Lundiani mun

Olin viime syksynä askartelukerhossa ja ihastuin kerhon pitäjän kotona olleeseen työpisteeseen, niin että aloin googletella ja tutkia netin ihmeellisestä maailmasta tietoja työpisteestä hyllyssä. Törmäsin Lundiaan ja sehän se oli! Nerokas systeemi ja järkyttävä hinta. Onneksi on tori! Toria seurailinkin sitten muutaman kuukauden, kunnes sain selitettyä miehelle, kuinka järkevää olisi hankkia tietokonepöydän ja erillisen kaapin tilalle yksi Lundia -hylly työtasolla. Nyt voin sanoa, että kannatti! Ja mieskin on ollut tyytyväinen, etenkin erilliseen näppistasoon. Alun perin etsin ihan vaan pelkkää hyllyä leveämmällä tasolla, mutta kun vastaan tuli sopiva setti, johon kuului lisäksi kaksi laatikkoa ja näppäintaso, tartuin heti tilaisuuteen. Hiomista, valkoista maalia ja pensseli heilumaan. Urakka oli isompi kuin osasin olettaa. Toki viimeksi maalipensseliin olen tainnut tarttua alakoulun puukässän tunneilla lukuunottamatta suoran seinän maalamista. Päätytikkaissa maalattavia kolosia oli aika paljon ja siltä lopputuloskin näyttää. Ja itsetekeminen saa tässä näkyä, on ainakin meidän näköinen. Tykkään! 

Aamun rauha

Aamun rauhallinen kynttilähetki. Vauva nukkuu, taapero tekee palapelejä ja leikkii rauhassa itsekseen. Tiskit laitettuina, eteinen imuroituna. Maassa valkoinen lumipeite. Eilen muistin ostaa pitkiä kynttilöitä. Jospa istun sohvalle nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja vahtimaan, että lapsi antaa kynttilöiden olla rauhassa. 

Vihdoin taulut seinällä

Tän äidin on vallannut kodinlaittamispuuska. Yhtenä päivänä tässä jo kaivoin vaatekaapeista laatikoissa olevat lukioaikaiset muistiinpanot ja raa'asti vaan heittelin paperinkeräykseen. Jotain sentään säästin, niin kun nyt ainevihkot. Vielä en halunnut alkaa tekstejä lukemaan, mutta joskus on varmasti kiva niihin palata. Joitakin sivuja revin talteen, niitä joissa ei ollut koulujuttuja tallennettuina, vaan paloja sen ajan elämästä. Olisi ihanaa saada pikku hiljaa tilaa vauvan vaatteille ja tavaroille, muualtakin kuin yläkaapeista. Kirpputoripöytä pitäisi varata, niin pääsisi turhasta roinasta eroon. Sen sijaan, että sitä olisin saanut aikaiseksi, oon kyllä käynyt kiertämässä kirpputoreja. Ystävä iski silmänsä punaisiin vauvan nahkatossuihin ja huimaan euron hintaan ne kotiutin. Tossujen ympärille en kuitenkaan alkanut tauluja asettelemaan, vaan muistin että Marimekon mainoslehtinen viime syksyltä (ehkä, ehkä jopa vanhempi) on tallessa ja siinä saattaisi olla sopiva kuosiprintti seinälle. Sopivaa sävyä syksyyn. Vähän mietin vielä, siirtäisinkö teksti-ja kenkätauluja ylöspäin, mutta kun en halua liian symmetristä asetelmaa, niin taitavat jäädä näin. Taannoin päällystetyn sohvan jalat odottavat yhä dc-fixiä jalkoihinsa, olisikohan seuraavaksi sen aika? 

Nämä kuvat on pitänyt julkaista jo aikaa sitten, mutta johonkin muistin sopukoihin on jääneet. Saatiin lahjaksi anopilta ihana Marimekon Kuusikossa -kangas. Verhon siitä ompelin ja kun sitä aloin ikkunaan sovittamaan, huomasin että koko järjestys on taas pyöräytettävä uusiksi. Sohvan divaaniosakin kääntyi toiseen reunaan, kiva kokeilla näinkin päin. Seinä kaipasi taulua ja alkuun teipillä laitoin koulussa maalaamani sormivärityön, joka on salaisen metsän ja linnun tarinan pohjalta toteutettu. Ohjeena oli käyttää vain yhtä väriä ja yhtään yllättämättä valitsin energiavärini keltaisen. Lintu on sattumoisin mukana ollutta villalankaa. Tykkään tästä, vaikka miteen kovin ihmeellistä työssä ei olekaan. Ehkä juuri siksi tykkään. 

