Lokakuu

Viikonlopun kuvapäiväkirja

Aika työpainotteisesti on tämä loppuviikko vierähtänyt, vaikka juuri muutama päivä sitten sanoin, että nyt on aika huilata. Tarkoitin tietysti siis, että muuna, kuin työaikana :D

Keskiviikkona fiksasin meidän makkarin uuteen uskoon, rakensin sinne studion ja otin testikuvat. Testimallina toimin tietysti itse pehmolelunallen kanssa. Ei ole edelleenkään helppoa olla sekä kameran takana, että edessä, joten saatte nähdä tällä kertaa nämä ihan oikeat kuvat.

Eilen sitten kuvattiin ByPinja korumerkille fiiliskuvia ja sain kameran eteen aivan ihanat mallit <3 Tänään editoin kuvat kuntoon ja aloitin seuraavien kuvausten suunnittelun.

Mitä siihen huilaamiseen sitten tulee, niin muuna kuin työaikana yritin istua alas ja olla tekemättä mitään. Tai eihän pienten lasten perheessä ihan hirveästi olla tekemättä mitään mutta enpähän tarttunut mihinkään ylimääräiseen ja arjen pyörityksen kanssakin menin mallikkaasti sieltä mistä aita on matalin. Kerran mulla oli jo leipomisainekset pöydällä mutta laitoin ne takaisin kaappiin ja pyysin miestä hakemaan leipää kaupasta tullessaan. Tällaiselle tekevälle ihmiselle se on jo aikamoinen suoritus, että laittaa valmiina olevat ainekset takaisin kaappiin ja tästä saavutuksesta olenkin erityisen ylpeä ;)

Onneksi viikonloppu on vielä edessä ja se on vapaa! Olisiko ihan hullua, jos en tekisi töitäkään yhtään ja jatkaisin tuota matalan aidan taktiikkaa!? Ajattelin ainakin yrittää :) Jos sitä vaikka heittäytyisi sängyn päälle relaamaan, kuten nämä ihanat tytöt kuvissa <3

Tällä viikolla

Kissat nukkuvat keskellä työpöytääni, joten suuntasin itse keittiön puolelle, missä onkin huomattavasti lämpimämpää, kiitos puuhellan. Se hetki tuntuu olevan juuri nyt käsillä, kun kylmyys todella puskee sisään vanhaan taloon. Eilen hain varastosta matot lattioille ja taljoja tuoleille ja sohvalle. Täytynee ottaa myös toiset villasukat käyttöön näiden jo jalassa olevien päälle, sillä tämä vilpoisempaan kauteen tottuminen vie aina hetken. Taidan myös tehdä kierroksen pattereille, että ovatko ne jo kaikki päällä.

Olen nauttinut aamupäivän hiljaisesta talosta, kun mummu tuli nappaamaan pienemmän tytön lainaan. Aika on kulunut loppuviikon kuvauksia suunnitellessa ja muita työjuttuja hoitaessa. Samalla olen ehtinyt miettiä myös, mihin haluan tällä viikolla erityisesti panostaa. Lähikuukaudet ovat olleet aikamoista menoa ja nyt on aika yrittää rauhoittua, keskittyä juomaan kuumaa juomaa, sytyttää kynttilöitä ja kuunnella kakluunissa rätisevää tulta, istua sohvalla, kääriytyä peiton alle ja hengittää.

Leppoisaa viikkoa teille myös!

Kyllä mua saa pussata

Loman loppu vierähti maaseudulla, mamman ja pappan luona kyläillessä ja ihan reissun lopuksi vietettiin vielä päivä siskon perheen luona.

Nyt pitäisi taas ihan tosissaan orientoitua töihin ja tavalliseen arkeen, vaikka joku pehmeälasku olisi nyt oikein tervetullut, niin lomalla sitä tässä välillä oltiin. Ehkä huilataan vielä tämä ilta ihan ajan kanssa ja huomenna käydään arkeen käsiksi.

Tämä pikkuinen tyyppi kiipesi juuri sohvalle mun kainaloon, saman täkin alle ja sanoi "kyllä mua saa pussata".  "Kiva, niin muakin" vastasin ja moiskautin tytölle pusun poskelle <3

Leppoisaa ilta teillekin!

