Musta maistuu

Tässä on pullean täydellinen munakoiso. Tein siitä pihvejä, mutta jostain syystä niistä tuli täysin näkymättömiä, mutta ilmeisen maistuvaisia. 

  

Metsä on nyt täynnä mustarouskuja. Mustarouskusalaatti on hyvää hapanleivän päällä. Varsinkin kun siihen sekoittaa tujakan annoksen valkosipulimurskaa.

 

Tässä on mustia beluga-linssejä, joista tuli keitettyinä mustanpuhuvanruskeaa linssisalaattia. Mustat möntit salaatin seassa ovat tummia viinirypäleitä (jotka ovat mustia) ja vaaleammat möntit ovat mustia oliiveja (jotka ovat ruskeita).

Mustamakkara ja beluga-salaatti. Olen kasvanut mustamakkaran voimalla ja sangen voimakkkaaksi varttunut. Elämä ilman mustaamakkaraa  ei ole elämää.

Elämä ilman lakritsia ei ole tarpeeksi mustaa. Elämä ilman salmiakkia (joka on näkymätöntä) ei ole tarpeeksi mustaa. Kaksi ehdotonta herkkua lapsuudessa, aikuisuudessa ja vanhuudessa. Elämä ilman mustia herkkuja ei ole elämää.

Kaupan lakritsi/salmiakkisuklaalevyjä hiplatessani sain huikean ajatuksen. Päätin tehdä herkkujen herkkua. Leivoin tummasta suklaasta muffinseja. Niiden päälle liruttelin paksua lakritsikastiketta. Kastikkeen päälle laittelin lakritsikukkasia ja suklaalla päällystettyjä lakritsipalloja. Voi että...

Tämä MUSTA juttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen ja violetti. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Humppaa ja huuppaa

Vähän on ollut kade moista kattia, joka makaa reporankana naapurissa. Ei eväänsä heilauta, vaikka kuinka kissittelisin vieressä.

 

 

Minä en ole pahemmin ollut reporankana eikä kukaan ole minulle kissitellytkään. Olen humpannut töitä. Töiden takia kävin kirjastossa Limingassa ja ihmettelin, että ihan minua varten on hankittu kaksi miljoonaan teosta. 

 

Tässä sinulle väri-ilottelua keskeltä Limingan kuntakeskusta. Ruukut ovat melkein ihmisen korkuisia ja täynnä niin elämänmyönteisiä värejä, ettei edes sadesäällä voi olla allapäin. 

Oma pihakin kukkii jos jonkinlaisissa väreissä. Auringonkukka on elämäni toinen ihan itse siemenestä kasvattamani kaunotar. Väri tuntuu sielun sopukoissa asti.

Yhtenä iltana olin työkeikalla meriristeilyllä. Oli kaunis, tyyni, kuulas ilta. Taivas oli sinisenlila, merenpinta laiskanlainehtiva ja ilma lämpimän hyväilevä. Mikäs siinä oli jutellessa hyväntuulisten risteilijöiden kanssa.

Tein syksyn ensimmäisen vispipuuron herukoista. Vaan olihan se hyvää. Muttei niin hyvää, kuin puolukoista keitetty lappapuuro - sanoo Vanha herra. No, minä vein miehen metsään hankkimaan niitä puuropuolukoita.

Löytyi suonreuna, joka oli punaisenaan puolukoita. Vartissa meillä oli kymmenen litran ämpäri täynnä. Sopivan kypsiä (tai sopivan raakoja) huuppamarjoiksi:

Mummulan vanha huuppakapula sai kyytiä, kun Vanha herra paineli puolukoita rikki. Saimme ison lasipurkin kukkuroilleen huuppaa. Sitä syödään pitkin talvea maksapihvien, verilättyjen ja mustanmakkaran kyytipoikana.

Siinä on hymyävä emäntä huuppiensa kanssa. Vielä jäi marjoja, joten lähden keittämään ruispuolukkapuuroa. Heippa!

Vanha rouva

Melkein prinsessa

  

Kasainvälisiltä suurmarkkinoilta löytyi paljon violetin eri sävyjä. Oli kukkasia, laventelipussukoita ja laventelisaippuaa. 

  

Kotipihassa hoksasin tarkastella saksalaista kukkaniittyäni hieman lähempää. Saksalainen siksi, että ostin München kasvitieteellisestä puutarhasta matkamuistoksi kokonaisen kukkakedon kesäkuisella matkallamme (KLIK).