Hiljaisuutta täällä on riittänyt. Pientä väsymystä on ilmassa kiitos harjoittelun pitkien päivien, ison tehtävämäärän ja huonosti nukuttujen öiden. Kokonaisuudessaan on sujunut kyllä hyvin, mutta aikamoinen muutos elämänrytmissä on tapahtunut. Illat kotona on lyhyitä ja ne pyritään viettämään tiiviisti yhdessä. Mutta muutaman viikon kun jaksaa, alkaa taas rennompi kouluarki! 

Aurinko nousee jo niin korkealle, että saadaan jo vähän pidempään nauttia valosta. Myöhäisessä aamupalassa on sekin hyvä puoli, että auringon säteet herättävät kunnolla. Tänä aamuna säteet heijastuivat mobilessa hiljalleen liikkuvista korteista. Taannoisella Helsingin reissulla löysin kehikon Granitista ja eilen muistin sen olemassaolon. Nyt ensi alkuun saavat kortit siitä paikan, myöhemmin ehkä valokuvat. Ei ihme, että vauvat jaksavat seurata mobilen liikettä, niin ihanan rentouttavaa se ihan oikeasti on. Järjestyskin on pyörähtänyt jälleen ympäri, siitä lisää myöhemmin. Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Vihdoin on valoa ottaa edes muutama hassu kuva sisältä. Meillä tavarat vaihtaa paikkojaan harva se päivä. Vanhan ruokapöydän kohtalo oli ensin joutua varastoon säilytykseen, mutta kuljetusta sinne odotellessa keksinkin, että tietokone on aika nostaa korkeammalla, tyttö kun ylettyi jo matalalla pöydällä painelemaan näppäimiä. Pikkuinen ompelupöytä sen sijaan sai väistyä säilytykseen ja muijakankainen päätyi siis takaisin töihin. Kannattava vaihto, nyt voin kirjotella tännekin saamatta niskoja kramppaamaan ja jumittumaan totaalisesti. Entisaikoina ei oo taidettu ajatella kovin paljon ompelijoiden niskaraukkoja. Samalla kun poistui ompelupöytä, tuli myös tarve kaiken pienen sälän säilytystilalle ja siihen tarkoitukseen päällystin jälleen kenkälaatikon lahjapaperilla. 

Joulu on väistynyt tästä kodista, kuusi siirrettiin pihan puolelle ja sohvalle vaihtuivat tyynynpäälliset. Jonain päivänä olisi lastenhuone ihana, mutta vielä on lelut olohuoneessa ja leikitkin siellä. Ihan näppäräähän se on, kun voi vahtia pientä leikkijää omien touhujenkin aikana. Ja oon sellaistakin kuullut, että vaikka olisi lastenhuone niin lelut kulkeutuu kuitenkin sinne missä aikuiset. Että ehkä ei kiirehditä lisää huoneita etsimään. 

Verhon tilalle paperipallovalot. Näiden tarinasta sen verran, että piti tulla iso lampunvarjostin, vaan kun puolet narusta oli pyöritelty jätti-ilmapallon ympärille, avattiin ikkuna ja talvipakkanen poksautti mun pallon rikki, lähimpänä ikkunaa kun oli. Kaverit saivat varjostimensa, minä näitä pikkupalloja kymmenittäin. Vaan iloa nämäkin ovat tuottaneet jo parin vuoden ajan. 

Eilen teki mieli ommella. Teki mieli jotain väriä olohuoneeseen keltaisen lisäksi. Jostain tuli mieleen viirinauha ja päätin kokeilla sellaista. Kaivoin kaapista kangasjämät, leikkelin ja illalla vauvan nukkuessa ompelin. Oikein jaksoin silittää palat ennen kuin yhdistin nauhaan. Ja nauha on harmaata lakanakangasta, josta revin reunasta suikaletta ja senkin silitin vinonauhan tapaan. Tulihan tuosta väriä ja sirkusfiilistä, ehkä vähän liiaksikin. Ehkä sopisi lastenhuoneeseen, mutta kun sellaista ei erikseen ole, niin saa nyt vähän aikaa tuoda väriä tähän tilaan. Tuo tyttö on päättänyt olla iso, ei viihdy enää lattialla yksinään, tavarat kun karkeilee kokoajan eikä vielä pääse eteenpäin hakemaan niitä. Istumaan pitäis päästä ja siitä se ilo syntyykin. Tuossa se nojatuolissa tapitti, kun kuvia koneelle tallentelin. On se tainnut vähän puolessa vuodessa kasvaa, tuo pieni villatakki mahtui sille pienelle vauvalle joskus päälle. Nyt tuntuu, että se on ihan nuken kokoa.