Maidon rikastaminen kalsiumilla — onko siinä järkeä?

Maitotuotteiden myyminen modifioimattomina terveellisinä luonnontuotteina ei ilmeisesti tarjoa tarpeeksi hyvää kasvua ja katetta meijeriteollisuudelle. Myynnin ja voiton maksimoimiseksi sen täytyy siksi kehitellä jatkuvasti uusia tuotteita, jotka perustuvat tavalla tai toisella kuluttajien miellyttämiseen.

Muutaman vuosikymmenen meijeriteollisuus kehitteli ylimakeita jogurtteja ja muita maitotuotteita. Niitä on tarjolla yhä vieläkin, mutta kritiikki niitä kohtaan on kasvussa, koska liiallisen sokerin haitat ovat hyvin tiedossa. Trendien kääntyessä meijeriteollisuus on alkanut modifioida maitotuotteita muulla tavoin. Kun osa kuluttajista käyttää yhä rasvattomia maitotuotteita, on kätevää, että maitorasvan ylimäärä voidaan tunkea esimerkiksi normaalia rasvamäärää paljon rasvaisempiin "turkkilaisiin" ja "kreikkalaisiin" jogurtteihin.

Viime aikoina meijeriteollisuus on alkanut enenevässä määrin täydentää maitotuotteita lisäkalsiumilla ja lisäproteiinilla — ikään kuin kalsium ja proteiini olisivat ravintoaineita, joita suomalaisesta ruokavaliosta puuttuu. Esimerksi Valiolla on Plus-tuotesarjansa, jossa on 50 prosenttia enemmän kalsiumia ja proteiinia. Valion tuotesivulla esitettyjen väitteiden mukaan ne sisältävät "enemmän tärkeitä ravintoaineita luuston ja lihasten hyvinvointiin". Valio väittää Plus-maidon olevan "entistä parempi maito luustolle ja lihaksille".

Maallikosta voi tuntua upealta, jos luustolle ja lihaksille tarkoitettuja ravintoaineita saadaan enemmän. Mutta tarkastellaanpa asiaa lähemmin. Onko todella niin, että ylimäärä kalsiumia ja maitoproteiinia on hyväksi? Tarvitsemmeko lisää kalsiumia ja maidon proteiinia? Onko niin,  että "too much of a good thing can be wonderful", kuten amerikkalainen elokuvatähti Mae West joskus sanoi?


Kalsiumin ylimäärä ei vähennä murtumariskiä

Pohjoismaisen ruokavaliomallin erityispiirre verrattuna maailman muihin ruokavalioihin on maitotuotteiden runsas käyttö. Niinpä suomalaiset saavatkin kalsiumia ravinnostaan keskimäärin riittävästi. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa todetaan:

”Suomalaisten kalsiumin saanti on suosituksiin nähden runsasta, miehillä keskimäärin 1187 mg/vrk ja naisilla 971 mg/vrk. Myös lasten, nuorten ja vanhusten kalsiumin saanti on runsasta."

Edelleen suosituksissa arvioidaan:

"Kalsiumin vähäisen saannin ja osteoporoosin yhteys on edelleen epäselvä. Kalsiumin niukkuus ruokavaliossa on tuskin päätekijä osteoporoosin kehittymisessä, vaan mm. perimä ja liikunta vaikuttavat siihen."

Kalsiumin saannin korostaminen osteoporoosin ehkäisyssä olisi paikallaan, jos suomalaisten kalsiumin saanti olisi yleisesti liian vähäistä. Siitä huolimatta, että kalsiumin saanti on yleisesti riittävää, mainonnassa suomalaisille toitotetaan kalsiumia ja maitotuotteita pääasiallisena keinona torjua osteoporoosia.

Maailman arvostetuimpiin kuuluva ravitsemustutkija, Harvardin professori Walter C. Willett kirjoittaa asiasta näin:

”Monien länsimaiden ravitsemussuosituksissa puhutaan runsaan maitotuotteiden käytön puolesta, mitä perustellaan tavallisimmin niiden korkealla kalsiumpitoisuudella sekä osteoporoosin ja murtumien vähentämisellä. Kuitenkin suurimmat murtumariskit ovat maissa, joissa kalsiumin saanti on korkeaa. Suuret seurantatutkimukset eivät ole myöskään osoittaneet yhtäpitävästi, että maitotuotteita paljon käyttävillä olisi vähäisempi murtumien riski. Kalsium on välttämätön ravintoaine, mutta luun tarvitsemaa määrää on luultavasti liioiteltu tukeutumalla lyhytaikaisiin tutkimuksiin.”

