KALENTERIN PÄÄLLYSTYS

Helou taas!

Mä oon aina ollut kalenteri-ihmisiä. Varsinkin lukio- ja AMK-opintojen aikana käytin vimpan päälle aikaa ja harkintaa just sen oikean ja kaikki kriteerit täyttävän kalenterin valintaan ja hankintaan. Kalenterin kannet päällystin yleensä yhtä tarkasti harkitulla kankaalla. Työelämässä käytin työpaikan kalenteria, mutta nyt taas yliopistossa saan hankkia aina ihka oman kalenterin! Jei!

Tänä vuonna päädyin yllättäen Helsingin yliopiston omaan kalenteriin, joka oli nyt paljon kivempi kuin viimevuoden kierreselkäinen läpyskä. Mutta kannet pitää nytkin päällystää, ihan jo senkin takia, että aika moni muukin on päätynyt tähän samaan kalenteriin. Menee pian kalenterit pöydällä sekaisin!

Kansien päällystyksen toteutan yleensä hyvälaatuisella yleisliimalla, joka ei rypistä paperia ja kuivahtaa nopeasti. Esim tuo yllä käyttämäni Scotchin Universal -geeliliima on oikein toimiva. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, ettei venytä kangasta liiaksi. Kansien sisäpuolen saa tosi siistiksi, kun lopuksi liimaa ensimmäisen sivun kiinni kanteen, kuten yllä.

Noin! No okei, kirjailuissani päädyin lähes samaan kuin mitä tuossa alkuperäisessäkin kannessa oli, heh! Mutta on se nyt vähän enemmän omannäköinen, ja lisäksi vohvelikankaassa on se hyvä puoli, että vaikka toi kangas on nyt tuohon liimattu, voisin yhä halutessani tehä tuonne taakse kankaan pinaan vähän perinteisempiä vohvelikirjontoja. Ehkä tästä vielä syksyn aikana tuunautuu mitä värikkäin kalenteri. Pitääkin jemmata vähän kirjontalankoja penaaliin mukaan tylsempien luentojen varalle.

Mukavaa viikonloppua toverit, meikä palaa nyt taas kandin alkutyöstöön (jaiks!).

-hanne

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!

Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 

Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!

Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.

Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.

Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.

Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!

Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 

Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 

Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

JOULUKALENTERI

Mulla oli suunnitelma semmosesta tee-se-itse -kalenteristä mutta vahingossa söin kalenteriin tarkoitetut karkit. Hupsista vain. Siispä päädyin pikaiseen joulukanterin tuunausoperaatioon. Lopputulos on vähä erikoinen, mutta eiköhän tälläkin (ja äidin lähettämällä ihanalla glitterikalenterilla <3) saada kuitenkin ihan onnistunut lähtölaskenta jouluun.

Näin se syntyi

Ostin ihan perus joulukalenterin, sisällöltään herkullisen mutta ulkokuoreltaan...no, aika värikkään. Valitsin varmuudeksi kalenterin, jossa karkit olisivat luukuissaan vielä pussin tai paperin sisällä. Tukeva pahvirakenne ei ollut myöskään haitaksi.

Pohjamaalasin kalenterin ensin valkoisella askartelumaalilla ja sitten kertaalleen liitutaulumaalilla. Kalenterin värikkyys peittyi hyvin, mutta luukkujen reunojen urat jäivät kuitenkin vielä sopivasti näkyviin.

Valmiiseen kalenteriin olisi tietenkin voinut piirrellä mitä vaan. Mutta mäpäs en piirtänyt mitään muuta kuin vain liidulla luukkujen reunat ja numerot. Miten kekseliästä! Tämän vuoksi kalenteri onkin ehkä hieman erikoinen. Kaksinkertainen maalausoperaatio ja tässä on lopputulos! Mutta less is more, eikös? Kokeilin muuten varmuuden vuoksi vielä miten kalenteri kestää jos liidun pyyhkii pois kostealla sienellä. Onnistui oikein hyvin! 

