Odin
Tätä sivua ei ole 
Odin (myös Wotan, Wodan, Woden, Oden tai Óðinn ) oli muinainen germaaninen jumala, jota palvottiin sekä Manner-Euroopassa, Englannissa että Skandinaviassa. Odin oli "jumalten kuningas", ylimystön, sodan, viisauden ja kuoleman jumala. Odinissa on myös šamanistisia piirteitä. Myyteissä Odinia kutsutaan usein erilaisilla lisänimillä, jotka tavallisesti viittaavat sotaan tai Odinin ulkomuotoon.
Odin-kultin juuret ovat hämärän peitossa, mutta sen uskotaan voimistuneen kansainvaellusajalla. Siihen vaikuttivat roomalaisesta kulttuurista ja uskonnosta omaksutut elementit kuten keisarikultti, roomalaiset sodanjumalat ja ilmeisesti myös mithralaisuus. Nykyisin Odin muistetaan parhaiten viikinkien jumalana. Nykyisin on myös olemassa uuspakanallisia ryhmiä, jotka palvovat Odinia ja toisinaan nimittävät itseään "odinisteiksi".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Odin skandinaavisessa epiikassa
Jumalat jakautuivat Edda-eepoksessa kuvatussa skandinaavisessa mytologiassa kahteen perhekuntaan, aasoihin ja vaaneihin. Odin on ensimmäisen aasan, alkujumala Búrin pojan Borin poika. Hänellä on kaksi veljeä, Vili (tahto) ja Ve (pyhä). Yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa Odin tappoi vihollisensa Ymir-jättiläisen ja teki tämän ruumiista maailman. Odinin vaimo Asgardissa on Frigga, mutta hänelle on mainittu muitakin vaimoja. Thor, Balder, Hodr, Vidar ja Vali ovat Odinin poikia.
Odin oli erilainen kuin muut jumalat. Hän oli hurja ja arvaamaton. Odin oli saanut šamanistisia kykyjä mystisillä teoillaan. Odin oli muun muassa luopunut toisesta silmästään, jotta saisi juoda Mimirin vartioimasta viisauden lähteestä. Odinista tuli myös hirtettyjen suojelusjumala sen jälkeen, kun hän "uhrasi itsensä itselleen" saadakseen lisää viisautta. Sen hän teki lävistämällä itsensä keihäällä ja roikkumalla hirtettynä maailmanpuusta (Yggdrasil) yhdeksän päivää ja yötä. Sinä aikana hän oppi suuria viisauksia ja keksi riimut. Yhdeksän päivän ja yön jälkeen Odin herätti itsensä henkiin taikuudella.
Odin on myös sodan jumala. Odin korvasi alkujaan sodan jumalana toimineen Tyrin sen jälkeen, kun Fenris-susi puri Tyrin käden poikki niin, ettei tämä kelvannut enää sodan jumalaksi. Odin antaa voiton taistelussa ja aloittaa taisteluita. Odin voi kääntää taistelun viime hetkellä niin, että voiton puolella ollut häviääkin taistelun. Kun Odinilta kysyttiin miksi, Odin vastasi: "Harmaa susi tarkkailee jumalten saleja." Se tarkoitti, että Ragnarök uhkasi jumalia koko ajan ja Odin halusi urheita sotureita Valhallaan.
Sotureiden hankintakeinoja oli monenlaisia. Odinin kerrotaan muun muassa käskeneen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta Freijaa etsimään jostain kaksi kuningasta ja tekemään sodan näiden välille, jotta kaatuneet saapuisivat Valhallaan.
[muokkaa] Odinin valtakunnat
Odinin valtakunnat olivat Gladsheim, Valskialf ja Valhalla, joka oli Asgårdin, jumalten kartanon, juhlasali ("kaatuneiden sali"). Odinin valtaistuin on nimeltään Hlidskialf ja istuessaan valtaistuimellaan Odin näkee kaiken, mitä maailmassa tapahtuu. Valhallaan saapuivat taisteluissa kuolleet soturit Friggan ja Odinin luvalla. Siellä he saivat nauttia kunniakkaasta elämästään kuoleman jälkeen, mutta olivat velvollisia taistelemaan hänen rinnallaan, kun ragnarök koittaa.
[muokkaa] Odinin eläimet ja keihäs
Odinilla oli aseenaan keihäs nimeltään Gungnir, joka osui aina kohteeseensa. Gungnirin kautta vannottua valaa ei voinut kukaan rikkoa. Ratsunaan hänellä oli kahdeksanjalkainen Sleipnir-hevonen, joka oli Lokin poika. Vaikka Odin oli kaikkitietävä, hänellä oli kaksi korppia joiden nimet olivat Hugin ja Munin (Ajatus ja Muisti). Joka aamu hän lähetti ne maailmalle keräämään uutta tietoa ja puolen päivän aikaan nämä palasivat takaisin kertomaan Odinille kaiken, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Jos hän sai kuulla korpeilta jotakin huonoa maailmasta, hän saattoi synnyttää sodan kansojen välille tai muutoin aiheuttaa kuolemaa. Odinilla on myös kaksi sutta, Geri (teko) ja Freki (tahdonvoima).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähde
- Anders Nordberg: Krigarna i Odins sal. Dödsföreställningar och krigarkult i fornnordisk religion. Stockholm: Stockholm University Press 2003.
- Anni Sumari: Odinnin ratsu, skandinaaviset jumaltarut. LIKE
