Rottinkikoreja Taito Itä-Suomen kurssilla

                                                         

Kesä on ihanaa aikaa harrastuksille. Lomalla ei ole minuuttiaikataulu ja käsitöitä voi tehdä missä tahansa. Taitoyhdistykset järjestävät toimintaa myös kesäisin, ja esimerkiksi Mikkelin kursseihin pääset kurkkaamaan tästä.

Minulla oli mahdollisuus osallistua Taito Itä-Suomen järjestämälle Sisustuskorit rottingista -kurssille Mikkelin Kenkäverossa. Inspiroivaan ympäristöön oli löytänyt moni muukin, sillä kaikki kurssilaiset olivat saapuneet paikalle muualta kuin Mikkelistä. Miten en itse ole koskaan hoksannut, että voisin lähteä ystävän kanssa tutustumaan johonkin uuteen kaupunkiin käsityökurssin kautta. Loistoidea, joka pitää ottaa toteutukseen.

Päiväkurssilla ehti valmistaa kaksi koria, lehti- ja leipäkorin. Useimmat eivät olleet koskaan punoneet koreja, mutta kirjallisen ohjeen ja ammattitaitoisen ohjaajan avulla homma toimi mainiosti omassa tahdissa.

Palttinapunonta toi mieleen perinteiset pärekorit, vaikka materiaali olikin eri. Nämä korit punottiin 26 mm leveästä rottinkinauhasta ja viimeisteltiin kapealla puolipyöreällä rottinkinauhalla.

Hetken liotettuna rottinkinauha notkistui ja sitä pystyi taivuttelemaan helposti. Taitokset korin pohjan ja reunojen välissä auttavat koria säilyttämään muotonsa.

Reunat kohosivat samalla punonnalla ja taitoyhdistyksen opettajalta sai apua aina tarpeen mukaan. Jokaisen käsiala on omanlaisensa, mutta hyvillä vinkeillä koreista tuli symmetrisiä ja kauniita. Pyykkipojat tai muut nipsut auttoivat muodon hallinnassa punonnan aikana.

                            "Tosi mukavaa hommaa", totesivat kurssilaiset, kun päästiin vauhtiin.

Kun reunat olivat valmiit, ylimääräiset rottinkinauhat pätkittiin ja jemmattiin parin muun nauhan alle.

Reunan punonnassa käytettyä kapeaa rottinkinauhaa sai kiskoa niin kireälle kuin jaksoi, sillä kuivuttuaan rottinki kutistuu vähän ja reunapunoskin löystyy hieman.

 

Kivat korit vein kurssilta mökille ja heti jouduin tietenkin leipomaan pataleivän, kun sille oli nyt hieno uusi kori.

Ovatko taitoyhdistysten kurssit sulle tuttuja ja oletko itse käynyt Mikkelissä kursseilla? Tutustu tästä koko alueen toimintaan tai hyödynnä vaikkapa nettisivuilta löytyviä käsityöohjeita, jos kurssiaikataulut eivät sovi kesän menoihin.

Vinkkaa mullekin ideoita kivoista käsityökursseista ja paikoista, ainakin nyt heinäkuussa ehdin vielä hyvin jonnekin.

 Onni elää käsityössä, vai mitä?

Kesäterkuin Suska / KoivulaDesign

*Blogiyhteistyö Taito Itä-Suomen kanssa

Saviset sisustusruukut Taito-kurssilla + arvonta

 

Sain mahdollisuuden osallistua Taito Etelä-Suomen saviset sisustusruukut -kurssille, jossa valmistimme kulhoja, ruukkuja ja rasioita ilmassa kuivuvasta muovailusavesta. Savea löytyy valkoisena, mustana ja perinteisen saviruukun värisenä punaruskeana.

Saviastioita voi tehdä kotonakin erilaisten muottien kuten kulhojen avulla. Kangas auttaa sekä saven muotoilussa astiaan että hidastaa kuivumista sopivasti. Liian nopeasti kuivuva massa halkeilee ihan kuten oikeakin savi.

