Puutarhaan kadonnut puutarhuri

Kesä on mennyt jo kohta heinäkuun puoliväliin ihan silmissä vilisten. Sitä kai jaksan päivitellä tätä nykyä lähes joka kesä. Että mihin tämä aika oikein katoaa, kun ei perässä meinaa pysyä? Päivät (ja välillä illatkin) on mennyt töissä, kivitöitä, istutuksia ja nurmikoita tehden. Aina kun vain on jaksanut, olen kadonnut iltaisin omaan puutarhaan. Jos ei muuhun oo voimat riittäny, niin sitten oon vain istunu jalat ristissä kukkapenkissä ja nyppinyt rikkaruohoja :D Ei sillai, että istuisin siellä hermo kireällä rikkojen takia, vaan jotenkin se on rentouttavaa, kun saa vain istua, kuunnella lintujen konserttia ja haistella kesän tuoksuja ja sormissa tuntuu mukavalta, kun rikkojen juuret irtoaa maasta. Juhannuksena kaveri naurahti, kun istuin hänen tuoksuhernekylvösten vieressä ja nypin rikkaruohoja tuoksuherneiden lomasta toisten istuessa iltaa ja grillatessa. Kun ei malttanut puutarhuri pitää näppejään kurissa nyppimiseltä :D No, huvinsa kullakin. Minkäs sille voi, että nyppiminen on rentouttavaa :D Ja ei, en yleensä nypi toisten pihoissa ja jos nypin, niin en ollenkaan arvostelevasti :D :D Rehottaahan mullakin puutarha, kun ei kaikkia ehdi/jaksa. Enkä edes halua, että puutarhassa on joka korsi ojennuksessa, vähän kun on luonnonlapsi luonteeltaan :D

Alkukesästä jäi muistoksi vihreät tulppaanit

Mutta ei mun nyt pitänyt nyppimisestä puhua. Piti kelata tämä aika viime postauksesta tähän päivään kiinni. Mä kun en millään malta istua koneen ääreen kesällä. Aina kun siihen olisi aikaa, löydän itseni kuopsuttamasta pihalla ja blogiatauot kasvaa varmaan yli suositusrajojen. Mutta kai sekaan mahtuu yksi tällainen tuuliviirikin :)

Mutta nyt sinne pihalle, kuvien kera. Aloitetaan mun tän kesän suosikkikuvalla, joka sisältää viime kesänä siemenistä kylvetyt sormustinkukat ja puutarhan yhden kausityöläisen työntouhussa. Oon kylväny tänä vuonna sormustinkukkia lisää, eri värisiä. Nää on niin huikeita! Aivan ihania perhosrinteen kasvatteja. Jotenkin omaa silmää miellyttää yhdistää niitä päivänkakkaroihin.

Kuuleeko lennonjohtosormustinkukkatorni? Laskutelineet on laskettu alas, pyydän lupaa laskeutua.

Perhosrinteellä on kukassa myös muita viime kesänä kylvettyjä perennoja. Maksaruoho (nyt täytyy lajikenimi kaivella jostain, en muista... :/) virittelee kukintaa. Tämä iti todella hyvin ja taimet oli helppo koulia, kun olivat niin tanakoita. 

On palkitsevaa, kun omat perennakylvöt alkaa kukkia!

Puutarhurikaverilta saadut punakärsämöt 'Colorado' on peittänyt vuodessa ison alueen. Tämä kukki jo kylvövuonna ja saattaa olla, että leviämistä joutuu jossain vaiheessa rajoittamaan :D Mutta on oikea pörriäismagneetti, niin suotakoon sille mahdollisuus, leviämisestä huolimatta. Onpa tuossa perhosrinteessä tilaa ja muitakin kilpailukykyisiä kasveja. Hah, ja maitohorsmaa taustalla. :D

Punakärsämö 'Colorado'

