Pujoliivi luonnonväreillä värjätyistä villalangoista

Vyyhdinpuu on pyörinyt vinhaa vauhtia isännän keriessä syksyllä värjäämiäni villalankoja. Päätin kutoa hänelle kiitokseksi uuden pujoliivin. Hänen vanha pujoliivinsä onkin jo kovin virttynyt paljosta käytöstä. Kokosin pöydälle mahdollisia väriyhdistelmiä, joista hän sitten valitsi itselleen mieleisimmät. Krappijuurella värjätty tiilenpunainen sai parikseen raparperinjuurilla värjätyn keltaisen langan. Krappijuurella värjätty oranssinpunainen lanka sai parikseen verihelttaseitikin lakeilla värjätyn langan. Samettijalalla värjätty teräksenharmaa vyöhykeorakkailla värjätyn vaaleanvihreän langan. 

Ihastuin muutamia vuosia sitten tähän ohjeeseen Suuri Käsityö Kerho lehdessä (Marraskuu 1979). Liivin kutominen aloitetaan sivusaumasta, joten siitä tulee pystyraidallinen. Alkuperäisessä ohjeessa takakappale ja resorit on kudottu yksivärisinä. Olen muokannut ohjetta moneen kertaan, joten alkuperäisestä ohjeesta käytän enää vain mallineuletta. 

Tällä kerralla sovelsin resorien kutomisessa perinteisen Fair Isle- neuleen kaksiväristä joustinneuletta, missä oikeat ja nurjat silmukat kudotaan eri väreillä. Päättelin kaksivärisen resorin silmukat virkkaamalla. Raita olisi niin kovin halunnut auttaa!

Huolittelin resorien reunat vielä virkkaamalla yhden kerroksen piilosilmukoita. Piilosilmukoista syntyy luja ja tasainen reuna resoriin. 

Mielestäni kaksivärinen, virkkaamalla päätelty resori sopii mallineuleeseen oikein hyvin:))

Resorin aloituksen saa siistiksi virkkaamalla ensin kierroksen piilosilmukoita kappaleen reunaan silmukoiden poimimista varten. 

Tällä kertaa en katkaissut lankoja kutoessani kuten tavallisesti olen tehnyt. Sain ajatuksen tähän selatessani kirjahyllystä löytynyttä Marketta Luutosen tekemää monistetta Korsnäsinpaidoista (Suomen kotiteollisuusmuseon monisteita 3 ISSN 0782-193 X, 1987, Jyväskylä). Perinteisesti korsnäsinpaidoissa on kauniisti peitetyt saumat. Päätin kokeilla jotain vastaavaa kutomalla ohuen suikaleen langanjuoksujen suojaksi. Käytössähän usein pitkät langanjuoksut helposti jäävät kiinni esim. paidannappeihin.

Minulla on tapana poimia silmukat ohuella virkkuukoukulla piilosilmikoista. Koukulta silmukat on sitten helppoa siirtää suoraan puikolle.  

Kudoin muutamia kerroksia sileää oikeaa neuletta niin, että se  riitti peittämään alleen kaikki reunan langanjuoksut. Päättelin silmukat tylpällä neulalla samalla ommellen kaitaleen kiinni laakapistoin.

Neuleen on hyvä olla yhtä kaunis molemmin puolin, 

niin nurjalta kuin  

oikealta puoleltakin;) 

 Pujoliivistä tuli hyvin istuva,  

 värit ovat niin minun kuin isännänkin mieleen:))

Tammikuu on kulunut hyvissä merkeissä ulkoillessa ja käsitöitä tehden. Oli mukavaa palata pienen tauon jälkeen blogistaniaan. Muutama päivä varmaan menee kierrellessä blogeissa, niin paljon on tullut mielenkiintoisia postauksia kaikilta. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijani, Liisa, Beate56 ja Marjatta P, toivon teidän viihtyvän värikkäässä blogissani!

