Puutarhaan kadonnut puutarhuri

Kesä on mennyt jo kohta heinäkuun puoliväliin ihan silmissä vilisten. Sitä kai jaksan päivitellä tätä nykyä lähes joka kesä. Että mihin tämä aika oikein katoaa, kun ei perässä meinaa pysyä? Päivät (ja välillä illatkin) on mennyt töissä, kivitöitä, istutuksia ja nurmikoita tehden. Aina kun vain on jaksanut, olen kadonnut iltaisin omaan puutarhaan. Jos ei muuhun oo voimat riittäny, niin sitten oon vain istunu jalat ristissä kukkapenkissä ja nyppinyt rikkaruohoja :D Ei sillai, että istuisin siellä hermo kireällä rikkojen takia, vaan jotenkin se on rentouttavaa, kun saa vain istua, kuunnella lintujen konserttia ja haistella kesän tuoksuja ja sormissa tuntuu mukavalta, kun rikkojen juuret irtoaa maasta. Juhannuksena kaveri naurahti, kun istuin hänen tuoksuhernekylvösten vieressä ja nypin rikkaruohoja tuoksuherneiden lomasta toisten istuessa iltaa ja grillatessa. Kun ei malttanut puutarhuri pitää näppejään kurissa nyppimiseltä :D No, huvinsa kullakin. Minkäs sille voi, että nyppiminen on rentouttavaa :D Ja ei, en yleensä nypi toisten pihoissa ja jos nypin, niin en ollenkaan arvostelevasti :D :D Rehottaahan mullakin puutarha, kun ei kaikkia ehdi/jaksa. Enkä edes halua, että puutarhassa on joka korsi ojennuksessa, vähän kun on luonnonlapsi luonteeltaan :D

Alkukesästä jäi muistoksi vihreät tulppaanit

Mutta ei mun nyt pitänyt nyppimisestä puhua. Piti kelata tämä aika viime postauksesta tähän päivään kiinni. Mä kun en millään malta istua koneen ääreen kesällä. Aina kun siihen olisi aikaa, löydän itseni kuopsuttamasta pihalla ja blogiatauot kasvaa varmaan yli suositusrajojen. Mutta kai sekaan mahtuu yksi tällainen tuuliviirikin :)

Mutta nyt sinne pihalle, kuvien kera. Aloitetaan mun tän kesän suosikkikuvalla, joka sisältää viime kesänä siemenistä kylvetyt sormustinkukat ja puutarhan yhden kausityöläisen työntouhussa. Oon kylväny tänä vuonna sormustinkukkia lisää, eri värisiä. Nää on niin huikeita! Aivan ihania perhosrinteen kasvatteja. Jotenkin omaa silmää miellyttää yhdistää niitä päivänkakkaroihin.

Kuuleeko lennonjohtosormustinkukkatorni? Laskutelineet on laskettu alas, pyydän lupaa laskeutua.

Perhosrinteellä on kukassa myös muita viime kesänä kylvettyjä perennoja. Maksaruoho (nyt täytyy lajikenimi kaivella jostain, en muista... :/) virittelee kukintaa. Tämä iti todella hyvin ja taimet oli helppo koulia, kun olivat niin tanakoita. 

On palkitsevaa, kun omat perennakylvöt alkaa kukkia!

Puutarhurikaverilta saadut punakärsämöt 'Colorado' on peittänyt vuodessa ison alueen. Tämä kukki jo kylvövuonna ja saattaa olla, että leviämistä joutuu jossain vaiheessa rajoittamaan :D Mutta on oikea pörriäismagneetti, niin suotakoon sille mahdollisuus, leviämisestä huolimatta. Onpa tuossa perhosrinteessä tilaa ja muitakin kilpailukykyisiä kasveja. Hah, ja maitohorsmaa taustalla. :D

Punakärsämö 'Colorado'

