Messujen marraskuu

Tässä kuussa messuillaankin, kun isäinpäivänä kävimme ELMA-messuilla Helsingissä ja ensi viikonloppuna on yksi vuoden kohokohdista, Tampereen kädentaitomessut. Joko muilla on ostoslistat valmiina? 

Isäinpäivänä suunnattiin siis Helsingin messukeskukseen, mukana mies, 2,5-vuotias taapero sekä 4,5 kk ikäinen vauva. Ihastuin messukeskukseen kertaheitolla! Vaikka väkeä oli liikkeellä hurjasti, löytyi parkkipaikka helposti, eikä sisälläkään ollut tungosta. Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan mukavasti ja joka paikassa pystyi rauhassa katselemaan eläimiä ja tuotteita. Istuinpaikkoja oli runsaasti, ja vessoja tarpeeksi. Lastenleikkihuonekin löytyi kakkoskerroksesta, tosin tällä kertaa ei siellä käyty, kun tekemistä oli muutenkin tarpeeksi. Ruokaakin olisi löytynyt vaikka minkälaista, eivätkä jonotkaan näyttäneet olevan pitkiä. Me emme tällä kertaa ruokailleet messuilla. 

Tapahtuma oli jaettu teemoittain eri halleihin, me kiersimme metsäalueen, kädentaitoalueen sekä eläinalueen. Lemmikit jäivät tällä kertaa kiertämättä. Kädentaitoalue oli pieni, eikä siellä ollut niinkään minua kiinnostavia myyjiä, lukuun ottamatta muutamaa, joista kohta lisää. Eläinpuolellakin kuitenkin oli paljon neulojaa kiinnostavia asioita, kun lammas- ja alpakkatilat myivät tuotteitaan. Varsinkin alpakkalankaa oli monenlaista. Harmi vain, että oma lankabudjettini on tiukasti varattu Tampereen messuille, muuten olisin voinut ostaa mukaani hieman kotimaista villaa. Kotimainen lampaanvilla on kiinnostanut jo pitkään, sillä kokemukseni sen saralla rajoittuu lähinnä Tukuwooliin. 

Tapahtuma oli kaikin puolin todella kiva! Koko perheelle löytyi jotain kiinnostavaa. Taapero oli onnessaan, kun pääsi ratsastamaan ponilla ja sai katsella eläimiä. Pallomerikin löytyi, jossa lapsi olisi uiskennellut kauan. Yksi esine oli sellainen, jonka taapero olisi välttämättä halunnut, ja jonka luota hänet piti viedä väkisin pois. Tämä esine oli värttinä. Ehkä taaperosta tulee joskus kehrääjä? Tapahtumassa oli mukava kiertää ihan ilman rahaakin, toisin kuin monilla messuilla. Askartelupisteitä oli useampia, mekin taaperon kanssa askartelimme käpylehmän. Kranssipisteellekin olisin halunnut, mutten ehtinyt. 

Hieman minua  tosin häiritsi, miten eläimet mahtoivat tuollaisessa hälinässä viihtyä...  

Muistaakseni Ruukin kehräämöllä oli pienet kangaspuut, joissa oli alpakanvillaloimi. Siihen sai käydä testaamassa kutomista, ja mekin taaperon kanssa kudoimme neljä kudeheittoa. Ihan ei pikkuinen saanut polkimia painettua, joten kudoimme yhdessä. Villainen huiviloimi olisikin ihana!

Tämä laama oli symppiksen oloinen. Myöhemmin hän osallistui nuoren tytön kanssa SM-agilityyn, eikä suostunut tekemään mitään. Ihailtavaa itsepäisyyttä. 

Alpakkalankoja oli tosiaan usealla pisteellä. 

Ruukin kehräämöllä oli mielestäni messujen kaunein osasto. 

Ruukin kehräämö myi ihanan pehmoisia alpakanvillatyynyjä. 

Heillä oli myynnissä lankoja, valmiita tuotteita sekä esimerkiksi puikkoja. 

