Carl Barks

Carl Barks
Carl Barks vuonna 1982.
Syntynyt	27. maaliskuuta 1901 Merril, Oregon, Yhdysvallat
Kuollut	25. elokuuta 2000 (99 vuotta) Grants Pass, Oregon, Yhdysvallat

Carl Barks (27. maaliskuuta 1901 Oregon, Yhdysvallat – 25. elokuuta 2000 Grants Pass, Oregon, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvien sarjakuvien, erityisesti Aku Ankka -tarinoiden, piirtäjänä ja käsikirjoittajana. Barks kuuluu yhdysvaltalaisen sarjakuvamaailman arvostetuimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin taiteilijoihin.

Carl Barks ei keksinyt Aku Ankkaa, mutta hän loi koko sarjakuvien universumin käytännöllisesti katsottuna tyhjästä hahmoineen. Hän keksi ankkojen asuinpaikan Ankkalinnan, ja on luonut monia tunnettuja Disney-hahmoja kuten Roope Ankan, Hannu Hanhen, Pelle Pelottoman ja Karhukoplan.

Barks piirsi elämänsä aikana noin 6 500 sivua sarjakuvia. Luku vaihtelee sen mukaan, lasketaanko siihen mukaan yksisivuisia, käsikirjoituksia ja kansikuvapiirroksia.

Barks aloitti Disney-uransa animaattorina, mutta siirtyi vähitellen kuvittamaan sarjakuvia. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi yhä Disney-hahmojen parissa ja laati aluksi käsikirjoituksia muille piirtäjille. Sen jälkeen hän ryhtyi maalaamaan omien tarinoidensa pohjalta Ankka-aiheisia öljyväritauluja.

Elämä ja ura

Ennen sarjakuvauraa

Carl Barks kiinnostui pilakuvista ja niiden piirtämisestä jo yhdeksänvuotiaana perheen asuessa Kalifornian Santa Rosassa. Barks oli 15-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Barks joutui lopettamaan koulunsa kesken ja auttamaan maatilalla, koska ylimääräisiin työntekijöihin ei ollut varaa eikä muu perhe pystynyt äidin kuoltua tekemään kaikkea työtä. Hän sai kuitenkin isältään luvan osallistua Landonin piirustuskoulun kirjekurssille, ja siitä heräsi lopullisesti hänen kiinnostuksena piirtämiseen. Hän ei kuitenkaan suorittanut kirjekurssia loppuun.

Kaksi vuotta myöhemmin hän yritti saada töitä pilapiirtäjänä San Franciscossa, mutta hänen töilleen ei ollut kysyntää. Vuonna 1921 hän solmi ensimmäisen avioliittonsa, Pertle Turnerin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Peggy ja Dorothy. Barks unohti piirtämisen ja alkoi tehdä töitä muun muassa autokauppiaana, junakiskojen pulttaajana ja veturikorjaamolla, vaikka pilapiirtäjän ura säilyi hänen suurena haaveenaan ja hän käytti vapaa-aikansa pilapiirrosten tekemiseen. Barks riiteli vaimonsa kanssa jatkuvasti, koska hän halusi edetä piirtäjänä kun taas Pertle vaati enemmän yhteistä aikaa. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin haluamaansa työtä Calgary Eye Opener -lehdestä, joka suostui julkaisemaan hänen pilakuviaan. Kolme vuotta myöhemmin Barks sai samaisesta lehdestä vakituisen työpaikan, jolloin hän pystyi keskittymään piirtämiseen täysipainoisesti. Näihin aikoihin Barks ja Pertle erosivat.

Barks alkoi etsiä uutta työpaikkaa ja kuuli Walt Disneyn etsivän käsikirjoittajia ja taiteilijoita. Hän lähetti yhtiöön piirrosnäytteitään ja sai töitä animaatioalalta vuonna 1935. Seitsemän vuotta Barks toimi sekä apulaisanimaattorina että gag-manina, joka vastaa tarinan vitseistä. Vuonna 1942 hän kuitenkin lopetti työnsä animaatioiden parissa.

Barks alkoi työskennellä kotonaan ja keskittyi yksinomaan sarjakuviin. Näihin aikoihin eli vuonna 1938 Barks meni uudelleen naimisiin, Clara Balken kanssa. Avioliitto oli aluksi onnistunut ja Clara auttoi Carlia tämän töiden tussaamisessa. Clara rupesi kuitenkin juopottelemaan ja saattoi humalaisissa raivokohtauksissaan välillä tuhota Carlin piirroksia ja omaisuutta. Ensimmäisen Roope Ankan Barks kertoi piirtäneensä motellissa, johon oli paennut Claran raivokohtauksia. Tämäkin avioliitto päättyi avioeroon, vuonna 1951.

Ensimmäiset sarjakuvat

Barksin tyylinäyte ensimmäisestä kokonaan omasta tarinasta Ryytimaa.

Barks siirtyi vuonna 1942 sarjakuvien pariin, ja hänen ensimmäinen täyspitkä tarinansa oli Pluto pelastaa laivan (Pluto saves the ship), jonka hän teki yhdessä Jack Hannah’n kanssa. Pian hän siirtyi työskentelemään Western Publishing Companylle, joka oli suuri sarjakuvajulkaisija Yhdysvalloissa. Western omisti oikeudet myös Anselmi Pandaan, Nakke Nakuttajaan, Lurppaan, Barney-karhuun ja Benny-aasiin, minkä vuoksi Barks piirsi alkuaikoinaan myös tarinoita, joissa pääosassa oli joku näistä hahmoista. Kyseisiä tarinoita on kuitenkin hyvin vähän (33) verrattuna Barksin Disney-tarinoihin.

Kaikki Barksin muut kuin Disneyn eläinsarjakuvat julkaistiin 1970-luvun lopulla englanniksi kirjassa Barks Bear Book. Osa näistä tarinoista on nähty myös suomeksi 1980- ja 1990-luvuilla (muiden muassa Tom ja Jerry -lehdessä).

Vuonna 1943 Barks piirsi ensimmäisen Disney-tarinansa Westernille. Se oli 10-sivuinen tarina Ryytimaa (Victory Garden), jonka käsikirjoituksen hän muokkasi alusta lähtien uusiksi. Barksilla oli kuitenkin vaikeuksia uransa alkuvaiheessa. Hän käytti apunaan esimerkiksi Floyd Gottfredsonin pitkiä Mikki Hiiri -seikkailuja ja lähetti Vihreä Lyhty -sarjakuvan luojalle Martin Nodellille kirjeen, jossa hän pyysi apua sarjakuvien tekemiseen.

Kulta-aika

Barks kehittyi kuitenkin vauhdikkaasti, ja jo 1940-luvun puolivälissä olivat legendaariset tarinat Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain) ja Koralliluolan kummitus (The Ghost of the Grotto) valmistuneet. Usein niissä olikin etäisiä viittauksia sen ajan elokuviin ja sarjakuviin. Suurin osa sen ajan tarinoista oli kuitenkin kymmensivuisia vitsisarjakuvia, ja pitkät, tarunhohteiset seikkailut odottivat vielä tuloaan. Yhdysvalloissa Walt Disney's Comics and Stories -lehti nousi kuitenkin myydyimpien sarjakuvalehtien joukkoon lähinnä juuri Barksin tarinoiden ansiosta.

1940-luvun loppua ja 1950-luvun alkua voidaan jo sanoa Barksin kulta-ajaksi. Tällöin syntyivät muun muassa tarinat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike).

Nämä tarinat edustavat myös aikakautta, jolloin Don Rosa oli juuri alkanut lukea Barksia. Tästä merkkinä on muun muassa se, että Rosa on piirtänyt suureen osaan juuri näistä 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun tarinoista jatko-osat. Viittauksia Vanhan linnan salaisuuteen ja tarinaan Takaisin Klondikeen löytyy monista Rosan Roopen nuoruutta kuvaavista tarinoista. Kulmikkaat munat -tarinalle on suoraa jatkoa Rosan tarina Andien kutsu (Return to Plain Awful). Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun saa puolestaan jatkoa Rosan tarinassa Ensimmäinen keksintö (Gyro's First Invention).

Barksin pitkät seikkailut veivät Ankat usein pitkille matkoille, aina Eurooppaan ja Aasiaan asti. Barks ei kuitenkaan itse ollut koskaan käynyt Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Hän käytti apunaan National Geographic -lehden artikkeleita ja valokuvia. Toisena lähteenään Barks käytti Encyclopaedia Britannicaa.

Barks pysyi anonyyminä aina vuoteen 1957, jolloin ihailijat saivat selville hänen nimensä. Tätä ennen Barks tunnettiin lempinimellä Se hyvä Ankka-piirtäjä. Paljastuksen jälkeen hän alkoi saada ihailijapostia, vaikka ensimmäisiä ihailijakirjeitään hän pitikin pilana.

Barks oli avioitunut vuonna 1954 kolmannen kerran, tällä kertaa taidemaalari Margaret Williamsin kanssa. Margaret, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Garé Barks, toimi usein Barksin apulaisena, muun muassa tekstaten suuren osan puhekuplista. Kulta-ajan voidaan katsoa jatkuneen aina vuoteen 1966 asti, jolloin Barks jäi eläkkeelle.

Sarjakuvien jälkeinen aika

Barks ei lopettanut työtä Disney-hahmojen parissa, vaikka jäi eläkkeelle. Hän teki käsikirjoituksia vuoteen 1974 ja piirsi kansikuvia vuoteen 1969. Suurin osa näistä käsikirjoituksista oli Sudenpentu-aiheisia tarinoita, jotka Kay Wright tai Tony Strobl kuvitti. Myöhemmin nämä Sudenpentu-seikkailut piirsi uudelleen Daan Jippes. Jippesin versioita pidetään huomattavasti Barks-henkisempinä.

Barksin viimeisiksi käsikirjoituksiksi jäivät Horsing Around With History (Hevostellen halki historian), jonka piirsi Barksin työhön valitsema William Van Horn, ja Somewhere in Nowhere (ei suomennettu), jonka piirsi Pat Block.

Vuonna 1971 Carl Barks ryhtyi ihailijansa Glenn Brayn ehdotuksesta maalaamaan omiin ankkatarinoihinsa pohjautuvia öljyväritöitä. Aluksi hän myi maalauksiaan noin 150 dollarilla kappale, mutta nykyään arvokkaimmista on maksettu jopa 150 000 dollaria. Suurin osa näistä maalauksista oli suoria kopioita hänen piirtämistään kansikuvista, vaikka myöhemmin hän maalasi myös löyhästi tarinoihinsa liittyviä maalauksia. Niiden ja niissä esiintyvien hahmojen tekijänoikeudet kuuluivat kuitenkin Disney-yhtiölle, mutta yllättäen yhtiö myönsi Barksille luvan tehdä niistä maalauksia, vaikkei yhtiö ole koskaan myöntänyt vastaavanlaista lupaa kenellekään muulle. Kun maalauksista kuitenkin alettiin tehdä myös luvattomia painokopioita, vuonna 1976 yhtiö kielsi Barksia maalaamasta enää lisää Disney-aiheisia maalauksia. Siihen mennessä hän oli saanut valmiiksi yli 120 maalausta. Sen jälkeen hän maalasi Disneyn ankkoja muistuttavia hahmoja, joskin aiheet saattoivat olla aikuismaisempia.

1980-luvun alussa lupa maalauksiin heltisi jälleen, ja Barks jatkoi niiden tekemistä. Samalla myös maalausten arvo kohosi huimasti, ja Another Rainbow -yhtiö sai ajatuksen julkaista litografioita näistä maalauksista. Kaikki painolaatat on tuhottu lukuun ottamatta viittä ensimmäistä, jotka on naarmutettu käyttökelvottomiksi ja säilötty muistoina Disney-yhtiön arkistoihin.

Barksin piirtämät alkuperäissivut ovat myös erittäin arvokkaita, eikä niitä aina ole saatavissa rahallakaan, koska niitä ei liiku markkinoilla. Alkuperäistuotannosta on jäljellä vain murto-osa, sillä Disney-yhtiö poltti ja hävitti suuren osan alkuperäispiirroksistaan tilanpuutteen vuoksi.

Viimeiset vuodet

Vuonna 1991 Barks sai arvostetun Disney Legends -palkinnon, joka annetaan ansioituneesta työstä Disney-yhtiön hyväksi. Kolme vuotta myöhemmin Barks teki ensimmäisen matkansa ulkomaille. Matkalla hän kävi yhdessätoista Euroopan maassa: Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Saksassa, Italiassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Viimeisenä Disney-aiheisena teoksenaan hän kirjoitti ylistysrunon Oodi Disneyn ankoille. Kyseinen kirjoitus on julkaistu muun muassa Aku Ankka -lehden numerossa 26/1999.

Barks kuoli kotonaan Oregonin Grants Passissa leukemiaan 99-vuotiaana vuonna 2000.

Maailmankatsomus

Carl Barks oli poliittiselta vakaumukseltaan oikeistolainen, lähempänä republikaaneja kuin demokraatteja. Muutamien sarjakuviensa perusteella hänen on kuitenkin tulkittu vastustaneen Vietnamin sotaa.

Barks oli ateisti, mutta hän sanoi kunnioittavansa kaikkia uskontoja, sillä ”ne kaikki yrittävät saada ihmiset parantamaan tapansa”.

Barks taiteilijana

Barksin vaikutus Aku Ankkaan

Barksin vaikutus Aku Ankka -sarjakuviin on erittäin suuri. Lähes jokainen piirtäjä pitää häntä esikuvanaan. Heistä tunnetuin on Don Rosa, jonka tarinoista vain harva on ristiriidassa Barksin tarinoiden kanssa. Myös monet muut Disney-piirtäjät, kuten Romano Scarpa ja Daan Jippes, ovat sanoneet Barksin olleen heidän suurin vaikuttajansa.

Akun eno Roope Ankka on Barksin keksimä hahmo. Barksin mukaan Roope on nimenomaan Akun äidin veli, mutta Ankkalinnan enot käännetään Suomessa perinteisesti sediksi. Aluksi Roopen oli tarkoitus olla vain sivuhahmo ainoastaan tarinassa Joulu Karhuvuorella. Myös Roopen viholliset Karhukopla, Milla Magia ja Kulta-Into Pii ovat Barksin luomia hahmoja, samoin keksijä Pelle Peloton ja hyväonninen Hannu Hanhi. Roopen vihollisista myös Kroisos Pennonen on Barksin luoma hahmo, vaikka Barks itse käyttikin hahmoa vain kerran tarinassa Ihmebentsiini.

Sen lisäksi että Barks keksi runsaasti omia hahmoja, hän myös kehitti entisiä. Tupun, Hupun ja Lupun kehitykseen Barks osallistui erittäin suuressa määrin. Sudenpennut-järjestö oli Barksin keksintö.

Kaikille Aku Ankan lukijoille ovat tuttuja seuraavat tilanteet:

• Aku yrittää menestyä erilaisissa ammateissa, mutta yritykset päättyvät yleensä katastrofiin.
• Akulla tulee riitaa naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, ja seurauksena on naapurusten välinen kärhämä.
• Aku sekä Tupu, Hupu ja Lupu metsästävät Roopen kanssa kadonneita aarteita.
• Milla Magia yrittää ryöstää Roopen Ankan ensilantin.
• Roope taistelee joko Kulta-Into Piin tai Kroisos Pennosen kanssa maailman rikkaimman miehen asemasta.

Kaikki nämä Aku Ankka -sarjakuvatarinoiden peruskaavat ovat Barksin kynästä. Nykyään piirtäjät usein vain soveltavat näitä, ja perusjuoni pysyy samana.

Barks oli oikeastaan ensimmäinen Aku Ankkaa piirtänyt taiteilija. Ennen häntä Aku Ankan seikkailut olivat lähinnä Al Taliaferron strippejä ja sitä ennen pieniä sivuosia muissa Disney-sarjakuvissa ja -piirroselokuvissa. Näissä sivuosissa Aku useimmiten seikkaili Mikki Hiiren ja Hessu Hopon kanssa, kunnes Barksin ansiosta Ankka- ja Hiiri-maailmat erkaantuivat toisistaan lähes kokonaan. Barks loi Aku Ankasta hahmona suositumman kuin Mikki Hiiri. Barks piirsi elämänsä aikana vain yhden Mikki-tarinan, Punaisen hatun arvoituksen.

Aku Ankan ja Roope-sedän työ- ja elämänkokemukset ovat saaneet vaikutteita Barksin omasta elämästä. Barks totesi, että Akun toistuva epäonni ja ajautuminen työpaikasta toiseen muistuttavat häntä itseään ennen piirtäjän uraansa.

Sensuuri

Yhdysvalloissa sarjakuvasensuuri oli hyvin tarkkaa 1950-luvulla. Suomen sarjakuvasensuuri on aina ollut sallivampi Carl Barksin sarjakuvien suhteen. Muun muassa Takaisin Klondikeen sai ensijulkaisunsa puolta sivua vaille alkuperäisessä asussa Suomessa. Suomi oli ensimmäinen maa, joka julkaisi tuon kaikkien aikojen parhaimpana pidetyn tarinan kokonaisena, lukuun ottamatta puuttuvaa sivun puolikasta, jonka Barks piirsi ulkomuistista. Toisessa tapauksessa Disney-arkistoista löytyi tarina Maitomies (The Milkman), joka sai ensiesityksensä alkuperäisasussaan Suomen Aku Ankka -lehden 40-vuotisjuhlanumerossa.

Tässä on lueteltuina joitakin tunnetuimmista sensuroinneista:

