Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautatieomenapuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautatieomenapuu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

IHANA HELMIPENSAS



Minun on vielä aivan pakko kertoa, miten ihastunut olen ’Lotus Moon’ helmipensaaseen. Olin nähnyt tästä vain kuvia ennen kuin päätin tilata kolme pensasta Helmikaaren uuteen penkkiin. 

Tätä pensasta ei ollut myytävänä täällä taimikaupoissa (tai en ainakaan ole nähnyt), mahdollisesti koska se on suositeltu vyöhykkeelle I-II.  Ainakin pensas tarvitsee suojaisan kasvupaikan. Uskalsin yrittää, koska tässä takana oleva punainen aittarakennus suojaa pohjoistuulilta ja päärakennus itätuulilta.



Helmipensaan Exochorda x macrantha 'Bailmoon' Lotus Moon myyntitiedoissa sanotaan, että se on pystykasvuinen ja pyöreähkö noin 1-1,5 metrin korkuinen pensas. Kukkanuput ovat pyöreitä kuin helmet ja ne avautuvat valkoisiksi noin 3 cm kukiksi. Oksat ovat kaartuvat ja kukkia voi käyttää leikkona, en kyllä itse taida raaskia leikata oksia maljakkoon muutamaan vuoteen. Peurat jättävät nämä rauhaan (tällainen tieto löytyi Mustilan sivuilta). Helmipensas kukkii edellisen vuoden versoilla, joten mahdollinen leikkaus tehdään heti kukinnan jälkeen.



Istutin pensaat kolmion muotoon kuvassa näkyvän kivipolun ja suurten graniittikivien kulmaukseen. Nyt kukat ovat kokonaan auki ja kävin eilen monta kertaa huokailemassa pensaiden kauneutta, vaikka nämä ovat istutusvuonna vasta pieniä pensaita. Silmillä katsoen tämän kolmikon ihanan runsas kukkapilvi näkyy pitkälle.

Kukinta ajoittuu siis touko- kesäkuulle. Kasvupaikan on hyvä olla aurinkoinen, vettä läpäisevä ja hapahko. Helmipensaiden vieressä kasvaa tänä vuonna istutettu tähtimagnolia (ei näy kuvassa).

Kuvan keskellä on rungollinen lamohietakirsikkapensas. 



Samaan aikaan helmipensaiden kanssa kukkii rautatieomenapuu. Tässä pienemmäksi muokatussa kuvassa eivät helmipensaat oikein erotu tulppaanien takaa. Silmä tavoittaa sekä helmipensaan että rautatieomenapuun valkoiset kukat samalla kertaa, ja olen varsin tyytyväinen näkemääni. Jos molemmat säilyvät hengissä, miten ihana onkaan näkymä parin kolmen vuoden päästä!



Istutin rautatieomenapuun vuonna 2019, joten puu on vielä aika pieni, onneksi kukkien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. 



Tykkään niin kovasti tästä kallion ja kivien yhdistelmästä.



Kivipengermän edessä kukkivat tällä hetkellä sammalleimut, olen iloinen, että ne ovat levinneet hyvin. Nämä kuvassa näkyvät ovat rautatieomenapuun juurella.



Helmikaaren pienessä rinteessä kukkivat nyt pikkuiset tulppaanit. Nämä ovat 'Hilde' tulppaaneja ja ne nousivat kaikki kukkimaan.



Hieman korkeammista 'Lilac Wonder' tulppaaneista ei noussut kuin muutama, vaikka pussissa näitä oli enemmän, mitä lie tapahtunut muille sipuleille?



Tämä kuva on otettu huvimajan lähellä kasvavan 'Erstaa' paratiisiomenapuun juurelta. Näinköhän puu kukkii viimeisen kerran aivan hurjasti ennen kuolemaa. Rusakon roikale nimittäin päätti nälissään rouskuttaa tämän jo paksurunkoisen noin 15 vuotta vanhan puun runkoa. Tässä oli kanaverkko suojana, muttei se näköjään mitään auttanut, pupu oli punnertanut verkon ryttyyn ja syönyt mahansa täyteen.

Pienet helmipensaat näkyvät oikeassa reunassa vihreää taustaa vasten. Silmin ne näkee paljon paremmin.

Kuvat on otettu tämän viikon aikana, tänään on satanut yhteensä 7,2 mm. 



keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

ONNEA JA RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ



Kauneutta on alkukesä tulvillaan, mutta miten ehtii kaiken, mitä haluaa? Yllä kuvassa kukkansa avannut rautatieomenapuu ja alla kukassa patjarikko ja sammalleimut.



Huomaan puutarhassa muutokset kukkien avautumisessa ja ilo tuntuu hykertävän mielessä kaikesta luonnon kauneudesta. Onnea on myös huomata, että on onnistunut saamaan kauneutta aikaan sopivilla yhdistelmillä.



Ruusupuiston tänä keväänä istutettu aidanne näyttää vielä harvalta, mutta iloitsen kaikista taimista ja toivottavasti voin esitellä kukkivia syreenejä ja pensasruusuja lähiaikoina.



Onnea on kuulla pörinää kaikissa kukkivissa puissa, lämpö toi pölyttäjät paikalle. Nämä vanhat tammet ovat niin kauniita ja saavat onnen mieleen pelkällä olemmassaolollaan.


Viime aikoina olen tehnyt töitä arboretumissa eli laitumella, josta pitäisi saada aikaan arboretum joskus puiden kasvettua. Mielessäni on vahva näky, mitä kohti uurastan. Tosin isäntäkään ei oikein saa ymmärrystä ajatuksistani, vaikka ne ovat omasta mielestäni hyvinkin kirkkaita.



Oli suuri ilo, että toinen tyttäreni auttoi minua viikonloppuna. Sain tämän köynnösportin kasvualustat tehtyä. Maaperä oli tällä kohdalla todella tiukkaa savea, kiveä ja puiden juuria. Sanni otti 'härkää sarvista' ja jaksoi reippaasti kaivaa kunnon kuopan yli neliön alalle... ja toiselle puolelle myös vähän pienempi alue. Vaihdoimme junttaantuneen saven tilalle paremman kasvualustan ja teimme kohopenkin köynnöksille. 



Siellä valmis työmaa näkyy. Aika näyttää, viihtyvätkö kasvit tässä näillä toimilla. Hyvään vauhtiin päästyäni, sai itsekseni tehtyä samat toimet toiselle köynnösportille.



Arboretum sai myös katsuran (niin iloinen tästä). Tässä kohdassa oli vaihteeksi talouspihalle tuotua soraa ihan mukavasti noin puolen metrin syvyydeltä. Siitä sitten piti kaivaa kunnon multatila alas ja sivuille. Laitoin varmuudeksi tähänkin turveharkoilla kohopenkin, että katsura viihtyisi paremmin.

No, kaikki kasvaa kohisten ja kun tekee yhdessä kohdassa pitkän päivän, niin pyllistää toisaalle. Riittämätön on aika kaiken kanssa, mutta on silti nautittava monesta tehdystä työstä, vaikka tekemättömien lista kasvaakin kaiken aikaa.

Kesäkuu on saapunut, samoin kaikki kimpussa pyörivät hyttyset, mäkäräiset ja sen sellaiset.