Syksyn värjäyskausi kiihkeimmillään

Aamu valkeni aurinkoisena, joten lähdimme isännän kanssa sienimetsään heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa keräsin pelkästään lankojen ja villan värjäyksessä käyttämiäni sieniä. Tarvitsen eniten värjäyksiini kuvassa näkyviä verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Isännän koriin kertyi suppilovahveroita ja kanttarelleja. 

Kävimme sienessä myös lauantaina. Löysin silloinkin paljon verihelttaseitikkejä. 

Verihelttaseitikin lakista saa kaunista punaista ensimmäisestä värjäyksestä, jälkivärjäyksissä punaisen osuus vähenee ja lankoihin saa kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä. 

Veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus) löytyy vielä melko vähän. Korissa olevassa muovipussissa kaikki löytämäni, vain kymmenkunta sientä. Pieniä veriseitikkejä näkyi siellä täällä sammalikossa. Loppuviikolla täytyy mennä uudelleen kiertämään veriseitikkipaikat. Minulla on  pakkasessa viime syksynä keräämiäni veriseitikkejä ja kuivattujakin löytyy muutaman vyyhdin värjäämiseen. 

Erottelen verihelttaseitikin lakit ja hatut ennen kuivaamista, koska ne antavat erilaisia värejä. Näitä sieniä en kylläkään nyt kuivaa, koska tarvitsen ne heti värjäyksiini.

Kesällä en pystynyt kertaakaan sytyttämään tulia väripatojeni alle, koska kaivostamme loppui vesi jo alkukesästä. Kuivuutta kesti niin kauan, että kaikki sadevesi tarvittiin kasvilavojen ja kasvihuoneen kastelemiseen. Onneksi nyt on satanut niin paljon, että pääsin aloittamaan viime viikolla vihdoinkin värjäykset. 

Vuosia palvellut puretuspata oli jo aivan puhki, kaikki eristeetkin olivat aikaa sitten rapisseet pois. Onneksi löysin viime viikolla kotikirpputorilta sopivan saunapadan sopuhintaan uudeksi puretuspadaksi.

Isäntä teki pikaisesti hiekkapedille tulitiilistä alustan padalle. Tällä hetkellä on niin paljon puretettavaa, että en millään pystyisi odottamaan valetun alustan valmistumista.
Pataan sopii kymmenen vyyhteä eli kilo lankaa kerrallaan. Tuossa pienessä kasarissa on puretuksessa käyttämäni aluna ja viinikivi liotettuna kuumaan veteen. Laitan pestyt ja hyvin kostutetut lankavyyhdit kädenlämpöiseen veteen. Veden lämmettyä 40 asteiseksi, nostan vyyhdet pois padasta siksi aikaa, kun lisään puretusaineet pataan. 

Puretuksen aikana veden lämpötilaa pitää seurata tarkasti. Vesi ei saisi päästä kiehumaan, koska silloin villa vanuttuu helposti. Uusi puretuspata pääsi yllättämään minut toisella käyttökerralla, vaikka olinkin huomannut sen lämpenevän paljon nopeammin kuin ikivanhan patani. Jätin padan vahtimatta liian pitkäksi aikaa, mielestäni vain hetkeksi, laittaessani aiemmin värjäämiäni lankoja kuivumaan.  

Pata porisi iloisesti ja minulle tuli kiire laskea veden lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä ja ottamalla kuumana hehkuva hiillos pois arinalta. Onneksi langat ovat ihan kunnossa ja voin käyttää niitä värjäyksissä. 

Viime viikolla sienien lisäksi väripataan pääsivät korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoret.  Olen kuivannut kuoria viime kesästä. Kuoret ovat niin kauniita kiepille käärittynä:)

Kuivia kuoria pitää liottaa vähintään yön yli ennen väriliemen keittämistä. 

Korpipaatsaman kuoret kiehumassa emalikattilassa. Keitin niitä reilut kolme tuntia. Teräskattilassa valmistumassa väriliemi tarhakultapiiskun kukista villan värjäämistä varten. Värjäsin villaa myös paatsaman kuorilla. 