Lisäksi satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysissä eli aiempien tutkimusten koosteessa pelkän kalsiumlisän on osoitettu lisäävän murtumariskiä (Bischoff-Ferrari, et al. 2007).

Näkemykseni onkin, että kalsiumin saannin tuputtaminen väestölle yleensä ei ole paikallaan. Sen sijaan on totta, että kalsiumin liian vähäisen saannin ryhmiä on olemassa. Kalsiumin liian vähäinen saanti (alle 700 mg päivässä) on riski luustolle. Maitoa korvaaviin soijamaitoihin, soijajogurtteihin ja kauramaitoihin on kuitenkin lisätty kalsiumia. Sen vuoksi kalsiumin liian vähäisestä saannnista kärsivät lähinnä vain ne harvat raakaravintoa syövät vegaanit, jotka eivät käytä kalsiumilla täydennettyjä maitoa korvaavia juomia tai kalsiumlisää. He eivät kuitenkaan kuulu kalsiumilla täydennettyjen maitotuotteiden kuluttajakohderyhmään, koska he eivät halua käyttää maitotuotteita.

Liiallinen kalsiumin saanti ruokavaliosta ja/tai ravintolisistä voi lisätä aortan ja verisuonten kalkkiutumista. Vaaleat alueet ovat verisuonten kalkkiutumisia. Kuva Utrecthin yliopiston sivuilta.

Liiallinen kalsiumin saanti kohottaa sydäninfarktiriskiä

Sen lisäksi, että liiallisesta kalsiumista ei ole hyötyä luustolle, se voi myös kohottaa sydäntapausten riskiä, kuten British Medical Journalissa vuoden 2008 alussa julkaistu satunnaistettu ja lumekontrolloitu tutkimus paljastaa.

Tutkittavat olivat iäkkäitä mutta terveitä naisia, jotka saivat kalsiumia ruokavaliostaan noin 850 milligrammaa eli hieman vähemmän kuin suomalaisnaiset saavat. 1 000 milligramman kalsiumlisä kohotti heillä sydäninfarktiriskin peräti kaksinkertaiseksi lumevalmistetta saaneisiin verrattuna. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että runsas kalsiumin saanti voi olla haitallista sydän- ja verenkiertoelimistölle.

Asialle saatiin vielä vahvistusta kesällä 2010 British Medical Journalissa julkaistusta meta-analyysistä eli aiempien tutkimusten yhteenvedosta. Sen mukaan kalsiumlisän käyttö oli yhteydessä noin 85 prosenttia suurempaan sydäninfarktiriskiin niillä tutkituista, joiden kalsiumin saanti ruokavaliosta oli jo riittävää eli vähintään 800 milligrammaa päivässä. Kalsiumlisästä ei sen sijaan ollut haittaa niille, joiden kalsiumin saanti ravinnosta jäi alle 800 milligramman.

Kalsiumin sydäninfarktiriskiä lisäävä vaikutus voi aiheutua siitä, että kalsium kohottaa veren seerumin kalsiumtasoja. Pidempään jatkuvana se puolestaan voi lisätä verisuonten ja sydämen aortan kalkkiutumista — kalsiumin kertymistä verisuonten ja aortan seinämiin — varsinkin jos samanaikainen K2-vitamiinin saanti on vähäistä. Tutkijat toteavatkin, että jos kalsiumia saadaan hyvin runsaasti, sen "sydäninfarktia kohottava riski voi painaa vaa'assa enemmän kuin ne hyödyt, joita kalsiumista on luustolle.”


Maitotuotteet ja rintasyöpäriski

Joskus on epäilty, että maitotuotteet lisäisivät rintasyöpäriskiä. Asia on päinvastoin: useissa pitkissä seurantatutkimuksissa, myös parissa suomalaisessa, maitotuotteiden runsaahko käyttö ja kalsiumin saanti maitotuotteista on ollut yhteydessä tilastollisesti merkitsevästi pienempään rintasyöpäriskiin.

Maitotuotteiden käytöstä ja maidon kalsiumista on siis apua rintasyövän ehkäisyssä. Suomalaisillakin naisilla on kuitenkin tilastokeskuksen vuoden 2009 tietojen mukaan lähes seitsemän kertaa suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin, jonka riskitekijä liiallinen kalsium on. Siksi kalsiumin ylenmääräisessä nauttimisessa ei luultavasti ole mitään järkeä.