Hypätäänpäs sitten tontin toiseen laitaan. Pystyttelin sinne juhannuksena heinäseipäistä aitaa. Samaan aikaan isäntä oikoi nurmikonpohjia koneella ja mä hyppäsin välillä kuormaajaan ja sain kauhaan lastin villivadelmapöheikköä tai ränsistyneitä norjanangervoja. Ja sitten taas välissä aitaa kasaamaan. Meiltä katosi pihasta viime kesänä jemmattu multakasa nurmikon pohjiksi, kauhea villivadelmaryteikkö, jota ei käsivoimin voinu edes kuvitella taltuttavansa, norjanangervorivistöön tehtiin tilaa seka-aidanteelle ja kivijalan viereen levitettiin pientä kiveä. Nyt kun vielä ehtisi kylvää nurmikot ja istuttaa aidannekasvit... 

Pellonlaitaan heinäseiväsaitaa. Ja rentunruusut kukkii toisella puolella.

Aidan juurelle istutin mm. kuvassa olevan lumikärhön ja toiseksi tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon'

Männyn juurella kasvaa köynnöshortensia ja tuossa alakuvassa tummempi multapläntti sisältää akileijakylvöistäni kasvaneita taimia. Lajikkeina 'Lime Sorbet' ja 'Nora barlow' Onneksi nyt on satanut, en olisi millään ehtinyt/jaksanut kastella kaikkia istutuksia.

Istutin myös muutaman kirahvinkukan taimen

Löysin vanhan kuvan tuosta villivadelmapöheiköstä, joka nyt siis lähti kaivinkoneen kauhan mukana. Vieressä oleva omenapuu kaadetaan varmaan syksyllä. Sitä on säästetty ihan viimeiseen asti, kun se on luultavasti joskus 50-luvulla istutettu ja sen mukana tuntuu pihasta lähtevän pala historiaa. Mutta kunto on jo niin huono, että kovin montaa myrskyä se ei enää kestä. Pihan kaksi pihlajaa alkavat myös olla niin huonolla hapella, että teen jo surutyötä niidenkin kaatamisen vuoksi. Istutetaan kyllä uudet pihlajat tilalle, mutta menee vuosikausia, että ovat edes lähelle samaa kokoluokkaa.

Tuota pöheikköä ei tule ikävä, kun se vihdoin lähti.

Kännykän kameralla räpsäisin talon seinustasta kuvan, näkee vähän mitä tehtiin, vaikka kuvalaatu ei aiva täytä mun kriteerejä :D Talon vieressä olevan tien pinta on sen verran korkeammalla, että tieltä taloon on aika kova kaato. Mietittiin kauan miten ratkaistaan kaato-ongelma salaojiteusten ja talon kuivana pysymisen kannalta parhaiten ja päädytiin rakentamaan luonnonkivistä penger. Nyt veden matka katkeaa salaojiin ja talon kivijalka pysyy kuivana. Ollaan vaihdettu ikkunoita taloon ja maalia sekä muutamia uusia ulkovuorilautoja talo vielä kaipaa.

 No mitäs muuta... Mäntypistiäisen toukat meinasi syödä mun kääpiövuorimännyn taimen. Huomasin ne onneksi ajoissa ja pienestä taimesta ne oli helppo kerätä pois. Mutta en uskalla edes ajatella tien toisella puolella kasvavaa mäntymetsää... Niitä on taatusti ollut enemmänkin...

Töistä kotiutin yhden rungollisen tuijan, joka haluttiin pihasta pois. Mä aina adoptoin näitä hylkyyn meneviä... :D Vähän näytin sille saksia ja karsin kuolleita ja villisti sojottavia oksia pois ja siitä kuoriutui taas varsin sievä pallo. Katsotaan kuinka selvisi siirrosta. Ainakin edellinen tuijan siirto onnistui, vaikka tuija joutui odottamaan liki koko kesän juuripaakulla pihassa. Siirretiin siis oman pihan tuija ja aina oli niin kiire, että istuttaminen venyi ja paukkui. Varsin sitkeä laji tuntuu olevan, tulipa testattua. :D

Hoh, taisi tulla pitkä postaus, mutta onhan sitä tässä välissä näköjään ehtinyt kaikenlaista tapahtua. Istutin myös hevoskastanjan, joka ei jättänyt taimistolla mun ajatuksia rauhaan. En oo ehtiny vielä kuvata, mutta varmasti jatkossa sekin joutuu kuvauksen kohteeksi. :) Tähän loppuun pari kuvaa perhoangervosta. Jalopähkämön kaverina kasvaa omassa pihassa ja viikonloppureissulla ystävien luona perhoangervon ja pionien yhdistelmä hiveli silmiä :)

Hyvää kesänjatkoa!