Mukava marraskuinen päivä

Haimme iltapäivällä Mikkolan lammastilalta tilaamani puolikkaan karitsan lihat. Lihat on valmiiksi leikattuna ja vakuumiin pakattuna. Pässipojat olivat kasvaneet isoiksi suotuisan kesän ansiosta, puolikaan karitsan lajitelma painoi lähes 12 kg, kun se tavallisesti painaa 8-10 kg.  

Metsälaitumella ryhdyttiin selvästi neuvonpitoon, josko kuvaajalla olisi pahat mielessä! Ei suinkaan, me tavataan uudelleen keväällä kerintäpäivänä, jos suinkin saan työni niin sovitettua, että pääsisin taas villaa lajittelemaan. Nyt syksyn kerintäpäivänä en päässyt mukaan, mutta minua odotti pari säkillistä valmiiksi lajiteltua villaa. Täällä olen aiemmin kirjoittanut kevään kerintäpäivästä. 

Mikkolan tila kehruuttaa lankaa Pirtin kehräämöllä omista villoista ja myynnissä on myös ihka ihania lampaantaljoja.

Tässä näyte tilan tuotteista, upea liivi ja kirjoneule lampurin yllä, takulla lämpimiä!

 

Kotiin päästyäni oli helppo homma pakastaa valmiiksi pakatut tuotteet. Karitsanliha säilyy pakkasessa hyvin, joten minulla on nyt hankittuna pääsiäiseksi viulu, jos ei tule syötyä jo aiemmin!

Mikkolan tilan tuotteita löydät täältä. Lampuri käyttää myös koiria apunaan. Tästä pääset tutustumaan lammaskoirien työhön.

Meidän Helmi ei ole lammaskoira vaan isojen nautojen paimen kuten kaulapantakin osoittaa!

Mikäköhän sai Helmin näin huolestuneeksi aamuisella metsälenkillä?

Tämän upean onton pöllin isäntä lupasi tuoda huomenna kotiin. Pyysin käsittelemään varovaisesti, jotta ihastuttava pieni "sienilamppu" säilyisi ehjänä.

Olen surrut Halikonjoen ahteilla kuolleita katajia, mutta nyt ne näyttävät kerrassaan upeilta marraskuisessa maisemassa.

Sade sapotoi kuvaussuunnitelmani

 

Olin suunnitellut tänään kuvaavani virkkaamiani pyöröliivejä Halikon museolla. Iltapäivällä pakkasin kolme liiviä kassiin, yhden puin torson päälle ja lähdin autolla Helmin kanssa ajelemaan kuvauspaikalle. Jo matkalla alkoi tihuuttaa ja perille saavuttuani vettä ropisi jo siihen malliin, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Muutaman kuvan sain otetuksi, mut liiemmin en ehtinyt liivejä asettelemaan. Tämän liivin tein tyttäreni toiveesta lämmittämään hartioita viileissä luentosaleissa. Tyttäreni valitsi ennen lähtöään värit: musta värjäämätön, kullankeltainen tiikerinkaunosilmä, valkoinen suomenlammas, violetti kokenilli-krappijuuri, vihreä nyt elokuussa  mesiangervolla värjäämäni lanka.

Virkkasin kaksi liiviä lomamatkalla, minulla on aina jokin virkkuu autossa matkassa. Tässä liivissä käytin viittä eri väriä: musta värjäämätön (musta suomenlammas), kullankeltainen tiikerikaunosilmä, vaalea raparperinlehdet, kellanruskea tiikerinkaunosilmä, punaisenoranssi veriseitikit. Avasin liivin helmoja hieman kuvaustilanteessa, jotta sen koosta saisi hieman paremman käsityksen. Yläpuolella oleva tyttäreni liivi on pieni, S-kokoa, tämä paljon reilumpi, M-kokoa. 

Tässä liivissä suomenlampaan villasta kehrättyjen lankojen värisävyt pääsevät mielestäni kauniisti esille.  Käytin liiviin vaalean ja teräksen harmaata sekä mustaa luonnonväristä lankaa. 

Päivitin tänään myös hiukan Virkkuukoukulla tehtyä sivustoa, sieltä löytyy hivenen enempi juttua virkkuuksistani.