Suositukseni

Maitotuotteet ovat hyvä ja kätevä kalsiumin lähde ruokavaliossa. Maitotuotteiden kohtuukäyttö — noin kaksi annosta päivässä — on terveellistä niille, joille maitotuotteet sopivat. Suomalaisten kalsiumin saanti on yleisesti ottaen riittävällä tasolla. Jos kalsiumia kuitenkin saadaan liikaa, siitä voi olla haittaa sydämelle ja verisuonille. Siksi kalsiumilla täydennetyissä maitotuotteissa ei ole järkeä.

Suunnittelen artikkelille myös seuraavaa osaa, jossa aikomuksenani on tarkastella sitä, onko terveyden kannalta järkevää lisätä maitotuotteisiin ylimääräistä maitoproteiinia.

Viitteet:

Bischoff-Ferrari HA, et al. Calcium intake and hip fracture risk in men and women: a meta-analysis of prospective cohort studies and randomized controlled trials. Am J Clin Nutr. 2007 Dec;86(6):1780-90.

Bolland MJ, et al. Calcium supplements with or without vitamin D and risk of cardiovascular events: reanalysis of the Women's Health Initiative limited access dataset and meta-analysis. BMJ. 2011 Apr 19;342:d2040.

Bolland MJ et al. Effect of calcium supplements on risk of myocardial infarction and cardiovascular events: meta-analysis. BMJ 2010;341:c3691.

Bolland MJ et al. Vascular events in healthy older women receiving calcium supplementation: randomised controlled trial. BMJ. 2008 Jan 15. 

EU Register on nutrition and health claims. Directorate General for Health & Consumers. Tarkistettu 29.4.2012.

Harju J. Luusto lujaksi elämäntavoilla. Atena 2011.

Mitrou PN, et al. A prospective study of dietary calcium, dairy products and prostate cancer risk (Finland). Int J Cancer. 2007 Jun 1;120(11):2466-73.

Sabbagh Z, Vatanparast H. Is calcium supplementation a risk factor for cardiovascular diseases in older women? Nutr Rev. 2009 Feb;67(2):105-8.

Valio Plus -tuotteiden tuotesivu. Käyty 29.4.2012.

Willett WC. Overview and perspective in human nutrition. Asia Pac J Clin. Nutr 2008;17(S1):1-4.

Maitotuotteiden terveellisyyden uudet vedenjakajat

YLEn radio-ohjelma Uuden Mustan sivuilla on julkaistu uusi artikkelini, jossa tuon uuden ja uskoakseni mielenkiintoisen näkökulman maitotuotteiden terveyseroihin. Tärkein vedenjakaja ei ehkä olekaan maitotuotteiden rasvan määrä. Jos aihe ja näkökulmani kiinnostaa, käy lukemassa juttu klikkaamalla tätä. Artikkeli kuuluu perinteistä Välimeren ruokavaliota käsittelevään kirjoitussarjaani, jonka aiemmat osat ovat myös edelleen luettavissa.

Linkki:

Harju J. Jätä maito, valitse jogurtti. Uusi Musta 29.8.2011.

Luonnollisetkin transrasvat sydämelle haitallisia norjalaistutkimuksessa

CLA eli konjugoitu linolihappo on luonnollinen transrasva, jota on runsaasti rasvaisissa maitotuotteissa mutta myös lampaanlihassa. Viime vuonna julkaistun costaricalaisilla naisilla tehdyn tutkimuksen perusteella näytti siltä, että CLA olisi sydämelle terveellistä. Niillä tutkituista, joilla rasvakudoksen CLA-pitoisuus oli korkein, oli lähes puolta pienempi sydäninfarktiriski.

Yllättäen uuden suuren 25-vuotisen norjalaisen seurantatutkimuksen tulokset ovat kuitenkin täysin päinvastaisia. Sen mukaan runsaasti luonnollisia transrasvoja, kuten CLA:ta, saavilla on suurempi riski kuolla niin sepelvaltimotautiin kuin yleensäkin sydän- ja verisuonitauteihin. Eniten näitä rasvoja saaneilla miehillä oli 41 prosenttia suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin; naisilla vastaava riski oli 95 prosenttia suurempi.

Yli 71 000 miestä ja naista käsittäneen norjalaistutkimuksen tulokset esiteltiin eurooppalaisessa sydänkonferenssissa, ja niistä raportoi MedPage Today -uutissivusto. Tutkimuksen koko tekstiä ei ole vielä julkaistu.

