...tässä odottelen...lauantaita nimittäin, sillä silloin lapsuudenystäväni tulee vieraakseni. Olemme olleet ystäviä 41 vuotta ja hänen miehensäkin olen tuntenut teini-iästä lähtien. Olemme kummeja toistemme lapsille ja ystävyytemme on kestänyt kaikki ulkomaan vuotemmekin. Asuessamme Aasiassa tapasimme vain kesäisin, mutta tunne oli kuin olisimme edellisellä viikolla tavanneet.
Parasta on se kun hyvän ystävän kanssa voi olla oma itsensä, eikä tarvitse miettiä miltä näyttää tai onko kotona paikat tip top, voi kertoa suruista ja iloista.
Itse koin pitkän aikaa, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi on luoda ystävyyssuhteita, mutta nyt olen saanut kolme ihanaa ystävää lyhyen ajan sisällä ja se on tehnyt minut hyvin onnelliseksi.
Myös blogini kautta olen tavannut upeita naisia, nuoria ja vähän kypsempiä, yhtä loistavia kaikki.
Ystävyys on rikkaus mielestäni.
Mitä yhteistä tällä tekstillä ja kuvilla sitten on...no vierashuone on valmiina vastaanottamaan ystävän.
XX Päivi
