Hurma jatkuu...

Pionit ovat minun rakkauskukkia

 ja eilen illalla oli ihan pakko kameran kanssa vielä kiertää, 

kun tämän päivän sää on vielä arvoitus. 

On luvattu ukkosta, raekuuroja ja myrskytuulta. 

Sellaista ei kukaan tarhuri missään tapauksessa toivo, 

aarteethan ovat täysin vailla suojaa taivasalla.

Pionijuhla on siis lähtenyt käyntiin, 

nuppuja on vielä luvassa paljonkin eli toivotaan, 

että sade ei hakkaa taimia rikki. 

Olen yrittänyt pionini vankasti tukea.

Viime kesän keltainen pioniyllätys on jälleen avannut silkkisen kauniit keltaiset kukkansa ja uskon, 

että lajike on Itoh-pioni 'Viking Full Moon'. 

Harmillista, monessa kuvastossa on tarkka kuva kukasta,

mutta ei kasvin lehdistä, nupusta tai vanhentuneesta kukasta.  Keltaisen pionin lehdet ovat tyypilliset Itoh-pionille.

Kukan herkkä lähes sitruunan keltainen sävy on tosi vaikea kuvattava ainakin minulle.

Suuri haave ja esikuva on Beatrix Potterin satujen ystävänä sellainen kukkamaa, joka kukkii kauniisti 

ja joka on hiukan villikin. 

Siemenistä taimetin muutama vuosi sitten 'matalaa' ritarinkannusta 'Magic Fountains Mixed', 

pussi lupaa taimien korkeudeksi 90cm, 

viime kesänä kukkavanat kurottautuivat lähes 2,5 metrin korkeuteen! 

Kaikkea ei siis pidä uskoa. 

Viimein kukkapenkissä viihtyy myös sormustinkukka. 

Vuosia siihen meni, mutta nyt olen onnellinen!

 Sormustinkukkaa on jo aika monta pehkoa ja se saa vaeltaa ihan oman tahtonsa mukaan puutarhassani. Seuraavaksi yritän kasvattaa tulikukkia.

Keltaisessa penkissä kukkii pioni 

'Mrs Alexander Duff' täysin rinnoin.

Myös pellavaliljan 'lilium pumilum' kukat ovat 

melkein kaikki avautuneet. 

Sen punasävyinen kukka on juuri niin ihanan punainen 

kuin voi vain olla!

Luonto on aivan hiljaa, vain linnut hiukan sirkuttavat. 

Odottava tunnelma... 

Meillä sateen pitäisi kohta alkaa.

Sulo menee varmaan kasvihuoneeseen heinäpatjalle sateen ropinaa kuuntelemaan ja torkkumaan.

 

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille!

Iris chrysographes sysikurjenmiekka

 

Ette voi uskoa...

Olisittepa nähneet minut eilen illalla! 

Mammalle tuli kiire hakea kamera ja puhelin, 

olin intoa piukassa - niin ja minkä vuoksi! 

Keltaisen! 

...juu, ihan oikein, keltaisen! 

Minua on keltasiedätetty taimistojen toimesta vuosia. 

Olen ostanut ihan mitä vain ja saanut liiankin usein keltaista, 

joka ei ole mielivärini ollenkaan. 

Mutta nyt, voi ihmettä, tapahtunut vahinko sai minut iloissani melkein hyppimään ja kiljahtelemaan! 

Piti lähettää kuva Mustikkamummolle ja Kummitytölle vatsapilla! 

Nimilappu oli siis mennyt Pionien kodissa väärin, 

hyväuskoisena istutin pionini punavalkoiseen pionipenkkiin 

ja kukka olikin keltainen, 

ihana, upea, suloinen, kuin tylliunelma ja tuoksui! 

Olen käynyt katsomassa ihanuutta jo monta kertaa, 

tänäänkin aamulla jo ennen kuutta! 

Yritin ensimmäisestä kukasta ottaa kuvan taivaan ollessa pilviverhon peitossa, mutta valopisteet imivät valoa niin, ettei upea sitruunankeltainen 

väri tullut oikeuksiinsa. 

Kukka on ilmeisesti 'Lemon Chiffon', odottelen vielä muidenkin nuppujen avautumista, niin saan tunnistettua kukan paremmin. Väri on siis lähes sama kuin kaukasian pionilla (p.mlokosewitchii).

Kuvia on tulossa vielä lisää, ihan varmasti! 

Kaunotar uinuu ritarinkannusten kainalossa.

Odottelin pionille valkoista kukintaa...jo kasvin lehdet kuin nuputkin sitä enteilivät, mutta jos olisin ollut tarkka, olisi minun pitänyt aavistaa ettei kyseessä olekaan valkoinen vaan...keltainen!

Pionipenkissa poksahtelee melkoisella tahdilla. 

'Green Lotus'

'Moon of Nippon'

'Coral Sunset'

Nimetön perintöpioni isomummulta, olkoon sen nimi vaikka 'Martta'

 

Nuppuja on paljon vielä avautumatta, kukintaa siis vielä riittää pitkäksi aikaa. Tuossa edessä on viimein kukkiva siemenestä taimettamani ritarinkannus 'Magic Fountains', matala lajike pitäisi olla, mutta nuo ilmeisen valkoisen kukinnan antavat ovat pitkälti toista metriä korkeita! 

Tämäkin siis lapsuusihanuuskukkani.

Pioni on hieno kasvi kaikkinensa ja helppo kasvattaa. 

Eri lajeilla kukinta-ajan saa melko pitkäksi 

ihan toukokuulta aina elokuulle saakka. 

Eilen meille muutti vuoripioni, lahja Kummitytöltä, 

viime viikolla hän toi kolme uutta kaunotarta tullessaan! 

Meillä lapset ovat ahkeria auttamaan, ihania, mutta kukkapenkkeihini en heitä kuitenkaan uskalla päästää, 

Kummityttö on tehnyt raivuuta kukkapenkeissäni.  Ajatuksenani on saada helppohoitoiset kukkivat kukkamaat.

Siitä on tulossa oma postauksena. 

Tässä sisäpihan kukkapenkki remontoituna.

Onni on ihana Kummityttö, joka vielä on hortonomi!

Keltaisessa penkissä aloitti kukintansa Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus).

Oikein mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita! 

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa! 

Litimärkä yön ritari palaamassa kotiin, no selän keskialue oli kuivaa kuitenkin.

 

 

 

 

 

Ps. Oletteko muuten huomanneet, että Pionien kodissa on ale!

Taisi kesä sittenkin alkaa

Voi miten ihmeen paljon tuo 

neiti Kevät keikutteleen helmojaan! 

Ensin antaa uskoa lämmöstä 

ja sitten heittää raekuuron ja Siperian kylmän henkäyksen perään. 

Onneksi viikonloppuna toivo lämmön palaamisesta 

 saatiin jälleen 

ja koulunsa päättäneet ja kesälomalle kirmanneet 

saivat kauniin, vaikka hiukan raikkaan juhlapäivän.

Tällaisen meille laitoin kiviaidan kylkeen kasvamaan...saanko apua nimestä, lappu taas lentänyt taivaan tuuliin!

Juhlaa riitti minullakin! 

Vanhan ortopedini ohjeen mukaan olen hankkinut 

pitkävartisia työkaluja ja ihanuusKivipellonisäntä oli vankasti apunani pihahommissa! 

Kivipellon isäntä on ottanut (ihanaa,ihanaa) 

missiokseen hävittää valvatti kasvimaastani. 

Apuna tässä puuhassa on ollut myös esikoinen ja ihanuusminiäprinsessa. 

Valvattia ei kannata väheksyä vastustajana, 

se on kavalista kavalin, mutta taisto jatkuu ja uskon, 

että olen voiton puolella. 

Maa on käännetty lapiolla. 

Takapelto vuoroviljelty peruna-härkäpapu-auringonkukka 

- kolmen vuoden kierrolla. 

Auringonkukka on erinomainen rikkaruohonhävitin! 

Takapellon uskalsimme sentään jyrsiä ja se on kylvetty. 

Kivipellon isännän kääntämä maa odottelee taimia, 

lehtikaalia paljon ja purjoa myös. 

Tämä kaikki valmistelu on siis tulevaa potager/lavakauluspuutarhaani varten. 