Hypätäänpäs sitten tontin toiseen laitaan. Pystyttelin sinne juhannuksena heinäseipäistä aitaa. Samaan aikaan isäntä oikoi nurmikonpohjia koneella ja mä hyppäsin välillä kuormaajaan ja sain kauhaan lastin villivadelmapöheikköä tai ränsistyneitä norjanangervoja. Ja sitten taas välissä aitaa kasaamaan. Meiltä katosi pihasta viime kesänä jemmattu multakasa nurmikon pohjiksi, kauhea villivadelmaryteikkö, jota ei käsivoimin voinu edes kuvitella taltuttavansa, norjanangervorivistöön tehtiin tilaa seka-aidanteelle ja kivijalan viereen levitettiin pientä kiveä. Nyt kun vielä ehtisi kylvää nurmikot ja istuttaa aidannekasvit... 

Pellonlaitaan heinäseiväsaitaa. Ja rentunruusut kukkii toisella puolella.

Aidan juurelle istutin mm. kuvassa olevan lumikärhön ja toiseksi tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon'

Männyn juurella kasvaa köynnöshortensia ja tuossa alakuvassa tummempi multapläntti sisältää akileijakylvöistäni kasvaneita taimia. Lajikkeina 'Lime Sorbet' ja 'Nora barlow' Onneksi nyt on satanut, en olisi millään ehtinyt/jaksanut kastella kaikkia istutuksia.

Istutin myös muutaman kirahvinkukan taimen

Löysin vanhan kuvan tuosta villivadelmapöheiköstä, joka nyt siis lähti kaivinkoneen kauhan mukana. Vieressä oleva omenapuu kaadetaan varmaan syksyllä. Sitä on säästetty ihan viimeiseen asti, kun se on luultavasti joskus 50-luvulla istutettu ja sen mukana tuntuu pihasta lähtevän pala historiaa. Mutta kunto on jo niin huono, että kovin montaa myrskyä se ei enää kestä. Pihan kaksi pihlajaa alkavat myös olla niin huonolla hapella, että teen jo surutyötä niidenkin kaatamisen vuoksi. Istutetaan kyllä uudet pihlajat tilalle, mutta menee vuosikausia, että ovat edes lähelle samaa kokoluokkaa.

Tuota pöheikköä ei tule ikävä, kun se vihdoin lähti.

Kännykän kameralla räpsäisin talon seinustasta kuvan, näkee vähän mitä tehtiin, vaikka kuvalaatu ei aiva täytä mun kriteerejä :D Talon vieressä olevan tien pinta on sen verran korkeammalla, että tieltä taloon on aika kova kaato. Mietittiin kauan miten ratkaistaan kaato-ongelma salaojiteusten ja talon kuivana pysymisen kannalta parhaiten ja päädytiin rakentamaan luonnonkivistä penger. Nyt veden matka katkeaa salaojiin ja talon kivijalka pysyy kuivana. Ollaan vaihdettu ikkunoita taloon ja maalia sekä muutamia uusia ulkovuorilautoja talo vielä kaipaa.

 No mitäs muuta... Mäntypistiäisen toukat meinasi syödä mun kääpiövuorimännyn taimen. Huomasin ne onneksi ajoissa ja pienestä taimesta ne oli helppo kerätä pois. Mutta en uskalla edes ajatella tien toisella puolella kasvavaa mäntymetsää... Niitä on taatusti ollut enemmänkin...

Töistä kotiutin yhden rungollisen tuijan, joka haluttiin pihasta pois. Mä aina adoptoin näitä hylkyyn meneviä... :D Vähän näytin sille saksia ja karsin kuolleita ja villisti sojottavia oksia pois ja siitä kuoriutui taas varsin sievä pallo. Katsotaan kuinka selvisi siirrosta. Ainakin edellinen tuijan siirto onnistui, vaikka tuija joutui odottamaan liki koko kesän juuripaakulla pihassa. Siirretiin siis oman pihan tuija ja aina oli niin kiire, että istuttaminen venyi ja paukkui. Varsin sitkeä laji tuntuu olevan, tulipa testattua. :D

Hoh, taisi tulla pitkä postaus, mutta onhan sitä tässä välissä näköjään ehtinyt kaikenlaista tapahtua. Istutin myös hevoskastanjan, joka ei jättänyt taimistolla mun ajatuksia rauhaan. En oo ehtiny vielä kuvata, mutta varmasti jatkossa sekin joutuu kuvauksen kohteeksi. :) Tähän loppuun pari kuvaa perhoangervosta. Jalopähkämön kaverina kasvaa omassa pihassa ja viikonloppureissulla ystävien luona perhoangervon ja pionien yhdistelmä hiveli silmiä :)

Hyvää kesänjatkoa!

