelen mallia edelleen. Se on vaan niin ihana! Malli tulikin ensimmäisenä mieleen, kun päätin tehdä kummipojalle jotain itse tehtyä.

Dropsin Karisma on hieman ohuempaa lankaa kuin ohjeessa, joten tein neuletakista suosiolla vuoden ikäiselle sopivan. Lahjan saaja on kohta 3 kk, joten toivoin että takisssa on kasvunvaraa ja se sopisi hyvin päälle sitten syksyllä ja talvella, kun sitä eniten tarvitaan. Mutta miten se näyttääkin niin pienelle? Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun viimeksi on vauvan vaatteita liikutellut.

Puiset omenanapit tilasin Nappikauppa Punahilkasta.

Kiitos kommenteista edelliseen ja aurinkoista heinäkuuta! Huomenna suunnataan kohti Pohjois-Karjalaa.

Filtering Daylight

Ihanaa se tunne, kun inspiraation iskiessä neuleohjeen saa ostettua netin kautta hetkessä ja sopivat langat löytyvät omasta lankavarastosta. Pääsee siis heti neulomaan! Halusin tehdä ystävälle lahjaksi Suvi Simolan Filtering daylight -huivin ja kaapista löytyi sopiva määrä Dropsin Alpacaa.

Ihana malli, selkeä ohje ja kauniin värinen lanka, joten pidän paljon lopputuloksesta. Pikkuisen yllätti, että huivista tuli niin pieni, mutta toivottavasti tälle löytyy käyttöä. Tekisi mieli testata sama malli myös paksummalla langalla, sen verran kivaa tätä oli neuloa.