Taitokurssilla astioihin lisättiin kiva paperinarureunus. Tein reiät ompelua varten turhan pienellä työkalulla, koska kuivuessaan savi kutistuu. Jos haluat paperinarun tai pellavanarun mentävät reiät, tee ne esimerkiksi mehupillillä. Toisessa kuvassa on myös savipallo, josta piti tulla rasian virkattuun kanteen nuppi, mutta liian pienien reikien vuoksi rasia jäi nyt tekemättä. Testaan sitä myöhemmin, koska Taitoyhdistyksen opettajan tekemä rasia näytti niin hienolta.

Useiden vuorokausien kuivatuksen jälkeen astiaa voi hioa tarpeen mukaan hienolla hiekkapaperilla käsin ennen pintakäsittelyä. Myös reiät kannattaa tarkistaa ja kaivertaa mahdollisimman puhtaiksi.

Jos haluat koristella astioita kaivertamalla, tee se ennen kuivatusta. Kuivaa työtä voi somistaa esimerkiksi piirtäen tai maalaten. Itse piirsin suuren kulhon sisäpintaan lehtikuvioita ja maalasin rennoilla siveltimenvedoilla kalkkimaalilla. Toisen pienistä kulhoista maalasin mustalla akryylimaalilla. Astiat viimeistellään lakkaamalla. Pienet kulhot lakkasin kokonaan, suuren kulhon ulkopinnan jätin lakkaamatta.

Paperinarun kiinnitys reunaan onnistui onneksi ohuella kalalangalla. Opettajan ohjein solmut piiloutuivat ja kerroksista tuli tasaiset.

Pieniin kulhoihin vaihdoin ensimmäisen kalalankakerroksen jälkeen pellavanarua, jolloin sain kivaa tekstuuria ja värivaihtelua kokonaisuuteen.

Lopputuloksesta olen iloinen ja tätä reunojen koristelua testaan myös oikeaan saveen, kun sen työstämisen pariin palaan.

Voin lämpimästi suositella Taito Etelä-Suomen kursseja kaikille!

 Jos ei aikaisemmin ole kässäkärpänen puraissut, saattaa niin käydä kurssilla ja innostus kokeilla uusia tekniikoita lisääntyä entisestään. 

Mukavassa porukassa ja ammattitaitoisen opettajan ohjauksessa on kiva harrastaa käsitöitä.

Onko Taito Etelä-Suomen toiminta sinulle tuttua?

Taitolähettiläänä minulla on ilo arpoa -30% alennusta yhdellä ostokerralla taitokursseista tai kankaankudonnan päivämaksuista Taito Etelä-Suomen taitokeskuksissa. 

Kuponki on voimassa vuoden loppuun, joten jos et nyt ehdi kursseille tai kutomaan, onnistuu se syksylläkin.

Voit osallistua ARVONTAAN kertomalla esimerkiksi mieleisistä käsityötekniikoista tai oletko käynyt Taito-kursseilla.

Arvontaan voit osallistua myös KoivulaDesignin fb- ja ig -sivuilla.

                                       Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 19.5.2022 klo 21.00.

                                         

                            ONNEA ARVONTAAN JA MUKAVAA KESKIVIIKKOA, terkuin Suska.

*Taitolähettiläs-yhteistyö Taito Etelä-Suomen kanssa  

Makrameekirjojen voittajat

 Iso kiitos kaikille Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla Moreenin osastolla ja työpajoissani käyneille. Kyllä käsityöt yhdistävät ihmisiä!

Blogiarvonnassa oli pari makrameekirjaa ja onnetar nosti seuraavat laput osallistujien joukosta:

Jannna:

Asut kiinnostaa! Erityisesti laukut!
Tuo "Kaunista asusi makrameella"-kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta!

hautanensuvi:

Kodin helppoja makrameita voitaisiin tehdä ystävän kanssa.

ONNEA VOITTAJILLE!

Lähettäkää yhteystietonne ja puhelinnumeronne sähköpostiin

koivuladesign@gmail.com,

niin välitän tiedot kustantajalle, joka lähettää palkinnot.

Blogiyhteistyöstä kiitokset!

Kustannusosakeyhtiö Otava

Kohti uusia ideoita,

terkuin Suska

Tuftaus tutuksi kirjan ja käsityön kautta

*Kirja saatu blogiyhteistyönä

Sain jo loppukesästä Kustannus Mäkelältä Tuftaus tutuksi -kirjan tutkittavaksi ja testiin. Olen kokeillut kyseistä käsityötekniikkaa joskus vuosia vuosia sitten ja innostuneena selasin kirjan ihania malleja ja suunnittelin heti omia.

