Näytetään tekstit, joissa on tunniste pirkkahalli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pirkkahalli. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. lokakuuta 2022

Ihania eläimiä Tampereen lemmikkimessuilla!

 

Kattokaa nyt tota naamaa! <3

Menneenä viikonloppuna Tampereen messukeskuksessa eli tutummin Pirkkahallissa järjestettiin Lemmikki-messut . En ole koskaan aiemmin käynyt kyseisillä messuilla, vaikka monesti on tehnyt mieli lähteä. Nyt ajattelin, että pyydän ystävääni Päiviä mukaan ja mennään söpöjä eläimiä ihastelemaan.

Tätä pupu sai paijata!

Minua ja Päiviä yhdistää lähes elinikäisen ystävyyden lisäksi se, että meillä molemmilla oli muksuina kaiken kirjava eläinjoukko lapsuuden kodeissamme. Päivillä oli koiria, kissoja, seeprapeippoja, kani ja akvaarioita. Minulla oli marsuja, kissa ja akvaarioita. Muistan, kun oltiin ulkona jyrsijöittemme kanssa ja taskurahoillamme käytiin ostamassa silloisesta Tampereen lintu- ja akvaariokaupasta kaloja. Siihen aikaan lapsillekkin myytiin eläimiä ja ylpeästi käveltiin kalapussi kädessä pitkin Hämeenpuistoa uuden akvaarioasukin kanssa.

Onhan nämä hermeliinikanit aikas söpösiä, vaikka
isojen rotujen ystävä olenkin.

Lapsuuden jälkeen minulla on ollut elukkaa koirasta, kalkkunoiden ja ankkojen kautta lehmiin. Niitä akvaarioitakin on ollut monta ja marsujakin lukuisia. Päivillä on ollut kissoja, koiria, akvaarioita ja jopa papukaija. Nykyään hänellä on yksi koira ja pari kissaa.

Käärmeistä me molemmat pidetään! Tämä 
valkoinen käärmes oli hieno,

Vierailimme messuilla viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Meinasimme ensin hankkia liput ennakkoon. Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olisivat tulleen huimat 0,50 € edullisemmiksi, kuin ovelta ostettuna. Joten, emme sitten ostaneet lippuja ennakkoon. 
Pysäköinti maksoi 8 €. Moovy-sovelluksella sen hinta olisi ollut 6 €. Joka tapauksessa, molempi hinta on aivan ryöstöä! En voi käsittää, että messupysäköinti on näin, suoraan sanottuna, HELVETIN KALLISTA! Monesti laskenkin, että paljonko tulee pääsylippu ja pysäköinti maksamaan normihinnalla. Ja kiinnostukseni messuihin hieman riippuukin tästä. Joskus Beibe saa lippuja työpaikkansa kautta joillekkin messuille alennettuun hintaan, niin ei tuo pysäköinti sitten kirpaise niin kovin.

Tämäkin käärme oli aivan huikean kauniin
värinen!

Messuilla oli kani- ja rottanäyttelyitä, koirien agilitynäytöksiä ja kissanäyttelyt. Nämä meitä ei niinkään kiinnostaneet, eikä myöskään tapahtuman luennot. Meitä kiinnosti ainoastaan päästä näkemään erilaisia eläimiä ja mahdollisesti juttelemaan niistä.

Tämä akvaario oli sellainen, missä oli jatkuva
virtaus.

Esterataa suorittavia kaneja oli hauska seurata. Kun itselläkin noita kaneja on ollut monia, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon aikaa ja työtä kanien omistajat ovat tehneet, jotta ovat saaneet opetettua kaninsa hyppäämään niin hienosti esteradat. Kivaa katseltavaa! 

Akvaariota himoitsen edelleen kotiin!

Erilaisia kanirotujakin oli aikas hyvin esillä. Belgianjättejäkin oli muutamia ja minulle uusiakin rotuja, kuten esimerkiksi belgianjänis . Kääpiöroduista suosikkini on hermeliini, joka on sellainen lyhytkorvainen, noin marsun kokoinen, pieni kani.

Papukaijojakin olisi päässyt silittämään,
mutta jono oli pitkä.

Me molemmat tykätään käärmeistä. Joskus ollaan kumpikin harkittu joskus viljakäärmeen hankkimista. Mutta onneksi on jäänyt vain aikeeksi ainakin minulla. Jos meillä ei meinaa mäyräkoirakaan tarjeta vetoisessa vanhassa talossa, voisi tuollaisella eksoottisella käärmeelläkin tulla vilu.

