Suuntana omavaraisuus 2024, osa 3; Omavaraistelun auvo

 

Auvoa on tehdä asioita mistä pitää yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kuten käydä pilkillä!

Mitä tarkoittaa sana auvo? Sen merkitys on onni, ihanuus, onnellisuus ja riemu. Maaliskuun Suuntana omavaraisuus -postaussarjan aiheena on ihana (omavarainen)elämä ja ihmiset. Mistä saat eniten nautintoa omavaraisemmassa elämäntavassa? Mistä siinä nautit? Onko se jokin tietty vuodenaika tms.? Entä ihmiset? Onko kyläyhteisö jotenkin tiivis ja auttavainen tai kenties harrastuspiiri tärkeä?

Suuntana omavaraisuus yhteispostaukset ovat Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin jo vuosia sitten alkuun panema yhteispostaussarja. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9 aamulla joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat yhtä aikaisesti omat kirjoituksensa ennalta sovitusta aiheesta. 

Rakkautta ja maan antimia-blogin aikaisempien vuosien yhteispostaussarjan postaukset löydät tunnisteilla Suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö, omavaraisuus. Vuoden 2024 postaukset löydät alta olevien linkkien takaa.

Osa 1

Osa 2

Ennen varsinaisia aiheita, kuulumisiin! Minun opintoni Ahlmanilla Tampereella alkoi helmikuussa. Aloin opiskelemaan Luontoperustainen luovuusvalmentaja- koulutusta. Oli mukavaa aloittaa taas jotain uutta ja tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön. Olinkin kaivannut samanhenkistä seuraa perinnesaunottaja opintojeni jälkeen. Vaikka saunottajien kanssa olemmekin yhteyksissä erilaisilla kanavilla, työmme on silti aika yksinäistä. Meillä on kuitenkin onneksi nyt maaliskuussa tapaaminen saunomisen ja hauskanpidon merkeissä.

Meille muutti uusi taistelukala edellisen menehdyttyä.

Muuten elämä on mennyt aikas rauhallisesti. Paprikan ja chilin taimet on koulittu. Tomaattien siemeniä on hommattuna, mutta ei vielä kylvetty. Sen aika on kuitenkin ihan kohta! Sain someystävältäni muutamia siemeniä, kuten kauan himoitsemaani 'Evakko' tomaattia, sekä paria matalaa, pieneksi jäävää tomaattilajiketta Kuukunalle ja Ompulle terassikasvatukseen.

Umpioituja omenalohkoja,  sekä tomaattikastiketta ja marjamehua.

Minä olin vko 9 lomalla. Aikas lailla itsekseni lomailin. Vetäisin siinä 3 päivän flunssan tunnollisena työntekijänä. Onneksi murut ehtivät yhdeksi yöksi mummulaan!

Käytiin me Beiben kanssa kerran elokuvissa ja pari kertaa ulkona syömässä. Eipä siinä paljon muuta viikossa sitten ehdikään. Eläinten suojien siivoilua ja sen semmosta!

Kovaa toimintaa!

Mennään kuulumisten vähäisyyden vuoksi nopealla tahdilla kuukauden aiheisiin. Mistä me saamme onnellisuutta elämäämme? Ensinnäkin, mehän olemme onnellisia! Elämässä on paljon sellaisiakin asioita, joita ei välttämättä miellä onnelliseen elämään kuuluviksi. Sairaudet, mielen alakulo, suru, epäonnistumiset jne. Olemme huomanneet sen, että jos elämän perusasiat on hyvin, vastoinkäymiset eivät onnea elämästä vie. Ei elämän tarvitse olla koko aja hirvittävää hypetystä. Tasaisuus kuuluu asiaan, jopa välillä tylsyyskin.

Saunominen on onnea. Yksin tai yhdessä. 

Rakkaus parisuhteessa, sekä läheisiimme tuo onnea elämään. Mutta myös se, että saamme elää meille "lajityypillistä" elämää. Olla omassa pienessä ekosysteemissämme täällä Leppämäessä. 

Puhutaan paljon siitä, että eri eläinlajeille pitää järjestää niille lajityypilliset elinolosuhteet. Koskaan ei mietitä sitä, että ehkäpä ihminenkin voisi paremmin, jos se saisi elää sille lajityypillisesti. Toiset tarvitsevat lauman ympärilleen, toiset viihtyvät pienessä porukassa. Jopa yksikseen! 

Me omavaraistelijat olemme varmaan oma "ihmislajimme" koska me olemme etsineet oman tavan elää elämäämme. Meidän lajillemme sopivan!

Voitto!❤️

Omavaraisemmassa elämäntavassa minä saan onnea itse tekemisestä. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ympärillämme. Itse tuotetusta/kerätystä ravinnosta. Siitä miten siemenestä kasvaa kesän aikana kasvi, josta voi korjata satoa. 

Onnea on leipominen lastenlasten kanssa!

Talvi on minulle tärkeä vuodenaika. Elämme vahvasti vuodenaikojen mukaan ja talvi on pysähtymisen aikaa. Silloin kerätään voimia tulevaan kasvukauteen ja sinnitellään lumen, sekä lämpöisenä pysymisen kanssa. Luetaan kirjoja, tehdään puhteita, suunnitellaan tulevaa kesää, syödään varastoja tyhjäksi, keskitytään olemiseen.

Me olemme tämän oman elämäntapamme kanssa aika yksin. Meillä ei ole mitään yhteisöä tässä mukana. Kaikki mitä me teemme, teemme yleensä kahdestaan. Välillä pyydämme apua joiltain tietyiltä henkilöiltä ja sitä aina saamme. Mutta harvoin pyydämme apua. Olemme jotenkin tottuneet pärjäämään kahdestaan. Totta kai esimerkiksi tyttären perhe auttaa. Mutta tämä on meidän elämämme, ei heidän. 

Joskus ajattelen, että olisi kivaa kun lähellä olisi saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita. Niin fyysisiä, kuin henkisiä. Mutta me olemme ehkä aina olleet sellaisia "kummajaisia", niin sukulaisten, kuin ystävienkin mielestä. Ei ehkä enää, mutta joskus aiemmin. Näin minusta on ainakin joskus tuntunut.

Tämä omavaraistelijoiden blogiyhteisö on ollut minulle tärkeä! Joidenkin kanssa ollaan tunnettu virtuaalisesti vuosia. Harvan kanssa ollaan koskaan livenä tavattu. Se olisi kyllä mukavaa! Jos voitaisiin joskus järjestää vaikka sellaiset sisäpiirin Omavaraisuus-festarit. 

Meitä on kyllä niin ympäri Suomea, että mahtaisiko olla kiinnostusta sellaiseen tapaamiseen lähteä...

Lomalla oli aikaa keitellä iso kattilallinen hernekeittoa!

Maaliskuussa lähiopinnot jatkuvat luovuusvalmentajan opintojen parissa. Seikkailutaidekasvatus opinnot saan päätökseen. Perinnesaunottajien kanssa treffataan tosiaan erään kanssasaunottajan savusaunalla saunoen. Pilkkikausi jatkuu edelleen ja Beiben kanssa aiotaan ottaa siitä kaikki irti. Työt jatkuu edelleen lasten parissa, mutta tulevaisuutta pitää alkaa pikku hiljaa miettimään. Mitä kesällä ja syksylläkin, koska kaupunki lopettaa "virkani"? Ehkä pitäisi keskittyä siihen mitä jo on, eikä koko ajan haalia uutta? Yrittää saada kasattua tästä jo olemassa olevasta jotain. No, katsotaan!

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan muiden kuukauden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggaajien postaukset. Monta mielenkiintoista postausta taas luettavaksi!

MAALISKUU

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

FInland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024

Valmis(tunut)!

 

Ensimmäisen koulupäivän aamuna
elokuussa 2019.

Opiskelut ovat nyt ohi! Uskomatonta, miten nopeasti viimeiset, reilut kaksi vuotta ovatkaan menneet. Näin jälkeen päin katsottuna, on vieläkin vaikea uskoa, että tämä on ollut minun elämääni. Että otin ja lähdin erittäin pitkästä, vakituisesta työurasta. Hyppäsin opiskelijaelämään ja selvisin siitä paremmin kuin hyvin!

Piti piirtää millainen supersankarihahmo olisi.

Postaus sisältää paljon mietintää itsestäni ja kuvia opiskeluistani. Koittakaa kestää!

Ensimmäisen oppimisprojektin parissa.

Pääsin kokeilemaan jopa kullanhuuhdontaa
luokkakaverin oppimisprojektin yhteydessä.

Niin äärettömän raskaalta kuin minusta tuntuikin se, että voin pahoin työssäni, enkä jaksanut, olin fyysisesti tosi kipuinen ja tunsin, että minua kohdeltiin epäoikeuden mukaisesti työnantajan puolelta, jaksoin hakea itselleni apua ja lähteä pois. Huomasin, että kun kärsii tarpeeksi, niin on valmis heittäytymään tuntemattomaan, vaikka sen paremmuudesta ei olisikaan takeita.

Teimme verhon luonnonmateriaaleista luokkatilamme
ikkunaan.

Pidin esitelmää kallojen valmistuksesta
luokkakavereilleni.

Pääsin mukaan apuohjaajaksi
luokkakaverin vetämään luontokerhoon.

Lasten tekemiä "juttuja"!

Minut on vähän kasvatettukin sellaiseen huonommuuteen ja siihen, että ei minusta ole mihinkään. Sitten kun vielä hyvin tehdystä työstä, tunnollisuudesta, joustavuudesta ja rehellisyydestä "palkitaan" heittämällä lokaa niskaan, oli tosi vaikeaa uskoa, että minusta olisi ollut opiskelemaan uutta ammattia. Tai yleensäkkään yhtään mihinkään!

Yhtäkkiä pitikin aamuisin laittaa
tukkaa ja pukea siistit vaatteet, 
kun piti liikkua ihmisten ilmoilla!

Joskus taas piti heittäytyä ihan 
joksikin muuksi. Tässä kissana 
ja asiakkaina 0-3 vuotiaat
päiväkotilapset. 

Opiskelumateriaalina voi olla 
vaikka pehmokoira.

Opiskelussani kahdessa eri koulussa aloin huomaamaan, että näitä ominaisuuksiani kuitenkin arvostettiin. Tunnollisuus, joka minulla on ollut hieman kirouksenakin työssäni ja ihan siiviilielämässä, osoittautuikin hyveeksi opiskeluissani. Sen avulla saavutin hyviä arvosanoja ja sain opintoni etenemään määräajassa vaikeista ajoista huolimatta.

Tein elämäni ensimmäisen havukranssin.

Luokkakaverin järjestämällä kranssipajalla.

Mun auto on näyttänyt suurin piirtein tältä
viimeiset 1,5 vuotta!

Olen opiskellut ensiaputaitoja
moneen kertaan. 

Parissa vuodessa opin monenlaisia uusia taitoja ja syvensin vanhoja. Oli ihanaa, kun kerrankin oli aikaa tehdä kaikenlaista ja keskittyä asiaoihin.

Olen saanut esitellä luonnonvaratuottamista 
myös muille.

Tässä meidän esittelypöytä Ahlmanin 
ajoilta.

Luontoalalla persoonallisuus saa
näkyä

Vaikka luontoalan opiskeluissa oli myös se puoli, että opiskelin tavallaan koko ajan. Aina kun olin ulkona, metsässä ja oikeastaan ihan missä vaan, tarkkaili jatkuvasti ympäristöään ja sen ilmiöitä. Joskus oli vähän raskastakin, kun koko elämä oli yhtä oppimista.

Olen syönyt ruokaa erällä enemmän 
kuin koskaan!

Hassuttelua koulukavereiden kanssa 

Olen opetellut uusia taitoja, kuten 
tulen sytyttämistä tuloksilla.

Minusta on kuoriutunut retkeilijä!

Lomat ja vapaa päivätkin menivät opiskellessa. Mutta toisaalta, oli kyllä hienoa, kun ne asiat joita muutenkin olisi tehnyt, menivät opiskelusta. Esimerkiksi luonnontuotekasvien viljelyn tutkinnonosan käytännöntehtäviä pystyin tekemään kotona. Kuten omenapuiden ja marjapensaiden leikkaamista.

Ahlmanilla tuli dialogiringissä istuminen 
tutuksi!

Värjäyskattila perinnepihan
nuotiolla. 

Hienon värisiä lankoja!

Tässä kuvassa olen juuri tehnyt 6 tuntia 
fysiikan ja kemian tehtäviä. 

Alkuinnostuksen jälkeen hieman lamaannuin koulunkäyntini kanssa, koska Ahlmanin tapa opettaa ei sopinut minulle yhtään ja en saanut opintojani etenemään. Tiimioppimismalli ja jatkuva oppimisprojektien suunnittelu ei ollut minun juttuni. Tai no, jos olisin saanut enemmän sparrausta ja neuvoja ideointiin, olisin ehkä pärjännyt paremmin. Tässä oppimismallissa on hyvätkin puolensa ja se sopii hyvin yrittäjähenkisille, idearikkaille opiskelijoille. Nyt kun olen opiskellut alaa muullakin tavalla, pärjäisin tuossa Ahlmanin mallissa paremmin.

Hyvinvointia Lakritsan kanssa!

Tykkää tästä kuvasta! Näytän 
tyytyväiseltä elämääni!

En läpäissyt tenttiä, mutta sain kuitenkin 
ruotsin suoritettua ennen koulun 
vaihtoa. Ainut T1 torkassani!

Opiskelujen myötä olen rohkaistunut 
tekemään asioita, joita en osaa. Kuten
osallistumaan piirrustusiltamiin.

Siitä saan kiittää Alhmanilla luokkakaverinani
ollutta, nykyistä ystävääni Susannaa!

Ensimmäisen neljänneksen eli syyslukukauden jälkeen minulla oli kyllä tosi avuton olo opintojeni kanssa. Otin silloin yhteyttä opiskeluni maksavan tahon edustajaan ja kysyin, olisiko minulla mahdollisuus vaihtaa koulua. Yllätyksekseni se heille sopikin ja niin hain Saskyyn, Osanran maaseutuopetusyksikköön luontoalaa ja luonnonvaratuottamista opiskelemaan.

Opiskelut heittivät minut myös tutustumaan 
Helsingin joukkoliikenteeseen!

Kävin villiyrttitapahtumassa siellä 
parin luokkakaverin kanssa. 

Suoritin Ahlmanilla tutkinnonosan hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla. 

Kaksi päiväinen näyttö, jossa ensimmäisenä päivänä luento meidän eläimistä ja siitä miksi ne ovat meille valikoituneet.

Kerroin myös tyypillisestä päivästäni kotona eläinten parissa.

Selvensin myös sitä, mitä hyvinvointi eläinten avulla tarkoittaa.

Opettelin keittämään nokipannukahvit risukeittimellä.

Maaliskuun toinen päivä jätin haikein mielin Ahlmanin ja ihanat luokkakaverin.

Maaliskuun kolmas päivä jatkoin opiskelua Osaralla.

Ei ollut helppo päätös, koska muuten viihdyin Ahlmanilla tosi hyvin ja luokkakaverini olivat tosi huippuja. Mutta mietin sitä, että olen kuitenkin saanut valtavan hienon mahdollisuuden lähteä opiskelemaan ja halusin saada siitä mahdollisimman paljon irti. 

Kävin opettamassa luontokerholaisille miten kasvatetaan sieniä käytetyissä kahviporoissa.

Osallistuin Susannan vetämälle seniorikävelylle. Keitettiin kahvit nuotiolla.

Kävin tyttären kanssa ennen ensimmäistä koronasulkua Hämeenlinnan taidemuseossa katsomassa luontotaidetta.

Ehdin itsekin hieman taiteilemaan luonnonmateriaaleista.

Ja sitten päälle iski vielä tämä korona! Ehdin käymään yhtenä päivänä uudella koululla, kun opinnot muuttuivat etäopiskeluiksi. Alkuhämmennyksen jälkeen huomasin, että minulle sopi tosi hyvin tälläinen kotoa käsin opiskelu. Tein Moodlessa olevia tehtäviä ja osallistuin Teams-palavereihin. Minusta oli aivan järkevääkin, ettei tarvinnut lähteä ajelemaan edestakaisin parin sadan kilometrin matkaa koululle katselemaan power point -sulkeisia, vaan pystyin istumaan kotikoneella kahvia särpien ja sukkaa kutoen.

Yhtäkkiä oltiinkin siinä tilanteessa, että koulu- ja asuntolaelämä vaihtuikin pilkkireissuun Beiben kanssa ja etäopiskeluun.

Tutustuin uusiin luokkakavereihin ja opettajiin Teamsin välityksellä. 

Opettelin itsenäisesti käyttämään raivaussahaa ja raivasin lampaiden laidunpellon.

Kävin paljon läpi valitsimieni tutukinnonosien perusteita, sekä ammattitaitovaatimuksia ja mahdollisuuksien mukaan harjoittelin niitä kotosalla. Yritin kehittää osaamistani kotioloissa koronasta huolimatta.

Green Caren perusteet suoritin lähestulkoot etänä. 

Keväällä 2020 tuli tehtyä monta päiväretkeä.

Vessapaperi ja sen puute oli päivän sana!

Elin savunhajuista elämää ja opettelin erätaitoja.

Beibe täytti 50-vuotta ja valmistin hänelle juhla-aterian nuotiolla.

Opettelin saippuanteon saloja. 

Tein elämäni ensimmäisen linnunpöntön.

Beibe jäi keväällä 2020 puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle, joten eipä voinut paremmin sattua tämä koko maan koronarajoitukset. Saimme viettää paljon aikaa yhdessä, tehden kaikkia kivoja juttuja. 

Opettelin aistimaan luontoa ja olemaan yhtä sen kanssa. 

Kahvia kului ja monta etäsukkaa valmistui.

Kävin kalannahan parkkauskurssin. Senkin osittain etänä Zoomin kautta.

Käävityin!

Lajitunnistusta Teamsin välityksellä. 

Koronan myötä jotenkin loppui minkäälainen painostus opintojen edistymisestä. Maksavan tahon puolesta ilmoitettiin heti, että voisi anoa lisäaikaa opinnoille, jos tuntuu siltä, ettei ne edisty alkuperäisen suunnitelman myötä. Tämä jotenkin antoi minulle sellaista  opiskelurauhaa ja muutenkin otin koko koronarajoitukset niin, että ollaan sellaisten asioiden ääressä, että niille ei nyt itse vaan mitään mahda. Loppujen lopuksi, valmistuin ihan ajallani, enkä tarvinnut lisäaikaa.

Tein löytöjä luonnossa!

Opettelin kompassin käyttöä ja kartanlukua.

En ollut aiemmin nähnyt kevätlinnunsilmää!

Kuvasin paljon Green Caren näyttöäni varten. 

Jatulin polku Frantsilassa Hämeenkyrössä. 

Olimme kunnostamassa Frantsilassa luontoelämyspolkua.

Koronasta huolimatta pääsin keväällä käymään koululla muutaman kerran pienissä ryhmissä opiskellen. Koska koulu on sen verran kaukana, tämähän tiesi asuntolaelämää. Siihenkin totuin tosi hyvin, vaikka alkuun kyllä jännitti tosi paljon. Minulla oli mukavat kämppikset ja tultiin hyvin juttuun!

Suoritin villiyrttineuvojakurssin.

Irroitin tuohta.

Ja opettelin petun irroitusta.

Ison asia ehkä koko opiskeluajassa minkä opin, oli se että minä olen kaikkein tärkein asia koko elämässäni. Se, että minä voin hyvin. On ollut jännä huomata, kuinka erilainen ihminen minä olen, kuin se millaisena olen itseänäni oppinut pitämään. Olen huomannut, että en ole ehkä voinut kovin hyvin vuosikausiin. Olen ollut hyvin väsynyt ja stressaantunut monista eri asioista, kuten työstäni, kivuistani ja joistakin ihmissuhteista. Tämä pahoinvointi on heijastunut sitten negatiivisena käytöksenä itseäni ja muita kohtaan.

Parasta opiskeluajassa oli se, että minulla oli aikaa ja jaksamista olla lapsenlapsien kanssa. 

Heidän kanssaan vietinkin todella paljon aikaa!

Isäni sairastui äkillisesti. 

Uimarannalla Neelan kanssa. 

Elämän rauhoittuminen opiskelujen myötä ja korona-ajan lisääntynyt pienissä ympyröissä oleminen, on tehnyt minulle pelkästään hyvää. Minulla on ollut paljon aikaa viettää lapsenlapsien kanssa ja heistä olen saanut paljon henkistä pääomaa.

