Betonihommia ja kevään kulkua

Työpäivän jälkeen piti vähän ottaa omaa aikaa ja mikäs sen parempaa "omaa aikaa" onkaan, kuin puuhastelut pihamaalla. Tänään oli sitten betonin vaivausta. Olen tässä keräillyt pyyheitä, liinoja, kumppareita, yms tarviketta tutuilta ja kirppikseltä näitä mun betonitöitäni varten ja nyt sain sitten muutaman jutun aluilleen. Itse betonin valuhan ei nyt niin jännää ole, mutta sitten kun työt ovat kuivaneet ja saa alkaa irrottelemaan teoksia muoteistaan irti - se se on jännää puuhaa :) Ja tietysti sitten koristelut on oma lukunsa sinällään...
Kiertelin tuossa puutarhassakin aikani kuluksi ja totesin, että taas se kevät tuli varkain ja kesä on jo aluillaan. Oon varmaan ennenkin todennut, että kevät vois olla hivenen pidempi täällä meillä - kesästä nyt puhumattakaan. Jos sitten ehtisi siitä ajasta paremmin nauttimaan...mut kun eihän se niin mee.... No näillä mennään, mitä on saatu... ja joka päivästä pitäis muistaa nauttia ja olla onnellinen :)

Betoniprojekteja

Tupuna, meidän pupuvanhus, 14v.

Projekti; "hävitä pihlaja-angervo, istuta tuija-aita"

Pilkkiretki

Tänään tehtiin pilkkiretki mökkirantaan Sutikkaan. Saalis ei ollut häävi, mutta päivä oli kaunis. Aurinko paistoi ja suojaisassa paikkaa oli jopa jo lämmin. Koirat nauttivat vapaudesta ja kirmailivat sinne tänne innoissaan :)

Mökki lammelta päin - vähän eri näköistä, kuin kesällä :)

Eväät ovat koissujenkin mielestä retkillä parasta

Ruusunkin tekee mieli herkkuja

                                                   

Vapaapäivä

Niin ne vapaat taas vierähti.... (ja en muuten vielä ole tehnyt yhtään valmista käsityötä näiden vapaiden aikana - mähän arvasin )
Ilma oli niin mukava, vaikka aurinkoa ei näkynytkään, että pitihän mun laittaa koiruudet autoon ja mennä tuonne metsään lenkkeilemään niiden kanssa... "Vauhtia ja vaarallisia tilanteita" piisasi - ja nyt lenkin päätteeksi molemmat sessut makaavat tyytyväisinä patjoillaan :) Itelläkin on hyvä mieli ja pirteä olo muutenkin. Jospa vaikka vielä saisi jotain tänään aikaiseksikin - kuka tietää ;)

Ruusu vauhdissa

Rico tahtoisi aina leikkiä, Ruusu yrittää väistellä sen minkä ehtii

"Mä saan sut kiinni...."

Ruusu tähystää - lintuja näkyvissä

Rico malttaa välillä istuakin

Ja nyt sitten huilataan... Ricolla tälläinen miehinen tyyli

Ja Ruusulla tälläinen naisellisempi tyyli

-Sirpa-

Kääpiökanimme Pippuri

Tänään on mieli surullinen, mutta myös helpottunut - meidän pupuvanhus Pippuri (13v) oli päässyt pupujen taivaaseen viime yönä.
 Koko eilisen päivän se näytti merkkejään, että lähtö oli lähellä... Itkin ja rukoilin, että Pippuri pääsisi pian pois - oli kurjaa odottaa "sitä hetkeä".... Ja yöllä se hetki oli sitten koittanut...
Tulin aamulla yövuorosta kotiin ja löysin Pippurin häkkinsä pohjalta kyljellään makaamasta - oli kuin se olisi vain nukkunut... mutta ei se enää hengittänyt...
Nyt olen sitten tuon pupun haudannut puutarhaan kukkapenkkiin Keijuangervon viereen... itketti, mutta olin kuitenkin myös helpottunut... olihan Pippuri jo sairastellut. Sille tuli nisäkasvain, joka kasvoi melko suureksi. Kasvain ei kuitenkaan näyttänyt sitä vaivaavan mitenkään, vaan se oli yhtä reipas ja kova syömään ihan viimeiseen päivään saakka. Sillä oli tapana nousta häkkiä vasten odottamaan, kun ruokaa tuotiin... Oli jopa oppinut jääkaapin ääneen - kun se avattiin, tuli salaattia tai porkkanaa (Se oli Pippurin herkkua ).

Hyvää matkaa ja lepää rauhassa Pippuri - kiitos vuosista yhteisistä... Sydämessäni ja muistoissani on aina paikka tuolle pippuriselle pikku pupulle...

                                                                                                    -Sirpa-

Mikäs tilanne meriakvaariossa??