:)

Puutarhurin saippuat

Nyt kun kesä on tuloillaan (vaikka ulkona ei siltä juuri nyt näytä) ja saippua ajankohtainen aihe, niin on aika kaivella saippuareseptit esiin ja tutkia mitä puutarhan antimia niissä taas käytettiinkään. Puutarhan villit, kuten voikukka, piharatamo, siankärsämö ja kumppanit ovat aivan yhtä lailla käypiä saippuan raaka-aineiksi, mutta aineksia löytyy myös virallisten puutarhakasvien joukosta. Humalan kävyt ovat mm. todella hyviä sekä hiussaippuaan että ihan normaaliin käsienpesu-/ vartalosaippuaan. Ruusun terälehdet viimeistelevät ruususaippuan ja ahkera kotikosmeetikko (onko se sana???) tislaa jopa omat ruusuvedet puutarhan parhaimmin tuoksuvista ruusuista. Kehäkukukan ja laventelin terälehdistä saa vaaleaan saippuaan kauniita väripilkkuja. Puhumattakaan siitä kuinka monesta kasvista voi hauduttaa teen, jota käyttää nesteenä saippuanteossa.

Hieman taustatietoa omasta saippuanvalmistus historiasta, jota on kertynyt 7 vuoden ajalta. Kaikki lähti siitä, kun ystävän kanssa ilmoittauduttiin parin päivän saippuanvalmistuskurssille ja harrastus vei niin mennessään, että kaikki kaupan saippuat aina shampoota myöten vaihtuivat itsetehtyihin saippuoihin. On kokeiltu kaikenlaista, myös epäonnistumisia on tullut, mutta niistäkin on saanut hyvää oppia. Saippuareseptejä löytyy paljon netistä, mutta suosittelen tutustumaan Saara Kuhan Saippuakirjaan, jossa on hyvät ja selkeät ohjeet ja monipuolisesti reseptejä. (Tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan käytännössä hyväksi havaittu teos) Kirjoittajan Pieni tuoksukauppa on myös oivallinen paikka hankkia saippuantekovärkkejä ja samalla tulee tukeneeksi pienyrittäjää ;)

Tässä postauksessa esittelen pari suosikkiani, joihin olen kerännyt aineksia omalta pihalta. Aloitetaan ihoystävällisestä voikukkasaippuasta. Voikukkasaippuaan voi kerätä voikukan kukkia ja uuttaa niitä oliiviöljyyn viikon ajan lasitölkissä. Mutta kelpo saippuan saa jo hauduttamalla teetä voikukan lehdistä ja kukista, jos ei malta odottaa voikukkaöljyn valmistumista tai talvella, kun kaapissa on vain kuivattua voikukkaa. Saippuareseptiksi käy oikeastaan mikä vain resepti, jossa on nesteenä käytetty vettä, jonka voikukkatee korvaa. Toki jos oliiviöljyuutetta käyttää, niin reseptissä täytyy olla oliiviöljyä. Suurimmassa osassa resepteistä sitä on. Rypsiöljyynkin voi uuttaa, mutta oliiviöljy on hellävaraisempi iholle. Olen itse tykännyt voikukan ominaisuuksista niin saippuassa kuin ihovoiteissa. Ja sen myötä voikukkien kanssa tuskailu puutarhassakin on vähentynyt huomattavasti :D Heh, tulee mökötettyä vähemmän voikukkien vuoksi, kun on löytänyt niiden piilevät hyödyt. :D :D

Voikukkaöljyn raaka-aine on kuin itse aurinko.