Tein kesälomallakin koulujuttuja. Tässä kasviota.

Beibe oli kesän 2020 vuorotteluvapaalla ja meillä oli aivan ihana kesä!

Käytiin Oravivuorella.

Isä siunattiin.

Olen miettinyt paljon asioita, kuten sitä, että olen kuluttanut aivan liikaa omia voimiani miettiessäni sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Myös sitä, että miksi jotkut ihmiset eivät hyväksy minua tälläisenä kuin olen. Onneksi olen päässyt pitkälti näistä ajatuksista irti ja ja tullut siihen tulokseen, että ei kaikkia vaan voi miellyttää. Eikä tarvitsekkaan! En jaksa kuluttaa energiaa enään siihen, että yritän olla tekemisissä väkipakolla, kun ei se mitään auta. Joitakin ei vaan ole tarkoitettu osaksi minun elämääni, eikä minua heidän. Olen muuttunut tosi paljon ihmisenä tässä oman elämäni muuttumisleikissä. Mutta se on tapahtunut oikeastaan ihan itsestään ja huomaamatta. Ei kenenkään muun takia ja tahdosta!

Suunnittelin korun ja sille pakkauksen. Ajatus, että tästä korusta ei jää jätettä maailmaan.

Kasvatin paljon kehäkukkaa luonnonkosmetiikan tekoon.

Kokeilin erilaisia jalkakylpysekoituksia. 

Vietimme hääpäivää! 

Kokeilin, miten kuitu irtoaa nokkosesta. 

Elämäni suurimmat rakkaudet! 

Tein yhden koulutehtävän telttailemalla omassa pihassa. 

Toinen iso oivallus opiskelujen yhteydessä on on ollut se, että haluan elää rauhallisempaa elämää. No, se ei ehkä ole oikein onnistunut, koska hyppäsin työelämään takaisin jo ennen kuin opinnot olivat päätöksessään. 

Paluu elokuussa lähioetukseen ja luonnon koristemateriaalien pariin. Tässä työstän osmankäämin lehteä.

Männynjuuria puhdistettuna.

Tervan polttoa.

Lisää krassioppia!

Koululla kukki raatokukka.

Suoritin marjaneuvojakurssin.

Mutta nyt kun olen ollut taas kokopäivätyössä, olen huomannut, etten minä silloin joskus turhan takia ammatillisella kuntoutustuella opiskelemaan lähtenyt. Olen ollut tosi kipuinen ja väsynyt työstäni, niin mukavaa kuin se onkin. Lisäksi olen huomannut, että mieleni on lähtenyt taas kireytymään ja olen ajoittain ollut stressaantunutkin siitä, etten meinaa jaksaa.

Osaran turvalliset, vanhat tammet.

Ja upeat maisemat!

Syksyllä kestävällä tavalla toimimisen näyttö Seitsemisen kansallispuistossa.

Timin mänty Hämeenkyrössä. 

Tässä on nyt itselleni mietittävää, mitä aion tehdä jatkossa. Se on varmaa, etten välttämättä halua mitään kovin vaativaa ja raskasta työtä. Toisaalta se oman, pienen yritystoiminnan perustaminen kiinnostelisi. Töitä haluan tehdä, mutta en enään niin paljoa kuin aiemmin. Minulle sopisi hyvin jokin osa-aikainen työ, joska saisi pienen elannon ja siihen päälle jotain pientä omaa juttua.

Babushka jalostaa luonnontuotteita supikkaiksi.

Sienineuvojakurssi.

Tein luonnontuotteistamisen näyttöön erilaisia tuotteita luista.

Luonnonmateriaalini oli näytössä luut ja kallot.

Hullu luumuija!

Olisi kyllä kivaakin saada opettaa näitä itse oppimiaan asioita muille. Kiinnostaisi myös opiskella lisääkin. Luontoalaa tai ihan jotain muuta. Olen hyvin innostunut siitä, että minä osasin olla opiskelija!

Matikan suoritin kokonaan netissä. Johan oli vaikeaa!

Jäkälää, sammalta ja männyn juuria kerättynä.

Tein luonnon koristemateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen näyttöön Setä Kukkurukuun. 