Kukkaset itivät parissa viikossa. Joka aamu paratiisinurkkassani avautuu uusia ja erilaisia kukkasia. Tässä niistä tällä hetkellä kukassa olevat violetit kaunottaret:

 

 

Kotikartanolla on muutakin violettia. On pöytää, tuolia, kukkaruukkua ja violetinvärisiä ja -sävyisiä kukkasia erilaisissa kipoissa, vadeissa ja laatikoissa.

Mistä moinen violettipläjäys? Kun muutimme keltaiseen taloomme, hoksasin värikartasta keltaisen vastavärin. Se on kanervanvioletti. Siitä se väri sitten alkoi valloittaa pihaani.

 

Violetista väristä täytyy kiittää myös edesmennyttä prinsessa Dianaa. Etsi netistä kuva Dianasta Taj Mahalin edessä. Minkä värinen asu Dianalla on päällään?

 

Prinsessaksi en ala, mutta prinsessavärit omin itselleni. Punainen on voimavärini. Aina ja yhä vaan. Nyt sain suurmarkkinoilta itselleni toisen voimavärini. Voisinko pitää laukkuja yhtä aikaa ristironkkelissa?

Syys-lokakuussa kotipiha ja -ranta pukeutuvat kuninkaallisiin väreihin. Silloin istun rantakivellä ja olen kiitollinen violetista väristä, joka kaveeraa punaiseni kanssa.

Tämä VIOLETTI tarina on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen ja valkoinen. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Ulkoistettua aherrusta

Onneksi on joku, joka jaksaa taukoamatta hyöriä työn touhussa. Se en ole minä. Nyt on niin laiska olo, että melkein itseäkin naurattaa.

Pitkän maanittelun jälkeen sain kuin sainkin kevättalvella hamstraamani villalangat kerittyä. Syynä moiseen aktiivisuuteen lienee ollut kaunis sadesää. Oli lämmin, vettä tihuutti hiljakseen eikä minulla ollut tuon taivaallisen kiirettä mihinkään. Toinen juttu onkin sitten se, mihin jemmasin valmiit kerät, ettei vaan tarvitse alkaa heiluttaa puikkoja.

Tässä on Mutkat suoriksi -kesäkakun ohje. Mene kauppaan ja osta valmiita marenkilevyjä. Osta samalla rasian verran mansikoita. Vatkaa purkki kermaa ja yhdistä se kunungatarrahkaan, johon olet sekoittanut kourallisen mustikoita. Kokoa kakku. Laapi kakun päälle kerma-rahka-seosta. Kökkää lopuksi kakun päälle kaiken maailman marjoja ja syötäviä kukkasia. Kanna pöytään ja syö heti!

Kakun jälkeen sain sen verran itsestäni irti, että pyöräilin kaupunkiin kirjakauppaan. Katselin uutuustarjontaa ja löysin mainion kirjanmerkin. En ostanut mitään, mutta kirjasto sai pitkän varauslistan uutuuskirjoja. Pihi akka.

Tässä sitä nyt himmaillaan puutarhatoolissa ja katsellaan kimalaisten aherrusta. Olen ulkoistanut myös kahvinkeiton ja kakkujen kannon. Vanha herra passatkoon.

Vanha rouva

Heinäkuun jäätä ja lunta

Kesä on kukkeimmillaan. Mutta kyllä talvikin osaa kukkia. Katso vaikka, miten merenrannan törröttäjät kimaltavat tuhansin timantein.

Luojan luomaa jää- ja lumitaidetta: hennot rantakaislat notkuvat jääpitsiä ja lumirimpsuja.

  

 

Kun vesi laskee, vedenrajasta paljastuu jäinen ihmemaa. Hiekkaa vasten näkyy jäisiä taideteoksia.

Kun tuuli sattuu jäätyneeseen kaislikkoon, voi kuulla helinää ja vaimeaa kalinaa. 

Eikä talvi ole pelkästään valkoinen tai harmaa. Joskus auringossa leiskuvaa kultaa on huikea tiirata talven tekemistä kurkistusaukoista. Aikansa kun malttaa kurkistella, näkee jäälakeuksien miehen, tuon maailman rakkaimman. 

Tämä VALKOINEN jäätarina on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea ja sateenkaarenvärinen. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva