Mustikkasuu

Kävimme sienessä, mutta tulimme takaisin mustikasta. Sienet on loppu meidän huudeilta, sillä on ollut niin kuivaa. Nyt on lutuuttanut pari päivää, joten uusi sienestysretkeily odottaa loppuviikosta.

Vanha herra putsasi ämpärillisen mustikoita. Minä pussitin osan mustikoista pakkaseen. Nyt on pakastettu yhteensä 30 litraa mustikoita. Loput menivät mustikkamaitona, osan keitin hilloksi ja lopuista veivasin tämän mustikkapiirakan:

Pohjaan tarvitaan 150 g voisulaa, 2,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl kaurahiutaleita, 1,5 tl leivinjauhetta, 1 dl fariinisokeria ja 1 muna. Täytteeseen menee 5 dl mustikoita, 1 rkl perunajauhoja, 50 g voisulaa, 1 dl fariinisokeria ja 2,5 dl kaurahiutaleita.

Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Lisää fariinisokeri, muna ja sulatettu voi. Sekoita taikinaksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle jäiset mustikat ja perunajauho. Sekoita yhteen kauramuruseoksen ainekset ja ripottele murusina mustikoiden päälle. Paista piirasta 200-asteisen uunin alatasolla puoli tuntia.

Koska kotona ei ollut kermaa, tein pursotuksen valkeista orvokeista. Mustikkasuu kiitti ja kumarsi.

Vanha rouva

Melkein prinsessa

  

Kasainvälisiltä suurmarkkinoilta löytyi paljon violetin eri sävyjä. Oli kukkasia, laventelipussukoita ja laventelisaippuaa. 

  

Kotipihassa hoksasin tarkastella saksalaista kukkaniittyäni hieman lähempää. Saksalainen siksi, että ostin München kasvitieteellisestä puutarhasta matkamuistoksi kokonaisen kukkakedon kesäkuisella matkallamme (KLIK).

Kukkaset itivät parissa viikossa. Joka aamu paratiisinurkkassani avautuu uusia ja erilaisia kukkasia. Tässä niistä tällä hetkellä kukassa olevat violetit kaunottaret:

 

 

Kotikartanolla on muutakin violettia. On pöytää, tuolia, kukkaruukkua ja violetinvärisiä ja -sävyisiä kukkasia erilaisissa kipoissa, vadeissa ja laatikoissa.

Mistä moinen violettipläjäys? Kun muutimme keltaiseen taloomme, hoksasin värikartasta keltaisen vastavärin. Se on kanervanvioletti. Siitä se väri sitten alkoi valloittaa pihaani.

 

Violetista väristä täytyy kiittää myös edesmennyttä prinsessa Dianaa. Etsi netistä kuva Dianasta Taj Mahalin edessä. Minkä värinen asu Dianalla on päällään?

 

Prinsessaksi en ala, mutta prinsessavärit omin itselleni. Punainen on voimavärini. Aina ja yhä vaan. Nyt sain suurmarkkinoilta itselleni toisen voimavärini. Voisinko pitää laukkuja yhtä aikaa ristironkkelissa?

Syys-lokakuussa kotipiha ja -ranta pukeutuvat kuninkaallisiin väreihin. Silloin istun rantakivellä ja olen kiitollinen violetista väristä, joka kaveeraa punaiseni kanssa.

Tämä VIOLETTI tarina on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen ja valkoinen. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Tönkkiä herkkua

 

Perhoset ovat vallanneet kartanomme. Niitä on kymmenittäin punalatvassa ja nauhuksissa. Tönivät toisiaan ja karkottavat ampiaiset, mehiläiset, kimalaiset yms vähemmän värikkäät öttiäiset.

Yhtenä aamuna pyöräilimme merenrantaan hakemaan pamppuja eli osmankäämejä. Ojan pohjalla rymytessäni huoksasin villivadelmia. Äkkiä haettiin kotoa marja-astiat ja kerättiin vadelmat parempaan talteen. Niistä tuli hilloa ja kiisseliä. Mustikoitakin olemme keränneet. Niitä on pakastettu ja keitetty hilloksi.