Näin jälkeenpäin tuli mieleen että olispas tullut ihan superhieno kalenteri, jos olisi vain maalannut pari kertaa kalenterin sillä valkoisella askartelumaalilla, ja lahjonut sitten vaikka jonkun pikkuihmisen maalailemaan valkoiseen pohjaan oman jouluisen taideteoksen!

Nyt on sitten kalenteri korkattu! Jee!

Ja jos joltakin vielä uupuu kalenteri, eikä maalausurakka kiehdo, niin Sort of Pink -blogi oli kerännyt hauskan postauksen tulostettavista joulukoristeista. Sieltä löytyy myös linkki muutamaan tulostettavaan joulukalenteriin.

-hanne

Yllätyssynttärit + DIY cupcake -baari

HUH. Yllätyssynttäreiden järkkääminen on raskasta puuhaa. 

Normaalisti mä kerron Jokelle arviolta kaiken, lisäksi kysyn sen mielipidettä varsin monessa asiassa...Siispä yllätyssynttäreiden järkkääminen herralle itselleen oli varsin jänskää puuhaa. Mun piti koko ajan tsempata etten möläytä sille jotain synttäreihin liittyvää. Varmaan tuhat kertaa olin jo avaamassa suutani tarkoituksena hihkaista "arvaa mitä, H ja V pääsee kans viikonloppuna sun synttäreille!" tai "jee, ne Teippitarhan pillit tuli!" tai "hei kato minkä idean löysin tarjoiltavaksi!!". Veikkaan, että tommonen olisi hieman pilannut yllätystä...Mutta mäpä sainkin joka kerta nielaistua lauseen viimeistään kahden ensimmäisen sanan jälkeen, niin että kun Jokke tuli nyt lauantaina treeneistä kotiin, ei se osannut aavistaa YHTÄÄN MITÄÄN. Olin varsin tyytyväinen itseeni. Minä, möläyttelijä, sain pidettyä salaisuuden! Ja mahtavinta oli tietenkin se, että lähes kaikki tärkeimmät kaverit pääsivät paikalle, osa pitkänkin matkan takaa. Niin hienoa!

Salaisuuden säilyttämistä auttoi hieman se, että tein lopullisen päätöksen synttäreiden järkkäämisestä vasta pari viikkoa ennen synttäreitä, ja suunnitteluun ehdin panostamaan kunnolla vain jälkimmäisellä viikolla. Mulla ei ollut tarjoilun osalta ihmeempiä suunnitelmia, mutta sitten törmäsin Green wedding shoes sivuston postaukseen, jossa esiteltiin valtavan hieno "cupcake-topping-bar". 

Mikä mahtava idea! Pöytä, jossa on tarjolla muffinsseja sekä herkullinen valikoima erilaisia kastikkeita, strösseleitä sekä marjoja muffinssin koristeluun oman maun mukaan! Huippua! Jokke on lisäksi vimpan päälle muffinssimiehiä, joten tämä sopi näihin pippaloihin enemmän kuin hyvin. Idea oli (mulle) täysin uusi ja minä vähän ronkelina syöjänä arvostan suuresti tällaisia "valitse itse herkkusi" mahdollisuuksia. Myös suolaisten osalta oli helppo toimia sitten samaan henkeen, erilaisia leipiä ja leivän päälle herkkujuustoja, levitteitä, salaatteja sun muuta.

(paperipillit löytyivät Teippitarhasta)

En ehtinyt panostaa muffinssibaariin läheskään niin paljon kuin olisin halunnut (salaa leipominen on yllättävän hankalaa!!), enkä myöskään ehtinyt hankkia mistään tuoreita marjoja. Höh. Kasasin kuitenkin pikaisesti toissakesäisistä häistä yli jääneistä vanhoista piirakkavuoista sekä kynttilänjalasta (jonka spraymaalasin valkoiseksi) taas yhden keksitelineen, tai tässä tapauksessa muffinssitelineen, se näkyy tuossa vähän ylempänä kuvassa.  Tällä kertaa liimana käytin Bison pikaepoksiliimaa, toimi erittäin hyvin! Kahtena muuna muffinssitarjoiluastiana käytin vanhoja suorakaiteen muotoisia alumiinisia kakkuvuokia.

