Kohti omavaraisuutta osa 6

Taaperrus kohti omavaraisuutta jatkuu. 

Meillä jatkui heinän niitto, samoilla kulkupeleillä siis jatkettiin. Tässä mies odottaa kärsivällisesti että saan kuvan otettua.

Olin traktorissa temutessani lukinnut vahingossa tasauspyörästön ja ihmettelin kun ei halua Valmetti kääntyä, ei sitten millään. Suunnittelin jo vaikka mitä etupainoista aina salaojiin saakka, kunnes naapurin mies muuta asiaa neuvoessaan kysyi että onko ollut vaikea kääntyä. Hän huomasi että lukitus oli päällä. Nyt oli jo melkoisen paljon miellyttävämpi ajella näitä kapeita sarkoja kun traktori kääntyi normaalisti. 

Ylemmässä kuvassa on jo niitetty ja sovitellaan niittokone syrjään odottelemaan. Tässä alla kuitenkin pieni videonpätkä miltä se niittäminen näyttää ja kuulostaa. Toivottavasti video toimii. 

Juhannuksena saatiin kasa raavaita miehiä kylään ja laitettiin hirsilato aluilleen. Oltiin jo aiemmin tuotu paikalle naapurin etukuormaajatraktorin avustuksella kasa kiviä. Ne pyöriteltiin alkuun paikoilleen. Yllättävän nopeasti homma sujui, näitä muutamaa jättiläiskiveä lukuunottamatta, joiden liikuttamiseen tarvittiin jokainen käsipari. 

Homma eteni nopeasti vaikka hirret painoivat kuin synti, osa oli täysin käyttökelvottomia, liitoksia jouduttiin uusimaan ja osa lapuista puuttui. Olin siis merkinnyt hirret ennen ladon purkua, mutta osa hirsistä jäi jo purkupaikalle niiden huonon kunnon takia. Näin ollen liitokset eivät enää sopineet toisiinsa ja niitä sitten ihmeteltiin epäsopivin työkaluin ja osaamattomin näpein paikoilleen. Tämän ladon käyttötarkoitus on säilyttää heinää ja kesäisin toimia lampaiden suojana joten hirsien väliin on jopa suotavaa jäädä vähän tuuletusrakoja. 

Tähän saakka päästiin kunnes loppui miehiltä voimat ja traktorista kurotus. Vielä pari hirsikertaa ja sitten katto sekä vintti. Onhan siinä vielä puuhaa, mutta toisaalta tämä on ihanan rentoa ja hikistä puuhastelua. Moni kaupunkilainen tuumasi että ei tällaista pääse missään tekemään. Harvoin myös pääsee tosissaan ponnistelemaan kaikin voimin työssä, joten tällainen tarjoaa hyvää vaihtelua tietokoneen ääressä istumiseen. 

Kasvulaatikot alkaa jo näyttää paremmalta, tuulista on ollut ja se verottaa ihan varmasti osan kasvuvoimasta. Iloisessa sekamelskassa tomaatteja, sipulia, herneitä, kukkia, yrttejä. Toisessa laatikossa sipulia ja porkkanaa sekä pinaattia. Pinaatti ei näytä onnistuvan, mutta hätäkös tässä. 

Vadelmat näyttää osittain yllättävän hyviltä, keväisestä siirrosta huolimatta. Täytyy laittaa vielä toinen rivi ihan ostotaimista syksyllä. 

Sopivasti ennen juhannusta kävin hakemassa peräkärryllisen lehmänkakkaa naapurin viljelijältä. Olisi tietysti ollut mukavampi ettei kasa olisi haissut tuossa talon vieressä juhannuksena, mutta muuten olisi jäänyt kakat saamatta joten kakkaa haetaan silloin kun sitä saa. Tämä menee jälkikompostoitumaan ja sitten peltoon tai kasveille. Osan hautaan jo samantein viereiseen kukkapenkkiin. Kanalan tyhjennys on myös työlistalla, viime vuoden kananlan pehkut on jo käytetty joten lisää lantaa tarvitaan. Pitäisi pitää paria lehmää pelkän lannoitteen takia. Tai ehkä helpommalla pääsen kun haen naapurista..

Tämän kurkistusikkunan myötä tsemiä kaikille projekteihin ja hyvää kesän jatkoa, muistakaahan lomailla ja nautiskella kesästä myös!

Mukana kirjoittelussa Korpinkiven tupa, Korkeala, Rakkautta ja maan antimia, Maatiaiskanasen elämää. Lisään muut myöhemmin jos tulee vielä lisää kirjoittajia. 

Riihi

Käytän nyt kaikki tilaisuudet hyväkseni, muu perhe nukkuu joten nyt on hyvä aika kirjoittaa.
Kävin kuvia läpi ja siellä oli niin paljon projekteja, keskeneräisiä ja muutama valmiiksi saatukin, mitkä pitää laittaa ylös.

Jokaisen lampurin huolenaiheena on pedot. Varsinkin susialueilla syksyisin kun uusia pentuja opetetaan metsästämään. Meidän naapuripitäjässä asustaa susilauma, sitä on tutkittu, kuvattu, jäljitetty, tehty havaintoja jäljistä ja eläimistä, on jäänyt auton alle ja käsittääkseni saatiin yksi kaatolupakin. Sudet ja ilvekset kuuluvat tähän luontoon joten meidän huoleksi jää omien eläinten suojaaminen parhaalla mahdollisella tavalla ja joskus tappioiden laskeminen. Itsekin näin yhden suden tietä ylittämässä, ei ollut kiire hukalla. Pysähtyi vielä katsomaan minua rauhassa. Meidän pihasta sadan metrin päästä löytyi viime syksynä peuran vasan takajalka, todennäköisemmin jäänyt ilveksen saaliiksi mutta ei se silti huolta vähennä.

