Aika vähän toisesta rakkaasta harrastuksestani tänne blogiini olen kirjoitellut, nyt voisin, uusi alku...haastava alku...toivon että lopussa kiitos seisoo sitten joskus!
Kuvan sain opettajaltani, siirsin sen vapaalla kädellä suurentaen paperille ja siirsin sen maavärejä apua käyttäen piirtämästäni voipaperikopiosta laudalle, isolle laudalle. Tuo piirtäminen kuvasta vapaalla kädellä suurentaen on aika haastavaa. Näyttää vielä aika vaatimattomalta, mutta kunnes saan värit, valot ja varjot sekä kullan paikalleen niin varmaan sitten voi näyttää paremmalta!
Tällainen siitä pitäisi joskus tulla.
Pari muutakin työtä on vielä kesken. Tykkään kuljettaa matkan varrella useita töitä.
Ksenia Pietarilaisesta puuttuu kirjoitukset ja vähän maalattavaa...kirjoitukset olivat, mutta pesin ne pois kullan päältä, ne eivät miellyttäneet silmääni. Onneksi nyt on tuoretta valkosipulia, sen mehun avulla saan kullan pintaan tekstin kirjoitettua siististi.
Kultahiuksisesta enkelistä kirjoitukset...ja vähän muutakin.
Konevitsan Jumalanäidistä vähän enemmän, laskosten kultausta, kirjoitukset...
No kaikki aikanaan! Tämä maalaus on sielun lepoa, ajatukset rantautuvat vastarannalle kuten puutarhatöissä, tätä harrastan talvella kutomisen, kanojen ja puutarhahaaveilun lisäksi.
Joko Sinun talviharrastukset ovat alkaneet?