Huikean hyvä päivä! Ja kuten näkyy, eilinen projektinkaipuu ajoi vielä illan pimeinä tunteina verstaalle kun keittiön pöytä sai kauniin vaalean puupintansa esiin paksujen maalikerrosten alta. On se vaan niin nätti!

Toisena päivänä

Loman toisena päivänä mulla on sellainen fiilis, että tarvitsisin jonkun projektin. Siis sellaisen vapaa-ajan projektin, työprojekteja nimittäin riittääkin.

Kovinkaan isoja projekteja meillä ei juuri nyt päästä aloittamaan mutta jos vaikka maalaisin telkkarikaapin loppuun, siinä kun on ollut pohjamaali pinnassa jo monta kuukautta. Maalin väri vaan pitäisi päättää! Tai sitten haluaisin putsata keittiön pienen ruokapöydän epätasaisesta maalista ja katsoa miltä puupinta siinä näyttäisi.

Tai sitten on vielä sekin vaihtoehto, etten tee mitään. Kääriydyn vain täkin alle, silittelen kissoja, otan tytöt kainaloon ja hörpin teetä. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto sekään. Ja kissoista puheenollen, he pääsivät tänään ensimmäiseen lääkärintarkastukseensa ja siellä varmistui asia, jota olimme jo vähän ehtineet miettimäänkin. Meillä onkin kahden poikakissan sijaan tyttö- ja poikakissa, Felix ja Victoria :)

Nyt sohvalle pohtimaan tekisikö sitä jotain vai eikö sitten kuitenkaan :D

Korvessa

Meillä alkoi tytöillä syysloma ja ensimmäisenä päivänä otettiin suunnaksi metsä, mikäpä muukaan! Lähdettiin Karnaisten korpeen, jossa ei oltu aikaisemmin käytykään ja jonne on kyllä suunnattava vielä uudestaankin. Kaunista vanhaa kuusimetsää, upottavia sammalmättäitä ja korkeita kallioseinämiä <3

Kuljimme Sorvalammen rannalle, jossa on laavu ja nuotiopaikka. Saimme juuri seuraa, kun olimme saaneet nuotion tulille ja tytöt jututtivat kahta muuta syyslomalaista minkä ennättivät.

Seuraavalla kerralla otetaan suunnaksi Ahvenalampi, jos vaikka saataisiin isikin mukaan reissuun!

Mukavaa (loma)viikkoa teillekin!

Päiväkahvin seurana

Fiilistelin tänään taas lapsuuden muistoja päiväkahvin seurana...

Kun oli pieni, isovanhempani asuivat maaseudulla. Muistan, että heidän tuvassaan istuttiin usein pöydän ääressä, juteltiin niitä näitä ja joskus pelattiin korttia. Pöydän ääressä oli milloin naapuri, milloin pellon toisella puolella asuva pappasti tai joku muu tuttava. Pöydän ääressä hörpättiin kahvia ja syötiin kahvipullaa, jos sellaista sattui olemaan ja kyllä mammalla ainakin pakastimesta jotain pientä löytyi kahvin kaveriksi. Tunnelma oli lämmin ja leppoisa, sellainen ettei kenelläkään ollut kiirettä yhtään mihinkään. Ja lapsiakin muistettiin aina välillä jututtaa.

Palasin näihin muistoihin, kun vierailin tänään yhden maatilan tuvassa, ihan ensimmäistä kertaa. Siinä pöydän ääressä oli lämmin ja leppoisa tunnelma, sellainen ettei kenelläkään ollut kiirettä yhtään mihinkään. Ja lapsiakin muistettiin aina välillä jututtaa.

Tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa on vaan niin luonnollista olla, kuin olisi monta kertaa ennenkin istunut siinä pöydän ääressä. Aika jotenkin pysähtyy ja tuntuu, että asiat ovat sellaisia, kuin ovat ja sillä selvä. Elämä tuntuu yht äkkiä kovin yksinkertaiselta ja levolliselta.