Kirjan on tehnyt torontolainen taiteilija Arounna Khounnoraj. Naisen monipuolista luovuutta pääset ihailemaan kattavammin hänen ig-tilillään @bookhou.

Kirjan valokuvat ovat Catherine Frawleyn käsialaa ja teoksen on suomentanut Seija Kallinen.

Kirjassa on tosi kivoja malleja moderneista kuvioista luontoaiheisiin. Ne kaikki sopivat hyvin koriste- ja käyttöesineisiin. Jokaiselle mallille on työvaihekohtainen ohje, joka helpottaa sen valmistamista.

Luin kirjan opastuksen työvälineistä ja materiaaleista sekä vinkit omien mallien suunnittelusta, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa, kun ostin ensimmäinen neulan.

Mietin askarteluliikkeessä, että nyt hyödynnän kaikki vanhat villalankojen jämät ja tikkailen niillä tyynynpäällisiä ja tauluja, joten ostin suhteellisen suurella reiällä varustetun jämäkän neulan. Sitten en löytänytkään neulalle sopivaa kangasta, koska yritin valita kankaat ja langat kierrätysmateriaalien joukosta. 

Kirjan mukaan suuri neula olisi paras valinta harvaan kudotuille pellava- tai juuttikankaille. Menin lähimpään kangaskauppaan, josta ei myöskään löytynyt sopivia kankaita. Ostin sitten kokeeksi kirjontaan tarkoitettua aida-käsityökangasta. Jostain olin lukenut kankaan sopivan myös tuftaukseen, mutta vaikka kuinka pingotin sen tiukasti kehykseen, ei onnistunut. Lanka ei vain pysynyt kankaassa, vaan karkasi matkoihinsa. 

Huoh, homma jäi hetkeksi jäähylle!

Sitten päätin ostaa uuden ohuemman neulan, joka sopi pyyhetehtailusta ylijääneiden pellavakankaiden kanssa mainiosti. Koska työ pitää tosiaan pingottaa kehyksiin, otin olkkarin seinältä yhden taulun lainaan ja nidoin kankaan kireästi sen ympärille.

Mies sanoi kokeiluani silmäksi, joten nimesin sen Kukkien katseluksi. Vielä on harkinnassa, päätyykö tämä mihinkään vai ei.

Tein sitten samoilla lankojen jämillä toisenkin työn suoraan kirjontakehykseen sopivaksi ja se pääsi heti seinälle.

Lopputulema on positiivinen, vaikka pakko sanoa, että välineet on oltava oikeanlaiset tässä käsityötekniikassa. Nyt jälkikäteen mietin, että saatan vielä kerran kokeilla sitä aida-kangastakin, kun on pienempi neula. Toimii sitten tai ei, onpahan kokeiltu.

Kirjalle vahva suositus!

Kustannus Mäkelän verkkokaupassa se on nyt tosi hyvään hintaan kirjamessujen tarjouksena.

Tuftailemisiin, terkuin Suska.

Ympäristötaidetta asuntomessuille

Terveisiä jälleen Tuusulan Asuntomessuille valmistuvasta Keuda-talosta. Tällä kertaa tapasin talon sisäänkäynnin läheisyyteen valmistuneen ympäristöteoksen tekijän, Hanna Klemetin.

Hanna on opiskellut Saaren kartanolla Mäntsälässä nelisen vuotta työnsä ohessa ja floristimestarin erikoisammattitutkinto on näyttöä vaille valmis.

-Tämä työ on viimeinen näyttötyö, floristisen mestarityön tekeminen.

Pukinmäen puutarhalla Helsingissä työskentelevä floristi halusi kehittää itseään ja ammattitaitoaan jatko-opinnoilla ja löysi mieleisen opiskelupaikan Keudasta.

"Maan kruunuksi" nimetyn ympäristöteoksen suunnittelu lähti pihasuunnittelijan kuvia tutkimalla. 

-Olen pohjustanut työni muun ympäristön mukaan, Hanna kertoo.

Etupihalle pystytetty teos on alaosastaan halkaisijaltaan metrin ja levittäytyy kruunun lailla ylöspäin. 

