Savirappausta ja vartiotupaa

 

Vartiotuvassa alkoi kesällä etenemään jälleen remontti! Loput purkutyöt lähtivät kunnolla vauhtiin kun Oldscool Vintagen ahkerat tekijät tulivat hommiin. 

Alkuperäiset puukuitulevyt 60-luvulta saavat jäädä ja pintaan rapataan savirappaukset. Itseasiassa kaikki pinnat paitsi lattia ja katto saa savirappauksen pintaansa, savea on luvassa jopa pönttöuuneihin, hihii, en malta odottaa.

Toukokuussa järjestettiin Savimestarien savirappaus-kurssi meillä vartiotuvassa ja savityöt pääsivät silloin aluilleen. 

Vanhat puukuitulevyt ovat vähän harvaan naulattu seinään, joten niitä pyrittiin tukemaan verkon ja ruuvien avulla paremmin paikalleen. Tämä on testi ja katsotaan miten se toimii, sillä harvaan naulattu puukuitulevy pyrkii turpoamaan ja elämään savirappauksen vaikutuksesta. 

Vartiotuvalla alkaa muodostumaan niin kaunista rapattua seinäpintaa että ihastus, en malta odottaa että päästään valitsemaan savimaaleja lähes kaikille pinnoille.

Clay plaster works started at our stations guard house as the renovations took a big leap forward this summer after a long pause. 

We hosted a clay plastering workshop at the guard house in May by Savimestarit. Already such beautiful clay surfaces are beginning to form that the calming vibes are taking over the once forgotten spaces. 

Suuri puutarhan mylläys

Asemapuiston perällä oli meillä tällainen "joutomaa"-alue, jossa kasvoi kaikkea mahdotonta, risukkoa, horsmaa ja nokkosta niin maan kamalasti että tiedettiin että tätä ei käsipeleillä muokkaa kohdilleen. Pelkkä niittäminen ei olisi auttanut kun maa oli kumparetta ja kuoppaa sekä kantoja täynnä.

Kun me ostimme aseman, tällä alueella oli rengaskasoja, jääkaappikasoja, sohvia ja kuulimme että vielä parit vuodet ennen meitä, paikalla oli ollut autokasoja (ne oli onneksi viety pois isoilla vehkeillä aiemmin).

Puutarhalänttiä oli tässä vaiheessa jo siistitty, risukkoakin vaikka kuinka mutta tässä on vielä ennen-kuvia:

Horsmaa tosiaan riitti kuten kuvasta näkyy, tästä kuvasta juuri oikealle jää suuri maakellari, jonka kattoremontista juuri kerroinkin. 

Vartiotuvan ympäristöä oli jo paljon raivattu villiintyneistä angervoista ja syreenipuskista, jotka olivat kiinni talon seinässä asti mutta takana oli vielä valtavia jätti-koivunkantoja.

 

Piti tuoda paikalle siis ammattitaitajat, radan toisella puolella on kätevästi taitavat maanmuokkaajat ja heillä olemme teettäneet kaapelin kaivuuta ym. pihassa muutenkin, luottoporukka siis kyseessä. 

Tällä kertaa sieltä tultiin apuun hurjan kokoisella kaivurilla: 

Samalla kun pintamaa lähti kantojen kera kuorma-autojen matkaan, muuttui piha-alue aivan panssariautojen harjoittelukentän näköiseksi, jaiks. Sieltä myös tuli esiin meidän toinen maakellari, arvasittekos että sen kumpareen sisällä oli piilossa moinen? Hyvin oli sinne naamioitunut kyllä. 

Aikamoinen näky oli piha tässä vaiheessa (kuvassa siis jälleen juuri oikealle jää suuri maakellari). Vasemmallahan on tässä meidän pihatie, märkä syksy silloin varmisti että mutaa oli kaikkialla ja paljon. Tie hävisi hetkeksi jopa näkyvistä kun suuri kaivuri suhasi alueella ja maansiirtoautot myös. Tässä välissä olikin sitten talvi sillä ensilumi satoi ihan pian ja päätettiin jatkaa töitä jälleen keväällä.

