Kasvulaatikko perennakylvöille

Kun on tungosta kylvöpurkeissa, niin täytyy tehdä lisää tilaa. Astelin hallille siinä ajatuksessa, että väsään jostakin jämälautakasasta jonkun simppelin kylvölaatikon lopuille perennakylvöille. Mutta kun silmiin pisti isännän jemmaamat lavakaulukset, ajattelin vähän oikaista. Tein vain ristikon lavakauluksen päälle, jonka avulla saisin pidettyä eri lajit omissa lokeroissaan.

Pääsin laatikon täyttöpuuhin vähän odotettua aikaisemmin lavakaulusoikaisun vuoksi. Reunoille laitoin patolevyä, joista joka vuosi töissä jää ylimääräisiä, kapeita soiroja. Lavakaulus kestää näin pidempään lahoamatta, kun multa ei ole suoraan kosketuksissa puuhun.

Perustin perennaviljelmäni nurmikon päälle, joten vuorasin pohjan vielä kunnon kerroksella sanomalehtiä, jotta viljemiin ei tunkeutuisi maasta mitään ylimääräistä. Sen jälkeen kerros palanutta hevosenlantaa ja multaa. Ihan perus puutarhamulta käy. Mulla oli lannoittamatonta multaa, joten siksi lisäsin hevosenlantaa pohjalle. Päällimmäiseksi laitoin muutaman sentin kerroksen kylvömultaa.

Seuraavana aamuna aikaisin ennen töihin paneutumista ryhdyin kylvöpuuhiin. Olihan ilmakin siihen mitä mainioin. Muuta aste kirpeää pakkasta, aamu aurinko ja tintit laulamassa taustalla titityy-kuoroa. Voiko sitä puutarhuri enempää toivoa? No tietty sitä lunta, mutta luonto hoiti muuten kastelun seuraavana päivänä, kun satoi vettä oikein kunnolla. Peittelin kylvöt muutamalla havunoksalla, että kissat ei käytä sitä vessana.

Mulla oli tietysti puutarha-assari mukana, joka syynäsi kaikki kylvöt ja mullat ja sitten jahtasi kuviteltua kirppua paljuvanhuksen portailla. 

Nyt sitten vaan jännätään, että mitä sieltä maasta nousee ja koska.

Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!
:)

Pajusta nimikylttejä taimille

Tänä vuonna annoin ihan luvan kanssa puutarhamopon keulia siementilausten yhteydessä. Tilasimme saman kylän puutarhurin kanssa kimpassa täytettä kukkapenkkeihin sekä ChilternSeediltä että Seedaholicilta. Chilternseed on Briteissä, mutta tämän vuoden loppuun pystyy vielä tilaamaan brexitin ollessa siitymäajalla. Nähtäväksi jää, miten jatkossa?

Siemenposti seilasi Suomeen viime viikolla ja pääsin aloittamaan kylvöt. Heti ensimmäisenä totesin, että viime kesänä tuli syötyä aivan liian vähän puikkojäätelöitä ja nimikylttimateriaali loppui kesken. Olen käyttänyt jäätelöiden puisia puikkoja nimikyltteinä useampana vuonna, mutta eipä koskaan ole ollut tällaista lajikirjoa kylvettävänä. Siispä suuntasin puukko ja oksasakset kädessä paju apajalleni ja kohta oli veistelty läjäpäin uusia nimikylttejä.

Nimikylttejä varten katkoin paksumpia pajunoksia n. 15cm mittaan. Paksumpia sen takia, että niihin mahtuu kirjoittamaan selkeästi ja pituutta sen verran, että on varaa tökätä tikku kunnolla ruukkuun. Veistelin tikun toisen pään teräväksi, jotta se uppoaa helpommin multaan.

Tikun toisesta päästä vuolin kevyesti pois kuoren. Ei liikaa, niin että oksan keskustan pehmeä osa tulee näkyviin. (Ks. kuva alla) Siihen ei pysty kirjoittamaan, on niin pehmeää. Sen verran kuitenkin täytyy vuolla, että saa tasaisen pinnan, johon on helppo kirjoittaa. Onneksi pajua yleensä on paljon, joten ei haittaa vaikka tulee alkuun muutama harjoituskappale :) 

Vasemmalla vuoltu liikaa ja oksan pehmeä keskus tullut näkyviin. OIkealla sopivasti vuoltu.

Annoin pajutikkujen kuivua sisällä, ja sitten niihin voikin kirjoittaa. Kunnolla kuivattaminen ehkäisee pajua kasvattamasta juuria. 