Suomalaisia ajatellen norjalaistutkimusta voi pitää painavampana näyttönä kuin aiemmin costaricalaisilla tehtyä tutkimusta senkin vuoksi, että norjalaisten ruokavalio ja elämäntavat ovat lähempänä suomalaisia. Kokonaisuutena vetäisin tutkimustuloksia tässä vaiheessa yhteen sillä tavoin, että maitorasvan saannissa kannattaa edelleen pysyä kohtuudessa.

Lähteitä:

Phend C. EuroPRevent: Trans Fat in Dairy and Beef Not Benign. MedPage Today.

Phend C. AHA: Trans Fats Raise Cholesterol Regardless of Source. MedPage Today.

Smit LA, et al. Conjugated linoleic acid in adipose tissue and risk of myocardial infarction. Am J Clin Nutr. 2010 Jul;92(1):34-40.

Maitotuotteiden välttely voi olla riski

Viime kuussa julkaistiin australialaistutkimus, jossa rasvaisten maitotuotteiden käyttö yhdistyi vähäisempään sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen. Tulos tietysti riehaannutti tyydyttynyttä rasvaa suosivat. Jos kuitenkin lukee koko tutkimustekstin, rasvaisten maitotuotteiden käyttö ei ollut yhteydessä pienempään kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen. Rasvaisista maitotuotteista ei siten ollut hyötyä kuolleisuuden vähentäjänä.

Sen sijaan jos samaa tutkimusta lukee tarkemmin, siitä voi havaita jotain vielä mielenkiintoisempaa. Nimittäin kaikkien maitotuotteiden keskikäyttö (n. 2 annosta päivässä) oli yhteydessä 40 prosenttia pienempään kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen verrattuna maitotuotteiden vähäisempään käyttöön (HR: 0.60; CI: 0.37-0.99). Toisin sanoen maitotuotteiden välttelyä voi tutkimuksen valossa pitää riskinä ja kohtuukäyttöä hyödyllisenä. Maitotuotteiden rasvaisuudella ei siis ollut vaikutusta tähän kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen.

Tutkimus paljasti myös mielenkiintoisia piirteitä kalsiumin yhteydestä sydäntautiriskiin. Ruokavaliosta saadun kalsiumin keskisaanti (886 mg/pvä) yhdistyi tutkimuksessa pienempään sydäntautiriskiin verrattuna tätä vähäisempään tai suurempaan kalsiumin saantiin. (Määrä on jonkin verran vähemmän kuin suomalaiset ruokavaliostaan keskimäärin saavat. Suomalaiset saavat Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia kalsiumistaan maitotuotteista.)

Lisäksi tutkimuksen tiedot viittasivat siihen suuntaan, että jos ruokavalion lisäksi käytettiin vielä erillistä kalsiumlisää, sydäntautiriski kasvoi. Tulkitsisin tuloksia niin, että jos kalsiumin saanti ruokavaliosta on riittävää eli noin 800 milligramman luokkaa päivässä, erillistä kalsiumlisää ei yleisesti ottaen pitäisi käyttää. Sen sijaan kalsiumin aktiivisen imeytymisen turvaamiseksi on paikallaan huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista.

Tutkimuksen tuloksiin on tietysti syytä suhtautua pienellä varauksella sen vuoksi, että australialaisväestössä tehtyä tutkimusta ei välttämättä voi täysin luotettavasti soveltaa suomalaiseen väestöön.

Lähde:

Bonthuis M et al. Dairy consumption and patterns of mortality of Australian adults. Eur J Clin Nutr. 2010 Jun;64(6):569-77.

Edam-juusto on sydämelle terveellistä

Jälleen on tullut uutta tutkimustietoa K2-vitamiinin hyödyistä sydäntautiriskin vähentämisessä. Nyt uudessa hollantilaistutkimuksessa tiettyjen kypsytettyjen juustojen sisältämät K2-vitamiinin muodot olivat yhteydessä alempaan sepelvaltimotautiriskiin naisilla. (Todennäköisesti K2-vitamiini on samalla tavoin hyödyllistä myös miehille, mutta tämän tutkimuksen aineistoon kuului vain naisia.) Nyt saadut uudet tiedot tukevat tuloksia, joita saatiin merkittävästä Rotterdamin tutkimuksesta, josta kirjoitin blogissani puolitoista vuotta sitten.

Tutkimuksessa tehokkaimmaksi osoittautunutta K2-vitamiinin muotoa (MK-7) on länsimaisissa ruokavalioissa eniten Edam-juustossa, mutta erityisen paljon sitä on japanilaisessa soijapapuvalmisteessa natossa. Toisaalta paria muuta tutkimuksessa terveelliseksi osoittautunutta muotoa (MK-8 ja MK-9) saadaan länsimaisissa ruokavalioissa sen verran enemmän, että myös niistä on käytännössä paljon hyötyä. Myös näitä viimeksi mainittuja muotoja on ilmeisesti varmimmin juuri Edamissa.