Keväällä 2019 olikin sitten viimeistely muokkailun vuoro ja kun oli niin kiireistä muutenkin Rompetorin lähestyessä, kuvaaminen unohtui tyystin! Onneksi meillä oli nämä pari räpsyä kun palkkaamamme vauhdikas ja super-tehokas ystävä Julia Tmi Oldscoolilta pääsi vauhtiin. 

Tässä taitaa olla suunnilleen 1000 neliötä, vau, jotka muokattiin. Eli luvassa oli vielä mullan levitystä, tasaamista, jyräämistä, siistimistä ja nurmikon kylvämistä ja sitten vielä lisää haraamista. Samalla päätettiin laittaa vielä liiterirakennuksen ympärille suodatinkangas sekä murske päälle, ja Julia vauhtimimmi väsäsi kaiken niin vauhdilla että me katseltiin vaan vierestä ihaillen!

Tältä alue näytti jo samana kesänä eli viime vuonna, horsmaa puski vielä vähän nurmikon seasta kuten näkyy mutta ruohonleikkurilla vain yli niin ei ollut ongelmia, kyllä se siitä alkoi rauhoittumaan. Istutuksen jälkeen pari viikkoa piti kastella nurmikkoa melkein joka ilta sillä kelit olivat niin rutikuivat. Onneksi tuli tehtyä, muuten olisi ruoho ja valkoapila kuollut pystyyn kaikkein herkimmällä hetkellä. 

Tämä alue on ollut asemapuistossa muinoin se hyötypuutarha-alue, jossa on ollut marjapensaat, hedelmäpuut ja vahtituvan kasvimaat asukkaille.

Vartiotuvan ympäristö siistiytyi myös ja suuret kannot saatiin pois. Vinkkinä, älkää antako puiden kasvaa ainakaan 4 metriä lähempänä rakennusta, alapohjastakin näki millaisen lisäkosteuden tämä tuo. Maalipinnalla kasvaa jäkälää ja ei tee hyvää kyllä kukkapenkit ja muut lähellä puurakennusta.

Nyt kun on tehty pohjatyöt voi alkaa taas istuttamaan hyödyllisiä kasveja ja puita. Podin hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä horsmikosta, joka hävitettiin sillä polyttäjät arvostivat sitä kovasti mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että tänne tulee taas vähitellen pölyttäjien suosikkeja. 

Olen perehtynyt ahkerasti kasveihin, jotka olisi pölyttäjille suotuisia ja aluksi selvitystyö tuntui haastavalta. Kun guukkeloi tietoa mehiläisten ja perhosten suosikkikasveista saa suuria listoja kasveista ilman kuvia ja nimet eivät oikein mieleen jää, joten tämä vaati ankarampaa guukkelointia. 

Tärkeä apu oli kun löysin avuksi Perhospuutarhuri-sivuston josta oli paljon helpompi perehtyä pölyttäjä-kasveihin. Sieltä tuli tilattua kasveja tänä vuonna että päästäisiin vähän alkuun. Kaikkien puutarhamyymälöiden pitäisi merkata kasvit sen mukaan että onko niistä hyötyä puutarhan tärkeimmille.

Suunnittelua siis tehdään vielä paljon ja valitaan kasveja, joista tykättäisiin itse ja jotka ovat meille helppoja ja samalla hyödyllisiä pölyttäjille. Siksi pihaan ei edelleenkään tule kovin monia steriilejä kukkakasveja, taikka tuijia koska potisin moisista myös huonoa omaatuntoa. 

Sen sijaan tälle maaläntille tulee: 

kirsikkapuita

päärynäpuita

makeita omenapuita

syyssyriköitä

vadelmaa

humalaa

laventelia

oreganoa

timjamia

kangasajuruohoa

salviaa

sinipallo-ohdakkeita

isotähtiputkea

morsiusharsoa

yrttejä

 ja varmasti monta muuta.