Sateen hivenen tauottua käväisin Halikon museosillalla. Aikoinaan kun ostimme nykyisen kotimme kuljimme juuri tätä siltaa joen yli, vieressä olevaa uutta siltaa alettiin rakentamaan vasta muuttomme jälkeen.

Uudella sillallakin on jo toki ikää yli 30 v!

Halikonjoen yli kulkee myös rautatiesillat tuplana, näkyvät uuden sillan takana, et sillai;)

Hieman erilainen pyöröliivi

 

Kun aurinko leikkii kanssamme kuurupiiloa, niin päätin virkata muutaman iloisen pyöröliivin harmauden piristykseksi.  Muokkasin perinteisestä pyöröliivimallista kaksi uutta versiota, kapea kauluksisen ja ilman kaulusta olevan. Kuvassa olevan kapeakauluksisen liivin sain eilen valmiiksi, kauluksetonkin jo työn alla.   

 

Virkkaan pyöröliivejä luonnonväreillä värjäämistäni langoista. Kuvassa olevan liivin langat olen värjännyt keskiympyrästä lukien: veriseitikki (suklaan ruskea), morsinko (sininen), tiikerinkaunosilmä (sinapinkeltainen), punavyöseitikki- krappijuuri kaksoisvärjäys (punainen), männynsuomuorakas (siniharmaa), tiikerinkaunosilmä (kellanvihreä), tiikerinkaunosilmä (oranssi).

Kaunis aurinkoinen iltapäivä houkutteli ulkoilemaan. Helmi oli niin innoissaan lenkistä, että kantoi kotiin jätti kiven palkaksi. Helmi on ihan höpönö kivien perään. Hän kantaa kivet sisälle ruokakipponsa viereen. Kauniit kivet pääsee takanreunukselle tai ikkunalaudalle, Tämä kivi löysi paikkansa taloa ympäröivästä kiveyksestä.

Värikollaasi Omin käsin

Viikon värikollaasi "Syystalven värit 207". Täältä löydät lisää.

Viikonloppuna vierailulla olleen  Doris kisun silmistä löytyi yksi haetuista väreistä ja turkista toinen. Kollaasiin pääsi myös jäinen autonikkuna, morsingolla värjätyt langat sekä ihanan pehmeästä villalangasta kudottu huivi.

Tässä kollaasin huivi kokonaisuudessaan.  

Koskakohan oikein ehtisin päivittämään käsityö- ja värjäyssivustojani. Tämän vuoden aikana olen kutonut esim. tämän tyyppisiä miesten slipovereja 8 kpl.

Sieniretken saalis ylitti kaikki odotukset

Aamu valkeni aurinkoisena, joten pakkasimme auton takakontin täyteen koreja ja ämpäreitä sieniretkeä varten. Suunnistimme Takamaille, jossa tiedän muutaman hyvän mustatorvisienipaikan. Eilen löysin pikkuämpärillisen, joten himo iski!

Matkanvarrella pysähdyimme varmaan suppilovahvero paikkaamme, hieman petyimme saaliiseen, vajaaseen ämpärilliseen. Arvelimme jonkun ehtineen ennen meitä, joten jatkoimme matkaa mustisapajille.

Jo heti autolta lähtiessämme löysimme ensimmäiset mustatorvisienet (Craterellus cornucopioides), joten alku vaikutti ihan lupaavalta. Kiersimme tutut paikat, saaliiksi saimme kilon torviksia. Ei hassummin sanoisin, kun viikonloppuna varmaan sienestäjiä on riittänyt Takamaille asti.  Työnjakomme mukaisesti torvisten jälkeen isäntä keskittyi suppilovahveroiden keräämiseen ja minä laitoin värjäyssieni haun päälle. Molemmilla korit täyttyivät nopeaa tahtia, välillä piti käydä viemässä täyttyneet korit autolle ja nauttimassa kuksalliset kahvia. 

Päivän värisienisaalis ylitti kaikki odotukset, joten niiden pilkkomisessa kuivumaan kului hyvinkin pari tuntia. Kuivaan värisienet kudontahuoneessa lattialämmöllä. Ohut maltoiset sienet kuivuvat päivässä, isommat veriseitikit parissa ja paksumpi maltoiset, kuten samettijalat, kahdessa kolmessa päivässä. 

 Kangaspuiden alla on onneksi viel hieman tilaa, joten pääsen huomennakin sieneen:))

Iltapuhteiksi laitoin isännän vyyhtimiä lankoja myyntikuntoon. Huomenna nämä langat matkaavat

Alman Puotiin myyntiin.

Mukavaa Molley kun olet liittynyt lukijakseni, iloitsen teistä kaikista:))

Kotoilua sateen ropistessa ikkunaan

Löysin eilen kuusensuomuorakkaita (Sarcodon imbricatus) ollessani  lenkillä Helmin kanssa Satumetsässä. Otin vain suurimmat ja jätin joukon pienempiä vielä kasvamaan. Kuusensuomuorakaskin on kohtuullisen hyvä värisieni, mutta himoitsen väripataani erityisesti männynsuomuorakkaita (Sarcodon squamosus), koska siitä on mahdollista saada myös sinisiä ja sinivihreitä värejä villaan ruskeiden sävyjen ohella. Aamulla siis suunnistin Helmin kanssa mäntyvaltaiseen metsään, missä ratsastan paljon ja tiedän sen vuoksi sen hyvät sienipaikat. 

 Yhtä ainoaa orakasta ei vielä vastaani tullut, sen sijaan löysin korillisen samettijalkoja (Tapinella atrotomentosus), mistä olen erittäin tyytyväinen.

Viime viikolla metsässä käydessäni samettijalat olivat vielä melko pieniä, mutta nyt niillä oli jo kokoa ja näköä riittämiin. Löysin paljon myös erilaisia seitikkejä sekä tämän syksyn ensimmäiset purppuravalmuskat (Tricholomopsis rutilans). 

Värisienten lisäksi ruokasienikoriini kertyi supiksia ja löysinpä pari litraa kanttarellejakin. Supikset ovat kieltämättä melko nahistuneita, joten iltapäivällä alkanut sade oli enempi kuin tervetullut. Kanttarellit olivat sen sijaan erittäin hyviä. Lämmin ilma ja runsas yökosteus on näemmä saanut uuden kanttarelli sukupolven putkahtamaan esille. Pari päivää onkin taas sitten syöty sieniä eri muodoissaan, kun pakastin pullistelee jo entisistä:))

Iltapäivä kului sateen ropinaa kuunnellen rattoisasti sisähommissa. Isäntä on vyyhtinyt värjäämiäni lankoja ja  itse olen pikku apulaisteni kanssa kirjoittanut ja kiinnittänyt vyötteitä vyyhteihin. 

Jöntte kisu valtaa helposti sylin aina istahtaessani,

pikkuisella on varmaan ikävä omaa emäntäänsä, opiskelijatyttöämme.

Helmi yrittää selvästi vietittää, et hänkin haluaisi syliin!

Valokuva- ja runotorstai Ei mustaa tai valkoista vaan sinistä magiaa

294. valokuvatorstain haaste maaginen ja runotorstaissa kirjoitetaan loitsuja.

Vässilän noidan loitsu

sinen synty

kyllä tiiän sinen synnyn, 

arvaan alun intiaisen,

ansarissa kasvatetun,

kotopihal valmistetun.

 kolmen kuunkierron kasvattama,

kolmen päivän uuttoama,

kyypin lämmös hautuvana

näyt keltasena,

ilmaan yhtyvänä 

taivaankannen sinisenä.


Täältä löydät lisää maagisia kuvia ja täältä loitsuja.

  

Hyvän päivän ilta haikeutta täynnä

Aamu valkeni aurinkoisena, suunnistimme Helmin kanssa aamulenkillä Satumetsään sienikori mukana. Ajattelin yllättää nuorison tekemällä aamupalalle tattipiiraan. Mukavasti tatteja koriin kertyi, joten sain tehtyä maukkaan piiraan ja vielä jäi sieniä seuraavan päivän tattikeittoa vartenkin.