Laitoin ensimmäisenä kaikki kylmäkäsittelyä vaativat lajit multaan. Tilan ja hermojen säästämiseksi kylvän kaikki perennat ulos. Siellä ne lähtee kasvuun omia aikojaan ja niitä saa siirtää suoraan kukkapenkkiin ilman ylimääräistä koulintavaihetta. Laitoin ensimmäisen satsin isoihin ruukkuihin. Niissä multa pysyy pitempään kosteana, kuin pienissä ruukuissa ja muutenkaan ei ole niin kiire saada taimia maahan, kun juurilla on tilaa on enemmän. Ruukut vain loppuivat kesken. Olisi pitänyt jemmata enemmän viime vuodelta. Tänään olenkin sitten värkännyt kylvölavaa lopuille perennoille. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa ulkoilemaan :)

Ihanteellista olisi, jos nyt olisi sitä lunta, jolla talvikylvöt peitellä, mutta kun ei ole niin heitin risuja/lehtisilppua päälle. Toki kastelin kylvökset ensin ja annoin veden imeytyä yön yli sisällä. Seuraavana päivänä kannoin ruukut puolivarjoiseen paikkaan odottamaan suotuisaa itämishetkeä.

Mitä sitten tuli tilattua? Akileijoja useampaa sorttia, kirahvinkukkaa, sormustinkukkaa, salkoruusuja, kurjenpolvea, punahattuja eri lajikkeita, nepalinhanhikkia... En edes muista kaikkia :D Mutta kyllä ne tästä kesän mittaan selviää :D

Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa :D

Nyt ei vaan malttais odottaa, että kuinka mikäkin kasvi lähtee kasvuun. Ravaan varmaan kevään mittaan joka välissä suurennuslasin kanssa tuijottamassa joko jotakin näkyy :D

Loppuun on vielä pakko päivitellä tätä epätalvea...

Helmikuu on puolivälissä ja tänään koin puutarhassa melkoisen yllätyksen. Jos kysyttäis, että mihin aikaan raparperi aloittaa yleensä kasvunsa, niin kuinka moni heittäisi vastaukseksi helmikuun? No, meidänpä raparperi vastaisi tänä vuonna juurikin helmikuun!! Meillä, nelosvyöhykkeellä!! Ikinä, koskaan, milloinkaan helmikuussa ei ole mitään kasvua näkynyt edes lumikelloissa, jotka yleensä on ensimmäisenä pinnassa. Ja nyt mietin pöyristyneenä, että joko nyt pitää raparperipiirakkaohjetta alkaa kaivelemaan...? 

Helmikuiset raparperinalut

Talvikaipuusta huolimatta, ajatukset suuntaa kevääseen.

Hyvää Helmikuun toista puolikasta!

Ja myös myöhäiset ystävänpäivät blogiystäville!

Onneksi ystävänpäivä voi olla joka päivä.

:)

Keijunmekon siemenet - pika-arvonta

Keijunmekko on talvehtimassa ja sen siemenpankki on pullollaan siemeniä. Itse kerätyt keijunmekon siemenet ovat aina itäneet hyvin ja nyt ajattelin pistää pikaisen siemenarvonnan pystyyn teidän lukijoiden iloksi! 

Eli, kolme keijunmekon siemen pussukkaa olisi täältä lähdössä uusiin koteihin ja osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen. Arvontaan voi osallistua perjantaihin 24.1.20 saakka. Huom. postitus vain Suomeen. Ilmoitan voittajat tänne blogiin viikonlopun aikana. :)

Arvonnan sponsoroi tämä viime kesän keijukaunotar!

Keijunmekon siemenet on hyvä kylvää tammi-helmikuun aikana. Ne eivät tarvitse kylmäkäsittelyä, mutta ne itävät valossa. Joten älä peitä siemeniä mullalla, kun kylvät ne. Peitä sen sijaan kylvöastia tuorekelmulla, johon on pistelty reikiä. Pidä kylvös tasaisen kosteana. Kun taimet ovat riittävän kookkaita koulittavaksi, kouli niitä 3-4 samaan ruukkuun. Näin keijunmekosta kasvaa tuuhea ja kesän myötä sen rönsyt peittävät liki koko amppelin.

Arvonta alkaa Än-Yy-Tee-NYT!

Arpaonnea!

:)

Keijunmekko talvehtimaan

Syksy on saapunut viileine ilmoineen ja ensimmäinen pakkkasyökin oli viime viikolla. Säätietojen tarkistus illalla sai vipinää tossuihin ja keräilin talvehtimaan menijät suojaan yöpakkaselta. Kaikki tyhjät tasot aina pakastimen päällisestä lähtien ruuhkautuivat yöksi, kun kesän aikana rehevoityneet pelargonit, verenpisarat, muratit ja keijunmekko täyttivät ne ruukuillaan ja runsaalla kasvustollaan.

