VALOA PIMEÄÄN

Pihassa kasvavat kartiovalkokuuset ovat oivalliset kantamaan valosarjoja tyylikkäästi.

Marraskuun ensimmäiset viikot olivat niin pilvisiä ja sateisia. Ensilumi satoi tiistaina 31.10 ja säilyi maassa viikon verran, tämäkin ajanjakso oli pilvistä ja sumuista.

Anoppini kuoli aivan yllättäen 8.11. Hän täytti kesällä 95 vuotta ja oli edelleen henkisesti virkeä ja asui omassa kodissaan itsenäisesti. Ambulanssin kyytiin hän lähti kotoaan äkillisten oireinen johdosta ja menehtyi pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Ajoimme isännän kanssa vähän ambulanssin jäljessä, mutta on vaikea tietää, tavoittiko hyvästimme vielä hänet. Saimme olla rauhallisessa huoneessa mieheni sisaren kanssa saattamassa äitiä ja mummoa viimeiselle matkalle, sydämen syke hiipui hiljalleen ja pitkä hyvä elämä oli päättynyt.

Lastemme mummo oli lämminsydäminen ja aina lastemme asioista erittäin kiinnostunut. Lapsillemme jää mummosta hyvä ja rakas muisto. Mummo ehti nähdä neljä lapsenlapsenlasta ja nämä pikkuiset olivat hänelle elämän viimeisten vuosien todellinen ilo.

Isännän äiti tuli tämän tilan nuoreksi emännäksi 1952. Hän on kertonut paljon vanhoista asioista, muisti oli hyvä aivan loppuun asti. Mummon kuoleman myötä on suvun vanhimman elämä päättynyt. Hautajaiset ovat 1.12. 

Olen ollut tosi kurjassa kunnossa viikon verran. Jostain saimme mieheni kanssa koronatartunnan ensimmäistä kertaa ja vointi on ollut varsin ankea. Tämän viikon olen lähinnä maannut peiton alla, yskinyt pään kipeäksi ja niistänyt litrakaupalla limaa. En ole herkkä sairastumaan, joten nyt sitten on sairastettu ihan perusteellisesti. Monta yötä on mennyt nukkumatta ja myös kuume verotti voimia. Ruokahalu hävisi kokonaan. Tänään tuntuu jo siltä. että ehkä voi toivoa taudin hieman hellittävän otettaan.

Hento valkoinen lumihuntu on nyt maassa ja pikkupakkasta näyttää mittari. Aurinko on ihan lähellä kevyen pilviharson takana. 

 

HEINIÄ, KIVIÄ JA LUMIHUNTU

 

Tykkään järven heinistä paljon enemmän syksyllä kuin kesällä. Nämä ruskaan värjäytyneet heinät loistavat tosi kauniisti auringon valossa. Valokuvat otin aurinkoisen viikonlopun aikana.

Isänpäivän aamuna teimme isännän ja Rillan kanssa kivan puolentoista tunnin metsälenkin minulle uusissa maastoissa. En yksinäni uskalla lähteä tuntemattomia reittejä keskelle suurta metsää, koska suuntavaistoni ei ole riittävän hyvä. Isäntä on hyvä metsien tuntija ja hän löytää aina hauskoja minulle uusia kierroksia. Sää oli ihan tosi kaunis ja Rilla paineli onnellisena kanervikkoa ja sammalmättäitä edes takaisin ja rinteitä ylös alas. 

Lenkkeilyn jälkeen ajelimme yhteiseen ruokapöytään tyttären perheen kanssa. Ruoka oli herkullista ja maistui kerrassaan hyvälle ulkoilun jälkeen. 

Keskiviikko aamuna maa on valkoisen hennon lumikuorrutuksen peitossa. Meillä nurmikko on valkoisena ensimmäisen kerran tänä syksynä. Niin se taitaa talvi tehdä tuloaan.

Eilen taisi koko päivä pysyä nollan alapuolella, ainakin lumikuorrutus on kestänyt tähän päivään asti.

Marraskuu on edennyt jo kuun jälkipuoliskolle, miten aika meneekään vauhdilla.

HAVUASKARTELUJA

Sain vihdoin aloitettua havupallojen teon. Olen jo useana vuonna tehnyt kuusenoksista pieniä havupalloja talon sisäänkäyntejä kaunistamaan. Pidän niistä kovasti, joten jatketaan samalla tavalla.

Muutamasta blogista löysin aikoinaan ohjeet havupallojen tekemiseen ja helppoahan se on. Havujen menekki on yllättävän suuri, siihen kannattaa varautua, jos puuhaan ryhtyy. 

Teemme koiran kanssa aamulenkkejä metsään ja leikkaan maassa olevista kuusenoksista oksien kärkiä heti suurinpiirteiden oikeaan mittaan. Mukaan varaan suuren kassin ja pienet oksasakset. Tällä hetkellä lunta on paljon enemmän kuin tässä kuvassa.

Isäntä on jälleen tekemässä puiden harvennusta, jotta jäljelle jäävät puut mahtuvat paremmin kasvamaan suuriksi ja saavat tarvitsemansa valon ja ravinteet. Työmaalla on kuusenoksia ihan riittävästi minun havuaskarteluihini.