Tutkimuksen perusteella ei vielä pystytä sanomaan, minkä verran näitä hyödyllisiä K2-vitamiinin muotoja olisi parasta saada. Itse en suosittelisi juustojen ahmimista, mutta kohtuullista Edam-juuston sisällyttämistä ruokavalioon pitäisin kuitenkin järkevänä, varsinkin jos ei haluta ruveta syömään japanilaiseen tapaan nattoa.

Terveellisimpiä K2-vitamiinin muotoja on erään japanilaistutkimuksen mukaan runsaasti myös sveitsiläisessä Emmentalissa ja norjalaisessa Jarlsberg-juustossa. Suomessa Edam lienee kuitenkin varmempi K2-vitamiinin lähteenä, koska täkäläisessä tutkimuksessa Emmentalin K2-vitamiinipitoisuuden havaittiin olevan Edamiin nähden vähäinen. Tuorejuustoista voidaan sanoa melko varmasti, että niissä K2-vitamiinia ei ole merkittäviä määriä. Myöskään fermentoimatta valmistetuissa juustoissa, kuten sulatejuustossa, Mozzarellassa tai Ricotta-juustossa, ei ole juuri K2-vitamiinia. Sen sijaan valkohomejuustot, kuten Camembert-, Brie-juustot ja kypsytetyt vuohenjuustot, saattavat olla kohtalaisen hyviä lähteitä.

Monia lukijoitani ehkä askarruttaa juuston sisältämä tyydyttynyt rasva. Tämä ja aiemmat hollantilaiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että Edam-juuston sisältämistä K2-vitamiinin muodoista on niin paljon hyötyä verisuonten kalkkiutumisen ja sepelvaltimotaudin ehkäisemisessä, että se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Niinpä ainakin Edam-juusto ansaitsisi mielestäni Sydänmerkin, vaikka se ei olisikaan vähärasvaista, kasvirasvajuustoa tai vähäsuolaista. Tällaisen hyväksyminen saattaa kuitenkin olla vaikeaa, koska juustot eivät tyypillisesti ole olleet olennainen osa niin sanottua terveystietoista ruokavaliomallia.

Ja jotta tästäkään blogikirjoituksesta ei syntyisi väärää mielikuvaa, korostan uudelleen sitä, että sydämelle terveellinen ruokavalio on tietysti kokonaisuus, jossa ei pidä tukeutua liikaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Sydämelle terveellisen ruokavalion olennaisia piirteitä ovat muun muassa vihannesten ja hedelmien runsas syöminen, pähkinöiden kohtuullinen mutta säännöllinen käyttö, omega-3-rasvojen riittävä saanti (mm. rasvaisesta kalasta), myös muiden hyvien rasvojen riittävä saanti, raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen, tyydyttyneiden rasvojen saannin rajoittaminen, transrasvojen välttäminen sekä kasvikunnan proteiinin (tofu, pavut, linssit) suosiminen.

En myöskään ajattele, että maitotuotteiden osuutta ruokavaliossa pitäisi yleisesti lisätä sen vuoksi, että Edam-juusto on kohtuullisesti syötynä terveellistä. Pikemminkin on niin, että muita maitotuotteita olisi osittain hyvä korvata tiettyjen juustojen käytöllä, vähän ranskalaiseen tapaan.

Lisätietoja tutkimuksesta löytyy myös tämän blogikirjoituksen kommenteista alta.

Lähteet ja lisätietoa:

Gast GC et al. A high menaquinone reduces the incidence of coronary heart disease in women. Nutr Metab Cardiovasc Dis.

Vitamin K2, but not K1, effective for heart health benefits: Study. NutraIngredients

Professorismies hämmentää turhaan maitorasvakirjoituksellaan

Toisinajattelu on joskus aivan paikallaan. Oli aiheellista olla toisinajattelija esimerkiksi valtiososialismin aikaan Itä-Euroopassa. Olisi myös syytä olla toisinajattelija USA:ssa mitä tulee kuolemantuomioihin. Joskus toisinajattelu vaikuttaa kuitenkin vain periaatteelliselta halulta vastustaa vallitsevia ajatuskulkuja. Se tuli vahvasti mieleen lukiessani professori Kari Salmisen Vieraskynä-artikkelia sunnuntain 15.6. Helsingin Sanomista. Salmisen keskeinen väite on, että maitorasvan käyttö ei lisäisi, vaan pikemminkin vähentäisi sydänsairauksien riskiä.

