Monaco

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Principauté de Monaco
Monacon ruhtinaskunta
Monacon lippu   Monacon vaakuna
lippu vaakuna
Monacon sijainti
Valtiomuoto ruhtinaskunta
Ruhtinas
Valtioministeri
Albert II
Michel Roger
Pääkaupunki Monaco
Muita kaupunkeja
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
2[1] km² (sijalla 249)
ei merkittävästi
Väkiluku (2011)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
30 539[1], josta monacolaisia noin 8 000. (sijalla 215)
15 142 / km²
-0,124[1] % (2011)
Viralliset kielet ranskan kieli
Valuutta euro (€) (EUR)
BKT (2006)
 – yhteensä
 – per asukas
sijalla 201
976,3 miljoonaa USD[1]
27 000 USD
HDI (2002) ei määritetty (sijalla -)
Elinkeinorakenne maatalous 0 %,
palvelut 95,1 %,
teollisuus 4,9 % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+1
UTC+2
Itsenäisyys
Grimaldien valtaannousu
 
8. tammikuuta 1297
Lyhenne
Maatunnus
 
MC
ajoneuvot: MC
lentokoneet: 3A
Kansainvälinen
suuntanumero
+377
Motto Ruhtinaan motto: Deo Juvante
(Jumalan avulla)
Kansallislaulu Hymne Monégasque
¹ Monaco on kaupunkivaltio

Koordinaatit: 43°43′58″N, 7°25′11″E Monacon ruhtinaskunta eli Monaco (ranskaksi Principauté de Monaco, monegassiksi Principatu de Múnegu) on valtio Euroopassa. Se on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen. Valtion pinta-ala on 1,95 neliökilometriä, ja asukkaita on noin 30 500. Ainoa rajanaapuri Ranska ympäröi maata pohjoisen, lännen ja osittain etelän puolelta. Kaakkois ja itäpuolella Monaco rajautuu Välimereen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Monacon nimi tulee kreikkalaisesta 500-luvulla eaa. perustetusta Monoikoksen siirtokunnasta.

Genovalaiset perustivat siirtokunnan uudelleen 1215. Genovalainen Grimaldin suku nousi valtaan 1297, kun François Grimaldi valloitti linnoituksen. Vuodet 17891814 Monaco oli vallankumouksen takia suoraan Ranskan hallinnossa täysin epäitsenäisenä. Wienin kongressi määräsi Monacon Sardinian kuningaskunnan protektoraatiksi 1815, jollaisena se oli vuoteen 1860. Monacon itsenäisyys palautettiin 1861 Ranskan kanssa tehdyllä sopimuksella.

Monacon ruhtinas oli itsevaltias perustuslain säätämiseen vuonna 1911 asti. Heinäkuussa 1918 Versailles'n rauhan yhteydessä sovittiin Ranskan rajoitetusta suojelusta, ja että Monaco myötäilisi Ranskaa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa.

Rainier III nousi valtaistuimelle 1949 isoisänsä Ludvig II:n kuoleman jälkeen. Vuoden 1962 uusi perustuslaki lakkautti kuolemantuomion, antoi naisille äänioikeuden ja perusti korkeimman oikeuden. Vuonna 1993 Monaco sai täysivaltaisen aseman Yhdistyneissä kansakunnissa.

Vuoden 2002 sopimus selvensi Monacon asemaa siten, että jos ruhtinassuku sammuu, ruhtinaskunta jää itsenäiseksi valtioksi, eikä sitä palauteta Ranskalle. Monacon puolustus jäi kuitenkin edelleen Ranskan harteille. Vuonna 2002 muutettu perustuslaki mahdollistaa naisen nousemisen hallitsijaksi, ruhtinattareksi.[2]

Rainier III:n kuoltua 6. huhtikuuta 2005 hallitsijaksi nousi hänen poikansa Albert II.[3]

Vuonna 2009 OECD poisti Monacon yhteistyöhaluttomien veroparatiisien luettelosta.[3]

[muokkaa] Politiikka

Monaco on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1911, ruhtinaan ollessa valtion pää. Toimeenpanovaltaa hoitaa valtioministeri, joka on nelijäsenisen hallitusneuvoston puheenjohtaja. Valtioministeri on Ranskan kansalainen, jonka ruhtinas valitsee kolmivuotiselle kaudelle Ranskan hallituksen asettamista ehdokkaista. Vuoden 1962 perustuslain mukaan ruhtinas jakaa vallan yksikamarisen kansallisneuvoston kanssa. Sen 24 jäsenestä 16 valitaan enemmistövaalilla, 8 suhteellisella vaalitavalla.[4]

Paikallishallintoa hoitaa kunnanneuvosto, jossa on 15 vaaleilla valittua jäsentä pormestari puheenjohtajanaan.[4]

Vaikka Monaco ei ole EU:n jäsen, se on tulliyhteistyössä Ranskan kanssa ja sitä kautta tiiviissä talousyhteydessä unionin kanssa.[4]

[muokkaa] Maantiede

Monacon kartta.