No tällä hetkellä ihan ok.... Mutta reilu vuosi sitten - tarkalleen marraskuun puolessa välissä v. 2011 - meillä oli merivesikatastrofi. Koko meriakvaario (joka oli silloin todella iso koralliriutta - vuosia kasvanut ja toiminut) tuhoutui parissa päivässä.
Ensin korallit alkoivat näyttää siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Olivat supussa päivästä toiseen. Mies vaihtoi akvaarioon uutta vettä, kun ajatteli, että ravinteita puuttui. Tilanne vaan paheni tästä...
Sitten Isänpäivä vkonloppuna mieheni päätti tyhjätä koko akvaarion ja puhdistaa kaikki kivet ja muut kunnolla, kun taas ajatteli, että sillä tilanne korjaantuisi... vaan eipä korjaantunut. Saavit, jotka olivat eteisaulan lattialla alkoivat haista enemmän ja enemmän - vesi niissä samentui, vaikka pumput kierrättivät niissä vettä,kuten itse akvaariossakin. Sitten kalat alkoivat kuolla - kaikki yksitellen... haju vaan voimistui...
Toista yhtä pahaa hajua en osaa tällähetkellä mainita, mikä noista kuolevista koralleista ja kaloista lähti. Silmiä kirveli, kun tuli sisälle taloon ulkoa... Peli oli menetetty!
Itku tuli, kun sain viestin mieheltäni, että "tais tulla erään aikakauden päätös tänään". Hän oli kantanut kaikki kivet ja korallit takapihalle ja kalat olivat "päässeet uintimatkalle toiseen vesistöön". Mitään ei tuosta vanhasta kauniista koralliriutasta säästynyt... Tuli paha mieli miehen puolesta, joka uutterasti oli jaksanut hoitaa tuota riuttaa vuosi tolkulla. Ja nyt oli kaikki poissa....
Syytä tuohon katastrofiin ei koskaan oikein varmuudella saatu tietää. Vahvin epäilys oli kuitenkin vedenlaatu. Oli nimittäin ollut todella sateinen syksy ja pohjaveden pinta oli korkealla - saasteet liukenivat ympäristöstä vesistöön. Ja tuosta vesijohtovedestähän mieheni sekoitteli uutta vettä merisuolan kanssa akvaarioon. Ja korallit ovat todella herkkiä reagoimaan kaikkiin muutoksiin. Tuota seikkaa me pidimme suurimpana syynä tuohon tapahtumaan - muut seikat olivat kuten ennenkin.
Meni kuukausia - taisi olla jo vuosi 2012  kevät puolella pitkällä, kun mieheni teki päätöksen akvaarion suhteen; "kokeilen vielä kerran" hän tuumasi... ja niin alkoi homma alusta... ensin veden valmistus ja uusien "elävien kivien" hankkiminen oli edessä. Sitten pikkuhiljaa koralleja ja muutama kala... ja nyt - riutta on uudelleen kasvussa. Alussa meinasi olla ongelmana levä, mutta sinnikkyydellä mieheni sai sen talttumaan - puhdistusta ja puhdistusta, sekä muutama levää syövä kala - tilanne rauhoittui.
Nyt siis tilanne on ok.... normaali :)

Tätä on pakko kommentoida erikseen... mun mielestä tämä koralli muistuttaa pallokalaa :)

Tälläiseltä meriakvaario näyttää siis tänään... Toivottavasti säästymme tulevaisuudessa tuollaiselta katastrofilta - en usko, että miehelläni olisi enää voimia alkaa hommaa kolmatta kertaa...tai eipä sitä vannomaankaan voisi mennä... Sen verran vannoutunut meriakvaristi hän kuitenkin on :)

                                           - Sirpa -

Jälleen kamerakurssilla

Niin tosiaan kamerakurssilla on jälleen käyty. Nyt kurssi oli kahden viikonlopun mittainen ja Isokyröläisen Eetu Nyrhisen pitämä :).
Eetu nuoresta iästään huolimatta oli tosi osaava, kärsivällinen ja otti  ryhmäläisensä hienosti huomioon - meitä kurssilaisia kun oli melko isolla ikähaarukalla mukana. Kurssilla oli mukana myös niin pokkarikameran omistajia, kuin sitten digijärkkäriläisiäkin ja kaikki me saatiin varmasti tasapuolisesti opetusta oman kameran toiminnoista ja muusta.
Kurssilla käytiin läpi myös Picasan käyttöä, että osaisimme sitten vähän muokatakin kuvia. Kun kyllä niitä muokattaviakin kuvia tulee, vaikka kuinka olis käyty kamerakurssilla ;)
Itse innostuin noista kollaaseista ja niiden tekemisestä ja laitankin nyt tähän muutaman tuotokseni :)

 Näistä innostuneena ja jälleen uusia asioita oppineena jatkan eteenpäin iloisin mielin (vaikka tää syksy meinaakin voimat viedä, kun vaan sataa ja sataa ja sataa ja.......)



