Muutamana päivänä olemme Helmin kanssa käyneet Takametsässä sienessä. Moni kulkija on varmaan vuosien myötä ihmetellyt näitä isoja sammaloituneita kivikasoja, joita on lukuisia noin 1½ hehtaarin alalla. Muistoissani palaan lapsuuteni kesiin. Pieni Arabian kukkakuppi kädessäni kuljen paljasjaloin näillä samoilla tienoilla, kiviröykkiöt ovat vielä paljaina ja niiden ympäristö punaisenaan mansikoita, saan nopeasti pikkuisen kuppini täyteen. Lehmät laiduntavat pellolla, osa märehtii raukeana makoillen vihreällä nurmella. Mikään ei riko keskipäivän hiljaisuutta, linnutkin ovat hiljaa aamuisen konserttonsa uuvuttamina. Myös isäni työtoveri Tiina, suomenhevonen, on saanut ansaitun vapaan heinänajon juuri loputtua. Istahdan kiville ja pian Tiina jo tuleekin tervehtimään, vaimea hörähdys, josko Omalla olisi pala leipää muassaan. Havahdun, nyt entisellä Takapellolla kasvaa vankka kuusikko, menneestä muistuttavat enää nämä lukuisat kivikasat ja pitkät sammaloituneet kiviaidat entisten sarkojen laidoilla. Vain ne ovat jäljellä niistä tuhansista työtunneista, mitä vanhempani tällä pellolla uurastivat aikoinaan.
Tässä pikku Oma äidin parhaan lypsylehmän,Tähikin, kanssa juuri samoilla jalansijoilla, josta otin kuvan sammaloituneesta kiviröykkiöstä. Kello Tähikin kaulassa ilmaisee hänen olleen lehmälauman arvonsa tunteva johtaja.
Vuosikymmeniin ei enää näillämain ole ollut metsämansikoita kuten lapuudessani, sen sijaan veriseitikit viihtyvät kuusikon paksussa sammalpeitteessä. Niitä keräsin kotiin viemisiksi. Omasta on kasvanut takamaiden salaperäinen, höyryävien patojen äärellä hyörivä noitanainen.
Varmaan jo keskiajalla värjärit osasivat näilläkin leveyksillä hyödyntää raparperin oksaalihappoa väriliemissään. Siispä minunkin padassani lankoihin värit kiinnittyvät raparperin salaisilla voimilla. Toisessa padassa höyryää liekoliemi. Mittumaarina käyskentelin mielikuvissani liekoseppel vyötäillä taikojani tekemässä, nyt liekot vaalenevat padassani vapauttaen salaiset voimansa värien painamiseen lankoihini.
Kivimuurien keskeltä nousevat savuhaiut ilmaisevat satunnaisille ohikulkijoille noidan keittelevän liemiään.
Seuraavana päivänä heillä onkin sitten taas ihailtavaa ja ihmeteltävää veräjällä, turvallisen matkan päässä noidan padoista;)
ps. teen myöhemmin ihan asiallisenkin postauksen luonnonpuretteiden käytöstä värjäyksessä. Orrella vyyhdit vasemmalta lukien: kokenilli+veriseitikiliemi rapsu puretus, veriseitikki aluna, veriseitikki rapsu, krappi aluna, krappi rapsu, krappi lieko, krappi aluna, krappi 2jv aluna, krappi 2jv lieko, krappi 1 jv lieko, krappi 1jv rapsu, veriseitikki rapsu, seitikki mix rapsu.
Iloitsen uusista lukijoistani, olette tervetulleita Ilonan värimaailmaan:))