Monaco on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio Vatikaanin jälkeen. Se sijaitsee Alppien juurella Välimeren rannalla lähellä Italian rajaa 18 kilometriä Nizzasta itään ja on Ranskan ympäröimä kolmesta ilmansuunnasta. Korkein kohta on Chemin des Révoires (161 metriä), joka on Mont Agel-vuoren rinteellä. Vuoren huippu on Ranskan puolella . Monaco on jaettu neljään osaan (quartiers):

Ruhtinaskunta tunnetaan kauniista maisemistaan ja lauhkeasta ilmastostaan. Keskimääräinen minimilämpötila tammi- ja helmikuussa on 8 celsiusastetta, heinä- ja elokuussa keskimääräinen maksimilämpötila on 26 celsiusastetta.[4]

[muokkaa] Talous

Monacon pääasiallinen tulonlähde on matkailu. Se alkoi kehittyä 1800-luvulla, kun maassa avattiin kasino ja rautatieyhteys Ranskaan. Lisäksi maan vetovoima perustuu alhaiseen verotukseen, joka houkuttelee Monacoon rikkaita veropakolaisia. Monacossa ei ole lainkaan tuloveroa, arvonlisävero on noin 20% ja yritysten voittoja verotetaan 33%. [1] Monacoa on pidetty rahanpesun keskuksena.[5] Se pääsi pois OECD:n harmaalta listalta vuonna 2009.[1]

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestö

Monaco on maailman tiheimmin asuttu valtio. Monacolaiset ovat vähemmistönä ja suurin osa (47 prosenttia) asukkaista on ranskalaisia. Monacolaisia ja italialaisia on molempia 16 prosenttia ja loput 21 prosenttia[1] edustavat 125 eri kansallisuutta.

Ranska on ainoa virallinen kieli, mutta englanti, italia ja paikallinen monegassi ovat myös yleisesti käytettyjä. Lukutaitoisuus on 99 prosenttia. Yleisin uskonto on katolisuus jota harjoittaa 90% väestöstä.[1]


[muokkaa] Kulttuuri

Monaco.

Monaco on tunnettu lähinnä autokilpailuista ja kasinoista. Monacon oseanografinen museo on yksi maailman parhaista, samoin museon akvaario.[6]

Monacon ruokakulttuuri on sekoitus ranskalaista ja italialaista keittiötä. Paikallisia tuotteita, kalaa ja äyriäisiä käytetään paljon. Tyypillisesti aamiainen on pieni kun taas lounaalla ja päivällisellä on useita ruokalajeja.[7]

Monacossa paidatta liikkuminen julkisissa tiloissa on kielletty.

[muokkaa] Urheilu

Monte Carlon kaduilla vuosittain ajettava Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix on yksi autourheilun arvostetuimmista kilpailuista samoin kuin yleensä aina vuoden alussa järjestettävä Monte Carlo -ralli.[8][9]

Monacosta on kotoisin jalkapalloseura AS Monaco, joka pelaa Ranskan pääsarjassa Ligue 1:ssä. Seuran kotistadionina toimii Fontvieillessä sijaitseva 18 500 -paikkainen Stade Louis II.[10]

Monte Carlossa pelataan myös, joka vuosi (usein huhtikuussa) tenniksen ATP Masters-sarjan turnaus. Viime vuosina turnausta on hallinnut Espanjan Rafael Nadal.

Monaco on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1920, yleensä alle kymmenen urheilijan joukkueella. Urheilijat eivät ole saaneet mitaleita, mutta taidekilpailussa palkittiin monacolainen Julien Médécin vuonna 1924.[11]

[muokkaa] Lähteet

  1. a b c d e f g h The World Factbook: Monaco CIA. (englanniksi)
  2. Maatiedosto Monaco Poliittinen järjestelmä
  3. a b Timeline: Monaco BBC News
  4. a b c d Background note Monaco US Department of State:Bureau of European and Eurasian Affairs]
  5. Airing Monaco's Laundry in Public 2000. New York Times.
  6. Visit Monaco
  7. Monaco Countries and their cultures
  8. Once upon a time in Monaco... Monaco Grand Prix Library
  9. Rallye Monte-Carlo Historique 2011 City Monaco
  10. Stade Louis 2 Stadium Guide
  11. Monaco in Olympics Sport reference

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Monaco.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä