Luukku 17 - Perinnetalon tuho

Sen siitä saa, kun antaa Neiti Kuusiveen leikkiä rauhassa ja itse keskittyy sähköposteihin muuhun.
Perinnetalon katto murtui! Tilanne ENNEN :

(myönnetään, ei ollut häävi "ehjänäkään")

 Tilanne JÄLKEEN:

Kieltämättä maistoin sitten itsekin, keitin oikein kahvit ja nautin katsellessani neidon iloa.

Yllätysjoulu - Christmas in the middle of spring time!

Pitkän ja mutkikkaan vaelluksen jälkeen sain eilen avata joululahjani, joka tuli minulle valtameren takaa. Tämä lahja  kulki tuon pitkän matkan kahdesti ennen kuin sen kotipostista sain. Onneksi kaikki tuli ehjänä perille. Kiitos Amerikan miniä Glorialle tästä hienosta lahjasta!
After a long journey - twice across the ocean and back - I finally  got this lovely  Christmas package. Thank you Gloria so much!

 Kaunis olohuoneen setti  - A beautiful living room set - will find its place in front of a fireplace.

 Made by Melissa & Doug

 Kaunis vitriinikaappi

 Tässä vielä koko setti - Here the whole set:

Kyllä oli kiva jouluhetki keskellä  kevättä  - I really enjoyed this Christmas evening! Thank you Gloria so much!

Tyylätään

Meillä oli vauhdikas viikonloppu. Neiti Neljävee etsi saksia ja ennen kuin ehdin miettiä, että mistä on kyse, kuului varmalla äänenpainolla:
-Mä tyylään näitä nukkei hiukan.
Tyylään?
Tuloksena melko monta hiuksetonta nukkea.
Vaikka en nukkeja nukkekodeissani pidäkään, kieltämättä hiukan harmittaa parin vanhan Lundbynuken hiusten katoaminen...

Vimeksi parturoidulle jäi lyhyt tukka. Kuulema joskus voi tarvita ponihäntää.

Vintti pimeenä - Rakkaustarinoita ja rautalankaa

Kesän mukavin tapahtuma taisi olla eilen: lupauduin erään polttariseurueen ohjelman osaksi ja järjestin pienimuotoisen nukkekotinäyttelyn. Teemaksi sovittiin "Vintti pimeenä - rakkaustarnoita Pitsilinnasta". Ilta piti sisällään paitsi Villa Charlotten ja Pitsilinnan asukkaiden rakkaustarinoita ja parisuhteen evästyksiä,  myös hiukan kädentaitoa vaativaa askarrusta. Valmistimme  ihan uusia Sekakuoro Hengarien jäseniä ja yllättäen punoimme helmistä avaimenperät.

Tilaisuutta varten oli kotitalomme portaikossa sisääntulossa myös asiaankuuluva esitejuliste. Vastaanottajana toimi Mieshenkilö, joka ohjasi ryhmän näyttelyyn frakkitakissaan (jalassa oranssit samettihousut ja lakeerikengät!).

 Iltaan oli valmistauduttu etukäteen ja tehty massasta Sekkuoro Hengarien jalustat.

 Oli myös hankittu helmiä.

 Pöydässä oli tarjolla sopivasti helmeilevää juomaa.

 Ja kullakin oli oma askartelulautanen.

 Ja tässä illan ensimmäisen session tulos: upeat hahmot!

Oli mukava todeta, miten hahmot alkoivat "elää" tekijöidensä käsissä: morsian valmisti itselleen sulhasen (valkoinen kravatti kaulassa tuossa etualalla). Kuulemani mukaan taisi syntyä myös hääkakun koristeeksi hääpari, sormusteline ja muuten vaan pöytäkoristetta. Todellinen monikäyttöhahmo! Ja mikä äänten sointi ;)
Kun kuoron laajennus oli valmis, teimme vielä avaimenperät:

Kiitos kaikille mukavan seurueen jäsenille!