Kasvimaani hankalimpaan paikkaan 

(alakuvassa keskellä lipstikan takana)

on tulossa pieni puutarha - kirsikkaa, pensasmustikkaa ja ehkä rypäleitä katettuun maahan sievällä aitauksella. 

Hurmaannuin Koveron Pirkon blogissa olleesta upeasta aidanteesta ja portista, saanhan siitä ottaa vähän mallia? 

Keltainen penkki oli siivouskohteenani. 

Se on aika pieni ja helppo. 

Uskolliseen pitkävartiseen kuokkaani tukien hissuksiin sen siivoilin. Vaikeita vastustajia siinä ei juuri ollutkaan, helppo nakki siis! Muutama uusi taimi sai siitä uuden kodin.

Kaukasianpionivauva (p. mlokosewitschii)

Pellavaliljapikkuiset (lilium pumilum), tilasin 10 kpl ja sain 16 kpl!

Kunhan kukka aukeaa, saan tällekin kaunottarelle nimen!

Vanha juhannuspioni tai talonpoikaispioni. Tämä pionien tunnistus on joskus hankalaa!

Talonpoikaispionin taimia onkin meillä aika monta. Pelastin sen vuosia sitten heinikosta talomme rakennuspaikalta.

Kasvihuoneessa odotellaan pääsyä omalle kasvupaikalle - en hosu! Tomaatit näyttävät aika pieniltä. 

Kylvin ne 8.4.2017, se on vakituinen tomaattien kylvöpäiväni. Taimet ovat topakoita, matalia ja melkein kaikissa nuput. Näin meillä joka vuosi on ollutkin ja satoa olen aina saanut - riittävästi.

Hiippailin eilen metsäpuutarhasta ja koin iloisen yllätyksen! 

Olin laittanut sinivalkovuokon kasvuun, 

muistamatta taaskaan koko asiaa! Ihanuus, voimakkaan sininen vuokko kukki! 

Saattelin Kivipellon isännän myös kaunokaista katsomaan!

Anemone nemorosa 'Royal blue', Vakka-taimesta.

Humalapojat ovat jälleen päässeet kasvuvauhtiin. 

Ensimmäinen sato niistä korjattiin viime syksynä 

ja sadolla maustettiin 

esikoisen ja ihanuusminiäprinsessan hääolut.

  

Mukava oli viikonloppu! 

Kanat pääsivät ulkotarhaan. 

Päivän äänimaailmaan kuuluu Tarmon ja pikkukukon kiekaisu silloin tällöin!

Kerronpa tämän maratoonin päätteeksi Teille ihanuuslukijani eilisen illan tapahtuman. 

Nöpö istui pihalaatoilla, nautiskeli illan lämmöstä. Paikalle saapui pupu. Se oli ilmeisen hurmaantunut Nöpöön, yritti tehdä vaikutuksen! No pupulle ei onni ollut myötä, leikattu kollipoika ei pupusten viettelyksiin lämmennyt...pupunen jatkoi matkaansa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa - kesäviikkoa - 

Teille kaikille!

Keltainen

Nyt ei kannata ajatella, 

että keltainen olisi minua mitenkään vietellyt. 

Mutta kuten olen usein sanonutkin, 

'oikealle' keltaiselle paikka pihasta aina löytyy, 

tosin ei koskaan sisäpihan alueelta. 

Tässä siis kevätkeltaisia, 

löytynee meiltä myös kesäkeltaisia, 

mutta niistä myöhemmin.

Aasian kullero - Trollius asiaticus, mehevän oranssi

Metsätulppaani - Tulipa sylvestris

Narskuja - poeticus 'Actaea' ja 'Tahiti'

Kevätvuohenjuuri -Doronicum orientale

Fritillaria imperialis 'Lutea'

Esikot -primula

Keltavuokko, kerrottu - Anemone ranunculoides, semiplena

Keltakielokki - Uvularia grandiflora

Voi ei mamma, alkaako ote pettämään...oli kai niitä muitakin, 

mutta ei katsella enempää!

Tehdään niin, Nöpö, hyvä ajatus!