Keijunmekon talvetuksesta kirjoittelin joskus aiemminkin, mutta otetaan aihe nyt ajankohtaiseen aikaan uudelleen käsittelyyn. Olen talvettanut keijunmekkoja siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sellaisen hankin, joskus 8 vuotta sitten. Useimmiten talvetus on onnistunut, mutta välissä on myös vuosia, että keijunmekot eivät ole lähteneet uuteen kasvuun talven jälkeen. Tai sitten ensimmäinen talvetusyritykseni, joka meni mönkään siksi, koska leikkasin keijunmekon versot alas. Ja sehän ei verso juuresta, vaan uudet versot kasvavat vanhoista versoista. Siitä päästäänkiin ensimmäiseen vinkkiin.

1. Älä leikkaa keijunmekkoa talvehtivana. Vasta sitten kun uutta kasvua on alkanut keväällä ilmestyä, voi varovasti poistaa vanhaa. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei vahingossa katkaise vanhaa versoa, josta sitten ylempää lähteekin uutta kasvamaan.

2. Syksyllä lannoitan talvehtimaan menijät syyslannoitteella, aivan niinkuin perennatkin. Olen käyttänyt Nekon kasteluveteen lisättävää, nestemäistä syyslannoitetta. Se imeytyy nopeasti ja lannoite ei jää polttelemaan juuria, kuten rakeisten kanssa voi käydä, jos ne eivät liukene.

3. Keijunmekko talvehtii parhaiten (oman kokemukseni mukaan) viileässä ja valoisassa. Hallin yläkerta, jossa talvetan kaikki kasvit on lämpötilaltaan +12 astetta ja siellä on ikkunat.

Talvehtiva Keijunmekko näyttää ränsistyneeltä

4. Keijunmekon kastelua vähennetään, n. 1-2 kertaa kuukaudessa riittää. Kokonaan kastelua ei sovi unohtaa.

5. Keväällä uuden kasvun ilmaannuttua vaihdan mullat, karsin selvästi kuolleet versot pois ja kerään talven aikana muodostuneita siemeniä uusia kylvöjä varten.

Pelkästään jo siementen takia kannattaa keijunmekko ottaa talvehtimaan. Vaikka talvetus epäonnistuisi, siemensato on aina valtava ja ne itävät hyvin ilman kylmäkäsittelyä. Keijunmekon siemenet ovat usein arvoikkaita ja niitä on pusseissa vain muutama. Oma siementaimi ei siis ole yhtään hullumpi palkkio talven jälkeen :)

Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä keijunmekon talvetuksesta? 

Tai mitä muuta talvetat perinteisten pelargonien lisäksi?

Mukavaa syksyistä viikkoa!

:)

Esikasvatus Minigrip pusseissa vermikuliitilla.

Uusi puutarhuri tuttavuus ihan tästä läheltä laittoi viestiä, että huolisinko ylimääräisiä minitaimia perennoista. No eihän siitä voinut kieltäytyä, varsinkin kun joukossa oli vielä hyviä perhoskasveja. Lähdin taimivauvoja noutamaan mukanani muutamia kesäkukantaimia vaihtariksi. Enpä tiennyt lähtiessäni, että esikasvatussysteemini kokee samalla mullistuksen. :D

Taimivauvat oli nimittäin idätetty Minigrip pusseissa vermikuliitissa ja tilkassa vettä. Minulle tämä oli ihan uusi tapa esikasvattaa, mutta kun kotona alkasin minitaimia koulia pussista purkkeihin, tiesin heti, että tätä on kokeiltava itsekkin.

Kaikessa lyhykäisyydessään tämä idätysvaiheessa tilaa säästävä homma toimii näin: Minigrip pussiin muutama lusikallinen vermikuliittia, tilkka vettä, niin, että vermikuliitti on kosteaa, mutta ei tulvi ja ripotellaan siemenet perään. Kääntelin vähän pussia jotta siemenet sekoittuvat tasaisesti vermikuliittiin. Kun siemenet ovat itäneet, pussin suuta raotetaan, jotta ne saavat ilmaa.

Mulla on pussitettuna mm. Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). En malta odottaa, että kasvua näkyy!!! On kuulemma todella hyvä idätystapa, suositteli puutarhuriystävä.

Mukulapaloyrtin (Phlomis tuberosa) minitaimia pussissa.