Tässä on aito rieskapitsa. Laapin rieskan päälle tomaattipyrettä. Lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja, fenkolisiivuja sekä tomaattiviipaleita. Maustoin pippurilla ja oreganolla. Viimeiseksi ripottelin juustoraastetta. Uuniin vartiksi. Päälle vielä tuoretta oreganoa ja rohtosamettikukkia. Kelpasi joutuin mustikkapuhdistussouvin jälkeen.

 

Kasvimaalla rönsyilee viisi valtavaa lehtikaalia. Vanha herra ei oikein kovahkosta lehtikaalista välitä, vaikka olen piilottanut sitä keittoihin, piirakoihin ja sipseihin.

 

Lopultakin osui ja upposi, kun työtoveri vähän antoi osviittaa! Surruutin tehoseikoittimella lehtikaalin lehtiä (ilman ruoteja), avokadoa, banaania, lirauksen hunajaa ja omenamehua. Aika tönkkiä tavaraa, mutta niin hyvää. Saan kuulemma tehdä toistekin.

Mitä sinun elokuuhusi kuuluu?

Vanha rouva

Ulkoistettua aherrusta

Onneksi on joku, joka jaksaa taukoamatta hyöriä työn touhussa. Se en ole minä. Nyt on niin laiska olo, että melkein itseäkin naurattaa.

Pitkän maanittelun jälkeen sain kuin sainkin kevättalvella hamstraamani villalangat kerittyä. Syynä moiseen aktiivisuuteen lienee ollut kaunis sadesää. Oli lämmin, vettä tihuutti hiljakseen eikä minulla ollut tuon taivaallisen kiirettä mihinkään. Toinen juttu onkin sitten se, mihin jemmasin valmiit kerät, ettei vaan tarvitse alkaa heiluttaa puikkoja.

Tässä on Mutkat suoriksi -kesäkakun ohje. Mene kauppaan ja osta valmiita marenkilevyjä. Osta samalla rasian verran mansikoita. Vatkaa purkki kermaa ja yhdistä se kunungatarrahkaan, johon olet sekoittanut kourallisen mustikoita. Kokoa kakku. Laapi kakun päälle kerma-rahka-seosta. Kökkää lopuksi kakun päälle kaiken maailman marjoja ja syötäviä kukkasia. Kanna pöytään ja syö heti!

Kakun jälkeen sain sen verran itsestäni irti, että pyöräilin kaupunkiin kirjakauppaan. Katselin uutuustarjontaa ja löysin mainion kirjanmerkin. En ostanut mitään, mutta kirjasto sai pitkän varauslistan uutuuskirjoja. Pihi akka.

Tässä sitä nyt himmaillaan puutarhatoolissa ja katsellaan kimalaisten aherrusta. Olen ulkoistanut myös kahvinkeiton ja kakkujen kannon. Vanha herra passatkoon.

Vanha rouva

Hissukseen

 

Kurkut ovat kuvassa siksi, että nyt on paras aika tehdä valkosipulikurkkuja. Ostin puutarhalta kuusi kiloa pieniä, sieviä ja napakoita avomaankurkkuja. Nyt ne on pesty, viipaloitu ja säilötty.

 

Parasta kesäruokaa on oman maan antimista tehty salaatti sekä merestä verkolla pyydetyt ahvenet savustettuina. Rouva tekee salaatit ja herra huolehtii kaloista. Molemmat syövät ;)

Kasvimaa pukkaa mitä kauneimpia tykötarpeita salaattien somisteiksi. Rohtosamettikukka ja erilaiset yrtit ovat lemppareitani. 

Usein saan kasvimaasätkyn. Silloin voileivän päältä saattaa löytyä myös kukkamaiden kaunottaria: orvokkeja, kehäkukkia ja saksankirveliä.

Hissukseen ollaan. Kerran on käyty mustikassa, mutta metsästä tuli äkkilähtö. Siitä pitivät huolen kärpäset, tulikärpäset, hyttyset ja paarmat. Odottelen tuulista säätä ja sitten otan mustikkametsän uudestaan tarkasteltavakseni.

Vanha rouva