 

 

Pihan ihanuuksia

Kesä antaa parastaan, hiippailen mielelläni illalla kameran kanssa kuvaamassa. Auringonsäteillä on ihmeellinen vaikutus pilviverhonkin takaa...kukat imevät säteet itseensä, peilaavat ja sädehtivät, tekevät kuvaamisen joskus hankalaksi, kukan väri ei tule esiin kuten silmä sen näkee, haastavaa!

Vanha perintöruusuni, Mustialan ruusu, Rosa 'Minette' on täynnä nuppuja, toivottavasti sade taukoaisi, että se jaksaisi avata kaikki kukkansa. Sadekesä usein pilaa nuppumeren. Ruusun tuoksu on huumaavan ihana. Kivipellon isäntä olisi valmis hävittämään koko puskan - piikit raapivat ruohonleikkaajaa kai ikävästi. En ole taipunut moiseen pyyntöön, enkä taivu! Harmillisesti nokkonen viihtyy ruusun juurella, yritän sitä poistaa - toisaalta nokkosperhosillakin pitäisi olla joku paikka lisääntyä, ajatukset siis kaksijakoisia...

Myös isomummun perintöruusu, Valamon ruusu  Rosa ’Splendens’ kukkii iloisesti!

Omenapuun alla kukkivat salaa varjoliljat, vaalean helmiäiset, vanhat roosat, ihanat! Täytynee lisätä näitä sulokkuuksia myös muualle puutarhaan! Varjoliljat ovat tänä kesänä olleet kovin reheväkasvuisia ja onneksi liljakukkoja ei paljoa ole näkynyt, joten se on kannustanut liljamäärien lisäämiseen.

Lähellä varjoliljaa, kirjavalehtisen iiriksen vieressä kasvaa 'nappikukka' kerrottu koreakärsämö, sekin perintönä saatu miehen tädiltä joskus kivikaudella.

Olen varmasti useamman kerran maininnut suhteestani keltaiseen ja myös keltasiedätyshoidostani, joka on iskenyt takaapäin kuin varjo kimppuuni. Nyt on luvassa pihan keltaisia kukkia, myös siis keltaisia kesäkukkia, uskokaa pois! Hoito on kai jollain tavalla tehonnut...?

Isomummun perintösauramot, ovat olleet sitkeitä. Joskus yritin niistä päästä eroon, sauramo voitti sylipainin, annoin periksi.

Ja sitten niitä keltaisia kesäkukkia!

Marylandzinnia 'Sahara sunburst', no eihän tämä oikeasti ole ihan keltainen, eihän...aika hehkuva.

 Ja samettikukkia, 'Alumina vanilla cream' kermainen sitruunaan taittava yhdessä 'Red Gem' kääpiösamettikukan kanssa. Sekoituksen piti olla ruosteenpunainen, mutta ei sitten ollutkaan tietenkään! Valo taittaa jälleen ikävästi ja värit eivät tule esiin ihan oikeina!

Kelloköynnöksen siementen kanssa taistelin, no yksi iti ja laitoin sen samettikukan kanssa samaan purkkiin ajatuksella, että sen avulla saisin edes hiukan tuota kamalaa kellarin betoniseinää piiloon, kelloköynnös ei tuestani piitannut, päätti itse ottaa tilanteen haltuun. Itse se ottaa tukevan otteen sileästä seinästä ja kiipeää, ensi vuonna laitan näitä ruukkuun paljon, ote on niin hento ettei betoniseinä siitä kärsi. Isäntä tykkää betoniseinistä!

Isossa rautapadassa kasvatan ensimmäistä kertaa sinipunavaulaa, pian alkaa kukinta!

Kuistilta hiukan kukkakuvia! Kissojen päiväunipaikka, pojat ovatkin nyt retkeilemässä...he tykkäävät puskea kukkiani kovin, pelakuut eivät puskuista oikein välitä. Kuistilla myös kummitytöltä saatu ihana verenpisara!

Mutta sokerina pohjalla tässä maratoonissa! Bloggaritapaamisessa sain kaimaltani Saaripalstan Sailalta verenpisaran lupauksin, ettei se ole keltainen. Luotin ystävän sanaan! Sain ihanan varmistuksen asialle! Kiitos Saila!

Jokohan loppuviikosta aurinkokin alkaisi paistamaan!