:)

Hyönteishotelli viherkatolla

Täten julistan avatuksi ensimmäisen itse tekemäni hotellin! Hotellissa on useita huonevaihtoehtoja erilaisilla sisustustyyleillä. Sisustuksen punainen lanka on kuitenkin luonnonläheiset materiaalit. Löytyy heinähuone, sammalhuone, käpyhuoneita sekä kuusen- että männynkävyillä, on kaarnaa, tikkuja, pöllejä, pieniä koloja ja vähän suurempi kattohuoneisto istumaorsineen perhosille. Hotellin katolla on näköala ravintola maksaruoholajikkeilla varustetun buffettarjoilun äärellä. Majoitus ja buffet kuuluu työsuhde-etuihin kaikille puutarhan pienille työntekijöille. Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla aivan lahottajien keitaan eli lahorisuaidan vieressä. Hotellista ei ole kovin pitkä matka rakenteilla olevalle hyönteisten Manhattanille eli perhosrinteelle. Sinne on hyvää vauhtia muodostumassa usean mehiläis- ja perhoskasvina tunnetun kukan ja pensaan muodostama pörriäisAvenue. Alue laajenee joka kesä ja valikoima tulee olemaan mittava. Manhattanilta pohjoiseen löytyy myös nokkospäiväkoti kaikille toukkaikäisille perhosille. Täten toivotan kaikki puutarhan kausityöntekijät tervetulleeksi unelmatyöhön! Toivottavasti viihdytte!

Tämän mainospuheen myötä perehdytään hetki hotellin rakenteellisiin seikkoihin. Hotelli on tehty kokonaan jämälaudoista. Alimman kerroksen tiiliputket on yhdestä salaojaremontista, jossa vanhat tiilisalaojet vaihdettiin nykyaikaisiin. Lecaharkkoja oli meidän oman talon yhdellä seinustalla rajaamassa tuijille istutusaluetta ja salaojaremontin yhteydessä ne lähti pois. Katto on irroitettava ja oikeastaan katon rakenteisiin perehdyn tässä vähän enemmän. Hyönteishotelleista on monia rakennusohjeita, mutta viherkattoista itse tehtynä löytyy vähän vähemmän tietoa. Toki tämä on ensimmäinen versio itselläkin ja aika näyttää miten käytännössä toimii. Postailen sitten kokemuksia jatkossa :)

Katon pohja on laudoitettu umpeen, lukuunottamatta aivan räystäiden tuntumaan jätin laudan ja räystäslaudan väliin pienen raon, josta liika vesi pääsee pois. Katon sisäosissa on kauttaaltaan kattohuopa, joka estää puuosia lahoamasta.

Kattohuopa estää puun lahoamista.

Jaoin katon viiteen osaan, jotta kasvualusta pysyy paremmin paikallaan kaltevalla katolle. Katon kaltevuus on 30 astetta, mutta mikä estää tekemästä loivempaa. Jyrkempi katto tuottaa jo haastetta kasvualustan paikalla pysymisen suhteen. Huovan päällä on parin sentin kerros lecasoraa salaojituksena ja lecasoran päällä maanrakennuskangas, joka päästää veden läpi, mutta estää multaa sekoittumasta lecasoraan. Piirrän tästä rakenteesta vielä kuvan, niin se selventää varmaan parhaiten kokonaisuuden. Maanrakennuskankaan sijaa voi käyttää myös maanpeitekangasta, meillä nyt sattuneesta syystä tuota maanrakennuskangasta aina löytyy :)