Vaakakupissa vaikuttaa myös Museoviraston loistava julkaisu asemapuistoista ja niiden kasveista, jonka voi ladata ilmaiseksi itselleen täältä.

Vadelmaa ja Tallinnan päärynäomena-puu on jo istutettu maaläntille, talvi tai vesimyyrät veivät istutetut laventelit (mikä oli kummallista kun sinkkivadeissa olleet talvehtivat vaivatta) ja kaikki morsiusharsot heittivät veivinsä paitsi yksi, joten tässä on menty pari askelta heti edestakaisin. Ei se mitään, kyllä se vähitellen kehittyy ja tänä vuonna mehiläisten apuna oli ruukkupuutarha.

Yksi morsiusharso vielä elossa, jee!

Maakellarien rinteet tullaan istuttamaan täyteen pölyttäjiä auttavia kasveja ja minusta se on paras ikinä käyttö kumpareille jossa ei kävellä. Piha kehittyy siis pikkuhiljaa. Minustakin taitaa kehittyä vähitellen hivenen viherpeukalo.

Only finnish this time, sorry but you can see the transformation in yard from a dump to a lawn and now starts the planting!

Ulko-ovia

Meinasi aivan unohtua näyttää meidän vartiotuvan ovi-vaihdoksia nimittäin nämä kuvat ovat jo hetkisen odottaneet vuoroaan mutta ei se mitään, nyt on ovia ainakin testattu jo hetkisen ja yhä voi hymyissä suin kehua.

Tässä näkeekin vanhat ovet, eli vartiotuvan ovet oli vaihdettu joskus 60-luvulla falskaaviin, erityisen rumiin paneelioviin, jotka eivät ihastuttaneet silmää taikka asujia, kylmää kyytiä sai näissä eteisissä.

Onneksi Museovirasto on tehnyt ihania julkaisuja ja korjauskortistoja ja ihan omat kortit rautatierakennuksista (linkkejä joka kohdassa), mm. kaksoisvahtitupien yksityiskohdista ja muista detaljeista. Sieltä löysimme tasan tämän kaksoisvahtituvan ovien mallin ja sellaisethan tähän piti saada, tottakai!

Vain täyspuinen ovi tuli kyseeseen, meillä ei edes harkita perusrautakauppojen muovikalvo-päällysteisiä huttu-ovia koska en halua laittaa rahojani sellaiseen. Domus Classican ulko-ovet ovat tulleet tutuksi jo töiden kautta joten sellaiset myös tilattiin. Tämä ei ole siis yhteistyöpostaus vaan hyvät ovet haluttiin niin sellaiset myös tilattiin.

Emme tienneet odottaako kynnysten alla mahdollisesti lahoja hirsiä tai kaikkea muuta superkivaa niin palkkasimme ammattilaisen vaihtamaan ovet. Hirsiberian Ville hoiti homman nopsasti ja tutun taitavasti. Pientä paikkapalaahan totta tosiaan tarvittiin kynnysten alle mutta ei onneksi mitään suurta kuitenkaan.

Tässä vielä pikaräpsy kun ovet olivat hetken rinnakkain, aika hurja ero eikö!

Oviin valitsin värin samoista korjauskortistoista, ihanat vihkoset! Tämän olin tilannut paperisena vielä kun niitä sai, jotta näin värityskarttojen värit oikein. Värityskortissa olevaa, aikakauden ihanaa umbranharmaan koodia en löytänyt enää mistään mutta mielestäni Ottossonin umbranharmaa pellavaöljymaali oli tasan sama sävy, joten sillä mentiin.

