Ihanat julisteet!

 

 

 

Tänä syksynä sisustamiset jäi vähiin ja kieltämättä alkoi jo mietityttämään, mennäänkö meillä joulunkin yli kesäisillä jutuilla...Sisustusinto oli hukkunut isompien asioiden alle. 

Siksi ilahduin hurjasti Desenion yhteistyötarjouksesta! Olin jo pitkään suunnitellut hankkivani sieltä muutamat julisteet, joten valinnat olivat lopulta helppoja, vaikka houkutuksia olisi ollut vaikka kuinka. Julisteita löytyy keittiön ja olohuoneen lisäksi Lindan huoneesta, jonka muutoksesta on tulossa oma postauksensa (tänään haettiin sinne sänky ja lipasto Ikeasta, jee!). 

Julisteiden myötä innostuin vaihtamaan villamaton olohuoneeseen, etsin kaikki tuikkukipot käyttöön ja sohvalle talvisempia tyynynpäällisiä. Lepän oksia haikailin pitkään löytäväni maljakkoon ja lopulta nekin löysivät tiensä senkin päälle. 

Nyt on kiire lötköttämään sohvalle yhdessä miehen ja esikoisen kanssa leffan pariin. Huomenna touhutaan salaisia jouluisia puuhia, kun kaikki kolme nuorinta tyttöstä ovat tahoillaan hoidossa ja yökylässä.

Ihanaa lauantain iltaa ja huomista adventtia!

-Yhteistyössä Desenio-

Kesäistä ja valoisaa ja rauhallista

Ihanaa tämä valon määrä! Vaikka ulkona nyt ei niin lämmin olekaan kuin toivoisi, ei valoa kyllä tarvitse toivoa yhtään lisää. Tykkään -kesäfiilikseen pääsee sisätiloissakin, kun luonnonvaloa ja kukkasia vaan riittää. Täällä kotona on nyt niin hiljaista ja rauhallistakin (ja siistiä! oi ihanuutta!), kun kolme nuorinta on mummilassa. Esikoinen makaa jalka paketissa polvileikkauksen jäljiltä ja minä toimin ympärivuorokautisena hoitajana.  

Täällä vietettiin taannoin 12-vuotissynttäriä ja sankaritar tilasi vadelma-kinuskikakun eli vadelmoffeen. Se valmistuu mukavan nopeasti ja katoaa ahnaisiin suihin vielä nopeammin, ainakin täällä meillä.

Vadelmoffee on niin hyvää -kinuski ja vadelmat toimii aina, eikä keksipohja ja kermavaahtokaan pahaa tee silloin tällöin nautittuina :P 

Huomasitteko?

Nimittäin meidän vanhan kodin Suomen Kaunein Koti -ohjelmassa?

En ole vielä katsonut jaksoa itse, mutta aion kyllä pikapuoliin istahtaa sohvalle sen pariin. Uudet omistajat on tehneet melkoisen urakan talon ulkopuolella -sen, mitä me ei koskaan ehditty. Pari alimmaista kuvaa vanhasta kodista. Oi että tykkäsin siitä kodista ja aina kuvia katsellessa hiipii pieni haikeus sydämeen. Tuolla kaikki tytöt oli vielä pieniä ja elettiin niin kivoja aikoja! Onhan se siunaus, että lapset kasvaa ja elämäntilanne muuttuu sen mukaan, mutta...huoks!

Hoivaamista

Olen ottanut kuvia alkuvuonna ihan mukavasti ja huokaillut talven kauneutta, mutta bloginpito on taas ollut hiukkasen kankeaa. Tammikuu, tiedättehän. Ja heti perään helmikuu -vielä tavallaan talvilevon aikaa oikeastaan. Siis mulle, näköjään, mitä bloggaamiseen tulee. 

 Saimme jokin aika sitten perheeseemme pienen vierailijan. Hän on niin suloinen, niin ihana, niin vauva! Vaikka yöherätykset ja väsymys ovat nyt totista arkea (totisempaa kuin koskaan omien lasten kanssa), nautin lainavauvan hoivaamisesta. Ja tästä, että ajoittaisesta yksinäisyydestä huolimatta saan työskennellä kotona nyt, kun talossa on pieni koululainen ja kerholainen. 