Muffinssit:

• Banaani-toffee (OMAR KARKKI!!!) -muffinsseja (ohje löytyi Palomiehen morsian -blogista)
• Mansikkamuffinsseja (ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta)
• Peanut butter -muffinsseja (ja nämäkin Kinuskikissalta)
• Valkosuklaa-mustikka -muffinsseja (ohje Ruokaohjeita ja herkkuja á la Marie blogista)

Muffinssibaarin täytteet:

• vaahtokarkkeja 
• värikkäitä suklaaraekarkkeja 
• suklaarouhetta 
• vadelmakastiketta 
• mustikoita 
• kaurahiutalehyvettä 
• kinuskikastiketta
• vanilijakuorutetta
• suklaakuorutetta 

Muffinsseista mun  ehdoton suokkari oli suolapähkinä-suklaa -muffinssi, Jokke taas piti banaani-toffee -muffinsseista. Muffinssien tunnistamista helpotti huomattavasti eriväristen vuokapaperien käyttö, vaikka värit nyt olikin vähän mitä oli. Kuorutteista vain toiseen löysin viime hetkillä oikean pursotinpussin, tuntui kuitenkin että vieraiden oli helpompi käyttää perinteistä "kupista lusikalla" metodia, sillä tätä pursottimessa ollutta kuorutetta käyttettiin selvästi vähemmän. Toisaalta sillä sai vähän kikkailla jos semmoisesta pitää :)

Summa summarum. Suosittelen lämpimästi tällaista muffinssibaaria! Tästä löytyi kaikille jotain ja (mikäli tällaista ei tarvitse järjestää salassa, heh) baari syntyi varsin pienin ponnisteluin. Mä leivoin nyt neljää eri muffinssimakua, mutta varmasti olisi riittänyt yksi tai kaksikin eri makua. Koristeluun löytyy vaihtoehtoja loputtomiin, ja tarjoilutapana tämä oli ainakin mulle aivan uusi ja raikas juttu. Ehkä vähän amerikkalainen, mutta hei, mikäpä ei olisi?

-hanne

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

P.S. Kiitos jo nyt isostijajättimäisesti kaikille Eilen tein -synttäriarvontaan osallistuneille! Mä oon lueskellut vastauksia liikuttuneena ja vaikuttuneena. Mahtavaa ihmiset! Miksei kommenteissa voi olla "TYKKÄÄN!!" painiketta!?!

+++++++

P.P.S. Lankakauppa Kerä, josta postailin aiemmin, laittaa ensi viikoksi pystyyn pop-up kaupan Helsinkiin! Jee!! Kaikki paikalle, mä ainakin meen!

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

muovikassin kaavalla kangasmuovikassi

Hah! Siinäpäs teille otsikko! Ehkä pientä kesämaniaa ilmassa kenties?

Mut kun nyt on ihan just KESÄ! Pihalla on jo tosi VIHREÄÄ!

No joo, asiaan. Minäkin halusin (taas) kokeilla sitä mitkä muutkin, eli tehdä tuollaisella perusmuovikassin kaavalla kauppakassin kankaasta. Tai ainakin melkein kankaasta. Tässä kassissa on siis kankainen vuori, mutta päällimmäiseksi "kankaaksi" jätin sen kaavana käytetyn muovikassin. Muovikassia suojaamaan ompelin kristallimuovia. Halusin että kassi näyttäisi valmiinakin yhä perus muovikassilta, siksi valitsin vuorikankaaksi mahdollisimman samanvärisen kankaan kuin muovipussi. Ja nyt tietenkin tekis sitten mieli tehdä toinenkin tällainen, missä olisi taas mahdollisimman räikeän erilainen vuorikangas :)