• Liekkimies (The Firebug, 1945) julkaistiin Suomessa vasta 1990-luvulla, koska Aku Ankan toimitus piti sitä liian palonarkana aiheena. Tarinassa Aku tekee tuhojaan Ankkalinnassa pyromaanina ja joutuu lopuksi vankilaan. Sitä oli sensuroitu jo ensijulkaisunsa yhteydessä: sarjan kaksi viimeistä ruutua poistettiin ja tilalle piirrettiin uusi loppuratkaisu, jossa annetaan ymmärtää koko tarinan olleen Akun painajaisunta. Alkuperäinen loppu kuitenkin palautettiin Carl Barksin kootut -sarjan Liekkimies-tarinaan.
• Vitsitarinassa Aprillia! (The April Foolers, 1950) Barks piirsi toisen sivun ensimmäisessä ruudussa Tupun, Hupun ja Lupun kaatopaikalle, jonka jätekasassa näkyy Adolf Hitlerin Taisteluni-kirja. Kyseessä oli Barksin varttuneemmille lukijoille tarkoitettu satiirinen vitsi, jossa pahamaineinen kirja samaistetaan jätteeksi. Tämä viittaus on kuitenkin poistettu tarinan painoksista monissa maissa kuten Saksassa.
• Karkkeja ja kepposia (Trick or Treat, 1952) joutui sensuurin kohteeksi. Siitä poistettiin yli 10 sivua ja aloitusruutu piirrettiin uusiksi. Sensuroitu osuus oli lähinnä liian rajuja halloween-piloja. Aloitusruudussa nähtyä, kuunvalossa kylpevää hautausmaata risteineen pidettiin liian karmivana ja makaaberina lapsille.
• Tarinassa Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) oli Westernin mielestä liian raju aloitusruutu, joten Barks joutui muuttamaan sitä. Kuvassa ankanpojat kävelivät halki rappiokylän, jossa oli murheellisen näköisiä lapsia resuisissa vaatteissa.
• Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, 1953) oli myös kustantajan mielestä liian raju, ja siitä saksittiin viisi sivua. Sensuroinnin kohteeksi joutui muun muassa kohtaus, jossa viekoitteleva Kultu Kimallus huijaa kultaa Roopelta, joka pistää pystyyn suuren kapakkatappelun Kultun saluunassa.
• Tarinaa Marco Polon aarre (Treasure of Marco Polo, 1966) ei sensuroitu sen julkaisuhetkellä, mutta myöhemmät painokset sensuroitiin Yhdysvalloissa, koska yleisön käsitys Vietnamin sodasta oli saanut kielteisiä sävyjä. Tarinassa Roope ja hänen sukulaisensa matkustavat Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Horjustaniin, joka on väkivaltaisen sisällissodan kourissa. Tarinassa nähdään muiden muassa sotaisissa tilanteissa aseistettuja sotilaita, jotka eräässä juonenkäänteessä melkein onnistuvat vakoojiksi julistettujen Roopen ja Akun teloittamisessa. Tällaista ei pidetty sopivana erityisesti lastensarjakuvissa, kun Vietnamin tapahtumat nousivat kansainväliseen tietoon ja esimerkiksi My Lain verilöyly herätti laajaa pahennusta ja suuttumusta maailmalla. Poistettujen ruutujen ohella sensuroidussa versiossa muutettiin myös tekstiä; esimerkkinä Barksin kommunisminvastainen herja "työläisten paratiisissa" valmistetuista epäkelvoista rannekelloista muutettiin siten, että sensuroidussa painoksessa kellojen valmistajaksi ilmoitettiin "Roope Ankan kellotehtaat".

Barks on myös joutunut itse sensuroimaan omia tarinoitaan. Yksi esimerkki siitä on Aku Ankka ja Zombi (Voodoo Hoodoo), jossa Barks muun muassa poisti zombilta teroitetut hampaat (koska ne olivat liian rasistiset) ja piirsi zombille pupillit (pelkkiä valkuaisia pidettiin liian pelottavina) ja vain puoliksi avoimet silmät.^lähde? Myöhemmin Don Rosa on piirtänyt samaisen hahmon omaan tarinaansa Maailman rikkain ankka, mutta tässä kertomuksessa Zombilla on alkuperäiset, kokonaan avoimet ja valkoiset silmät.

Hahmot ja paikat

Barks kehitti Ankkalinnan miljöön ja suuren osan sen keskeisistä hahmoista. Seuraavassa luettelossa mainitut henkilöt sekä rakennus ja rikollisryhmä ovat hänen keksimiään, ja ne esiintyivät ensimmäisen kerran alla mainituissa tarinoissa:

• Teppo Tulppu – Hyvien tekojen päivä (Good Deeds, 1943)
• Roope Ankka – Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain, 1947)
• Hannu Hanhi – Se parhaiten nauraa... (Wintertime Wager, 1948)
• Rahasäiliö – Roope-sedän uusi rahasäiliö (The Big Bin on Killmotor Hill, 1951)
• Karhukopla – Ankkalinnan pamaus (Terror of the Beagle Boys, 1951)
• Pelle Peloton – Onnen kantamoinen (Gladstone's Terrible Secret, 1952)
• Peikonhammas-vuori – Peikonhammas (The Money Stairs, 1953)
• Pikku apulainen – Kissannaukujaiset (The Cat Box, 1956)
• Kulta-Into Pii – Roope-setä vaikeuksissa (The Second-richest Duck, 1956)
• Milla Magia – Midaan kosketus (The Midas Touch, 1961)
• Kroisos Pennonen – Ihmebentsiini (Boat Buster, 1961)
• Neiti Näpsä – Midaan kosketus (The Midas touch, 1961)