Luvan kysymällä saa varmasti myönteisen vastauksen leikata havun pätkiä maassa olevista oksista, vaikkei omaa metsää olisikaan.

Tässä on ensimmäinen havupallo valmistumassa, havut puuttuvat vielä pöytää vasten olevalta alueelta. Keksin tänä vuonna, että puuhassa ovat avuksi ohuet kumihanskat (ruoanvalmistuksessa käytettävät). Aikaisempina vuosina sain kynsinauhat verille, kun tein useamman havupallon peräkkäin.

Näin sain yhden pallon kiinnitettyä paikoilleen. Teen näitä yhteensä 4-5, katsotaan, miten paljon saan aikaiseksi.

Nyt on keittiön oven molemmin puolin havupallot. Verannan sisäkattoon ripustan niitä vielä lisää, kunhan saan ne askarreltua.

Päätin myös tehdä verannan pöydälle havuköynnöksen lisäsomisteeksi kynttilälyhtyjen lomaan. Tässä köynnös on alussa. Kiinnitän havut naruun rautalangalla.

Jotain säätöä teen vielä tämän somistelun suhteen. Pitää kaivella varastoja ja etsiä paremmin toisiinsa sopivia lyhtyjä. Lisäksi voisi ehkä laittaa kaunista sammalta johonkin matalaan ruukkuun tai astiaan? 

Käytän turvallisuussyistä tällaisissa paikoissa ledkynttilöitä, jotka ajastan palamaan pimeän ajan. Niin kaunista kuin elävä tuli onkin, tuntuu huomattavan helpolta, että lyhdyissä olevat kynttilät syttyvät automaattisesti joka päivä pimeän tullen ja sammuvat myös itsestään. Lyhdyn sisällä ledkynttilä valaisee lähes aidon kynttilän tavoin. Samat patterit riittävät kevääseen asti. Elävää tulta on mukava katsoa,  kun on kynttilöiden lähellä, mutta minulla on pihapiirissä useampi sellainen lyhty, jota ei  katsota aivan vierestä ja niissä ledkynttilät toimivat oikein hyvin.

Ajattelin tehdä vielä jonkun katajakranssin ja viimeistellä pihapiirin loput valosarjat. Nyt alkaa onneksi näyttää jo aika mukavalta, kun tulee kotiin pimeällä. 

Näin se aika kuluu, sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. Ehkä tässä on alettava hiljalleen valmistautua jouluun. Aion tehdä kaikessa rauhassa leipomuksia ja siivoan sen verran kuin intoa riittää. Meidän alueella tautitilanne on aika kohtuullinen, katsotaan nyt, millainen on joulun seutu tänä vuonna?

Toivon teille terveyttä ja hyvää adventtiaikaa! 

ARVONTA SUORITETTU

Voihan marraskuun matalapaine. Olen selkeästi ollut marraskuun aika lailla horroksessa. Kalenterin asiat tulee kyllä hoidettua, mutta en ole vielä päässyt kiinni havutöihin, vaikka vahva aikomus on ollut.

Puutarha näyttää toistavan omaa verkkaista olotilaani, onneksi havut tuovat näkymään vihreyttä. Rantasaunan ympärillä olevat tuijat, rohtokatajat ja tuiviot loistavat vihreinä ja piristävät.

Kappas vain, vene sointuu aika hyvin rantasauna kulmalla olevaan havuryhmään.

Eilen kävimme isännän kanssa sunnuntaikävelyllä 'kylällä' tavanomaisten metsäreittiemme sijaan. Rita on hyvin ihastunut päästessään aina satunnaisesti haistelemaan lukuisia kiinnostavia merkkejä, mitä taajaman koirat ovat jättäneet kierroksen varrelle. Kiersimme kaunista rantareittiä, tämän kävelytien varrella oli näköpiirissä myös omakotitaloja pihoineen. 

Tähän aikaan vuodesta havuistutukset korostuivat monissa pihoissa, en tietenkään kuvannut taloja ja yksityispihoja, mutta tämän yhden kuvan (kiitos ja anteeksi) nappasin erään kauniin tontin ja kunnan maan rajalta, kuvakulmaan en saanut pesäkuusia ja muita matalia havuja kovin hyvin, mutta ne olivat ihan tieltä katsottuna oikein kauniita. Hienoa, että monet panostavat pihapiirien kauneuteen ja istutuksiin.

Omassa pihassa ilahduttavat nyt myös nämä piharingin kartiovalkokuuset, 'Alberta’ kääpiövalkokuuset ja pesäkuuset (ihan kuvan etureunassa). Tämä kyseinen kuva on otettu syyskuussa, nyt eivät enää isotähtiputket ja Mme Julia Correvon viinikärhö ole kukassa. Laitoin ajastimella syttyvät pienet valosarjat näihin kartiovalkokuusiin ja ne ilahduttavat tosi paljon pimeässä. Kiva, että löytyy myös patterilla toimivia valosarjoja paikkoihin, mihin ei voi virittää johtoja.

Blogin synttäriarvonta päättyi eilen illalla. Arvonnan suoritin perinteisellä lippuarvonnalla ja arpaonni suosi tyttiä.  Laitan sinulle sähköpostia henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistujille.

Toivon teille kaikille hyvää viikkoa! Ehkä te olette virkeämpi kuin minä :).