Nopean käyttökokeilun jälkeen kassi vaikutti varsin kestävältä ja kätevältä. Ei mee ihan heti tästä kassista puikot ja virkkuukoukut läpi. Kolme materiaalikerrosta tekee siitä kieltämättä kyllä ehkä vähän jäykänkin, joten kannattaa ehdottomasti kaventaa kahvoja jonkin verran. Silleen kahvat sopivat käsiin paremmin. Mielenkiintoista nähdä, riittääkö kristallimuovi suojaamaan muovipussia vai alkaako se murtua ja venyä käytössä...kerron teille sitten kuinka käy. Olis mulla ohjeetkin, mutta ehkä vähän onnettomat...kun ajattelin etten kuvaa nyt sen kummemmin työvaiheita, kun tähän kuitenkin löytyy jo monesta blogista erinomaiset ohjeet, tsekatkaa ehdottomasti vaikka täältä, PamPaun blogista. Mutta sitten olisin ehkä kuitenkin halunnut laittaa ne ohjeet...no, tästä nyt jotain kuitenkin.

ohje

Materiaalit: 

• kangasta reipas 0,5m
• kristallimuovia myös se reilu 0,5m
• muovikassi
• matskut ompelemista varten 

Eli alkuun kavenna hieman kahvoja. Mä leikkasin jokin verran vielä lisää syvyyttä myös tuohon kassin suuaukkoon (leikkasin kuvan ottamisen jälkeen vielä vähän lisää suuaukosta). Leikkaa sitten muovikassi ihan auki, eli napsaise pohjasta ja kahvojen kärjistä nuo liimaukset poikes sekä leikkaa sivusaumat halki.

(Huom. kuva on otettu ennen kahvojen kaventamista, koska mun piti ensin hoksata et kahvoja kannattaa kaventaa...)

Aseta kangas kaksinkerroin, ja leikkaa muovipussia kaavana käyttäen vuorikappaleet. Leikkaa sitten samoin kaksi kappaletta kristallimuovista. Silitä kangasosuudet hyvin, sillä (tän hoksasin melkein heti ja ihan itse) kassia ei voi sitten enää valmiina silittää. Heh. 

Neulaa sitten kristallimuovi ja muovikassi kiinni toisiina. Laita nuppineulat ihan reunaan niin nuppineulan jäljet jäävät sitten ompeluvaiheessa piiloon. Omepele kristallimuovi ja muovikassi kiinni toisiinsa miten nyt haluat. Mä käytin apuna kassissa jo olevia pitkittäissuuntaisia taitoksia, ja tein vielä kolme taitosta lisää. Yhteensä ompelin siis viisi pitkittäissuuntaista saumaa kassiin. Tuolla ihan alakuvassa näkyy paremmin nuo saumat. Poista nuppineulat.

Nyt loppuu multa hetkeksi kuvaohjeistus, sori sori!! Kannattaa ehdottomasti katsoa tähän vaiheeseen kuvaohjeistus tuolta jo yllä linkatusta blogista. Mä en ainakaan olisi osannut tehdä ilman kuvia...

Mutta siis. Aseta muovipussi ja vuorikangas päällekäin, oikeat puolet vastakkain. Neulaile kangas ja muovi toisiinsa ja ompele kahvojen reunat ja pussin suuaukko. Älä ompele vielä tuota kahvojen yläreunaa!

Sitten osuus mitä missä mun piti vähä raapia päätä, ku mä oon ommellu niin vähän. Käännä toinen kassin "puolikkaista" oikein päin.  Työnnä oikeinpäin oleva puolikas toisen pussinpuolikkaan sisään siten, että kahvat ovat sisäkkäin ja kankaiden oikeat puolet vastakkain (eli muovipussin päällyspuolet, siis kristallimuovipuolet ovat vastakkain). Ompele sitten kahvojen yläreunat yhteen. 

Sitten ommellaan kassin reunat: vedä kassin auki siten että muovipussi puolikkaat asettuvat päällekäin, oikeat puolet vastakkain ja vuoriosiot samoin, oikeat puolet vastakkain. Ompele kerralla koko pitkä sivu. Katso taas ehdottomasti nuo kuvat tuolta linkistä. 