Madagaskarin sihisevä torakka

Vaikka käärmeistä pidetäänkin, kaikki ötökät ovat nou, nou! Kaikki millä on enemmän kuin 4 jalkaa, nostaa hieman karvat pystyyn ja tuovat kehoon puistatuksia. Mutta silti kiinnostuneena kuuntelimme, kun meille esiteltiin Madagaskarin sihiseviä torakoita . Näytillä oli kolme torakkaa, Matti, Teppo ja Seppo, joista yhtä esittelijä piti kädellään. Hän kertoi, että torakat tuntiessaan olonsa epämiellyttäväksi, päästävät sihisevää ääntä, josta ne ovat nimensäkin saaneet. Ne eivät kuulemma osaa purra, eivätkä pistää, joten ne ovat lemmikkeinä ihan turvallisia. Minä jopa uskaltauduin silittämään torakkaa ja se ei kyllä tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. En ehkä olisi silti ottanut sitä kädelleni. Mutta hämähäkkiin en kyllä uskaltaisi koskea, Beibe on joskus Virossa silittänyt isoa lintuhämähäkkiä. Tuntui kuulemma ihan pehmeältä.

Kiharakarvainen kesyrotta.

Rotat ovat jotenkin kiehtovia mielestäni. Kesyrotat, ei ne villit versiot, jota meilläkin kanalasta loukutetaan aika-ajoin.
Beiben siskolla oli joskus kesyrottia, jotka meilläkin oli joskus hoidossa. Olivat hauskoja tapauksia!

Tällä kissalla on järeä alaleuka, Oikea 
leijonakuningas!

Kissapuolella meitä kiinnosti Maine Coon -kissarotu. Ihania, isoja kissoja. Päivillä tälläinen kotoaan löytyykin. Axe, jolla alkaa jo olemaan ikää. Beiben siskolla on myös yksi tämän rotuinen jätti.

Tähän elukkarotuun pääsinkin tutustumaan
kesätöiden merkeissä viime kesänä.

Isoista eläimistä näytteillä oli ainoastaan alpakoita. Minä en niistä niinkään välitä, mutta Päivin mielestä ne ovat söpöjä.
Minä olisin kaivannut marsuja, mutta niitä ei ollut lainkaan sunnuntaina esillä, ainoastaan lauantaina. Harmitti ihan vietävästi, koska marsut ovat aivan lemppareitani. Meinasi aikuinen nainen taantua melkein itkupotkuraivari-tasolle!

Afrikkalainen kääpiösiili

Olihan esillä kyllä monia eläimiä, sellaisiakin mihin ei ennen ollut päässyt tutustumaan. Messuilla oli väljästi heti aamusta vierailijoita, joten pääsimme hyvin juttelemaan esittelijöiden kanssa. Kävimme hyvää keskustelua esimerkiksi siileistä ja niistä torakoista.

Teimme molemmat hyviä messuostoksia, kuten koirille nameja, puruluita ja kissoille ruokaa. Jyrsijöille minä olisin kaivannut enemmän messutarjouksia. Mutta olen jotenkin niin tottunut siihen, ettei niille ole tarjolla yleisesti mitään ihmeellistä. Eläinkauppojenkin tarjonta on yleensä aika vaisua.


Mutta ihan kivat messut oli ja voisin joskus toistekkin lähteä vastaaville. Jäi kiva fiilis, vaikka ne marsut puuttuivatkin. Jotenkin sitä ihan lapseksi melkein muuttui kaikkien näiden ihanien eläinten keskellä!


Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

lauantai 16. marraskuuta 2019

Piipahdus Suomen kädentaidot -messuilla.


Tää vihko oli hauska! Siinä oli pieniä sivuja, joita sai käännellä
sopiville teksteille oman mielialan mukaan.


Tänä vuonna Beibe otti meille työpaikaltaan edulliset rannekkeet Suomen kädentaidot -messuille. Viime vuonna ei käytykään, ei yhdessä, eikä erikseen. Ajateltiin, että nyt olisi kiva mennä vuoden tauon jälkeen.

Nää paperitähdet oli hienoja ja tykkäsin tosta seinä-
jutustakin.


Koska minä oli jo valmiina Tampereella, mentiin messuille eri matkaa. Ajattelin, että kyllähän nyt kahden aikaan perjantaina iltapäivällä pysäköinti onnistuu Pirkkahallin läheisyyteen. Mutta ei toivoakaan! Porukkaa lappasi sisään ihan katkeamattomana jonona edelleen.

Ryijyt on aina <3!


Mutta ei hätää! Ikean liepeille on järjestetty iso ilmainen etäparkki, mistä oli nyssekyyditys 15 minuutin välein itse "sotatantereelle".



Tätä messuilua mietiskelinkin bussissa istuessani. Onko tässä mitään järkeä? Lähteä ehdoin tahdoin osaksi joukkohysteriaa. Tönittäväksi ja tuupittavaksi. Mellakkavarusteet melkein tarvitsisi!

Pakollinen messupehmis.