Jatkoin paatsman kuorilla villalangan värjäämistä, ensimmäisellä jälkivärillä värjäsin yhden harmaan ja yhden valkoisen lankavyyhdin. Valkoinen, sinapinkeltaiseksi värjäytynyt vyyhti, pääsi vielä seuraavana päivänä tunniksi koivuntuhkalipeään. Väri muuttui lähes heti roosanpunaiseksi. Tämä on vanha värjäysresepti, se löytyy jo viime vuosisadan alussa julkaistuista värjäys oppaista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä klik! koivuntuhkalipeän valmistamisesta.

Oikealla lipeäkäsittelyn saanut lankavyyhti ja vasemmalla pelkästään paatsamankuorilla värjätty alunperin luonnonharmaa vyyhti. Tuo roosa olisi tullut ilmeisesti tummemmaksi, jos olisin käyttänyt  jo ensimmäistä värilientä lankojen värjäämiseen, kuivannut vyyhdin välillä ja värjännyt sen sitten uudelleen kerran tai kaksi. Nyt värisävy on lähes sama, mitä saan värjäämällä paatsaman puuaineksella, lastuilla, lankoja. 

Omenapuun siimeksessä kuivumassa viikonlopun värjäykseni. Oikealla olevat kaksi vyyhteä on  värjätty korpipaatsaman kuorilla. Kolmas oikealta veriseitikeillä ja loput vyyhdit verihelttaseitikeillä. Olen värjännyt viime viikolla myös kolme kiloa villaa ja huomenna jatkan villan värjäämistä. Tarkoitukseni on tehdä siitä oma postauksensa loppuviikosta. Jos sinua kiinnostaa luonnonväreillä värjäämiseni, niin löydät enempi asiaa tuolta yläpalkin sivuilta:))

Takapellon mansikkamailla muistoissani

Muutamana päivänä olemme Helmin kanssa käyneet Takametsässä sienessä. Moni kulkija on varmaan vuosien myötä ihmetellyt näitä isoja sammaloituneita kivikasoja, joita on lukuisia noin 1½ hehtaarin alalla. Muistoissani palaan lapsuuteni kesiin. Pieni Arabian kukkakuppi kädessäni kuljen paljasjaloin näillä samoilla tienoilla, kiviröykkiöt ovat vielä paljaina ja niiden ympäristö punaisenaan mansikoita, saan nopeasti pikkuisen kuppini täyteen. Lehmät laiduntavat pellolla, osa märehtii raukeana makoillen vihreällä nurmella. Mikään ei riko keskipäivän hiljaisuutta, linnutkin ovat hiljaa aamuisen konserttonsa uuvuttamina. Myös isäni työtoveri Tiina, suomenhevonen, on saanut ansaitun vapaan heinänajon juuri loputtua. Istahdan kiville ja pian Tiina jo tuleekin tervehtimään, vaimea hörähdys, josko Omalla olisi pala leipää muassaan. Havahdun, nyt entisellä Takapellolla kasvaa vankka kuusikko, menneestä muistuttavat enää nämä lukuisat kivikasat ja pitkät sammaloituneet kiviaidat entisten sarkojen laidoilla. Vain ne ovat jäljellä niistä tuhansista työtunneista, mitä vanhempani tällä pellolla uurastivat aikoinaan.

Tässä pikku Oma äidin parhaan lypsylehmän,Tähikin, kanssa juuri samoilla jalansijoilla, josta otin kuvan sammaloituneesta kiviröykkiöstä. Kello Tähikin kaulassa ilmaisee hänen olleen lehmälauman arvonsa tunteva johtaja. 

Vuosikymmeniin ei enää näillämain ole ollut metsämansikoita kuten lapuudessani, sen sijaan veriseitikit viihtyvät kuusikon paksussa sammalpeitteessä. Niitä keräsin kotiin viemisiksi. Omasta on kasvanut takamaiden salaperäinen, höyryävien patojen äärellä hyörivä noitanainen.  