Käännä sitten koko kassi nurinpäin. Taita reunat sisäänpäin siten että kahvat asettuvat kaksinkerroin. Ompele pohja. Kannattaa tehdä vahva sauma ja hyvät huolittelut. Voi että mä haluaisin saumurin! Käännä kassi oikein päin.

Tikkaa sitten vielä kahvojen reunat ja kassin suuaukko, niin muovi asettuu paremmin paikoilleen. Leikkaile langat poikes ja harmittele hetken kristallimuovin ja muovipussin väliin jääneitä kissankarvoja sun muita roskia. Iloitse sitten valmiista kasista! 

Jokke mietti, että voisin tehdä sillekin vielä jonkun tällaisen, mutta se haluaisi että tekisinkin sen sellaisesta toisenlaisesta muovikassista, missä on vaan reikä kahvana. Siihenkin kangas sisälle ja kristallimuovi...hmm...pitää tuumailla miten se onnistuisi. 

Mutta sanoinko jo, että pihalla on jo melkein kesä!?!

-hanne

sPaCE inVAdeRs!

No niin. Tein tämän, koska mun olisi pitänyt tehdä kaikkea muuta. Ihan toimiva hiirimatto tuo oli ilman tuunaustakin, mutta mulla on mennyt työaikaa hukkaan, kun oon töissä juutunut tuijottamaan tuota mustaa alustaa pohtien erilaisia tapoja koristella sitä. Eli tavallaan tuunasin näin myös itsestäni paremman työntekijän.

O niinkuin ohje:

[kirjailtu] space invaders -hiirimatto

Varsinainen hiirimatto ostettu IKEAsta, hurjaan 0,95e hintaan. Merkkaus on tehty perus muliinilangalla ja terävällä neulalla. Jos on oikein näpsäkkä ja tarkkakätinen, voi varmaankin kirjailut tehdä ihan tuosta vaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Mutta jos on niitä (meitä), joilla viivat menee viivottimellakin vinoon, niin saattaa ehkä joutua panostamaan enemmän. Mä tein ensin fotarilla suunnitelman ja tulostin sen malliksi:

Kuvan siirtämistä hiirimattoon piti hetken tuumailla. Vapaalla kädellä siitä ei olisi tullut mitään, viivottimella en jaksanut. Pois revittävällä kankaalla kokeilin, mutta menetin hermoni. Silitysraudalla, tai siis lämmöllä siirrettävää kirjontakynää ei voinut käyttää, sillä tuo hiirimaton pehmeä, muovinen pohja tuskin olisi siitä pitänyt. Päädyin lopulta käyttämään apuna tuommoista muovista verkkoa, jossa on reijät reilun millin välein toisistaan. En tiedä tarkalleen mihin tuo verkko on tarkoitettu, mutta mä ostin sen HobbyPointista, että jossain askartelupuuhassa tuota kai voi käyttää. Kynänä käytin valkoista, ohutkärkistä maalikynää, sillä tavallinen kangaskynä tuntui hinkkautuvan irti hiirimaton pinnasta.  Teippasin muovisen reikämaton siis kevyesti hiirimattoon kiinni ja pistelin kynällä pienet pisteet/merkit reijistä suunnitelman mukaan (KUVAT 1 ja 2)

Suunnitelmissa oli ensin pistellä avaruusoliot ristipistoin, mutta paremmin tähän sopi sitten kuitenkin puolipistot, joskin tein niitä ilmeisesti väärään suuntaan kuin mitä netistä löytyvät ohjeet neuvoo...mutta onko tuolla nyt sitten väliä? Neula kannattaa pistää hieman pisteen alta ja oikealta (KUVA 3), ja toinen pisto taas yläpuolelta vasemmalta (KUVA 4), niin että tuo valkoinen jälki jää hyvin piiloon (KUVA 5). Lankaa kiristettäessä on hyvä muistaa, ettei kiristä sitä liikaa ja siten revi pohjan muovia rikki. Toisaalta lankojen ei saisi jäädä pohjassa tai pinnalla liian löysäksi, ettei langat häiritse hiirimaton paikalla pysymistä tai hiiren käyttöä. Täydellistä tasapainoa siis!