Kotona on pitänyt tehdä erinäisiä järjestelyitä kaikkialle ehtiväisen vauvan varalta, vaihtaa huonekalujen paikkoja hiukan ja nostella kasvit pois lattialta. Luonnollisesti takka, kasvit ja koiran kipot vetävät pikkuista puoleensa magneetin lailla...

Ja tammikuun älä osta mitään -haasteeni itselleni, se onnistui. Melkein. Lankesin ystävän myymään ihanaan käsilaukkuun -sijoitus, pakko ostaa, kun halvalla sain. Samalla kerralla ostin seinähyllyn -sijoitus, pakko ostaa, kun halvalla sain. Eli niitä ei voi laskea mukaan :) Ja kerran ostin kimpun tulppaaneja, jotka ei auenneet, vaan kuivuivat rumasti. Varmaan rangaistukseksi, kun rikoin sääntöäni ;).

Helmikuun haaste oli sokerittomuus ja joka-aamuinen lenkki koiran kanssa. Sokerittomuus: pieleen on mennyt -syytän siitä ehdottomasti flunssaa ja väsymystä. Sokerin vaarat ovat mielestä poispyyhkäistyt, kun tuijotan suklaalevyjä karkkihyllyllä väsyneenä ja nälissäni. Saisipa kaikista kaupoista karkkihyllystä raakasuklaata! Maaliskuussa uusi alku: makeaton maaliskuu, herkuton huhtikuu. Aamulenkit koiran kanssa onnistuivat jokusen kerran, mutta ne jäivät katkolle siksi aikaa, kun saamme pitää lainavauvan luonamme.

Pirteää viikkoa, kamut :)

Uusi arki on täällä!

Jokin aika sitten aamupäivällä istuskelin kahvikupillisen äärellä vielä yöpuvussani ja sangen innottomasti suunnittelin siivoamisen aloittamista. 

Sain puhelun, joka sai kädet tärisemään, sydämen laukkaamaan ja polvet tutisemaan. Puhelun päätyttyä syöksyin imurinvarteen. Pyyhin pölyt. Järjestelin makuuhuoneeseemme kaksi lisäsänkyä. Raivasin keittiön. Huhkin mielettömällä raivolla siivouksen valmiiksi ennätysajassa :D

Muutamaa tuntia myöhemmin istuin olohuoneen lattialla tutustumassa tulokkaisiin. 

Eli täällä ollaan päästy ensimmäisen kerran tositoimiin kriisisijoitusperheenä!

Ankein aika syksystä on siis hurahtanut ohi pikavauhdilla. Kun Halloween ja pyhäinpäivä ovat onnellisesti ohi, saa kai alkaa jo virallisesti joulun odotuksen? Eilen roudattiin kanalasta joulukoristelaatikot sisään ja hypisteltiin kaikkea ihanaa. Ihan muutama juttu otettiin esille, loput vähitellen ensimmäisistä adventista alkaen. Pikkutytöt tosin kinusivat ja saivat jo tontut leikkeihinsä. Kyllästyvät niihin jouluun mennessä ja sitten ne saavat rauhassa toimia koristeina...

Niin ihanaa, kun joulu tulee! 

Tunnelmallisia marraskuun päiviä!

Ruusuhuone

Meillä on vaihdettu huoneita useampaan kertaan vuoden mittaan, kun sopivinta asukasjärjestystä on haettu. Nykyisellään ruusuhuoneessa asustaa kaksi nuorimmaista eli ekaluokkalainen ja kolmivuotias. Yllättäen ruusuhuone on yläkerran valoisin huone, ja taitaa olla myös nätein -oikea söpöyden tyyssija :D

Ruusuhuone on ainoa yläkerran huoneista, jota on remontoitu  laminaattien poistamisen lisäksi -katto, lattia, ikkunanpielet, listat(no melkein kaikki!) ja seinät on maalattu sekä yhdelle seinälle laitettu vehnäjauholiisterillä ruusutapettia Tapettitalon valikoimista. Lattiamaali on Sateenkaari Perinnetaidon vanhanajan lakkaöljymaalia. Pinnasta tuli himmeähkö sen tähden, että jouduin viimeisellä kierroksella hiukan jatkamaan maalia tärpätillä. Mutta kyllä se vanhan lattian voittaa himmeämpänäkin! Seinät, katto, listat ja ikkunanpielet on taas Uulan Into-sisustusmaalilla sudittu. Kelpo tuote ihmis-, talo- ja ympäristöystävällisyytensä vuoksi! Katon maalauksessa on ollut välillä usko loppua, kun kolmenkaan kerroksen jälkeen katto ei ole kaikista kohdista täysin moitteettoman valkoinen, vaan tummemmat kohdat kuultelevat läpi, jos tarkkaan katselee. Joten hiukan ahdistaa ajatus tulevasta kattojenmaalausurakasta ja olen jo ollut kallistumassa tavalliseen, kenties peittävämpään paneelimaaliin, mutta toisaalta halu remontoida ilman muoveja on pidätellyt.

