Joki

Joki on minulle rakas elementti ja tuntuu iän karttuessa käyvän yhä tärkeämmäksi. Lapsuudenkotini on joen varrella ja siihen liittyy paljon muistoja. Seuraavana muisteloita kuvien kera.

Joki on päässyt jääpeitostaan vapun aikaan.

Ihan pieni ollessani jäät lähtivät rytinällä ja jäiden menoa seurattiin rannalla.

 Toisinaan jäiden mukana kellui jos minkälaista tavaraa.

Nykyään jäät sulavat paikalleen, vesi saattaa nousta ja joki levetä joksikin aikaa.

Kevättöitä. Telkän pönttö koivussa.

Tuomensilmut aukeamassa.

 Kukkiva tuomi joenvarrella: lempinäkyni ♥.

Kesällä käydessäni askeleet vie joka kerta joen rantaan.

 Vedellä on rauhoittava vaikutus. 

Lapsena opettelin uimarenkaan kanssa joessa uimaan, vaikka ranta ei ole kummoinen; savinen ja äkkisyvä. 

Juhannuskokko on poltettu aina joen rannalla.

Kun asuin vielä kotona, meillä oli lehmiä, jotka laidunsivat jokirantoja ja joesta saivat käydä juomassa. Lehmiä ei ole ollut enää pitkään aikaan ja joen rantaan on muodostunut uutta kasvillisuutta, kuten nämä keltakurjenmiekat.

Rantavedessä kasvaa ulpukoita ja olen nähnyt lumpeitakin.

Juhannussoutelu kuuluu kesään. 

Tyttäreni olivat ahkeria onkimaan lapsina.

Syksyinen näkymä.

Aamu joella syyskuussa.

Talvinen näkymä.

Lapsena jäällä luisteltiin ja hiihdettiin. Joenrantaan on laskua, joten oli hyvä laskea mäkeä suksilla ja tyhjillä apulantasäkeillä (ei ollut liukureita :)

Kevättalvi. Uusi kevät koittaa pian....

Kaiken kaikkiaan jokeen liittyy hyviä muistoja, ja ikäviltä sattumuksilta on vältytty.

Lopuksi Riki Sorsan "Joki".

Mikä on sinulle rakas paikka? Onko se kenties puutarhassasi, Suomessa jossain vai ihan ulkomailla...
Kenties innostut tekemään postauksenkin asian tiimoilta :)