Ruukin kehräämöllä oli myös neulekittejä, jossa oli paidan ohje ja langat. 

Aholaidan lammastilalla oli myynnissä mielestäni hyvänhintaista lankaa.

Muistaakseni nämä kauniit villaviltitkin olivat Aholaidan tilan pisteellä.

Askartelupisteellä sai käpylehmän teon jälkeen kaivaa viljalaarista yllätyksen, joka oli suklaakarkki ja annettiin miehelle isäinpäivän kunniaksi. Taapero rakastui viljalaariin ja oli sinne kiva omatkin kädet laittaa.

Joku taitaa olla onnessaan... Kaikenlaisten metsäkoneiden ja mönkijöiden testaaminen oli ilmeisen hauskaa.

Kasperin nahkalaukut olivat todella tyylikkäitä! Nämä laukut valmistetaan ja suunnitellaan Suomessa. 

Kädentaitoalueella oli esillä useampi upea Kalevala CAL peitto. Vau!

Kädentaitoalueella oli myös virkkauspiste, jossa sai virkata neliöitä. Symppis kolmipyöräkin siellä oli.

Kehrääjien killan piste oli yksi kädentaitoalueen kiinnostavista pisteistä. Haluan ehdottomasti oppia joskus kehräämään. Kehrääjien kilta järjestää Helsingissä viikonloppukursseja, jonka aikana kuulemma oppii tarvittavat alkeet. Hintakaan ei ollut paha, hieman alle sata euroa.

Vanhalla rukilla kehrääminen vasta upeaa olisikin.

Viljamin puodin piste on aina yhtä söpö. 

Villa ja Varsa möivät suomenlampaan villalla täytettyjä keppihevosia. 

Kaikenkaikkiaan monipuoliset ja mukavat messut, joille meidän perhe varmaan suuntaa joskus vielä uudelleenkin!

Jyväskylän kesän neulefestarit

Noniin, nyt ehdin minäkin kirjoitella raporttia neulefestareilta, kun olemme palanneet kesälomareissulta taas kotiin. Tätä viikonloppua odotin aikalailla siitä hetkestä lähtien, kun kuulin, että festarit järjestetään uudestaan. Sen verran huikea tapahtuma tämä viime kesänä oli, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä. Festariseurana minulla oli kaksiviikkoinen vauvani, joten ihan yhtä täysillä en pystynyt tapahtumaan osallistumaan kuin viime vuonna. Vapaaehtoishommatkin jäivät tänä vuonna välistä vauvan takia. Olin paikalla perjantaina, aika lailla koko päivän lukuunottamatta pientä lepotaukoa kotona ennen iltajuhlaan siirtymistä. Vauva osoitti esimerkillistä neulomismyönteisyyttä ja nukkui vaunuissaan lähes koko päivän. 

Kamera unohtui festaripäivänä kotiin ja kävinkin pikaisesti nappaamassa blogiraporttia varten kuvat lauantaina ennen kuin lähdimme kesälomareissuun. Laatu onkin sen mukaista, sillä aikaa kuvaukseen oli miehen autontankkausreissun verran. Kuvia katsellessa tuntui, että tuonkin langan olisi vielä voinut ostaa ja tuon. Minulle varmaan sopisi parhaiten sellainen, että yhden päivän vaan katselisin ja suunnittelisin ja seuraavana päivänä ostaisin langat. Harmi kun se ei onnistu, sillä siinä vaiheessa parhaat ovat yleensä jo menneet. Nyt ostin kyllä ihania lankoja, mutta monta sellaista jäi ostamatta, mikä jälkikäteen harmittaa... 

Iltajuhlaan menoa pohdin etukäteen kovasti, lähinnä vauvan takia, mutta onneksi menin, sillä ilta oli todella mukava. Löysin seurakseni Mehukekkerit-blogin Veeran, Pilkkeitä-blogin Piian ja Hupsistarallaa-blogin Terhin. Oli ihana neuloa rauhassa, jutella ja kuunnella illan ohjelmaa, eli neulesuunnittelijoiden juttuja. Törmäsinpäs iltajuhlassa yhteen blogini lukijaankin, terkut vain Ainolle, kiva kun tulit juttelemaan! Lopuksi kävelimme vielä Terhin kanssa takaisin keskustaan nauttien ihanasta kesäillasta. 

