Kotikulmilla ja saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

Toukokuu on jatkunut viileänä. Sekä eilen, että tänään piti oikein kunnon ukonilmaakin. Vettä on satanut ihan riittämiin, kaikki vesisaavit ovat jo piripintaan täynnä. Nyt voisi alkaa kunnon poutajakso, kasteluvettäkin riittäisi ihan toisella lailla kuin viime toukokuussa;)

Kevätkylvöt näyttää sujuneen lähipelloilla hyvin, oras jo viheriöi hiukan. Silmä lepää, kun sitä katsoo!

Huonommaksi ei toki jää jokiahteiden kevätkukkijatkaan. Tässä keltavuokko (Anemone ranunculoides) ojentautuu kohti aurinkoa. Myös kotipihan keltavuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Rentukat (Caltha palustris) ovat täydessä kukassa joen rantatörmällä. 

Oli mukavaa istahtaa rantakivelle hetkeksi kuuntelemaan veden solinaa ja lintujen liverrystä. Sadepilvet lähestyivät kuitenkin uhkaavasti, joten kauaa ei voinut viivytellä, jos ei halunnut kastua. Ukkosen jylyn saattelemana ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen sadekuuroa.  

Keltaisia kukkijoita löytyy myös kotoa. Kasvuhuonekurkuista ja kesäkurpitsoista olen nyppinyt ensimmäiset kukinnot pois. Aamulla istutin niin kurkkuja kuin tomaattejakin isompiin ruukkuihin. Vielä vähän aikaa menee, ennen kuin ne uskaltaa istuttaa kasvihuoneeseen. Mieli tekisi jo kovin istuttaa ainakin osa kesäkurpitsoista kasvilavaan.  

 Salkopavuissa on pikkuriikkisiä palkoja, reilun viikon päästä saamme varmaan ensimaistiaiset:))

Istutin syksyllä Riihimäeltä ostamani japaninvaahteran (Acer palmatum 'Katsura') ja pikkusyyshortensia 'Bobon' (Hydrangen paniculata) talvehtimaan kasvilavaan. Bobon siirsin viime viikolla varsinaiseen kasvupaikkaansa pihatien varteen. Sen sijaan japaninvaahteran päätin jättää kasvilavaan. Otin kasvilavan ylimmän kauluksen pois ja istutin japaninvaahteran takaisin. Minusta se on niin hyvä pari takana kasvavan saksankirvelin kanssa, kuten myös taustalla näkyvien pajukorien ja ranka-aidan kanssa. Paikka on myös yksi pihamme suojaisimmista, joten toivon japaninvaahteran viihtyvän. Ainakin se näyttää selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Täplä ja Raita ovat löytäneet mieluisan nukkumapaikan oriental-liljojen "karhunpesän" päältä. Hyvin ovat liljat selvinneet pakkasöistä vällyjen alla ainakin tähän mennessä. Ja mikseivät selviäisi edelleenkin, kun kisut vielä antavat lisälämpöä;)

Tänään leivoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta useammankin kanssa saksankirvelin käytöstä. Saksankirveli sopii todella hyvin raparperipiirakkaan, kuten raparperikiisseliinkin. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja näin sokeria tarvitaan vähemmän. 

Tässä nopeasti valmis saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

2 munaa

vajaa desi sokeria

100 gr voita (sulatettuna)

2 dl gluteiinittomia jauhoja

 (tänään käytin kaurajauhoja ja hieman gluteiinitonta jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

noin 3 dl pilkottuja raparperinpaloja

1 dl pilkottuja saksankirvelinlehtiä

kanelia

Paisto:

noin 20 min 200 astetta.

Kevään ensimmäiset raparperit ovat niin pehmeitä, ettei niitä tarvitse pehmentää keittämällä ennen piirakkaan laittamista, kuten myöhemmin kesällä. Näin piirakka valmistuu nopeasti. 

Tänään herkuttelimme piirakalla vaniljakastikkeen kera:))

Arjen iloja - taimia, pihahommia, ruisrieskaa ja liikuntaa

Ikkunapaikoista alkaa olla jo hienoista pulaa, joten olen siirtänyt osan viherkasveista väliaikaisesti pois esikasvatettavien taimien tieltä. Huonekuusi ja kultaköynnös pääsivät levykaapin päälle makuukamariimme.

Aloitin esikasvatuksen maaliskuun puolessa välissä, mutta vasta näin huhtikuussa teen suurimman osan kylvöistä.  Pörriäiset rakastaa hunajakukkaa, niin myös minä:))

Tilatessani Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä, silmiini osui tuoksumiekkaliljan sipulit. Pitihän niitäkin yksi pussillinen tilata. Laitoin myös ne jo esikasvatukseen, kuten Kukkatalosta ostamani gladioluksen sipulitkin.  

Orientaalililjat ovat ottaneet melkoisen kasvustartin, vaikka ovat olleet yläkerran viileimmässä huoneessa. Nämä pitää varmaan istuttaa viimeistään parin viikon päästä isoihin ruukkuihin. 

Miinanköynnöksen siemenet itivät hyvin, sen sijaan pussillisesta kelloköynnöksen siemeniä sain itämään vain kaksi. Ilmeisesti yritin taimettaa niitä liian korkeassa lämpötilassa, ohjeiden mukaan ne itävät parhaiten viileässä. Jos saan edes nuo kaksi kelloköynnöksen tainta kasvamaan, niin olen kyl siihenkin ihan tyytyväinen. 

Siemenkasvatusta on riittämiin, joten olen ostanut myös hiukan valmiita pikkutaimia. Tässä verenpisaran ja petunian taimet jo sen verran venyneet pituutta, että oli aika latvoa ne ja ottaa niistä pistokkaat.

Pistokkaat laitoin juurtumaan hyvin kasteltuihin taiminappeihin. Hifistelyni siis jatkuu, en ole koskaan aiemmin käyttänyt taiminappeja, nyt päätin kokeilla niitä. Perinteisesti olen tyrkännyt pistokkaat joko suoraan kosteaan multaan tai juurruttanut ne ensin vesilasissa. 

 Minikasvihuone täyttyi pian verenpisaran ja petunian pistokkaista:))

Pihamaallakin on riittänyt monenlaista puuhaa. Täplä on innokkaasti mukana kaikessa mitä puuhailen. Välillä pitää oikein varoa, ettei tule mitään haaveria. Eilen karsiessani vuorimännyn oksia risuaitaan laitettavaksi, Täplä peuhasi oksien alla, joten sain olla tarkkana vesurin kanssa!

Raita sen sijaan kulkee usein omia polkujaan tai lekottelee kasvilavassa pehmeällä lehtipedillä hiirijahdin jälkeen. Viime päivinä onkin ollut mukavan aurinkoista, joten kyl meidän on kelvannut.

Eilen kaivoin ylös talvipedistään myös runkoruusut. Hyvin näyttävät selvinneen talven yli. Vein ne kasvihuoneeseen, kun loppu viikolle ei ole luvattu yöpakkasia. Tarvittaessa siirrän ne saunatupaan. 

Tänään oli kevään lämpimin päivä meilläkin, mittarissa + 15 astetta. 

Lämpö houkutteli myös perhosia liikkeelle. Pidin puutarhavajan ovea auki, jotta siellä talvehtineet lukuisat nokkosperhoset pääsisivät ulos. Onneksi krookukset ovat aloittaneet jo kukintansa ja tarjoilevat herkkupöydän siivekkäille ystävillemme. Näin tänään myös ainakin kuusi sitruunaperhosta:)) 

 

Olen ehtinyt leipomaankin kaiken muun touhun lisäksi. Lappalainen etelässä blogin Nila jakoi ruisrieskojen ohjeen klik!, Pitihän sitä minunkin heti kokeilla, tein tupla-annoksen, koska Nila kehui rieskoja todella hyviksi. Ja turhaan ei kehunut, rieskat olivat todella makoisia ja varmasti teen taas seuraavan kauppareissun jälkeen uuden satsin!

Ihminen tarvitsee leivän ja kaikenlaisen puuhastelun lisäksi liikuntaakin, 

siis suuntaamme askeleemme usein jokiahteille. 

Palmusunnuntaina mukana oli esikoispoikamme, joten pääsimme isännän kanssa yhteiskuvaan:))

Päiväkävelyllä kotikulmilla

 Mikä on parasta tässä eläkkeellä olemisessa?

Monikin asia. Nautin suunnattomasti mm kiireettömistä aamuista. Minulle on alkanut tulla tietyt rutiinit aamuihini, joista en hevin luovu. Ennen ulkoilemaan lähtöä kuuntelen mieluusti radiosta lempi musiikkiohjelmaani, Muistojen bylevardia. Yleensä samalla teen jotain käsitöitä. Tänä aamuna kudoin loppuun ja päättelin isännän porosukat. Heti ohjelman päätyttyä lähdimmekin sitten kävelylle. Aikomuksemme oli kiertää vain lyhyt jokivarsilenkkimme, mutta tulimme toisiin aatoksiin auringon paistaessa lähes sinitaivaalta. Jatkoimme matkaa joen toiselle puolelle.

Vesi on korkealla runsaiden sateiden johdosta. Parhaiten sen näkee hukkumaisillaan olevista osmankäämeistä. Matalalta paistava aurinko värittää rantaruovikon kauniin kullanhehkuiseksi.  

 Pian jokitörmälle käveltyämme poikkesimme kylätieltä vanhaan metsikköön. 