Ja tietysti onnea morsian Anulle!

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 16-23/100

Pääsiäinen muodostaa jonkinmoisen poikkeuksen tässä 100 päivän kieltäytymysten sarjassa. Suklaamunia ostin, saavat ruokavieraat jälkiruuakseen ja Murkku, Esimurkku ja Neiti Kolmejapuolivee erityisesti sitten munien sisuksista jotakin pientä. Ties vaikka antaisivat jotain minullekin

Odotukset ovat suuret:

Odotettavissa siis:

Yksi etukäteen avattu muna tuotti Minnihiiren, jonka olisin mieluusti ottanut, mutta se matkasi Neiti Kolmeja puoliveen mukana uuteen kotiin Pääsiäislauantaina.

Nämä monikäyttöiset (peltiset) Pääsiäismunat hankin viime vuonna. Ovat siitä mukavia, että ne voi säilyttää aina seuraavaan vuoteen ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä. Tänä vuonna niissäkin on suklaamuna.

En ehtinyt nähdä mitä kaikkea tuli mistäkin, mutta illan saaliiseen kuului My Littele Pony sormus, tarroja, alla kuvassa olevat vesiväripensseli (tuo hassu hahmo), karhu jolla on jäätelötöttörö ja helikopteri, jonka ropellit pyörivät, kun sitä  rullaa eteenpäin. 

Lisäksi  löytyi heti Villa Annaan viedyt pikkuinen hylje ja tuo kitaristi ;)

                                      Aika suklainen täyteläinen Pääsiäinen meillä.

Varastokatselmus: 100 päivää ilman nukkekotiostoja - onnistuuko?

Näin jossakin  FB-puolella nukkekotiharrastajien kuvia Reutter-kokoelmista. Pitihän minunkin sitten varovasti (lue: Mieshenkilö luennointimatkalla koko viikonlopun) tutkia, josko kuvattavaa löytyisi. Ja löytyihän sitä... Yhtään näistä omista en ole vielä käyttöön ottanut...

       

Ihan turhin ikinä - sarjassa (liian siisti, missä kapakassa tai kellarissa tai missä hyvänsä on oluttynnyrin hana kultainen ja tynnyri puhtaan valkoinen? -Noooh, voihan olla että Queen Maryn Dolls Housessa olisi?). Tämän kokonaisuuden olen siis itse hankkinut, lähinnä noiden tuoppien vuoksi, Munchenin lentokentältä.

Tässä on meininkiä, melko  oikean oloiset säilyketölkit. Odottavat paikkaansa, itse ostamani, paikkaa en muista...ulkomailta muistaakseni.

Lasten lautanen, menee varmaan Lesikirouvan keittiöön (Pitsilinnan asukas). Itse hankittu, Munchenin lentokenttä.

 

 Tästä tykkään, on aika aidon oloinen englantilainen aamiaisetti. Itse hankkimani.

Ja tästäkin tykkään, tosin tuo kullertava kauha on aika ei-todellinen ;)
Seuraavasta on  otettu roomboxkäyttöön kynttilänjalka (kastepöytä) ja kynttilä ja joku muu, jota en muista:

Nämä alla olevat sain jättäessäni kansainvälisen RIMS-järjestön puheenjohtajan nuijan seuraajalleni kuuden vuoden kauteni jälkeen (vuosi oli kevättä 2011). Mitä ihmettä voi edes nukkekodissa tehdä täysin posliinista  valmistetulla pöytälampulla? - En tarkoit aettä olisin jotekin kiittämätön, mutta hassulta tuntuu...

 Seuraava setti on Mieshenkilön hankinta  ja tuliainen vuodelta papu. Liki sarjaa Ihan turhin ikinä -on niin puhdas ja siisti. Kenen kenkien hoityotarvikelaatikko on näin putipuhdas? Se oli tullessaan niin steerili ja siisti, että sottasimme sen rätit ja tuon harjan välittömästi. Sitten koko homma jäi laatikkoonsa säilöön. Nyt mietin josko olisi Pitsilinnan Arkkitehdin tulevaa tarpeistoa:

Yleiskuvassa koko Reutter -perheeni. 