Siinä on käytetty eri eläinten ja lintujen osia.

Sekä kierrätysmateriaaleja ja kalannahkaa.

Suoritin opinnoissani kaksi pakollista tutkinnonosaa; kestävällä tavalla toimiminen ja luonnon tuotteistaminen. Näistä sain 70 osaamispistettä. Lisäksi suoritin kahdeksan osatutkintoa eli valinnaista. Tämän päälle tein kaikki yhteisten tutkinnonosien kurssit matematiikasta lähtien. Yhteensä 230 osaamispistettä. 

Pidin kotona opiskelijaprojektinani Pop Up kranssipuotia.

Luonnonkoristemateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen näyttö. 

Kuhmalahden koululaiset kävivät viettämässä gögihetken joulun alla meidän kodassa. 

Joulu murujen kanssa!

Ja uusi vuosi!

Joululoma meni perusasioiden ääressä!

Paperintekoa munakennoista. 

Ja luonnonkosmetiikan salojen oppimista.

Osatutkintoja olisi riittänut 4-5 suoritettavaksi, mutta halusin saada mahdollisimman paljon irti näistä mielenkiintoisista opinnoista. Minulla oli suunnitelmissa, että olisin mennyt koulutussopimuksella kevääksi johonkin työssäoppimaan, mutta koronarajoitukset sotkivat taas asioita ja teinkin sitten pari osatutkintoa lisää. Ja ihan hyvä niin!

Mun asuntolapunkka.

Keittiö

Eihän tämä nyt luksusta ole, mutta ajoi asiansa.

Olkkari

Opiskeluhommat jatkuivat pitkälle iltaan, joskus asuntolassakin. Tässä uutan kamomillan kukintoja öljyyn.

Opsikelu opetti paljon minulle itsestäni. Sen, että olen panikoija ja kaikkeen varautuja. Minulla oli ihan hirvittäviä uskonpuutteita itseäni kohtaan ja stressasin paljon osaamattomuuttani. Ja silti sitten kuitenkin osasin! Mutta ilmeisesti minun tyylini oppia on sellainen innostuksen kautta epätoivon syövereihin ja sieltä pikkuhiljaa onnistumiseen. 

Kaunista Osaraa.

Suolasaippuaa.

Ihana pakkaspäivä koululla.

Tein hyvinvoinnintuottaminen luonnontuotteiden
avulla -näyttöön tuoteperheen kamomillasta
ja kohderyhmä oli vauvat ja pienet lapset.

Saippuaa, erilaisia salvoja, vauvaöljyä, tuoksu-
kynttilä, teetä ja huonetuoksu tikkuineen.

Erityisryhmien ohjaaminen luonnossa -näyttöön
tein ohjelmapalvelun yhdelle kehitysvammaiselle
nuorelle miehelle.

Kehystettiin hienoja yksityiskohtia luonnosta
ja valokuvattiin niitä.

Kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen näytössä
pidin kynttiläpajan luokkakavereilleni.

Hienoja kynttilöitä saatiinkin aikaiseksi!

Sain opinnoistani hyvät arvosanat. Ammatillisten aineiden keskiarvo oli 4,72. Minulla oli yksi 4 ja kaikki muut olivat 5. Yhteisissä tutkinnonosissa oli yksi 1, muutama 3 ja loput 4 ja 5. Jännitin ihan hirvittävästi esimerkiksi matikkaa, josta sain lopulta 4, sekä englantia, jonka suoritin arvosanalla 3. 

En ollut myöskään ennen koulua tehnyt tietokoneella sen enempää, kuin kirjoitellut blogia ja sähköposteja, sekä tilannut nettikaupoista ja maksanut laskuja. Lopulta sain vitosen siitäkin kurssista.

Kun tuli taas uusi poikkeustila ja koronasulku, oli taas aikaa
vähän lähiretkeillä Beiben kanssa.

Ja oppia lisää luonnosta. Tässä koivunmantokuoriaisen
tekemiä jälkiä koivun tuohessa.

Luonnontuotekasvien viljelyn jaksolla
kylvettiin koululle kaikenlaista.

Kotona värjäilin lankoja.

Koeleivoin ja valmistin testituotteita
luonnontuotteiden jatkojalostuksen
näyttöäni varten.