Meillä on ollut lampaiden käytössä ainoastaan kolmiseinäinen katos joka kyllä riittää kesän ajan tuulen, sateen ja auringon suojaksi, mutta petoja vastaan se on yhtä tyhjän kanssa. Syksyisin pimeiden tullessa on joka aamu saanut sydän kurkussa käydä tarkistamassa onko kaikki lampaat tallella ja ehjinä laitumella.

Tällaiseen vanhaan maalaismaisemaan sopisi hienosti hirsilato, joten sellaisen hankintaa olen suunnitellut jo pitkään. Latoon voisi sulkea lampaat yöksi syksyisin, siellä voisi säilyttää heinää, heinäseipäitä ja polttopuita. Sellaisen hankintaan siis.

Olen suorastaan kuolannut sellaisia uudempia rakoseinähirsilatoja, saisi olla sammalkatto ja kaikkea söpöä. Valitettavasti hinta on niissä yleensä aika kova ja tässä talon rakentamisen tuoksinassa kaikki vähät varat laitetaan rakentamiseen, ei juuri mihinkään muuhun.

Appiukko sitten vinkkasi että heillä saattaisi olla lato mökin lähellä jonka voisi purkaa. Muutamien tiedustelujen jälkeen saimme luvan purkaa yhden, melko heikkokuntoisen, vinon, todella korkean vanhan hirsiladon. Tarkempien tiirailujen jälkeen havaittiin että sehän onkin vanha riihi. Seinät on sisältä käsitelty mustiksi, tervan ja savun hajua on. Onko seinät poltettu ja sitten tervattu vai onko ne ajan oloon mustuneet jos riihessä on kuivattu viljaa, mene ja tiedä, mutta synkän komea se on sisältä ja kauniin harmaa ulkoa.

Porukka kasaan ja riihtä purkamaan. Ensin merkittiin hirret ja tein piirustukset riihestä.

Tein laput vahakankaasta, ostin pikku pätkän paikallisesta sekatavarakaupasta. Ostin ruudullista niin oli helppoa saksia suurinpiirtein samankokoisia lappusia. Niihin permanenttitussilla nurkkien kirjaimet ja hirren numerot alhaalta ylöspäin. Ei kovin tieteellistä, mutta tälleen sen pähkäilin. 

Kuten kuvista näkyy niin alimmat hirret olivat huonossa kunnossa ja alemmassa kuvassa oli kasattu isoja kiviä seinustalle, josta vesi oli roiskanut puoleen väliin matalaa seinää. Sillä seurauksella että suurin osa hirsistä oli lahoja. 

Taas koko perhe hommissa. 

Katon purku sujui, huomaa "turvaköysi".

Peltikaton alle jätetty pärekatto satoi murusina alas.

Tehokas katon purkutiimi ja vielä tehokkaampi tiimi maatyöskentelyssä. Saatiin hyvä posse kasaan ja maassa lajiteltiin heti säästettävät ja poltettavat eri kasoihin, poistettiin nauloja, kerättiin vanhat taotut naulat talteen, kaikki muutkin naulat tietysti myös, syötiin evästä ja naurettiin. Niinkuin nyt hyviin talkoisiin kuuluu!

Vähäsen jännitti kun kattotuoleja purettiin, varsinkin kun katsottiin kuinka paljon  kattovasat olivat taipuneet. Onneksi oli ammattimies moottorisahan kanssa ja saatiin katkottua kattovasat ilman että kävi kellekään vahinkoa. 

Insinööri ihmettelee ja kaksi muuta tekee hommia. Työnjohto huutelee alhaalta omiaan. Tuossa riihen keskellä on kokonaiset tukit, jotka painavat kuin synti. Niitä alas otettaessa jäi rautakanki yhden alle ja vääntyi soiroksi. Seiniä vasten pystyssä olevat hirret eivät tue rakennusta, vaan niitä pitkin laskettiin hirret alas, välillä hallitusti ja välillä täysin hallitsemattomasti. Olin varma että hirret kärsii tästä, mutta terveet hirret laskivat mäkeä alas ja lahot pölläyttelivät kunnon pilvet ilmoille maahan tömähtäessään. 

Riihi on sen verran pahassa paikassa että millään nostimella / traktorikuormaajalla ei olisi tuonne ollut asiaa, jyrkkä ja kapea alamäki.

Kuvaaja oli ihan suorassa, riihi oli jo kerennyt painua vinoon hyvän matkaa. 

Lattialankut on vähän järeämpää tavaraa. 

Hirsien väleissä oli rahkasammaleristeet. Mikä määrä sammalta onkaan kulunut noihin väleihin! Ja mikä homma niitä on ollut kuivattaa.

Lattialautojen väleissä oli letitettyä olkea tms tiivisteenä. Lankkujen reunoihin oli veistetty pitkittäin kirveellä raot joissa eristeet olivat.

Ennen ja jälkeen. Tuhottua perinnemaisemaa vai pelastettu vanhaa rakennuskantaa? Siinäpä sitä pohtimista. 

Hirret kasattiin tien viereen odottamaan kuljetusta. 

Pojat oli reippaina hommissa mukana. Hirret kuljetettiin montusta ylös pihan kautta tien varteen videolla nähtävällä tavalla. Hyvin meni ja saahan sitä vähän hullutellakin..

Jatkoa seuraa, riihi odottaa pystytystä..