YLEn Radio ykkösen Uusi Musta -ohjelmassa oli lauantaina vilkasta keskustelua superruoista. Vieraina ohjelmassa olivat superruokaluennoitsija Jaakko Halmetoja sekä ravintoasiantuntija Juhana Harju. Ohjelmassa haastateltiin myös esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaista. Juontajina olivat Noora Shingler ja Katja Lahti.
Ohjelmassa puhutaan muun muassa siitä, ovatko eksoottiset superruoat tarpeellisia vai löytyykö meiltä kotimaastakin yhtä hyviä tai kenties parempiakin superruokia kuin goji-marjat ja maca-jauhe ovat. En tiedä miltä ohjelma kuulosti, mutta studiossa ainakin oli iloinen ja ajoittain hilpeäkin tunnelma. Ohjelman voi kuunnella klikkaamalla tätä. Itse olen äänessä vasta 18:25 alkaen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Superfoods. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Superfoods. Näytä kaikki tekstit
17. huhtikuuta 2010
30. marraskuuta 2009
"Superfoodit" — turhaa intoilua vai terveyden pelastajia?
"Superfoodit" on suomen kieleen hiljattain ujutettu termi, jolla tarkoitetaan tiettyjä eksoottisia ja kalliita ruokia. Nimitystä käytetään muun muassa monilla nettisivuilla, joilla näitä tuotteita kaupataan. Termin lanseeraamisen taustalla on mitä ilmeisimmin se, että nämä ruoat halutaan saada näyttämään jotenkin hohdokkailta.
Silti ainakin minusta "superfoods" on pelkästään suomen kieleen sopimaton anglismi, ja sen käyttö kalskahtaa hieman junttimaiselta ja sivistymättömältä.
"Superfoodeihin" luetaan tavallisesti sellaisia eksoottisia ruoka-aineita kuin gojimarjat, macajauhe, inkamarja (oikeammin ananaskirsikka), kaakaorouhe, kaakaovoi ja agavesiirappi. Näitä on luonnehdittu ruuiksi, joiden ravintoainetiheys olisi mahdollisimman korkea ja joissa olisi enemmän antioksidantteja kuin muissa ruuissa. Näillä perustein on annettu ymmärtää, että "superfoodit" tai superruuat olisivat muita ruoka-aineita terveellisempiä.
Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että nämä monesti Etelä-Amerikasta ja Kiinasta tuodut ruoka-aineet olisivat sen terveellisempiä kuin vaikkapa kotoisat mustikat, lehtikaali, pinaatti tai lohi. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että kylmäpuristetun rypsiöljyn tai neitsytoliiviöljyn osittainenkaan korvaaminen kaakaovoilla tai kookosrasvalla muuttaisi ruokavaliota yhtään terveellisemmäksi. Todennäköisesti kävisi pikemminkin päinvastoin.
Superfoods-nimitys vaikuttaa lähinnä kauppamiesten lanseeraukselta ja hyvältä bisnekseltä. Internetiin on noussut näitä ruokia kauppaavia nettiliikkeitä kuin sieniä sateella. Eikä ihme, sillä esimerkiksi acai-jauhe maksaa 192 euroa kilo ja gojimarjoista joutuu pulittamaan pahimmillaan 75 euroa kilo (plus postikulut).
Ruokavaliovillitykset menevät ja tulevat
Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta noin 30 vuoden ajan. Tänä aikana olen ehtinyt nähdä erilaisia ruokavalioihin ja ravintolisiin liittyneitä villityksiä, joihin aina jotkut ovat hurahtaneet. Muoti-ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi Herbalife-tuotteet, veriryhmädieetti, vehnänorasjauhe, nonihedelmä, ternimaitokapselit, aloe vera, sinivihreä levä, spelt, ruususuola, valoravinto, pH-ruokavalio, kolloidinen hopea ja ionisoitu vesi.
Yhteistä useimmille näistä markkinoiduista ilmiöistä on se, että niihin liittyy pienten piirien kaupallisia intressejä. Jotkut ovat pyrkineet tekemään niillä rahaa, ja monia on myyty esimerkiksi verkostomarkkinoinnin välityksellä.
Ihmiset lähtevät näihin ruokavalio- ja ravintolisähypetyksiin mukaan, koska maallikot kaipaavat yksinkertaisia patenttiratkaisuja. On helpompaa ostaa pari pussia "superfoodeja" kuin yrittää hahmottaa, millainen on ruokavalion terveellinen kokonaisuus. Suureen yleisöön uppoavat kuin häkä sellaiset ruokavaliot, jotka perustuvat pelkästään yhteen selittävään tekijään (esim. veriryhmä, happo-emästasapaino, hiilihydraattien vähentäminen).