 Ja sitten vielä valmiina, edestä ja takaa.

-hanne

metallinetsijäauto

Mä oon vähän sellainen tunnearvotakertuja. Siis sellaista "voi tätä palapeliä mä kokosin aina pienenä, sitä ei voi heittää pois" -tyyppiä. Eli säästän, vaikka tästä ihanasta palapelistä puuttuis puolet paloista ja loput olisi mun tai jonkun muun järsimiä. Mutta ei näistä kamoista ole sitten kuitenkaan hyötyä kaapin perälläkään....Olisi kiva saada niitä jotenkin nätisti esiin tai käyttöön. Yhtenä ajatuksena ja pikkuprojektina yhdessä pienen serkkuni Miksun avustamana kokeilin tehdä jääkaappimagneetteja. Okei, rehellisyyden nimissä on sanottava, että nämä kyseiset autot hain kirpputorilta. Mutta tämä oli nyt kokeilu, ehkäpä nyt uskallan kaivaa esiin ne oikeatkin yksilöt. Nyt käytin pikkuautoja, mutta ajatuksena oli että samalla tavalla vois käyttää juurikin niitä palapelin palasia, muistipelin kortteja, dominokortteja, nuppipalapelin paloja, muoviukkeleita, legoja, barbin laukkuja jne. 

Ja tässä taas ohjeet, tai ehkä paremminkin hyväksi havaitut materiaalit.

Magneetit on ostettu Hobby Pointista. Siellä oli melko hyvä valikoima magneetteja, mutta näihin päädyin tuon "super strong" -tekstin vuoksi sekä magneetin paksuuden takia, tarvitsin nimittäin magneetin joka olisi korkeampi kuin pikkuauton renkaat. Näissä magneeteissa toinen puoli vaikutti tarttuvan hieman toista puolta napakammin kiinni metalliin. Magneetti kannattaakin liimata niin että "huonompi" puoli jää auton pohjaa vasten.

Liimaksi kokeilin ensin kuumaliimapyssyn liimaa. Ei toiminut, napsuu irti heti. Mutta täydellisen toimivaksi liimaksi osoittautui vanha ystäväni, Liquisole, joka on kumppareiden ja muiden kenkkien/kumituotteiden paikkaamiseen tarkoitettu liima. Ja on sillä meidän taloudessa liimailtukin converset jos toisetkin kasaan. Liima on väritöntä, vähän kumimaista ja erittäin voimakasta. Sillä voi paikata reikiä kengän pohjassa tai tehdä vaikka kokonaan uuden kannan. Mä oon myös liimannut sillä saumoja kiinni, kun kengän kangasosa on revennyt irti pohjasta. Hain pikkuautojen pohjasta kaksi tasaista kohtaa, pursotin siihen vähän liimaa, odotin pienen hetken ja painoin magneetit sitten paikoilleen. Liquisole kuivuu hyvin hitaasti, kuivumisaika taisi olla 16 tuntia. Magneetteja on hyvä pitää hetken paikoillaan käsin, ettei ne lähde valumaan liiman mukana. Kun liima on vähän jähmettynyt, kannattaa autot kääntää jonkun paperin päälle magneettit alaspäin. Näin magneettien pinta tulee varmasti olemaan suorassa linjassa toisiinsa nähden ja samalla pikkuautojen paino painaa magneetteja tiukemmin kiinni. Anna kuivua ainakin yön yli.

Miksu sai oman magneettiautonsa vasta vähän jälkikäteen, sillä auton piti jäädä meille kuivumaan. Sain toimitettua auton omistajalleen vasta nyt viikonloppuna. Autosta tulikin heti hitti. Tai ei tietenkään hitti, vaan "salainen, lentävä metallinetsijäauto, joka tutkii ja paljastaa kaikki metallit". 

:)

-hanne