(Kenenkään sähköposti ei piipannut, kukaan ei ottanut instaan kuvaa pöydän antimista, yksikään ei räplännyt puhelintaan.)

En tiedä oliko taika maalaisilmassa, aidoissa ihmisissä, hyväntahtoisessa kiinnostuksessa toisten elämään...ehkä nämä kaikki yhdessä. Viihdyin <3

Kaunista sunnuntaita

Kuvasin jo kesällä videon, joka sopii täydellisesti omaan fiilikseeni juuri tänään. Kaunista sunnuntaita <3

Ihan kuin iskä

Kun olin pieni ja joku laite tai esine vaati korjausta, iskä levitti sanomalehden keittiön pöydän vahakankaan päälle, laittoi valot pöydän päällä olevaan lamppuun ja nosti rikkoutuneen esineen pöydälle. Hän haki takavarastosta työkaluja sitä mukaa, kun niitä tarvitsi ja käänteli esinettä ja tarkasteli sitä eri kulmista. Itse istuin pöydän toisella puolella ja katsoin, kuinka ongelmia ratkotaan ja rikkinäinen tehdään taas toimivaksi.

Eilen istuin oman keittiön pöydän ääreen, laitoin valot pöydän päällä olevaan lamppuun, jätin levittämättä sanomalehden (nyt ymmärrän, että se laitetaan sen vuoksi, että monet esineet sisältävät likaisia/öljyisiä osia) ja aloin käännellä vanhaa kelloa ja tarkastella sitä eri kulmista. Hain ruuvarin ja pihdit sälälodjusta ja avasin kellon takakannen.

Soitin iskälle ja kysyin "miten korjataan kello, joka on vedetty tappiin asti eikä se lähde käyntiin?" Mietittiin yhdessä kellon osia ja niiden tehtäviä ja iskä sanoi jotenkin näin "Ne on mekaanisia laitteita, tutkit vaan tarkkaan ja etsit missä vika on." 

Tutkin niin tarkkaan ja hartaasti, että kahvikin ehti jäähtyä kupissaan. En löytänyt vikaa tai ainakaan vielä saanut kelloa korjattua mutta tajusin sillä hetkellä tehneeni jotain ihan samalla tavoin, kuin iskä aikoinaan keittiönpöydän ääressä. 

Hurjan hyvä ja ylpeä fiilis täytti mieleni siitä, että olin ihan kuin iskä. Tartuin toimeen, yritin löytää ratkaisuja, kokeilin ja punnitsin vaihtoehtoja, koska niin olen aina nähnyt kotonani tehtävän.

Näillä ajatuksilla viikonlopun viettoon <3

Illan tullen

Sisustushammas

Ei sitä nyt varsinaisesti kolota mutta mistäs sitä tietää, jos vaikka tässä syksyn mittaan alkaisi :D Tämä koti kyllä tarvitsisi perusteellisen rymsteerauksen!!

Toiseen suuntaan

Se on aina ollut tärkeä ja suuressa roolissa. Jo lapsuudesta asti. Siellä on ollut hyvä olla ja sinne on aina voinut mennä. Se on aina antanut tilaa ja ottanut avosylin vastaan.

Metsä nimittäin.

Tänä kesänä ja syksynä se on ollut vielä aikaisempaa tärkeämpi. Olen viettänyt siellä aikaa yksin, lasten kanssa, perheen kanssa ja ystävien kanssa. Olen mennyt sinne iloisena, onnellisena, surullisena, epätoivoisena ja ahdistuneena. Ja aina olen palannut yhtä iloisena tai onnellisena. Tai vähemmän surullisena, epätoivoisena ja ahdistuneena. Aina olen palannut kevyemmin mielin.

Olen kulkenut paljon juuri tässä yhdessä metsässä. Olen kulkenut poluilla ja polun vierustoilla. Olen kulkenut umpimetsässä ja hakenut uusia reittejä.

Eilen kuljin tuttua polun vierustaa mutta siihen toiseen suuntaan. Poikkesin polulta paikkoihin, joita en ollut ennen huomannut.

Ihan uusi ja erilainen maailma.