Pakkaan takaisin laatikoon varaston hyllylle.

Arvatkaa mitä tein, kun olin nämä kuvannut? Erosin Minikirppisryhmästä. Päätin, että nyt en voi ostella mitään. Jäin jäseneksi Nukkekotikirppikselle kuitenkin. Vielä toviksi. Mutta jonkinlainen välikausipäätös tuli tehdyksi: on tultava toimeen ilman ostotarviketta jonkun tovin. 

Mitä jos perustettaisiin 100 päivää ilman nukkekotiostoja - liike? Vrt 100 päivää ilman alkoholia, joka kuulema on aika vaikea prosessi. Tunnistan riippuvaisuuteni pikkutarvikkeiden suhteen ja ajattelin laittaa joka viikko jonkun summan säilöön ja  seurata mitä kertyy 100 päivässä! Mukaan vaan! Summan päätän, kun  lasken keskiarvon vuoden 2015 tammi-maaliskuun ostojen suhteen - siitä sitten myöhemmin.

On ihan eri katsoa kuin tutkia

Se on se tunne, kun joku häviää eikä löydy. Ja kaikki paikat on katsottu. Mieshenkilökin auttanut etsinnässä. Erityisesti ko taho tarkisti  vaatehuoneen (nykyisen varaston). Ei löytynyt.
Sellainen kohtuullisen tavallinen keskustelu tuli käydyksi kuitenkin:
-Katsoitko sinä kaikki  laatikot siellä?
-Katsoin, ei ollut.
Tämä siis tarkoittaa, että KATSOO. - Opin jälleen kerran, miten tärkeätä on  ilmaista tehtävä tarkasti.
Nimittäin kun  menin sitten päivän päätteeksi tuohon vaatehuoneeseen (tila, jossa on työkaluja, pino Miehenkilön  harrastuspienoiskoottavia - vielä pakkauksissaan - pattereita, lamppuja, pyykinkuivautstelinettä, silityslautaa, kilpailuroomboxeja, ALKOn viinilaatikoita, joukossa roikkuu kieltämättä myös vaatepusseja), alkoi tilanne aueta.
KATSOMALLA ei minun Mielen keittiötä näy. Myönnetään.
AVAAMALLA ensimäisen lattialla oleva laakean ALKOn puisen viinilaatikon sain näkymäksi tämän:

-No täällähän se keittiö on, etkö sinä avannut näitä laatikoita? 

Ihan pakkauksissaan, hella, mikro, jääkaappi ja astianpesukone. -Tuo ilman pakkausta oleva hella on aarteistoani, vanha, mittakaavaltaan hiukkasen isompaa laatua.

-No en, katsoin kyllä, että ei näkynyt.

Pistäkää kanssasisaret paremmaksi.

Pääasia on, että löytyivät. Kuvasta puuttuu saman sarjan oranssi pölynimuri, jonka Villa Annan haltijatar otti omaan nukkekotiinsa. Niin harrasta imurointia en ole konsanaan nähnyt. Vehkeestä  lähtee myös ääni!

Melkein perinnepiparitalo - mutta ei ihan.

Tänä vuonna taitaa käydä niin, että perinteisen mukaista joulutaloa emme leivo. Isot pojat "ei ehdi" enää. Löysin  kuitenkin itselleni uuden haasteen ja tänään olen leiponut.

Mielestäni jotain tämän tapaista oli nukkekotiharrastajien fb:ssä - tai sitten niin, että ainakin AinoS asiaan jossakin kommentoi. Siis joulupukkipulla.

 Ja sitten kaunistukkainen neito

 Joulupukit pussitettuna - matkalla ystäville joulutervehdyksenä.

Ensi vuonna teemme piparitalon, se on varma.