Kaikin puolin mainiot neulefestarit siis! Ensi kesää odotellessa...

La Fee Fil oli myyjä, johon ihastuin jo etukäteen. Päätin, että tuollaisen liukuvärjätyn kerän ostan varmasti, sillä sellaisesta olen haaveillut jo kauan. Festareilla kuitenkin jätin kerän ostamatta, mikä harmittaa kovasti. Harmitti varsinkin siinä vaiheessa, kun iltajuhlassa Piia, Terhi ja Veera kaikki neuloivat sukkia omasta liukuvärjätystä kerästään. Äh. Ehkä minun on pakko tilata sellainen itselleni vielä joskus...

Ilon pisteellä oli ihanat vesimelonisukat, jotka eivät kyllä tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta parempaakaan ei nyt ole... Syön kesällä vesimelonia ihan järjettömät määrät, ja melkein tuntui, että vesimelonisukat olisi saatava. Nekin kerät jäivät kuitenkin myyntipöydälle, lähinnä hinnan takia. 

Tässä Ilon pisteellä liukuvärjättyjä keriä, jotka selvästi olivat tämän kesän festareiden juttu, sukkalankkujen ohella. 

Ilon pisteellä oli myös isot kasat Lystigin ja muiden värjäreiden upeita lanoja. Joskus pitää kyllä päästä käymään Ilon lankakaupalla, se kun sijaitsee entisellä kotipaikkakunnallani Salossa. 

Louhittaren Luolan pisteellä taisi olla enemmän lankaa, kuin kenelläkään muulla. Näitä värejä ei voi kuin ihailla. 

Louhittaren Luolan sukkalankoja. 

Jo viime kesältä tuttu La Bien Aimee oli saapunut taas paikalle. 

Heillä oli myynnissä sukkalankasettejä, joissa oli 100 g ja 50 g vyyhdit. Näiden väriyhdistelmät olivat upeita!

Pom Pomin upeita sukkalankkuja. 

Tällaiset hempeät karkkilangat tuntuvat olevan nyt aika pinnalla myös. Niitä itsekin aina ihastelen, mutta valitsen kuitenkin ostettavaksi yleensä vahvempia värejä. 

Ikken pisteellä oli juuri näitä vahvempia värejä tarjolla. 

Lanitium ex Machinan pisteellä oli myös upeita sukkalankkuja.

Qing Fibre oli yksi ulkomaalaisista lankamyyjistä. Värit olivat heilläkin upeita!

Handullakin oli sukkalankkuja. Häneltä tämä nimikin taitaa olla peräisin. Handulta meinasinkin yhden täydellisen värisen sukkalankun kotiuttaa, mutta sen ehti joku muu napata ennen kuin kykenin päätöksentekoon. 

Joku festarivieraista viritti tähän kaiteeseen nämä kauniit palat. Sopivat kyllä tuohon ympäristöön täydellisesti. 

Viimeisenä vielä pikaräpsy omista ostoksistani. Titityystä ostin Holst Garnin Tides lankaa paitaa varten, Lanitiumilta sukkalankaa, Ikkeltä myös sukkalankaa, sekä Neulovillan pisteeltä sukkalankaa värjättäväksi. Paperipussissa ovat iltajuhlasta saamani pikku lankamaistiaiset. Etukäteen olin päättänyt, etten osta yhtään yksittäistä sukkalankakerää. Tämä ei nyt oikein toteutunut, mutta onneksi kohta alkaa Tour De Sock, joten sukkalangalle on tarvetta. (Ihan kuin sitä ei jo ennestään olisi...) 

Suurkiitos Titityyn Tiinalle ja muulle järjestäjäporukalle ihanasta tapahtumasta!