Jotta ei liian valmiilta näyttäisi, on huoneen "eteinen" (joka on ollut joskus vaatehuone) vielä vanhassa asussaan: muovitapettia ja laminaattia löytyy. Laminaatin alla ei ollutkaan lautalattiaa, vaan ainoastaan lastulevyä. Siksi laminaatti sai jäädä toistaiseksi paikoilleen, odottamaan, että joku joskus ehtisi laittaa siihen uuden lattian...Ja muovitapetti taas, se lähtee irti sentin palasina, huokaus!

"Eteiseen" ollaan kaavailtu paikkaa ekaluokkalaisen koulupöydälle, jos koululainen itse alkaa sitä kysellä. Tähän asti on sujunut hienosti ilmankin, sillä meillä kaikki tekevät läksynsä -oli huoneessa koulupöytä tahi ei- joko keittiön pöydän ääressä tai olohuoneen lattialla.

Kaivelin tiedostojen kätköistä muutaman kuvan huoneesta remonttivaiheesta. Ainoa kuva huoneesta täysin ennen remonttia on otettu, kun edelliset asukkaat vielä asuivat täällä, joten ei liene sopivaa julkaista sellaista. Mutta noista nyt vähän näkee sävyjä. Joissa ei tavallaan mitään vikaa ollut, ei vain olleet se mun juttu ;), ja huone oli niin supersynkkä ja pimeä!

Yläkerran muut huoneet ovat siis vielä pintaremonttia vailla. Suunnitelmat muhivat kyllä, ja ovat suht valmiitkin, mutta se toteutus...! 

Voisko joku ilmoittaa meidät johonkin tv-ohjelmaan, sellaiseen, että nää lähtis johonkin lomalle ja kun nää palais olis koko talo rempattu valmiiks. Pliis.

valoa&iloa

Saatiinkin vauhdilla talvi! 

Vaikken olekaan kylmyyden ystävä 

(keittiön lattia 13,5 astetta...), 

niin kyllä vain ilahduttaa tämä lumen tuoma valoisuus. 

Viikonloppuna jäädytettiin pihalla oleva kenttä luistelukuntoon, ja tänään kaksi innokkainta jo kävivät testaamassa taitojaan. Täytyy ehdottomasti päästä itsekin kokeilemaan...

Perjantaina saatiin kässäkamut tänne meille ja kylläpä olikin kiva nähdä taas! Harmi vaan, kun yksi puuttui joukosta...

Kiitos ihanista ruusuista :)

Ylimmässä kuvassa näette P&R:n tapetin, jota 9-vuotias valitsi jo syksyllä huoneeseensa. Vaikka tapettia laitettiin vain yhdelle seinälle, tuli huoneesta ruusuhuone. Laitan lisää kuvia, kunhan saan listoja maalattua ja palauteltua paikoilleen.

Ja perinteisellä mentiin, keittelin liisterin vedestä ja vehnäjauhoista. Nopeaa, helppoa ja lähes ilmaista. Aion vastakin laittaa paperitapetit omatekoisella liisterillä!

Mulla alkoi tänään taas ihanat 10 viikkoa Fitfarmia. Kunnon ruokaa, paljon treeniä. Päätös oli aika pikainen, kun en meinannut saada farkkuja jalkaan ollenkaan. Oho. Näköjään ikä tekee tehtävänsä, kun joulu joululta ne salakavalasti suuhun sujahtaneet juustot ja suklaat tarttuvat vyötärölle aina vaan helpommin...! Aloitin keventelyn jo viikonloppuna, ja

olo on paljon energisempi jo nyt. Vielä olis hiukan kahvakuulan heiluttelua tiedossa tänään, joten taidankin lähteä vaihtamaan vaatteita. 

Iloa&energiaa viikkoosi!