Tulevia värjäyksiä varten pilkoin rusko- sametti- ja nummitatit kuivumaan sekä vanhoiksi käyneiden herkkutattien pillistöt. Monena päivänä on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että ohueksi pilkotut sienet ovat kuivuneet parissa päivässä ritilöiden päällä ulkona. 

Käsityökorista ei tällä kertaa löydy sienillä värjättyjä lankoja, sen sijaan virkkaamassani peitossa osa keltaisista langoista on värjätty tateilla. Koriin kuopuksemme varasi sukkalangat itselleen. Kaukaisen yliopiston luentosalit kutsuvat, haikein mielin saattelimme hänet taipaleelle. Tuntui hyvältä, kun hän kelpuutti äidin värjäämät langat matkaan ja myös isoäidinneliöistä virkkaamani villapeiton. 

Ilta-auringon viime säteistä nauttien istuksin Puodin verannalla. Ajatukseni kiertyivät parin vuosikymmenen taa, kuopuksemme oli juuri viikon ikäinen, myös silloin oli kaunis lämmin syksy. Tänään nuorimmainenkin lennähti maailmalle, pesä on tyhjä ja mieli haikea. 

Katseeni kääntyy leikkimökkiin, jonka rakensimme esikoisellemme lähes 30 vuotta sitten. Monet hauskat leikit siinä on leikitty, erityisesti se oli nuorimmaisemme mieleen. Nyt katselen sitä haikeana ja ihmettelen, miten nopeasti kaikki nämä vuodet ovat kuluneetkaan. Lasten ollessa nuoria, kiire oli ainainen, nyt minulla ei ole kiire enää minnekkään.

Helmi ei tiedä mihin istua, ettei emäntä hihkuisi

Monena päivänä aamu- tai iltalenkillä askeleeni ovat vieneet vanhaan kuusimetsään. Helmiä alkaa jo hieman kyllästyttää tämä jokapäiväinen sienestäminen, emäntää ei saa liikkeelle kuin muutamia metrejä kerrallaan. Viel Helmi varmaan senkin kestäisi, mutta ei sitä, kun emäntä pitää välillä semmoisen mekkalan, ettei raukka pieni saa edes rauhassa sammalmättäällä istua. No, kuka käskee istumaan emännän himoitsemien värjäyssienien päällä! 

 Toisaalta veriseitikkejä kasvaa niin taajaan, ettei siinä paljoa pyllyn paikkaa jää Helmille!

Helmi tuumaa, et parasta on sitten vahtia emännän sienipusseja.

Kumman sienen muuten Sinä poimisit koriisi, vai etkö kumpaakaan?  Minä valitsin vasemman puoleisen ja 

  niitä kertyi  pussiini ½kiloa. 

 Auringon sopivasti paistaessa nuoren kangasrouskun lakki voi kauempaa erehdyttävästi muistuttaa veriseitikkiä. Muutaman kerran tänäänkin taas turhaan kyykistelin, todetakseni vain kyseessä olleen rouskun.

Kelpuutin pussiini myös verihelttaseitikit ja kaikki keltahelttaiset seitikit. Laitoin pihakivelle eri ikäisiä verihelttaseitikkejä potrettiin. Lakit laitan samaan väriliemeen veriseitikkien kanssa, keltaisista jaloista keitän oman liemen erikseen. Muovin päällä olevista seitikeistä suurin osa on kaneliseitikkejä, hyviä värjäyssieniä nekin. 

 

Tänään värjäsin jälkivärejä edellispäivän seitikkiliemillä.  Äärimmäisenä oikealla pilkistää kaneliseitikeillä värjätyt, vaalean beessit  vyyhdit. Tänään keräämäni veriseitikit kuivatan, jotta saisin niistä hieman punaisempia sävyjä lankoihini. Pakastaminen olisi vielä parempi tapa, mutta pakastin pullistelee marjoista ja sinne pitäisi saada viel mahdutettua hieman ruokasieniäkin. Löysin muuten eilen jo suppilovahveroitakin, herkkutattikausi on parhaimmillaan:))