Varmaan jo keskiajalla värjärit osasivat näilläkin leveyksillä hyödyntää raparperin oksaalihappoa väriliemissään. Siispä minunkin padassani lankoihin värit kiinnittyvät raparperin salaisilla voimilla. Toisessa padassa höyryää liekoliemi. Mittumaarina käyskentelin mielikuvissani liekoseppel vyötäillä taikojani tekemässä, nyt liekot vaalenevat padassani vapauttaen salaiset voimansa värien painamiseen lankoihini.

 Kivimuurien keskeltä nousevat savuhaiut ilmaisevat satunnaisille ohikulkijoille noidan keittelevän liemiään. 

 

 Seuraavana päivänä heillä onkin sitten taas ihailtavaa ja ihmeteltävää veräjällä, turvallisen matkan päässä noidan padoista;) 

ps. teen myöhemmin ihan asiallisenkin postauksen luonnonpuretteiden käytöstä värjäyksessä. Orrella vyyhdit vasemmalta lukien: kokenilli+veriseitikiliemi rapsu puretus, veriseitikki aluna, veriseitikki rapsu, krappi aluna, krappi rapsu, krappi lieko, krappi aluna, krappi 2jv aluna, krappi 2jv lieko, krappi 1 jv lieko, krappi 1jv rapsu, veriseitikki rapsu, seitikki mix rapsu.

Iloitsen uusista lukijoistani, olette tervetulleita Ilonan värimaailmaan:))

Metsän ja värikasvimaan antimia

Aamupäivällä oli sen verran poutaa, että päätin lähteä Helmin kanssa hieman pidemmälle metsälenkille ja kerätä samalla reissulla hieman riidenliekoa (Lycopodium annotinum). Kesäkuussa tekemässäni postauksessa kerroin suunnitelmistani kokeilla lankojen purettamista liekolla. Liekokasvit sisältävät alunaa ja niitä on perinteisesti käytetty lankojen purettamiseen. Laiton liekot illansuussa likoon ja huomenna aion sitten keittää langat liekojen kanssa, mutta en ihan niin pitkän kaavan mukaan, kuin mitä em. postauksessani kerroin. 

Kaksi päivää jatkuneet rankkasateet ovat lakoonnuttaneet tiikerinkaunosilmäviljelykseni. Sinnikkäästi ne kuitenkin avaavat kukkiaan aivan maanpinnassa ja sain hiukan kerättyä niitä kuivumaan.  

Kuivaan kukat tekemissäni tuokkosissa leivinuunin jälkilämmössä. Ankkakoreissa kuivaan sauramoa.

Pienemmässä tuokkosessa olevat tiikerikaunosilmät ovat jo riittävän kuivia pussittamista varten, isompi tuokkonen pääsee viel huomenna uudelleen uunin jälkilämpöön. 

Nämä pilkotut kantokäävät nakkaan heti aamusta pataan muhimaan.

Värjäykset alkuun

Parina päivänä olen purettanut lankoja urakalla (aluna 10g, viinikivi 6 g per 100 g lankaa) , isoon vesipataan mahtuu sovinnolla 10 vyyhtiä kerralla. Annan lankojen jäähtyä puretusliemessä seuraavaan päivään. Osan purettamistani langoista huuhdon ja kuivaan, osan jätän liemeen seuraavien päivien värjäyksiä odottamaan. Vesipata ja takana oleva tonkka ovat täynnä puretettuja lankoja, joten pari seuraavaa päivää väripadat porisevat. 

  Tänään keitin korpipaatsamanlastuista väriliemen. Liotin lastuja yön yli, liemi oli kauniin punaoranssia, joten laitoin kaksi vyyhteä jo heti ensimmäisen väriliemikeiton aikana värjäytymään. Langat saavat jäähtyä lastujen seassa aamuun. 

Viime syksynä muurin kupeeseen istuttamani humala, zilga-viini ja mantsuriankärhö (clematis mandschurica) ovat kasvaneet roimasti kesän aikana, myös vihannekset ja morsinko viihtyvät muurien suojassa. Täältä löydät toukokuussa ottamani kuvat kasvimaalta.

Värjäysten lomassa ruokakin valmistuu näppärästi muurikkapannulla:))