Ovet teetettiin karmeineen ja nelipeilisinä peiliovina mutta niin että peilit paneloitiin sen sijaan että niissä olisi perinteinen ovipeili. Tämä malli oli siis tasan vanhan ovimallin mukaan. Ulko-ovi on rakenteeltaan oikeasti kaksi puuovea yhdessä, erittäin jykevä siis ja paksuus ainakin 8 cm, ja välissä on uretaani-eriste. Uretaania en fanita ja sitä ei meillä tule yhtään mihinkään muualle mutta tässä on niin pienestä eristetilasta kyse että se on hyvä valinta, tämän kerran.

Oven sisäpuolella taas on perinteiset puupeilit joiden jako otettiin sisällä olevien väliovien mukaan. 

Painikkeena on Ellen-messinkipainike ja ainoa messinkinen lukkopesä jonka löysimme joka edes jotenkin muistutti lakkaamatonta painiketta, oli harjattu messinkinen lukkopesä, joten sillä mentiin. Ovenpainikkeet patinoituvat siis kauniista ajan kanssa mutta lukkopesät eivät harmi pintakäsittelyn takia muutu miksikään. 

Mutta tämä ei haittaa menoa! Ovet näyttävät kertakaikkiaan upeilta. Eristävät lämpöä ja ääntä ihan eri tavalla kuin hattarat 60-luvun ovet, tuntuma on jykevä ja turvallinen. Nämä sivellinmaalattiin valmiiksi pellavaöljymaalilla joten ei tarvittu kuin asentaa ovet paikalleen. Nämä painaa niin tavattoman paljon että en olisi kyllä halunnut niitä itse maalata. Nimittäin 3 maalikerrosta, kuivumiset ja kaikki kääntelyt, kyllä on paras antaa ammattilaisten hoitaa. 

Ovet ovat nyt olleet käytössä jo yli vuoden ja ei voi kuin hehkuttaa, vuokralaiset ovat tyytyväisiä ja niin mekin. Karmin väliraot tilkittiin tiukkaan sisäpuolelta pellavariveellä, tottakai milläs muullakaan ja vielä olisi työ kesken, hups. Nimittäin sisäpuolella olevat listat jouduttiin poistamaan uusien karmien tieltä mutta kyllä valmista tulee vielä!

Me teetimme ovet talvella kun ei ollut ruuhkaa ja asennus pistettiin kehiin huhtikuussa kun tuntui että kestää olla ovet sepposellaan muutamat tunnit. Eteisessä on siis vielä väliovet mutta ei ihan tosipakkasilla halunnut taloa kylmettää.

Yksi ovi asemallakin on 60-luvun ovi joka tekisi mieli sitten seuraavaksi vaihtaa mutta siihen sitten tovin päästä, ihanaa keskiviikkoa!

We ordered custom made full wooden doors to our guard house from Domus Classica and they are looking so good and working so well that it is a pleasure to even look at them! Linseed oil paint and the model is exactly according to old drawings of this railroad house, nothing like the before-picture of the doors from the 60s. The color is umbra grey from Ottosson färgmakeri.

Vuokra-asunto tarjolla!

Edit: Kiitos kaikille tiedustelijoille, vartiotupa on nyt löytänyt uudet asukkaat!

.

.

.

Nyt on vanhalla vartiotuvalla etsinnöissä uudet vuokralaiset tilavaan kaksioon nykyisten vuokralaisten paikkakunnanvaihdon vuoksi. Hirsinen 1890-luvun talo kaipaa asukkaita 78 m2 avaraan asuntoon, josta löytyy 2 h + k sekä eteinen ja kylpyhuone. Pihassa on vielä myös varasto ja liiteri sekä tilaa temmeltää, talo sijaitsee aivan omassa rauhassa vanhan puiston perällä suojaisessa omassa pesässään. 

Asunto vapautuu 1.12.2018 alkaen, tulisijat löytyvät joka huoneesta kuten sähköpatteritkin ja asuntoa lämmittää myös tehokas ilmalämpöpumppu. Asuntoon on vaihdettu uusi upea täyspuinen eristävä ulko-ovikin.