Salminen aloittaa juttunsa kertomalla, että 20 vuotta sitten keskeisissä päivälehdissä julkaistiin ilmoitus: "Viisi asiaa, jotka olet halunnut kuulla ravinnon rasvoista, mutta kukaan ei ole kertonut." Keskeinen mainoksen sanoma oli, ettei maitorasva ole haitallista sydämen terveydelle. Salminen jättää mainitsematta, että ilmoituksen kustansivat maidontuottajat ja Valio, joilla oli tietysti omat taloudelliset intressinsä puolustaa maitorasvaa.

Sittemmin maidontuottajat ja Valio ovat aika hyvin taipuneet virallisen ravintovalistuksen taakse, mutta Salminen jatkaa yhä siitä, mihin 20 vuotta sitten jäätiin.

Salminen katsoo englantilaisen Caerphilly-tutkimuksen tulosten osoittavan, että runsas maito vähentäisi sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Tutkimuksen tulosten lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runsas maidonjuonti yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan vähäisempään aivohalvausten määrään (p = 0.05). Iskeemisen sydäntaudin ja kokonaiskuolleisuuden kohdalla sekoittavien tekijöiden osalta täysin vakioidut tulokset olivat kaukana tilastollisesta merkitsevyydestä (p = 0.59 ja p = 0.67). Siten tulosten perusteella ei voi ainakaan väittää sitä, mitä Salminen väittää tulosten osoittavan. Maito tosin yhdistyi alempaan aivohalvausten määrään, mutta mikään tutkimuksessa ei osoita, että se olisi ollut juuri maidon rasvaisuuden ansiota.

Salminen käyttää keppihevosenaan myös kreikkalaisen Cardio2000-tutkimuksen osatutkimusta. Salmisen mukaan tutkimus osoittaisi maidon suojaavan sydäntaudeilta. Salminen on siltä osin oikeassa, että tutkimuksessa maitotuotteiden käyttö yhdistyi alempaan sepelvaltimotaudin riskiin. Jos kuitenkin katsoo Cardio2000-tutkimusta tarkemmin, voi huomata, että sepelvaltimotautiriskin vähentämisen kannalta optimaalinen maitotuotteiden (sisältäen kaikki maitotuotteet, ei siis vain maitoa) määrä oli niinkin alhainen kuin vain 7,4 annosta viikossa. Määrä on niin vähäinen, että siihen päästäkseen suomalaisten pitäisi vähentää maitotuotteiden käyttö alle puoleen nykyisestä!

Edellä mainituista tutkimuksista kumpikaan ei osoita rasvaisen maidon haitattomuutta tai terveellisyyttä rasvattomaan nähden, koska kummassakaan ei ollut arvioitu riskejä suhteessa maidon rasvaisuuteen. Luotettavampaa tietoa rasvaisen ja rasvattoman maidon terveellisyydestä saadaan esimerkiksi suureen Sairaanhoitajien terveystutkimuksen aineistoon perustuvasta Harvardin tutkimuksesta Dietary saturated fats and their food sources in relation to the risk of coronary heart disease in women. Siinä tutkittiin myös rasvaisen ja rasvattoman maidon yhteyttä sydäntautiriskiin.

Tutkijat havaitsivat, että rasvaista maitoa runsaasti juoneilla oli 67 prosenttia korkeampi sepelvaltimotautiriski maitoa lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0.0001). Lisäksi rasvattoman maidon käyttö yhdistyi 22 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin sitä lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Vaikkakaan tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, tulos osoitti kuitenkin trendiä vähenemisen suuntaan (p = 0.09) ja oli siten todennäköinen.

"Similarly, the ratio of high-fat to low-fat dairy product consumption was positively associated with the risk of CHD. Among the dairy products, whole-milk consumption was associated with a significantly increased risk of CHD. The multivariate RRs across categories of intake of whole milk [almost never, <244 trend =" 0.09).">

Tämän tutkimuksen valossa on siis viisasta korvata rasvainen maito rasvattomalla, jos maitoa juo ja haluaa vähentää omaa sydäntautiriskiään. Maidonjuonti ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä, vaan pidän parempana maitotuotteiden käyttöä esimerkiksi rasvattomana jogurttina ja juustoina. Jos haluaa rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia esimerkiksi siten kuin virallisissakin ravitsemussuosituksissa suositellaan, mikä mielestäni on viisasta, se edellyttää silloin sitä, että suurimman osan käytetyistä maitotuotteista tulee olla rasvattomia tai vähärasvaisia.