Maan kruunu on tehty aidantolpista, luonnonkivistä ja kelo-oksista, joihin on porattu reikiä ja yhdistetty metallitukien avulla toisiinsa. 

-Kun metallin pinta vielä ruostuu, lopputulos on parempi, taiteilija visioi.

-Kivien poraamisessa ja rakenteen pystytyksessä olen saanut apua muun muassa mieheltäni, mutta muuten olen tehnyt teoksen itse, Hanna sanoo.

Tolppien eläväisen karhea pinta on syntynyt kissanhiekasta ja hiekoistushiekasta, jotka on sekoitettu maaliin ja sivelty tolppien pintaan käsin.

Hanna Klemetin tutkinnon arviointi siirtyi elokuulle, koska ympäristö eli talon piha ei ole muuten vielä valmis. Mutta onnea jo nyt, upea taideteos ilahduttaa messuvieraita varmasti!

Mielenkiinnolla odotan myös muiden messupihojen valmistumista. Kuinkahan monella pihalla tullaan näkemään ympäristötaidetta?

Innostuisitko sinä tilaamaan vaikkapa Hannan teosta vastaavaa ympäristötaidetta pihallesi?

                                                       Kohti uutta viikkoa, terkuin Suska.

Asuntomessujen Keuda-talolla 11.6.2020

Siellä se Keuda-talo kurkistaa mustan piharakennuksen takana. Elokuisia Tuusulan Asuntomessuja varten kannattaa jo nyt painaa mieleen talo nro 17 Pikkukarhunkierron varrella. Kun edellisen kerran kävin alueella pari viikkoa sitten, talon ulkopuoli näytti tältä.

Terasseja oli jo nikkaroitu hieman ja talon ulkovuoraus aloitettu. Siniharmaa ulkoverhouspaneeli peitti osaa seinäpinnoista, muut ulkoseinät odottivat rappausta. Roiskerappauksen alle asennettujen kivilevyjen pintaan oli jo osittain vedetty harmaa pohjarappaus.

Eilen tontilla kävi kuhina, kun eri alojen opiskelijat tekivät omia hommiaan aurinkoisessa säässä. Ulkovuoraus ja terassit olivat edenneet huimasti ja piharakentaminenkin aloitettu.

Talon ekologisuus näkyy puurakentamisessa ja paikan päällä tehdyssä työssä.

"Suuressa mittakaavassa en osaa sanoa ekologisuudesta tarkemmin, mutta kotimaisuusaste materiaalivalinnoissa näkyy vahvasti", opettajana Keudassa toimiva Jouni Kyllinen toteaa.

Kyllinen oli tyytyväinen opiskelijoiden ja koko organisaation toimintaan ja homman onnistumiseen.

"Tämä on ollut hyvä projektiluonteinen kohde, joka on opettanut opiskelijoille omien töiden lisäksi esimerkiksi aikataulutusta. Mukana on ollut myös hyviä aikuisopiskelijoita, joista on varmasti ollut suuri tuki nuoremmille."

Kaikkiaan yli 50 opiskelijaa Järvenpään, Keravan, Nurmijärven ja Mäntsälän Keudan toimipisteistä on osallistunut asuntomessutalon rakentamiseen.

Yksi heistä on järvenpääläinen Joonas Raunio, 17 vuotta. Opettaja kiittelee nuoren miehen työmotivaatiota rakennustyömaalla, joka on jatkunut lukuvuoden jälkeenkin. Joonas uskoo olevansa oikealla alalla.

"Ihan huikeeta, että pääsee tekemään tätä taloa. Olen ollut nyt mukana ulkovuoraushommissa ja tehnyt esimerkiksi terassin kaiteita," mies hymyilee.

Entäs mitä sisällä on tapahtunut?

Esimerkiksi wc on valmistunut jo näin pitkälle. Henkilökohtaisesti olen niin innoissani sisustussuunnittelija Katariina Leppilammen rohkeista laattavalinnoista. Pari postausta aikaisemmin esittelin jo kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaakeleita sekä eteisen ja keittiön seinälaatoituksia. Niitä pääset tutkimaan tästä.

Tytön huonetta on viimeistelty ja seinälle on ripustettu peili, joka niin ikään on sisustajan suunnitelmien mukaan opiskelijoiden valmistama.

Kyllä on taitavaa porukkaa opiskelemassa Keudassa. Niin paljon upeita työnäytteitä saavat portfolioihinsa tämän talon rakentamisesta ja sisustamisesta, hieno homma.

Heti eteisessä törmäsin heistä yhteen, Triin Uibopuuhun. Maalarina työskennellyt nainen joutui lomautetuksi ja lähti vahvistamaan ammattitaitoaan pintakäsittelyalan perustutkinnolla. Hän työskenteli asuntomessutalolla ensimmäisiä päiviä ja heti suhteellisen tarkoissa hommissa, kuten maalisiveltimen koosta voi päätellä.

Aurinkoista viikonloppua luvattu, nautitaan siitä, terkuin Suska.

Taito Itä-Suomen Makramee-ohjekirja testissä

*Kirja saatu arvostelua varten.

Onni elää makrameessa -ohjekirja on Taito Itä-Suomen vastaus käsityötrendiin, joka on villinnyt jo hetken, mutta erityisesti tänä keväänä noussut suosikkitekniikaksi maassamme.

Uusille ohjeille on varmasti kysyntää, sillä ainakin makrameelankojen menekki on kuulemani mukaan ollut huikeaa joissakin verkkokaupoissa.

Ohjekirjan mallit ovat Taito-yhdistyksien ja yksityisten harrastajien suunnittelemia. 30 mallin joukossa on tutumpien amppelien ja seinätekstiilien ohella kasseja, korviksia sekä erilaisia sisustustuotteita, jotka sopivat niin aloittelijan kuin harrastajankin solmittaviksi. Osaan malleista löydät Taito Shopeista ja verkkokaupasta myös valmiin tarvikepaketin.

Testasin kirjasta paria ohjetta. Solmeilin aurinkoisena päivänä ulkona mökin terassilla ja päätin kokeilla kaapista löytyviä lankoja eli en hankkinut kirjassa käytettyjä materiaaleja töitä varten.

Pieni Pilvipouta-seinätekstiili syntyi trikoisesta matonkuteesta. Kudetta ei riittänyt yhtä pitkiin hapsuihin kuin kirjan mallissa, mutta muuten solmut onnistuivat vallan hyvin tästäkin materiaalista.

Kirjan ohje on selkeä ja vie työtä eteenpäin rivi riviltä. Toki solmut olivat minulle jo tuttuja, mutta jos olet aloittelija, löytyy kirjan lopusta myös kuvalliset ohjeet malleissa käytettäviin solmuihin. Sieltä on helppo tarkistaa solmun vaiheet, jos ne unohtuvat.

Hyvä tuli ja muistuttaa minua niistä päivistä, kun tankattiin aurinkoa ja nautittiin alkaneesta kesästä!

Kun kaapista löytyi sopiva metallirengas ja nyöriä mattokirjan peruja, päätin kokeilla Unelman solmimista.

Ei tullut ongelmia tämänkään ohjeen kanssa, tosin joko langan erilaisuus tai käsiala vaikuttivat siihen, että keskikuvioon tein puolikkaan ruudun enemmän kuin mallissa. Jo pelkästään käsiala voi useinkin olla syy, miksi oma työ näyttää niin erilaiselta kuin kuvan malli.

Mutta hyvä muuten ja itselle näin ilman kukkasomisteita mieluisampi. 

Tutustu kirjan ohella kesän kurssivalikoimaan ja Onni elää makrameessa -juhlanäyttelyyn 22.6.-30.8.2020 Mikkelin Kenkäverossa. Siellä saat vinkkejä, ideoita ja ohjausta tämänkin tekniikan hallitsemiseen. Itse aion suunnata Kenkäveroon niin, että näen samalla näyttelyn, kun teen uusia tarvikehankintoja.

Makramee on ihanaa kesäpuuhaa pihalla, suosittelen!

Solmikohan mummini 70-luvulla valkoisen rottinkisankaisen nailonkudekassini myös pihalla?

Sitä en voi enää kysyä, mutta hauskaa, että tämäkin vanha käsityötekniikka on jälleen niin vahvasti läsnä. Ja toivottavasti säilyy vielä pitkään pinnalla!

Onko sulla muistoja vanhoista makramee-tuotteista sieltä 1960 tai 70-luvulta?

Ihanaa kesäiltaa, terkuin Suska.