Kuusimetsän sammalpohja on kutsuva. Näissä jokitörmän metsiköissä on hyvät polut kulkea. Ne eivät ole kuitenkaan ihmisten tallaamia, vaan eläinten polkuja. Alueella on jnkv peuroja ja niiden polkuja mekin usein kuljemme. Syksyn metsästyksen jälkeen peuroja ei vaan ole useinkaan enää näkynyt...

 Vanha metsä tarjoaa paljon silmäniloa. Tänäänkin saimme nauttia mitä kauneimmista taideteoksista.

Sammaloitunut kivi ja jäkälöittynyt katajan kelo.

Palasimme takaisin kylätielle ja jatkoimme matkaamme sitä pitkin. Peltojen saartamille kallioille on rakennettu aikoinaan kaikki kylän talot. Kallioista on ilmeisesti louhittu myös talojen kivijalat. 

Kauaa emme malttaneet kävellä tiellä, metsä kutsui kulkijaa. Nousimme korkealle mäelle, mistä on vielä muutamia vuosia sitten avautunut kaunis näkymä yli peltojen seuraaville metsäisille mäentöyräille. 

 Oikealla peltojen keskellä kulkee kylätie, miltä poikkesimme metsäpolulle. 

Sateinen syksy ja leutoilma on varmaan saanut poronjäkälänkin kasvamaan näin runsaana. Karvejäkälää tuntuu olevan myös todella paljon. Alarinteeltä on kaadettu muutamia vuosia sitten haapoja. Katselin, et karsituissa oksissa on runsaasti haavankeltajäkälää. Sitä voisinkin käydä joku päivä keräämässä kuivumaan lankojen värjäyksiä varten. 

Kallioilla sai kulkea todella varovasti, ettei jalka livennyt märällä sammaleella.  Kovin lähelle jyrkkää reunaa en uskaltanut mennä kuvia ottamaan. 

 Sammaleiset kivet ovat vaan niin kauniita, ei niitä voi ohittaa kuvaamatta.

Kallion- ja kivenkolot tarjoavat suojaa monille metsäneläimille. 

Tässä kivellä on näköjään aterioinut orava. 

Tarjolla olisi näköjään myös minulle syötävää, kallioimarretta. Kerään villiyrttejä keväästä alkusyksyyn. Talvella otan toisinaan muutaman kallioimarteen juuren sienikastikkeen tai uunijuuresten mausteeksi. Näin pieneen kasvustoon en kuitenkaan kajoa. 

Uusi silta kulkee korkealla joen yläpuolella. Kaukana vasemmalla näkyvien metsien takana on kotimme eli matkaa on vielä jäljellä lähes kolme kilometriä. 

Pajupensaat ovat täynnä kissaksia. Aurinko lämmittää jo hieman, 

kevein askelin jatkoimme matkaamme kohti kotia. 

Ensilumi, uutta ja ihmeellistä

Viikonloppuna olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista päivistä. Ensilumi satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pihalla kaikki näyttää niin erilaiselta, juuri sellaiselta kuin olen toivonutkin. Pihamaan metalliset somisteet tulevat ihan eritavoin esille lumen aikaan. Vanhoihin kärrynpyöriin tuskin kiinnitää huomiota sulan maan aikaan. Saatuaan lumikuorrutuksen, ne pääsevät oikeuksiinsa. 

Samoin köynnösseinämän herkät sydämet tulevat parhaiten esiin juuri lumisina.  

Tätä metallista angervopensaan tukea tuskin näkee kesällä, kun sen edessä kasvavat pionit ovat lehdessä. Oikealla näkyvä punainen tuki on pionia varten. 

 Kaunis on ranka-aitakin saatuaan hennon lumipeitteen. 

Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ulkoilemaankin. 

Tänään kuljimme isännän kanssa jokivarressa ihailemassa lumisia maisemia. Vesi on tavallista korkeammalla viime viikon runsaiden sateiden jälkeen. Koski pauhaa vapaana vielä monta viikkoa. 

 Muutamien asteiden pakkaset eivät riitä jäädyttämään jokea. 

Ahteilla kasvavat puut peilautuvat kauniisti joen pinnasta. 

Täplä ja Raita olivat aluksi hieman kummissaan lumesta. Menoa se ei kuitenkaan haitannut. Tänään jo uskaltauduttiin tutkimaan takapihan metsikköä. Yritin houkutella pentuja kiipeämään puihin, mutta se ei vielä kiinnostanut. Joka puolelta kuuluu paljon kiinnostavampia ääniä, mitä pitää tarkasti kuunnella. 

Raita bongasi pikkuvarpusia korallikanukassa. Häntäkin oikein pörhistyi moisesta!

Reilun ½tunnin ulkoilun jälkeen uni maistui, kun ensiksi masu oli täytetty tuoreella possunsydämellä.

Unien jälkeen oli mukavaa viel loikoilla lampaantaljalla ihan lähekkäin.

Mitäköhän mamma koko ajan tuon kameran kanssa häärää?