                                                    -  Sirpa  -

Karkauspäivän iltalenkki

Lähdin vielä iltahämärissä koirien kanssa iltalenkille. Sumu nousi melkein silmissä pelloille ja loi aavemaisen maiseman. Onneksi mukana oli kaksi niin rohkeaa ja emäntäänsä suojelevaa karvaturrea, ettei pelkoa ollut ;)
Todellisuudessa nämä kaksi maratoonaria juoksee niin kovaa vauhtia edellä, että näköyhteyttä ei todellakaan ole - ja jos joku vaara minua olisi uhannut, pelastajat olisivat olleet aivan liian kaukana...
Mutta on niin ihana seurata, kun nuo kaksi sankaria nauttivat sielunsa kyllyydestä vapaudestaan - vapaana juokseminen taitaa olla niiden top5:ssa melko korkealla - ainoastaan ruoka-aika taitaa viedä vapaana olosta voiton ;))

Syksy tulee... kyllä se niin on...

Vaikka on vielä lämmintä, kaikesta kuitenkin huomaa, että syksy tulee... Ilma tuoksuu jotenkin syksyltä.
Koivujen lehdet ovat jo todella kellastuneet ja osin pudonneetkin. Viljat on pelloilta puituna. Sieniä kasvaa joka kulmassa ja puolukat punottavat kirkkaan punaisina auringossa.
Silti syksy on minusta haikeaa aikaa - kesä on taas takana. Kaikki kuihtuu ja jäädään vain odottamaan kylmää lumipeitettä päälle suojaamaan...
Minä odotan jo kovasti uutta kevättä - sille ei voi kyllä mitään! Joulu saa olla kyllä siinä välissä, mutta sitten saisi kevät tulla :)...

Rico (Riekonhovin Sailor) ja Ruusu( Riekonhovin Dancing Rose)

Rico

Viuh, vauh - sinne meni Ruusu ja sen kurainen peppu

Ruusu nauttii täysin rinnoin vapaana olosta. Sillä on vain paha tapa käydä vilvoittelemassa kuraojissa - sinne pistetään pitkin pituuttaan ojan pohjalle - pienet kurat ei haittaa mitään :)

Ja eikös siitä "hienot leidit" oikein maksakin, että saavat muta/turvekylvyn itselleen ;)

Rico väsähtää nopeammasti ja alkaa kulkemaan emännän vierellä kiltisti, kun Ruusulla riittää vielä virtaa

Mitähän täällä ojassa nyt olis??

                                               
                                                

Manta

Manta oli vanhempieni rakas lemmikkikissa - iältään jo yli 20 vuotias. Kukaan ei varmuudella enää osannut sanoa, kuinka vanha Manta todella oli.... mutta reilusti yli 20v.

Manta oli erikoinen kissa - se ei pelännyt koiria. Mantan ollessa vielä itsekin nuori, melkeinpä vielä pentu, tuli meille koiranpentu - ensimmäinen englanninsetterimme Make. Make oli riehakas pentu ja Manta joutuikin monesti ojentamaan koiraa näpäyttämällä tassulla kuonolle ja sähähtämään tulisesti... mutta kumpikin tottuivat toisiinsa ja useasti näkikin niiden kahden makoilevan samalla sohvalla sulassa sovussa vieri vieressä :)

Makesta jouduttiin sitten luopumaan joulukuussa 2004. Tänään jouduttiin  luopumaan Mantasta - huhtikuussa 2011. Lemmikistä luopuminen on kova paikka  ja sen ymmärtää vain sellainen, joka itsekin on kokenut vastaavanlaisen menetyksen. Tottakai koira/kissa on vain eläin, mutta kun se on vuosia ollut perheessä, tulee siitä yksi perheen jäsen. Ja perheen jäsenestä on paha luopua, vaikka tietää lemmikin sairastelevan ja olevan jo iäkäs... se sattuu silti.

Nyt täytyy vain yrittää ajatella, että Make ja Manta saavat taas makoilla yhdessä samalla sohvalla eläinten taivaassa ja peuhata välillä, niinkuin silloin joskus pentuina :) Ja kun aikaa kuluu, paha olo meillä täällä helpottaa ja sydämeen jää ihana muisto rakkaasta  lemmikistä <3

Manta

Ihmisen paras ystävä :)

Nyt oli jo melkein pakko jatkaa vielä, kun kauhukseni huomasin, että meriakvaariosta on enemmän kuvia ja juttua, kuin meidän uskollisista ja reippaista koirista, Ricosta ja Ruususta....

Rico (5,5v) ja Ruusu (7,5v)

Ruusu

Rico

Rico ja Ricon possu :)

....ja Ricon kana.....

"Eihän imuroida tänään, eihän??"