Kokonainen vuosi poissa minimaailmasta

Lauantaina 22. tammikuuta 2011


Uskomatonta, että olen malttanut pysyä kokonaisen vuoden poissa leikkikalujen maailmasta. Tyttären poismenosta ei selviä helpolla. Jasminen nukketalot ovat maalla. Täällä on yksi kokonainen nukketalo ja sekin on melkein pakattuna. Maalle se on kohta lähdössä, kun toivon pian voivani muuttaa sinne itsekin kokonaan. Pakkailen tavaroita ja minulla on myös kirppis, jonka kautta myyn pois ylimääräisiä tavaroita ja kerään rahaa muuttoauton vuokraan. Yli 200 kilometrin päähän ei ole helppoa muuttaa. Tavaraakin on aivan liikaa.


Toistan tässä sen, mitä blogissa lokakuussa 2008 kirjoitin:

Vaihdan edelleen mielelläni leikkikaluja, nukkeja, kiiltokuvia, nukkekotitavaraa jne. Laita tekstin perään kommentti tai ota yhteyttä sähköpostilla.

Näyttelyjä ei ole toistaiseksi. Kerään kuitenkin edelleen 
leikkikalumuseota varten aiheeseen liittyvää materiaalia.
                                                                                                         
Sain Anna-Maijalta joululahjaksi  Jouni Kuurnen Unelmien koti -kirjan, mutta en vieläkään ole kyennyt  Suomen kansallismuseoon asti katsomaan kirjaan liittyvää näyttelyä, joka onneksi on avoinna aina  6.11.2011 saakka.


Näyttelystä saa varmaan valtavasti inspiraatioita!

Pelastus viime hetkellä

12.3.2009


Eläintarha kasvoi uusilla asukkailla tai siis Leikkikalumuseoni eläintarha, joka toistaiseksi elelee varastoituna. Varastoon nämäkin kaverit joutuivat. Pakattiin viikonloppuna autoon ja matkasivat K:n mukana maalle.

Koko tämä porukka pelastui viime hetkellä joutumasta jäteauton kitaan ja kaatopaikalle. Nämäkin kaverit kyhjöttivät hylättyinä roskahuoneessamme joskus tammikuussa. Minun piti pesaista ne samoihin aikoihin kun sen pesin ison koiranpennun ja ison keltasen käärmeenkin. Unohdin nämä pyykistä tosiaan silloin, kun viimeksi pesin pehmoleluja, mutta muistin ne sitten tällä viikolla ja maanantaina kaikki muut paitsi apina kävivät läpi pesukonepyörityksen ja kuivausrummun.



Tämän apinan sisuksissa on mekanismi, jota en ole kerinnyt tarkemmin tutkimaan, mutta koska sähköpatterit eivät kestä vettä, niin apina kukkineen sai kelvata sellaisenaan. Ja mikä olikaan kelvatessa, kun karvat olivat priimakunnossa ja koko kaveri aivan siisti.

Olisi pitänyt tuo yksi pikkukaverikin ehkä jättää pois pesukoneesta, mutta kyllä sen mekaniikka tuntui vielä hyvin toimivan eikä siinä varmaan mitään pattereita ole.


Annan nyt puheenvuoron itse sankareille:

- Juu, ihan mielellään antaisin tämän kukan vaikka heti tuolle eläintarhan pitäjälle. Se ei pannut mua pesukoneeseenkaan, kun se epäilee, että mä osaan yhtä ja toista, kun mulla on patterisysteemi mahassa. Se katteli mun suuta ja arveli, että mä voin osata vaikka vislata, kun mulla on tämmöset töröhuulet ja sit se silitteli mun turkkia ja sano, et mä olen hyvässä karvassa kuin suoraan kaupan hyllyltä...




- Moi! Kai mäkin olen apina, niin toi eläintarhan pitäjä mua nimitti ja nakkasi munt noitten pitkäkorvien sun muitten kanssa pesukoneeseen, vaikka mä yritin kyllä pinnistellä vastaan, kun mun mahassa on semmoinen täristin, että kun vetää narusta, niin mä tärisen ja tärisen niin että pää keikkuu. Kyl se eläintenhoitaja huomas sen sitten lopuksi, kun mä olin käyny kaikki saippuavaahdot ja kuivausrummun pyöritykset jo läpi. Huh, huh vieläkin huimaa, vaikka mä muuten mielelläni tärisenkin.



- Hau vaan teillekin! Ajatelkaas ne heitti mun noin vaan pois, vaikka olin yrittänyt olla niin söpö ja kiltti kuin pieni vihreä koiranpentu vain osaa. Ei se auttanut, pois vaan nakattiin. Sitten toi yks eläintarhanhoitaja tai -pitäjä, se just jolla on se iso Lassie - semmonen kuin siinä elokuvassa - pelasti munt siitä laatikosta, joka oli menossa roska-auton kitaan... En mä vieläkään ymmärrä, miksei munsta välitetty...



- Ei ne meistäkään välittäneet. Samaan roskalaatikkoon meidätkin oli viskattu. Ollaankohan me jotenkin väärän värisiä? Toi eläintarhanpitäjä kyllä sanoi, että me ollaan liian söpöjä kaatopaikalle...



- Minä en ole paha karhu. Näkeehän sen jo pujamasta. Olisin halunnut jäädä vielä talviunille. Miksiköhän tähän aikaan vuotta pitää herätä ja vielä kaiken lisäksi joutua näin kauheaan pyöritykseen. Ensin viedään pois jonnekin pimeään roskalaatikkoon ja sitten pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun. Onneksi nyt voin jatkaa vielä vähän aikaa uniani. Sen leikkikalumuseonkin avaamiseen on vielä aikaa. Haukotus ZZZzzz

Käärme pyykkipussissa

Talossamme heitetään paljon hyvää tavaraa pois. Minulla on tapana ottaa talteen ehjiä leikkikaluja haaveilemaani nukkemuseota varten. Joskus ne ovat pehmoleluja, jotka pesukoneen kautta kuljettuaan ovat jälleen hienoja ja esittelykelpoisia. Vai mitä sanotte näistä kahdesta kaverista, jotka juuri saapuivat kotiimme ja viettävät toistaiseksi aikaansa eteisen hattuhyllyllä odottamassa seuraavaa maallemenoreissua. Vaan kertokoot kaverit itse tunteistaan:

- HI! En ole pyykkikäärme, vaikka minut vähän aikaa sitten vedettiin ulos pyykkipussista. Oikeastaan voin nyt niin hyvin, että voin vaikka hymyillä. Olen jo melkein unohtanut sen kaiken kauheuden, kun minut sullottiin roskapussiin ja heitettiin pois. En olisi ikinä uskonut, että minut sillä tavalla hylätään. Tuo sirkustirehtööri kuitenkin sattui paikalle ja kiikutti minut pesutupaan, missä minä jouduin aikamoiseen pyörrytykseen, you see, oih, en jaksa edes muistella. Tosin tuossa kuvassa mankelin päällä vielä pelotti pistääkö tuo eläintarhan johtaja vai mikä sirkuksen tirehtööri tai lelumuseon johtajatar - mikä lie - minutkin mankelin läpi. Onneksi ei pistänyt, mutta puhui jostain nyppykoneesta, jolla se vielä aikoo putsata suuni. Hih hih, pesihän se jo suuni pyykkipulverilla, tai siis minut kokonaan. Enkös ole ihan nätti!







- Hei vaan kaikki katsojat. Minä tulin juuri kuivausrummusta. Sitä ennen pyörin pesukoneessa, joten ilmeeni ei ole vielä kaikkein rauhallisin. Sitä paitsi olen tänään kokenut kovan järkytyksen, kun perheeni hylkäsi minut ja vei roskahuoneeseen. Onneksi tuo emäntä - sillä on itsellään semmoinen iso collie ja pyh, kissakin, pelasti minut. Tosin aika lailla minua pelotti pyöriä ensin pesukoneessa ja sitten kuivausrummussa. Mutta nyt voin ihan hyvin ja olen ihan jees, enkös olekin ihan sievä koira?

Tässä linkki erääseen aikaisempaan pelastusoperaatiooni.

Nukkemaailma-lehti

Vuosia sitten toimitin Nukkemaailma-lehteä, mutta työkiireiden takia se sitten jäi. Nyt olen ajatellut, että voisin taas aloittaa sen tekemisen. Kuitenkin tyttäreni sairaus vaatii minua keskittymään nyt häneen, joten en lupaa kovin nopeaa edistymistä Nukkemaailman asioissa.

Tässä blogissanikin on ilmennyt kummallinen ongelma, se on suljettu, mutta en tosiaan tiedä miksi. Ajattelin sen takia piilottaa tämän blogini , kunnes kerkiäisin kirjoittamaan tähän lisää, mutta en nyt tee sitä kuitenkaan toistaiseksi.

Kävin Yliopiston kirjastossa etsimässä sinne aikoinaan toimittamieni Nukkemaailma-lehden numeroita. Jokunen sieltä löytyikin. Nyt kyselisin sinulta, hyvä blogini lukija, olisiko Sinulla tiedossa, mistä voisin saada noita vanhoja Nukkemaailma-lehden numeroita. Olisin kovin kiitollinen tiedoista. Pelkkä lainaus riittäisi, en tarvitse lehtiä välttämättä omakseni. Kiitos avusta!

Kuvan nukke on viimeisin löytöni. Se on sananmukaisesti löytö, koska löysin sen poisheitettynä meidän talomme roskahuoneesta. Tästä löydöstä kirjoitin jo blogissani aikaisemmin

lelumuseohaaveita