Öljy siivilöitynä

Voikukkateestä tehty saippua edessä oikealla.

 

Toisena suosikkiraaka-aineena on humala. Humulus lubulus, joka on kasvanut puutarhassamme jo ennen meitä. Se selvisi siirrosta uuteen kasvupaikkaan ja parin kesän juromisen myötä kasvuvauhti on taas entisellään ja käpysato mitä mainioin. Humalan kävyt olen aina uuttanut oliiviöljyyn, joka on yksi öljyistä hiussaippuassa. Uuttaminen on loppuviimein todella helppoa, kunhan muistaa pari oleellista asiaa. Odottelu on se vaativin osuus. Kerään lasipurkin täyteen humalan käpyjä ja kaadan päälle oliiviöljyä niin, että kaikki kävyt ovat pinnan alla. Hatuksi purkille laitan pakastepussin, johon olen kaatanut vettä ja solminut kunnolla kiinni. Vesipussi painaa humalan kävyt uppelluksiin, niin että ne eivät pinnasta homehdu. Ilman ylimääräistä painoa kasvinosat nousevat öljyn pintaan ja öljy pilaantuu viikon aikana. Tämä on ihan kantapään kautta opittu juttu. ;) Mulla ei ole kuvaa öljystä uuttumassa, mutta jos saippuan- ja voiteiden teko pihan raaka-aineista kiinnostaa enemmän, niin voin tulevana kesänä tehdä vähän tarkempia postauksia kuvien kera aiheesta :)

Käpysato valmistumassa

Humala on kaunis ja nopeakasvuinen köynnös puutarhassa.

Humala saippuassa hoitaa kuivaa ja stressaantunutta ihoa sekä parantaa ihon rakennetta. Humalalla on myös antiseptisia vaikutuksia. Hiussaippuassa se soveltuu mm. rasvaisten hiusten ja hilseen hoitoon. Sen sanotaan myös edistävän hiusten kasvua. Tuo hilse on kyllä meidän perheessä vähentynyt humalashiussaippuan käytön myötä. Mulla ei hilsettä ole ollut, mutta isännällä ja tyttärellä kyllä. Mulla taas on helposti rasvoittuvat hiukset ja humalasaippua on ollut hyvä hiustenpesuvälin pidentäjä. 

Ei pöllömpi juttu tämä humalahiussaippua :)

Koko tämän 7 vuoden ajan ollaan oltu omavaraisia saippuoiden suhteen ja oikeastaan kaikki kaupan saippuat mitä syystä tai toisesta on meille kulkeutunu, ovat jääneet käyttämättä. Oikeanlaisen hiussaippuan löytäminen vaati kokeiluja ja siitä suositellaankin käytettäväksi kahdesta viikosta kuukauteen ennen kuin todellinen lopputulos näkyy. Muistan, kun itse vaihdoin pois kaupan shampoot, ensimmäiset kaksi viikkoa jouduin pesemään päivittäin hiuksia, kun tuntui, että hiukset ei puhdistu ollenkaan. Mutta kun kaikki kemikaalit olivat hiuksista lähteneet uuden saippuan myötä, alkoi homma toimia ja tätä nykyä en vaihtaisi hiussaippuaa takaisin shampooseen. Sen verran paremmassa kunnossa hiukset nykyään ovat. Puhumattakaan siitä, että hiussaippuapala riittää huomattavasti pidempään kuin vedellä höystetty shampoopullo.

Jos haluat lukea enemmän saippuantekojuttuja tai muita luonnon/puutarhan antimista tehtyjä kotikosmetiikkajuttuja täällä blogissa, niin vinkkaa siitä kommentteihin :) Kirjoitan mielelläni aiheista, joista itsellä on kokemusta ja jotka kiinnostavat myös lukijoita :)

Hyvää huhtikuuta!

Meillä on 10 senttiä lunta maassa,

mutta uskotaan että kevät voittaa aina.

:)

Joka vanhoja muistelee...

...sitä puutarhamuistoilla silmään!