Tuttuja kuvia vuosien varrelta ja lisää kuvia asunnosta löytyy esimerkiksi täältä, tätä asuntoahan rempattiin kovasti kirjassa Sormustin ja Sorkkarauta. Korkeat huoneet, vanhat puulattiat ja kaunista patinaa riittää.

Jos ihastuit, et pelkää asua omakotitalossa, olet luotettava ja kaipaat rauhallista asuntoa hyvien kulkuyhteyksien vierestä, ota yhteyttä sähköpostiin, info(miukumauku)parolanasema(ja vielä).fi Lemmikkejä saa olla!

Sorry only Finnish this time, looking for new tenants for our apartment in our second house in the garden!

Vuokralaista etsitään!

Edit: Asunto löysi jo uudet asukkaat, kiitos kovasti kaikille tiedustelijoille!

Nyt on vartiotuvalla taas etsinnöissä uudet asukkaat nykyisten vuokralaisten paikkakunnanvaihdoksen vuoksi ja tilava kaksio olisi siis tarjolla. Asunto on siispä omassa erillisessä hirsitalossaan pihan perällä, rauhallisessa omassa piilopaikassa ja vapautuu 1.12. alkaen. 

Tutuilla kuvilla mennään mutta aikas samalta tilassa näyttää, nämä kuvat ovat aivan remontin jälkeen, puulattioita, hirsiseiniä ja korkeita huoneita. Tilaa on 78 neliötä, joka huoneessa on tulisija sekä sähkölämmitys ja olohuoneeseen ollaan aivan piakkoin asentamassa myös ilmalämpöpumppu. Eteinen, wc, keittiö, olohuone ja makuuhuone eli iso 2 h + k. Pihassa myös varasto ja liiteri.

Jos innostuit, et pelkää asua omakotitalossa, olet luotettava ja kaipaat rauhallista asuntoa hyvien kulkuyhteyksien vierestä, ota yhteyttä sähköpostiin, jonka löydät heti tuosta sivupalkista oikealta. Lemmikkejä saa olla, sekä pihassa on tilaa temmeltää!

Vuokra-asunto tarjolla

 Nyt jotain aivan muuta hääpostauksien väliin, ja kiitos vielä hurjasti kaikista onnitteluista!

Meidän nykyiset vuokralaiset vartiotuvasta löysivät itselleen nyt oman ihanan taloprojektin vaikka ovat saaneet meidän hullua uurastusta katsella vierestä ja nyt siispä meiltä vapautuu kaksio. Asunto on pihan perällä hyvin rauhallisessa omassa pesässään vanhassa hirsisessä kaksoisvartiotuvassa ja kaipaa uusia asukkaita 1.9. alkaen.

Tässäpä näitä kuviakin vähän nurkista siltä ajalta kun sitä rempattiin ja rakennettiin Sormustin ja Sorkkarauta-kirjaan, tilaa on siis 78 neliötä, edullinen vuokra, joka huoneessa on tulisija ja kaveriksi niille on sähköpatterit. Eteinen, wc, keittiö, olohuone ja makuuhuone, eli iso 2 h+k. Etsimme luotettavaa vuokralaista jota ei pelota omakotitalo asuminen, jos siispä innostuit niin laita ihmeessä viestiä tuonne sähköpostiin joka löytyy oikealta sivupalkista. Lemmikit ovat tervetulleita ja pihassa on tilaa temmeltää!

Edit: Kiitos kaikille tiedustelijoille, talo on nyt löytänyt uudet asukkaat!

Ja vielä vinkkinä tämä viimeinen kuva, näin ihanan näköistä on jo siellä nykyisten vuokralaisten omassa pesässä, kävin vähän kuvaamassa itsekin kun sain lainata heidän ihanaa ruokailuhuonetta kuvauksiin. Taloprojektia pääsee seuraamaan Juli's blogissa jonne niin kannattaa mennä tuijottelemaan hirsitalon muodonmuutosta asumattomasta aivan upeaksi kodiksi.

Sorry, only finnish this time, have a relaxing weekend!