Klikkaa isommaksi.

Tyydyttyneiden rasvojen määrää on lisäksi hyvä tarkastella suhteessa tyydyttymättömien rasvojen saantiin. Olennaista on, että kasvikunnan pääasiassa tyydyttymättömiä rasvoja saadaan riittävästi suhteessa eläinkunnan suurelta osin tyydyttyneisiin rasvoihin. Maissa, joissa eläinrasvaa saadaan ravinnosta runsaasti ja kasvikunnan rasvaa vain vähän, sydäntautikuolleisuus on yleensä korkeaa. Yleisesti on siis järkevää rajoittaa eläinrasvojen saantia ja pitää huolta riittävästä hyvälaatuisten kasvirasvojen saannista. Hyviä kasvikunnan rasvoja on esimerkiksi neitsytoliiviöljyssä, kylmäpuristetussa rypsiöljyssä, avokadossa ja pähkinöissä. Lisäksi on tietysti hyvä pitää huolta kalan pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannista eli rasvaista kalaa on hyvä syödä.

Sanotaan se suoraan: perinteinen suomalainen ruoka ei ole terveellistä

Aika usein kuulee väitettävän, että perinteinen suomalainen kotiruoka on terveellistä. Internetin keskustelupalstoiltakin voi lukea kertomuksia mummoista ja vaareista, jotka kuulemma elivät 95-vuotiaiksi, vaikka levittivät puoli senttiä voita leivän päälle, söivät makkaraa, joivat pannukaupalla kahvia ja polttivat norttia niin, että tupa oli sinisenä. Tai ehkä juuri siksi?

Anekdotaalisilla kertomuksilla voidaan puolustaa aivan minkälaisia ruokavalioita tahansa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue väitettä perinteisen suomalaisen ruokavalion terveellisyydestä. Tuoreessa Vera Mikkilän väitöstutkimuksessa Diet and the development of atherosclerosis: a whole-diet approach from childhood to adulthood osoitetaan selvästi, että perinteinen suomalainen ruokavalio on yhteydessä moniin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja niiden muutosta lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimushanke käynnistettiin vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3–18-vuotiaita. Tutkimuksen aineistona käytettiin 1 037 tutkittavalta toistuvasti vuosina 1980–2001 kerättyjä tietoja ruokavaliosta ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasosta. Vuonna 2001 saatiin lisäksi ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten sisäseinämän paksuudesta.


Perinteinen suomalainen ruokavalio yhdistyi sydäntaudin riskitekijöihin

Eräs tutkimuksen keskeinen löydös oli, että pitkäaikainen perinteisen suomalaisen ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Se yhdistyi korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon. Lisäksi miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, sepelvaltimotaudin riskiä ennustava kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut muita enemmän.

Kun katsoo tutkimuksen faktorianalyysin tuloksia koko 21 vuoden ajalta, niin sydämelle epäterveelliseksi osoittautuneessa perinteisessä ruokavaliossa käytettiin runsaasti maitoa, voita, kahvia, makkaroita, perunoita ja vehnää. Lisäksi perinteisessä ruokavaliossa oli tyypillistä välttää esimerkiksi muihin maitotuotteisiin kuulunutta jogurttia.

Sydämelle terveellistä terveystietoista ruokavaliota puolestaan luonnehti parhaiten vihannesten, juuston, muiden maitotuotteiden (esimerkiksi jogurtin), teen, marjojen ja hedelmien, palkokasvien, pähkinöiden ja kalan runsas käyttö. Juureksia terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin selvästi enemmän aivan tutkimusjakson alussa vuonna 1980, mutta ei enää sen jälkeen.

Naudanlihaa terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin vähemmän kuin perinteisessä ruokavaliossa. Lisäksi terveystietoisessa ruokavaliossa käytettiin aikuisiällä alkoholia, jonka kohtuullisen (ei-humalahakuisen) nauttimisen tiedetään muista tutkimuksista suojaavan sydäntä. Molemmissa ruokavalioissa käytettiin runsaasti myös ruista, mutta havaintoa voi pitää pikemminkin suomalaista ruokavaliota kuvaavana kuin terveellisyydestä kertovana. Ruis vaikuttaakin tutkimuksen valossa suhteellisen neutraalilta terveyttä ajatellen. Toki pääasiassa täysjyvää sisältävä ruisleipä on silti vaaleaa leipää paljon terveellisempi valinta.