"Superfoodit" eivät silti ole kokonaan humpuukia, mutta pitäisin järkevämpänä niiden käyttöä yksilölliseen harkintaan perustuen. Olisi hyvä, jos näiden ruokien markkinoijat toisivat esille tutkimusnäyttöä siitä, mihin erityisiin oireisiin ja sairauksiin nämä ruuat voivat mahdollisesti tuoda helpotusta. Esimerkiksi gojimarjojen ja macajauheen käytölle voi joillakin ihmisillä hyvinkin olla perusteita.
Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset saavat antioksidanttinsa paljon halvemmalla ja helpommin tavallisten ruokakauppojen ruuista. Suosittelenkin käyttämään enemmän esimerkiksi punasipulia, kotimaisia marjoja, saksanpähkinöitä, yrttimausteita, vihreää teetä ja tummaa suklaata. Myös omenien ja sitrushedelmien flavonoidit ovat terveydelle merkittäviä.
Silti ainakin minusta "superfoods" on pelkästään suomen kieleen sopimaton anglismi, ja sen käyttö kalskahtaa hieman junttimaiselta ja sivistymättömältä.
"Superfoodeihin" luetaan tavallisesti sellaisia eksoottisia ruoka-aineita kuin gojimarjat, macajauhe, inkamarja (oikeammin ananaskirsikka), kaakaorouhe, kaakaovoi ja agavesiirappi. Näitä on luonnehdittu ruuiksi, joiden ravintoainetiheys olisi mahdollisimman korkea ja joissa olisi enemmän antioksidantteja kuin muissa ruuissa. Näillä perustein on annettu ymmärtää, että "superfoodit" tai superruuat olisivat muita ruoka-aineita terveellisempiä.
Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että nämä monesti Etelä-Amerikasta ja Kiinasta tuodut ruoka-aineet olisivat sen terveellisempiä kuin vaikkapa kotoisat mustikat, lehtikaali, pinaatti tai lohi. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että kylmäpuristetun rypsiöljyn tai neitsytoliiviöljyn osittainenkaan korvaaminen kaakaovoilla tai kookosrasvalla muuttaisi ruokavaliota yhtään terveellisemmäksi. Todennäköisesti kävisi pikemminkin päinvastoin.
Superfoods-nimitys vaikuttaa lähinnä kauppamiesten lanseeraukselta ja hyvältä bisnekseltä. Internetiin on noussut näitä ruokia kauppaavia nettiliikkeitä kuin sieniä sateella. Eikä ihme, sillä esimerkiksi acai-jauhe maksaa 192 euroa kilo ja gojimarjoista joutuu pulittamaan pahimmillaan 75 euroa kilo (plus postikulut).
Ruokavaliovillitykset menevät ja tulevat
Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta noin 30 vuoden ajan. Tänä aikana olen ehtinyt nähdä erilaisia ruokavalioihin ja ravintolisiin liittyneitä villityksiä, joihin aina jotkut ovat hurahtaneet. Muoti-ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi Herbalife-tuotteet, veriryhmädieetti, vehnänorasjauhe, nonihedelmä, ternimaitokapselit, aloe vera, sinivihreä levä, spelt, ruususuola, valoravinto, pH-ruokavalio, kolloidinen hopea ja ionisoitu vesi.
Yhteistä useimmille näistä markkinoiduista ilmiöistä on se, että niihin liittyy pienten piirien kaupallisia intressejä. Jotkut ovat pyrkineet tekemään niillä rahaa, ja monia on myyty esimerkiksi verkostomarkkinoinnin välityksellä.
Ihmiset lähtevät näihin ruokavalio- ja ravintolisähypetyksiin mukaan, koska maallikot kaipaavat yksinkertaisia patenttiratkaisuja. On helpompaa ostaa pari pussia "superfoodeja" kuin yrittää hahmottaa, millainen on ruokavalion terveellinen kokonaisuus. Suureen yleisöön uppoavat kuin häkä sellaiset ruokavaliot, jotka perustuvat pelkästään yhteen selittävään tekijään (esim. veriryhmä, happo-emästasapaino, hiilihydraattien vähentäminen).
"Superfoodit" eivät silti ole kokonaan humpuukia, mutta pitäisin järkevämpänä niiden käyttöä yksilölliseen harkintaan perustuen. Olisi hyvä, jos näiden ruokien markkinoijat toisivat esille tutkimusnäyttöä siitä, mihin erityisiin oireisiin ja sairauksiin nämä ruuat voivat mahdollisesti tuoda helpotusta. Esimerkiksi gojimarjojen ja macajauheen käytölle voi joillakin ihmisillä hyvinkin olla perusteita.
Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset saavat antioksidanttinsa paljon halvemmalla ja helpommin tavallisten ruokakauppojen ruuista. Suosittelenkin käyttämään enemmän esimerkiksi punasipulia, kotimaisia marjoja, saksanpähkinöitä, yrttimausteita, vihreää teetä ja tummaa suklaata. Myös omenien ja sitrushedelmien flavonoidit ovat terveydelle merkittäviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
