Osallistuin tänään Itä-Hämeen Taitajien järjestämään huovutuskurssiin Jokirannassa. Koolla oli kymmenkunta innokasta naista ja opettajana toimi aivan ihana ja taitava Ritva Svärd Koitista.
Aluksi Ritva kävi läpi erilaisten villojen huopumisominaisuuksia ja villan asettelun ohuina kerroksina huopalevyn ja korttipohjan tekemistä varten. Jokainen sai itse päättää millaisen huopalevyn huovuttaa, joku aloitti pannunalusen teon, joku istuinalusen, itseni lailla muutama muukin ryhtyi huovuttamaan kaitaliinaa. Yllä olevassa kuvassa olen jo asetellut neljä kerrosta erisuuntiin ohuita villa kerroksia ja aloittanut kukkien teon. Valmiit kukat kiinnitin kevyesti alustaansa neulahuovuttamalla.
Tiskiharjalla oli kätevää pirskottaa hanakuumaa vettä huovutettavalle alueelle. Liina oli melko pitkä, joten huovutin sen kolmessa eri vaiheessa. Jos vettä pirskottaa liian suurelle alueelle kerrallaan se ehtii jäähtyä ja silloin villan suomut ehtivät uudelleen sulkeutua ennen alueen käsittelemistä ja villakuidut eivät tartu kiinni toisiinsa.
Käytin kuplamuovia, toisena vaihtoehtona olisi ollut ns. oranssi porkkanasäkki, mikä myös vaikutti tehokkaalta apuvälineeltä alku huovutuksessa. Ritvan hyvänä vinkkinä oli sivellä saippua suoraan kuplamuoviin, itse olen liottanut saippuaa ja pirskottanut saippuavettä huovutettavalle alueelle. Siis aivan turhaa, Ritvan tapa on paljon parempi.
Sen jälkeen kun koko liina oli esihuovutettu kuplamuovin avulla, se rullattiin vaahtomuoviputken ympärille bambuverhon sisään. Vaahtomuoviputki oli todella loistava apuväline, se esti huopalevyn rypistymisen. Itse en ole sitä aiemmin käyttänyt ja minulla onkin ollut vaikeuksia saada isompia huopalevyjä pysymään sileinä rullauksen aikana. Käyttämämme vaahtomuoviputki oli vesiputkien eristeeksi tarkoitettua putkea, saman asian ajaa kuulema mikä tahansa putki. Liina rullattiin kaikkiin suuntiin ja molemmin puolin, hikistä hommaa kieltämättä!
Kun liinan pinnasta ei enää saanut sormin nyppäisemällä villakuituja irtoamaan, siirryin vanuttamaan liinaa vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.
Vanunut liina kaulittiin lopuksi pyyhkeen läpi molemmin puolin, näin sen pinnasta tuli sileä, kun kuplamuovin jättämät painaumat tasoittuivat.
Päivän mielenkiintoisin materiaali oli tupasvilla tai tarkemmin sen lehtituppi. Eräs kurssilainen oli tuonut mukanaan vuosia sitten suosta kaivamaansa tupasvillaa. Hän kertoi kaivaneensa tupasvillamättäiden kohdalta noin 70 cm syvyyteen ja löytäneensä sieltä pussissa olevat lehtitupet, jotka ovat voineet muhia suossa 200- 1000 vuotta!
Hän oli karstannut lehtituppia villan joukossa ja huovuttanut tupasvilla- villakuitua normaaliin tapaan. Huopa oli kauniin näköistä ja miellyttävän tuntuista käteen. Aiemmin hän oli valmistanut siitä liivin ja nyt tarkoituksena oli työstää istuinalusia. Tupasvillakuitu alkoi kiinnostamaan minua kovasti, joten etsikelin siitä illalla lisää tietoa netistä. Yllätyksekseni huomasin tupasvillatekstiileistä löytyvän melko paljon tietoa mm Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sivustolta ja Käspaikan sivustolta. 1990-luvulla näyttää olleen useampia hankkeita tupasvillan hyödyntämisestä tekstiiliteollisuudessa, täytyypä jossain vaiheessa tutkia asiaa hieman tarkemmin.
Myös tämä Jill Dentonin kirja Huovutetut huivit oli minulle uusi tuttavuus, kirja meni heti hankintalistalle. Kirjan alla erään kurssilaisen huovuttama istuinalusta, kerrassaan upea sanoisin!
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.