Pidän tutkimuksessa erityisen mielenkiintoisena maitotuotteiden toisistaan poikkeavaa yhteyttä sydänterveyteen. Suomalaisessa ravintovalistuksessahan on kiinnitetty huomiota yksinomaisesti maitotuotteiden tyydyttyneeseen rasvaan. Itse näkisin kuitenkin, että sen lisäksi maitotuotteiden terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä saattavat määrittää vahvasti myös muut tekijät, esimerkiksi maidon proteiinit ja laktoosi. Olen tuonut tässä blogissanikin esille näkemyksen, että maitotuotteet olisi terveellisempää nauttia ranskalaiseen tapaan juustoina tai jogurtteina kuin maitona. Juustoja kypsytettäessä laktoosi ja osa niiden proteiineista hajoaa, ja juustoihin muodostuu lisäksi verisuonten kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia. Myös tämä väitöstutkimus antaa viitteitä siihen suuntaan, että toiset maitotuotteet ovat terveellisempiä kuin toiset, vaikka tällainen väestötutkimus ei tietenkään todista yksittäisten ruoka-aineiden terveellisyyttä. Esitän kuitenkin harkittavaksi, tulisiko ravitsemussuosituksia muuttaa niin, että niissä suositeltaisiin juuston ja jogurtin käyttöä maidon sijaan. Maidon voisi jättää lähinnä vain kahvin kanssa käytettäväksi.


Suomalaista ruokavaliota ei ole syytä romantisoida

Ei siis ole syytä romantisoida perinteistä suomalaista ruokaa. Juuri perinteisen suomalaisen ruokavalion vuoksi Suomessa jouduttiin käynnistämään Pohjois-Karjala-projekti hälyttävän korkean sepelvaltimotautiriskin alentamiseksi. Kun suomalaiset saatiin valtavalla kansallisella projektilla muuttamaan ruokavaliotaan ja vähentämään tupakointia, myös sepelvaltimotaudin riski aleni. Nyt puhutussa väitöstutkimuksessa korkein sepelvaltimotautiriski oli yhä pääasiassa maaseudun kouluttamattomilla ihmisillä. Voi olettaa, että nämä olivat samalla ihmisiä, jotka eivät olleet juuri piitanneet suosituksista syödä enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja korvata voi terveellisimmillä rasvoilla — tai sitten heillä ei ollut siihen varaa.

On syytä erottaa Suomessa viljelty ruoka suomalaisesta ruokakulttuurista. Suomessa viljelty ruoka on varmasti keskimäärin ulkomailla viljeltyä terveellisempää ja turvallisempaa. Kotimaisen ruoan torjunta-aine- ja raskasmetallijäämät ovat pienempiä kuin ulkomailta tuodun, mutta suomalainen ruokakulttuuri ei ole terveellinen. Olisi viimein aika sanoa se suoraan.

Olemme syöneet liian yksipuolisesti ja painottaneet epäterveellisiä ruoka-aineita. Suurelta osin syyt suomalaiset ruokakulttuurin epäterveellisyyteen ovat hyvin ymmärrettäviä. Kylmä ilmasto on rajoittanut viljelykautta ja viljeltävien lajien määrää. Monet ruoka-aineet eivät ole säilyneet koko pitkää talvikautta. Aiemmin köyhän kansakunnan ruokapöydän valikoiman saneli pitkälti myös se, mihin oli varaa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toisenlainen. Kasvihuoneviljely, elintarvikkeiden tuonti ja kehittynyt kylmäsäilytys mahdollistavat sen, että voimme periaatteessa syödä terveellisesti ympäri vuoden.

Suurimmalla osalla kansasta on myös sellainen tulotaso, että ihmiset voivat ostaa kaupasta melkein sellaista ruokaa kuin haluavat. Terveellisen ruuan kalleus toki koskettaa tiettyjä väestöryhmiä, esimerkiksi opiskelijoita, nuoria lapsiperheitä ja monia eläkeläisiä. Heidän asemaansa tulisikin parantaa. Mutta jos keskituloisella ei ole varaa terveelliseen ruokaan, hän voi pohtia omia preferenssejään. Jos hän ostaisi pikkuisen pienemmän auton, ruokakuluissa ei ehkä tarvitsisi säästää.

Edellä sanottu ei tietenkään merkitse sitä, etteikö suomalaisessa ruokakulttuurissa olisi mitään säilyttämisen arvosta. Toki suomalaiseenkin ruokaperinteeseen kuuluu herkullisia ja terveellisiäkin ruokia. Sellaisia ovat esimerkiksi monet kalaruuat ja marjat.