Tarinat

Katso Luettelo Carl Barksin sarjakuvatuotannosta.

Tunnetuimpia tarinoita

Nimi, vuosi, alkuperäinen ilmestyminen.

• Merirosvojen kulta (1942) Four Color #9
• Muumion sormus (1943) Four Color #29
• Joulu karhuvuorella (1947) Four Color #178
• Vanhan linnan salaisuus (1949) Four Color #189
• Luotilaakson seriffi (1949) Four Color #199
• Kulmikkaat munat (1949) Four Color #223
• Tyhjälän joulu (1952) Four Color #367
• Ovela Roope-Setä (1952) Four Color #386 (Uncle Scrooge #1)
• Kultainen kypärä (1952) Four Color #408
• Takaisin Klondikeen (1953) Four Color #456 (Uncle Scrooge #2)
• Kruuna vai klaava (1953) Walt Disney Comics & Stories # 149 (tarinaan liittyy käsite höpsismi)
• Onnellinen laakso (1954) Uncle Scrooge #6
• Viisasten kivi (1954) Uncle Scrooge #10
• Kultainen talja (1955) Uncle Scrooge #12
• Rahalähde (1958) Uncle Scrooge #21
• Kultajoki (1958) Uncle Scrooge #22
• Saari avaruudessa (1960) Uncle Scrooge #29
• Kultaa ja kalavelkoja (1965) Uncle Scrooge #59

The Carl Barks Library

Kaikki Barksin piirtämät Disney-sarjat on julkaistu The Carl Barks Library -nimisessä kokoelmassa. CBL ilmestyi ensin 1980-luvulla mustavalkoisena, 30 kovakantista kirjaa käsittävänä kokoelmana. 1990-luvulla CBL julkaistiin värillisenä albumisarjana (141 albumia), jossa jäivät kuitenkin julkaisematta Mummo Ankka - ja Iines Ankka -tarinat. Saksankielisessä albumisarjassa ne ilmestyivät kuten myös Barksin käsikirjoittamat muiden piirtämät sarjat.

Barksin tuotanto Suomessa

Barksin tarinoita on julkaistu Suomessa kattavasti. Puuttuvia tarinoita on alle 20. Seuraavassa on esitelty keskeiset kirjasarjat, joissa on julkaistu pelkästään Barksin tarinoita.

• Carl Barksin kootut
• Aku Ankan juhlasarjat
• Ankalliskirjasto
• Aku Ankan parhaat
• Disney-murrealbumit

Myös useita erillisteoksia kuten:

• Walt Disney: Minä, Aku Ankka. Pohjautuu italiankieliseen alkuteokseen Io, Paperino. 9. painos (1. painos 1972). Sanoma Magazines Finland, 2007. ISBN 951-32-1637-3.
• Walt Disney: Minä, Roope-setä. Pohjautuu italiankieliseen alkuteokseen Io, Paperone. 5. painos (1. painos 1973). Sanoma Magazines Finland, 2005. ISBN 951-32-1690-X.
• Walt Disney: Me Tupu, Hupu, Lupu. Pohjautuu italian- ja ranskankielisiin alkuteoksiin Noi, Qui, Quo, Qua ja Neveux en or: Riri, Fifi, Loulou. Suomentanut Mary A. Wuorio ym. 5. painos (1. painos 1979). Sanoma Magazines Finland, 2004. ISBN 951-32-1788-4.
• Visukintun vuosikymmenet: Roope-setä 1947–1997. Helsinki Media, 1997. ISBN 951-32-0357-3.
• Vuosisadan Ankat: Carl Barksin omat suosikit. Helsinki Media, 2001. ISBN 951-32-1180-0.
• Carl Barksin joulu. Kaksi nidettä. Sanoma Magazines Finland, 2008. ISBN 978-951-32-2555-1.
• Carl Barksin parhaat. Sanoma Magazines Finland, 2011. ISBN 978-951-32-3035-7.

Barksin työn jatkaminen

Don Rosa on tehnyt paljon Barksin tarinoihin liittyviä tarinoita, "jatko-osia", esimerkiksi "Takaisin Xanaduun", jossa Roope, Aku ja ankanpojat palaavat satumaiseen Tralla La’han.

Monet myöhemmät Ankka-piirtäjät ovat saaneet vaikutteita Barksilta. Barksin omasta mielestä hänen seuraajistaan merkittävin on Vicar. Daan Jippesin arvostusta kuvannee, että hänet valittiin piirtämään uudelleen Barksin käsikirjoittamat sarjat.

Merkitys

Sarjakuvakriitikko Ville Hännisen mukaan Carl Barksin sarjakuvat täyttävät klassikon tunnusmerkit. Tarinat ovat kestäneet aikaa, koska Barks ei aliarvioinut lukijaa.

Toimittaja Juri Nummelinin mielestä Carl Barksin sarjakuvia voidaan hyvin lukea myös välittämättä niiden Disney-taustasta. Nummelinin mukaan Disney-sarjakuvassa päällimmäisiä tunnetiloja ovat ihmisten välinen viha ja kateus. Barksilla ne eivät tunnu vastenmielisiltä, koska hän käsittelee näitä aiheita klassisen tragedian keinoin. Barks onnistuu yhdistämään lastensarjakuvan sekä yksilöiden suhteita todenmukaisesti kuvaavan aikuisten kirjallisuuden. Barksin luomat hahmot ovat Nummelinin mukaan välittömästi tunnistettavissa lukijassa itsessään.

Katso myös

• Luettelo Carl Barksin sarjakuvatuotannosta

Lähteet

• Hänninen, Ville: Suomen tunnetuin sarjakuvapiirtäjä. Teoksessa Hänninen, Ville (toim.): Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 2, s. 56–59. Helsinki: BTJ Kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-642-4.
• Timo Ronkainen: Ankkalinnan Pamaus nro. 1/2000. Ankistit ry, 2000. ISSN 1456-8853.
• Timo Ronkainen: Ankkalinnan Pamaus nro. 3/2000. Ankistit ry, 2000. ISSN 1456-8853.
• Carl Barks: Aku Ankan juhlasarjat 3. Helsinki Media, 1996. ISBN 951-875-496-9.
• Sanoma Magazines Finlandin ylläpitämä Carl Barksin kootut -Internet-sivusto
• Aku Ankka -lehden kotisivut

Aiheesta muualla

• Carl Barksin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Carl Barksin vuosisata -artikkeli Ankistien sivustolla.
• YLE Elävä arkisto - Carl Barks Suomessa (1994).
• Timo Ronkainen: Näkökulmia Barksiin. Ankkalinnan pamaus.
• Carl Barks's life -artikkeli. (englanniksi)
• Carl Barks His Work and His Life -sivusto. (englanniksi)
• Aikajana Barksin elämästä. (englanniksi)
• Videoleikkeitä Barksin ruotsinvierailulta. (englanniksi)
• Vesa Kataisto: Massiiviset sarjakuvat. Kvaak.fi 26.4.2006.
• Harri Römpötti: Barks puhuu. Helsingin sanomat 4.1.2004.
• Barks ei ollut jouluihminen. Vantaan Lauri 11.12.2008.