Teesekoitus, jossa mustan teen lisäksi
fermentoitua maitohorsman lehteä, sekä kuivattua
kukkaa ja kuivattua puna-apilan kukkaa.

Kun on viimeksi opiskellut 80-luvun lopulla, oli paljon paineita osaamisestaan. Oli silti hienoa huomata, että kun teki tehtävät niin hyvin kuin osasi, se riitti. Olen todella tyytyväinen arvosanoihini ja siihen miten pärjäsin. Koska pärjäsin paremmin, kuin olisin koskaan uskonutkaan!

Toukokuussa menin töihin uuteen työpaikkaan.

Joulukuusen taimia viljelyn näyttöä varten.

Koulun kasvimaa.

Kotonakin oli hommaa jos jonkinmoista.

Viljelyn näyttöön menossa.

Olin ajatellut pitäväni jonkinlaiset valmistujaiskemut. Mutta olen töissä kaiket viikonloput ja suoraan sanottuna, en edes jaksa mitään kekkereitä järjestää nyt. Kaikki energia menee työhön ja kotihommiin. Vapaat haluan käyttää itseeni, Beiben kanssa olemiseen ja tietysti pikku murujen kanssa.

Kotona kasvimaahommia aurinkoisessa
sadesäässä.

Luokkakaverin tekemä piimäjuusto.

Paahdettiin ja jauhettiin keräämämme
pettulevyt.

Vaikka olin harjoitellut näyttöni tuotteet, silti
jännitti!

Cafe Villin kello viiden tee.

Minulla on työsopimus voimassa heinäkuun loppuun asti. Vaikka pidänkin tosi paljon työstäni ja työkaverit ovat ihan huippuja, jotenkin odotan elokuuta ja sitä, ettei ole mitään. Työttömyys ei ole tavoiteltava olotila minulle. Mutta kaipaan sitä, että saisin hieman koota ajatuksiani. Olen viimeiset kaksi vuotta koko ajan tehnyt suunnitelmia ja edistänyt opiskelujani. Sitä ennen tehnyt kaikenlaisia tavoitteita ja miettinyt eri vaihtoehtoja elämääni. Hakenut kuntoutuksia, opiskelupaikkoja ja työkokeilupaikkoja. En olen kuitenkaan löytänyt vieläkään sitä "punaista lankaa" ja enkä kyllä tiedäkkään, löydänkö sitä ikinä. 

Kotona minua odotti Beiben minulle ystävältämme
tilaama kakku.

Sain Beibeltä valmistujaislahjaksi hyöty-
kasvikuivurin.

Virallisena valmistujaispäivänä.

Olo oli onnellinen!

Mutta olisi kiva, jos olisi edes pieni hetki, ettei koko ajan tarvitsisi miettiä mitään. Sellaista minä kaipaan. Nollausta tämän kaiken jälkeen.!

Tosin, itse minä tavoitteita itselleni koko ajan tuon. Olen taas hakenut yhtä työpaikkaa syksylle ja toinenkin mahdollinen työ voisi olla tiedossa. Näsitä kummastakaan ei ole mitään varmaa tiedossa ja ihan hyvä niin. Mutta onhan taas tullut haettua. Eipä tarvitse sitten pohtia, olisiko niistä tärpännyt mitään. Jos ei nyt tärppää, pysyypähän työnhakutaidot tallessa!

Beibe vei minut syömään.

Ja kalaan!

Vielä on minulla oppimista siinä, että tämä maailma on jo valmis ja että yksi ihminen ei sille ihmeitä pysty tekemään. Rauhoittumisen taitoa opiskelen vielä edelleen, vaikka luonnonvaratuottajan opinnot ovatkin valmiit. Elämä on yhtä oppimista koko ajan!

Pidän tästä kuvasta. Siinä on sellainen tunnelma
kuin olisin jossain todella kaukaisessa paikassa, 
viikkojen vaeltamisen jälkeen. Tutkimusmatkailija-
fiilistä. Todellisuudessa olen Längelmävedellä jäällä, noin
10 kilometrin päässä kotoa, Eräpyhän virkistys-
alueen edessä olevan kummelin edessä. 

Oikein mukavaa, helteistä kesää kaikille!