Alle lecasoraa, sen päälle kangas ja lopuksi multa

Rakennekuva

Kasveiksi valitsin maksaruohoja niiden kestävyyden vuoksi. Katto ei ole mitenkään suuri ja talvella kasvit joutuvat säiden armoille. Tuleva talvi näyttääkin sitten miten pärjäävät. En malttaisi odottaa, että kasvit leviävät peittäen koko multatilan! :) 

Sisustusmateriaalia hotelli nieli valtavasti. Sai tehdä useamman retken metsään keräämään käpyjä, tikkuja ja muuta. Keräsin kaikki meidän omasta metsästä, sillä ainakin sammal vaatii maanomistajan luvan, jotta sitä voi kerätä. Annoin luvan itselleni :D Kuivaa heinää oli helppo löytää näin keväällä ihan oman puutarhan ojien pientareilta ja kaadettu paju tarjosi pölkkyjä porattavaksi erakkomehiläisten koloja varten. Yhteen huoneistoon laitoin saviruukun sisälle heinää ja ympärille murentuneita tiilen paloja. Aika näyttää mitkä huoneet viedään käsistä ja onko jossain vähän hiljaisempaa.

Perhosten kattohuoneistoon tein orsia roikkumista tai istumista varten männyn rungoista. Männyssä oksat kasvaa rungossa samasta kohtaa joka suuntaan, joten tällainen pätkä riitti tuomaan useamman orren eri suuntiin. En löytänyt mistään mittoja, kuinka iso lentoaukko täytyisi perhosille olla, joten tein ihan summan mutikassa n. sentin raot. Katsotaan miten toimii. Jos jollakin on tiedossa tarkempaa mittaa, niin vinkkaa ihmeessä :)

Perhosten kattohuoneisto

Jään mielenkiinnolla seuraamaan ketä kaikkia hotelliini muuttaa. Hotellin takana on talousjätekomposti ja hieman vaiheessa oleva puutarhajätekomposti. Lahorisuaitaa on tarkoitus jatkaa ja puutarhajätteillekkin on suunnitteilla pysyvämpi ratkaisu. Toivottavasti ehditään toteuttaa kesän aikana. :)

Perennakylvöistä en malta olla loppuun lisäämättä, että kirahvinkukat ovat itäneet sankoin joukoin ja myös yksi Kurjenpolvi, jouluruusu ja ritarinkannus. Myös osassa akileijakylvöissä alkoi näkyä elämää. Tästä se lähtee! Osa kasveista päätyy tuonne mainitsemalleni hyönteisten Manhattanille ja osa muualle puutarhaan.

Kirahvinkukat hyvässä kasvussa

Mukavia keväisiä puutarhahetkiä!
:)

Ps. Hotellin nimi on vielä keksimättä,
jos on nimiehdotuksia, niin laita kommentteihin
:)

Kuivuutta ja kukkaniittyä

Elokuu. Omassa mielessäni virallisesti loppukesän kuukausi. Kesä on taas hujahtanut ohi hurjaa vauhtia ja ensi viikolla palataan jo normaaliin arkeen koulun myötä. Oma lomani odottaa vielä tuloaan joskus siellä syksymmällä. Syksyinen loma-aika ei haittaa, kun tietää että silloin saa pakata vaellusreppuunsa eväät, kiikarit ja kameran, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä retkeilemään jollekkin luontopolulle. Ehkäpä kiikarien taa eksyy joku uusi lintututtavuus ja matkanvarrelta kotiintuomisiksi suppilovahveroita tai kanttarelleja. 

Sitä ennen on kuitenkin vielä monenmoista puuhaa niin töissä kun omassa pihassakin. Valtikkanauhus puhkesi kukkaan heinäkuun lopulla ja se on aina ensimmäinen, josta mulle tulee loppukesän tuntua. Onneksi on vielä myöhäisempi kallionauhus, joka kukkii puutarhassa viimeisenä, joten kesä ei ole vielä menetetty. 