Vuoden ensimmäinen postaus nimittäin kerää silmien eteen kuvamuistoja juuri päättyneestä vuodesta. Omassa puutarhassa alkoi vuosi sitten keväällä salaojitusremontti ja sen myötä piha alkoi muuttua, kukkapenkkejä uusittiin, kiveyksenpohjia tehtiin, pyöriteltiin isoja ja pieniä luonnonkiviä... Vaikka kiveyksen teko jäi tähän vuoteen, olen suunnattoman iloinen, että aloitettu piharemontti nytkähti vihdoin alkuun ja ajan saatossa jalostuneet suunnitelmat toteutuvat hitaasti mutta varmasti. Tälläkin hetkellä kuuluu sirkkelin surinaa ja porakoneen pärinää keskeneräiseltä terassilta, kun kultani innostui jatkamaan projektia! :D <3

Mutta nyt niihin kuviin. Keräsin joka kuukaudelta jotakin. Vuosi 2019 Olipa kerran puutarhassa...

Tammikuu 

Lunta ja lintubongausta

Helmikuu

Siemenpusseja ja kuivattuja villiyrttejä talven piristeenä.

Maaliskuu

Pihasuunnittelua ja esikasvatusta minigrip-pusseissa.

Huhtikuu

Alkoi pihaurakka ja samalla perhosrinteen raivaus.
Käytiin myös messuilla Helsingissä ja messuiltiin firman nimissä Kauhajoella.

Toukokuu

Lakeus kukkii-tapahtuma Lapualla ja perhosrinteen ensimmäiset istutukset.

Kesäkuu

Avoimet portit Kristiinankaupungissa ja kiveyksen pohjat terassin eteen valmistui.

Heinäkuu

Säleikköomenapuun istutusta ja Bosnian reissun ohessa vierailu paikallisella taimistolla.

Elokuu

Lepaalla näyttelyissä vierailulla ja kotona perennoiden kukintaa, kuivuutta ja luontoretkiä.

 Syyskuu

Köynnösportin rakentelua, uusi komposti ja
talvehtimiskauden alkua.

Lokakuu

Sipuleita maahan ja ruskan värejä.
Töissä liki aamusta iltaan Seinäjoen Idea Parkilla.
Ensimmäinen iso viherrakennuskohde istutuksineen ja nurmikkoineen
mun työuralla. Haastavaa, mutta samalla niin opettavainen kokemus.

Marraskuu

Luonnon kauneutta ja tinttikakkuja.
Työrintamalla alkaa pikkuhiljaa hiljentyä.
Viimeiset nurmikkot kylvettiin vielä marraskuun puolivälin jälkeen.
Leuto syksy siis.

Joulukuu

Loma! Niin odotettu ja tarpeeseen tullut loma!
Akkuja ladattu niin kotona kuin luonnossa ilman
mitään suurempia suunnitelmia tai joulusiivoja tai stressiä.
Ja tietysti nukuttu univelkoja pois :D
Niin ja kudottu villapaita loppuun!
(Meidän murteessa kudotaan kun puikkoja heilutellaan. Suom. Huom. ;)

Ei ole itsestään selvyys aloittaa uutta vuotta
täynnä virtaa ja innostusta. On ollut niitä vuosia, jolloin
ei mikään ole innostanut ja vain rutiininomaisesti tehnyt
kaikki pakolliset elämiseen tarvittavat toiminnot.
Ehkäpä juuri niiden raskaiden vuosien opettamana tavallinen arki
näyttää nyt valoisalta ja osaa olla kiitollinen tästä hetkestä.
En halua enää uudestaan kokea samaa, mutta en vaihtaisi
raskaita vuosia poiskaan. Ilman niitä en olisi nyt se joka olen.
Ilman myrskyjä en olisi oppinut näkemään, että jokaisella
pilvellä on kultareunus. Jokaisen myrskyn jälkeen paistaa
aurinko.

Kuvan otti tyttöni mun! <3

Hyvää uutta puutarhavuotta
ja kiitos tuhannesti kaikista kommenteista,
joita olette jättäneet blogiini!

-SariHanne-