Tällainen kakku sieltä pussista lautaselle tipahti. Kuvassa on Maariankellon (Campanula medium) taimia. Nämä oli melko haasteellisia koulia omiin potteihin, sen verran pieniä ja hentoisia olivat. Mutta niinhän pienet taimet aina ovat. Tästä puisella grillitikulla ongittuna juuret ainakin tuli ehjänä mukana.

Campanula medium

Mukulapaloyrtti oli helpompi koulittava, kun oli huomattavasti kookkaamaat taimet. Niitä oli oikeastaan tosi mukava napsia kasasta purkkeihin. Jokseenkin helpompaa kuin mullasta.

Phlomis tuberosa

Onko tämä sinulle tuttu tapa vai ihan uusi juttu?

Samalla kun hain minitaimet, tiesin myös, että kohta on esikasvatushuoneessa sellainenkin ruuhka, että ei ole koskaan ennen ollut. Minitaimia oli nimittäin useampi kymmenen pussissa. Mukulapaloyrtti (Phlomis tuberosa), maariankello (Campanula medium), punakärsämö (Achillea millefolium 'Colorado') ja pari liuskasalkoruusun (Alcea ficifolia) tainta. Tässä puraisi samalla sellainenkin perennoiden siemenkasvatus kärpänen, että ensi keväänä niitä tulee taastusti lisää. Puutarhamopo keulii, vaikka pitäydyin lupauksessa olla ostamatta siemeniä heräteostona. Enkä ole ostanutkaan, tämähän on aivan eri asia!! :D

Omat kylvökset kasvaa ja voi hyvin. Kelloköynnökset on vahvassa kasvussa, kuten aina ensimmäisenä. Lumihiutale on itänyt hyvin ja samoin toinen uusi kokeiluni tyräkki 'Gliz'. 

Pikku lumihiutaleita

Toivottavasti kevät tästä pian koittaa, jotta saan levittää tämän laajentuvan kokelmani pian kasvihuoneeseen. :)

Mukavaa keskiviikkoa!!

Kevätpäivän siemenpostia

Tällä viikolla kevään ensimmäinen tuulahdus tervehti heti ulko-oven avatessa. Aurinko paistoi, räystäiltä tippui vettä, linnut lauloi... Se vei mennessään viimeisetkin talviunenrippeet ja oli ihan pakko kirmata silkasta riemusta pieni lenkki ulkona, lumikinoksista huolimatta :D

Sopivasti samana päivänä postilaatikkoon tipahti kevääntuntuista postia. Tilaamani siemenet olivat saapuneet ja mikäpä sen parempi, kuin kevään tuoksu nenässä ryhtyä kylvöpuuhiin. 

Nämä siemenpussukat oli niin ihanan näköisiä, että oli ihan pakko ennen niiden auki repimistä ihastella niitä kahvikupposen ääressä ja ajatuksissa jo lentää kevättä kohti. Mä en muuten juo kahvia mustana. Se vain näytti kuvissa paremmalta mustana :D :D

Kelloköynnös on jo kylvetty aiemmin ja sieltä alkaa jo kasvua näkyä. Seuraava satsi on karhunlaukka, lumihiutale, tyräkki ja petuniat. Kesäneilikka jäi vielä uupumaan, toivottavasti jälkitoimitus tulee ajoissa.

Lumihiutale on yksi uusista kokeiluista tyräkin ja karhunlaukan ohella. Sen pikkuruiset, pilleröidyt siemenet on kuin kultahippuja tuolla pienessä kotelossaan. Onkohan tämä sitä puutarhurin kultaa?? :D

Myöhemmin kylvän sinisievikin 'Pennie Black' ja peikonkakkaran. Uusia kokeiluja nekin. Olen koittanut vetää hillittyä linjaa kylvösten suhteen ja tällä kertaa suunnitellut kesäkukkaistutukset etukäteen. Se hillitsee jonkin verran mopon käsistä lähtemistä, toivonmukaan säästää hermoja ja istutuksiin saa selkeyttä. Jos laittaisin kaikkea mikä silmää miellyttää, olisi lopputulos luultavasti aika sekava, tila loppuisi kesken hallin yläkerrasta ja kissa luultavasti söisi niistä puolet, jotka joutuisi sisällä kasvattamaan... ja loput tiputtelisi lattialle. Katsotaan nyt kuinka mopo pysyy käsissä. Voi olla, että jotakin extraa kuitenkin matkaan tarttuu, sehän on melko luonteenomaista viherpeukalolle :D

Mukavaa keskiviikkoa!

Ps. Tuon kuksan alla oleva alunen on keramiikassa tehty ja siinä on perennojen tieteellisiä nimiä. Siinäpä tuli opiskeltua niitä kahvitauolla, kun pannunalustaa pyöritteli :D Niitä on toinenkin, puiden nimistä.