Toisaalta, heinäkuun sademäärät olivat niin onnettomat, että tien toisella puolella näyttää jo varsin syksyiseltä koivunlehtien kellastuessa kuivuuden vuoksi. Laiskalle kastelijalle tämä(kin) kesä on ollut tuskastuttavan kuiva ja tämän vuoden perennakylvöt ovat joutuneet heti ottamaan mittaa selviytymiskyvyistään auringon paahtaessa. Mutta voiton puolella ollaan. Suurin osa on edelleen hengissä. 

Vettä saisi sataa, tuumii tienvarren koivu

Pensasmustikkasadosta on ihmeen kaupalla tulossa hyvä. Sinne ei kastelija ole ehtinyt ollenkaan. Ensimmäiset peukalonpään kokoiset mustikat on jo kerätty ja aamupuuron seassa tuoreet mustikat maistuu hyviltä. Tulevina vuosina näiden kastelu tulee helpottumaan, kun vieressä on Gardenan vesipistorasia toiminnassa. Ei tarvitse enää sen kilometrin mittaisen letkun kanssa taistella.

Kesäkukka istutukset ovat ihan hyvässä kasvussa lukuunottamatta pensaskrasseja, jotka ovat tänä vuonna maistuneet joillekkin toukille. Kaukaa ne näyttää ihan hyviltä peikonkakkaroiden kanssa pannuhuoneen ikkunalla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa seassa syötyjä lehtiä. Sen sijaan itsekasvatetut petuniat kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää ja kuistillakin vihertää mukavasti, vaikka kelloköynnöksessä ei vielä kukintaa näy. Saa nähdä, onko lannoittaja ollut taas liian laiska sen suhteen. Muratin laitoin muovipussissa vanhan metallisen marjanpoimija sisälle. Ei sen poimurin kanssa viitsi marjametsään lähteä, kun nuo nykyaikaiset on niin paljon kevyempiä.

Kuistilla kukkii Pelargoni 'Fire Work'

Pensaskrassi on jonkun herkkua

Valkoinen petunia, lumihiutale ja maasta poimittu maahumala

Lumihiutale onnistui hyvin siemenestä kasvattaen

Tontin laidalle suunnittelemani kukkaniitty on toteuttanut suunnitelmaani ihan itsekseen. Jostakin sinne on päivänkakkaroita päässyt leviämään ja ne ovat vallanneet alaa mukavasti. Kylvin sinne keväällä niittysiemenseosta, joten muitakin värejä toivottavasti on odotettavissa. Toisaalta, tätä valkoista kukkamerta katsoessa tekisi mieli kylvää sekaan punaisia unikoita...

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Hyvää alkanutta elokuuta ja viikonloppua!

Perhospuutarhan asukkaat

Viime kesän aikana syntynyt päätös tehdä puutarhaan suuri istutusalue perhosia ja muita hyödyllisiä hyönteisiä ajatelleen näyttää kiirineen myös nokkosperhosten korviin. En ole ennemmin nähnyt meillä näin valtavaa nokkosperhosen toukka-armeijaa, kuin nyt. Niitä on liki jokaisessa nokkospuskassa mitä tontilta löytyy. 

Versoilevan sivulle ilmeistyi keväällä tosi hyvä podcast perhospuutarhan perustamisesta ja siellä mainittiin asiasta, jota ei ihan heti tule ajatelleeksikaan. Nimittäin perhosten suosimien mesikasvien lisäksi myös niiden toukat vaativat ravintokasveja. Ja ne ovat yleensä niitä kasveja, joita puutarhasta nyhdetään pois rikkaruohoina. Kuten nokkonen. Eli, jos haluaa perhosia puutarhaan, niin lähistöltä täytyy löytyä myös toukille ravintoa. Pihan takanurkista onneksi löytyy hyvää tilaa nokkospuskille, ei tarvii sentään paraatipaikalle niitä päästää.

Nämä toukat ovat vähän kuin rumat ankanpoikaset. Näyttää nyt tökeröiltä syheröiltä nokkosten lehdillä, mutta kuinka kauniita perhosia niistä sitten aikanaan tuleekaan. Toivottavasti saan houkuteltua puutarhaan myös jotakin harvinaisempia lajeja.

Mukavaa viikonloppua!