Ehkäpä tämä valtaisa tapahtuma onkin juuri se syy. Onhan se nyt mahtavaa, kuinka paljon kädentaidot yhdistävät ja keräävät porukkaa ympäri Suomen kerran vuodessa Tampereelle. Monellehan tämä tapahtuma on lähes pyhiinvaellus ja ainut pakollinen tapahtuma vuodessa.

Oranssi oli messuteemana ja noi nahkaiset vauvan
töppöset oli aivan ihanat!

Nyt on kyllä niin retro ryijy!


Siis naisille! Miehillehän tuolla ei juurikaan ole tarjontaa. Ellet ole innostunut neulomisesta, virkkaamisesta, ompelemisesta, koruista ym. jutuista. Beibe oli ihan oikeassa, että nämä ovat naisten messut. Häntä ei huvittanut edes kiertää kaikkia halleja, koska minä olin ne jo kiertänyt ja kertonut mitä niissä oli tarjolla.

Beibe oli ollut hieman toiveikaskin messujen suhteen, koska oli kuullut radiossa kerrottavan messujen yrittäneen lisätä kovien materiaalien määrää tänä vuonna. Mielestäni messuilla oli tänä vuonna  entistä enemmän kankaita ja lankoja.

Pappatunat! <3

Tälläisiä olen tehnyt joskus lasityöaikoinani ihan oikeille
tuikuille.

Tykkäsin noista koivunpölli jakkaroista.


Itse olisin toivonut tänä ilmastoahdistuksen aikana enemmän kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Kiva piristys oli muotinäytös kestävän kehityksen teemalla. Pidin kovasti solmioista tehdystä hameesta, mistä en valitettavasti kuvaa saanut.



Joitakin ideoita sentäs sain itseeni imettyä. Lähinnä noita luonnonmateriaaleista tehtyjä koristeideoita.
Ruokapuolella oli kyllä jotain opintoihin liittyviä luonnon raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Mutta ei siellä mitään uutta ollut. Joka firmalla oli samantapaiset mehut, hillot, glögit ja marjajauheet. Maistiaisia tosin oli mielestäni muita vuosia enemmän ja se oli kivaa se! Ihastuin naapuripitäjän Marjatila Tyrnikan  marja-aronia glögiin. Sitä en nyt messuilta ostanut, koska ajan melkein päivittäin kyseisen yrityksen ohi. Haen sitä sitten suoraan sieltä.

Osaran pisteellä oli hienoja luonnonvaratuottajien tekemiä
tuohitöitä. Urputtajaopiskelija minussa taas heräsi
katkeroituneena. Meikäläisen piti itse hankkia tuotakin
taitoa!

Tollasia siellä opiskellaan. No, ollaanhan mekin kransseja
tehty, kun yksi meistä oppilaista opetti meitä.

Tämä oli tehty kaislasta tai vastaavasta. Oli mielestäni
hieno!


Kerrankin keskityin itseeni ikuisten joululahjaostosten sijaan. Ostin itselleni korvakorut, mekon ja noudin aiemmin Lankakissalta tilaamani alunan .

Käsintehtyä suklaata!


Monta asiaa jäi hieman kaivelemaan, mitä olisin itselleni vielä himoinnut. Mutta onneksi on nettikaupat, mistä voi jälkeenpäin ihanuuksia tilata.

Mua jäi kyllä harmittamaan, kun en ostanut tätä mekko. Olisin
halunnut mustana, mutta ei ollut minun kokoani. Mutta tämä
värikin olisi kyllä ollut kuitenkin ihan kiva.

Täytyy toivoa, että näitä tulee heidän nettikauppaansa
lisää. Kotona kävin heti katsomassa, mutta lehmä-
kuosilla ei ollut sielläkään.


Olihan meillä tosiaan rannekkeet, että koko viikonlopunhan tuolla olisi voinut viettää. Mutta kyllä minullekkin riitti tuo nelisen tuntia. Jalat olivat ihan soosina!

Kivoja pulloista tehtyjä tuikkualusia ja lamppu!


Etäparkkisysteemi toimi niin hyvin ja bussikuljetus oli helppo tapa päästä suoraan pääoven eteen, että aiotaan kyllä jatkossakin tätä tapaa suosia.

Tälläinen olisi myös kiva ulkona jollain seinällä!


Olitko Sinä kädentaitomessuilla? Teitkö hankintoja? Ja mitä pidit messuista noin yleisesti? Oilisi kiva kuulla! Ketään tuttuja en sattunut messuilla näkemään, vaikka monen tiesin siellä olevan.

Jalat olivat muutaman messutunnin jälkeen ihan pa...na!

maanantai 20. marraskuuta 2017

Suomen kädentaidot 2017



Niinhän siinä kävi, että taas tuli pyörähdettyä Tampereella Suomen kädentaidot messuilla. Tänä vuonna messuseurana oli ystäväni Päpä.
Tänä vuonna ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia messuilta. Virkatut moottorisahat halusin nähdä ja nehän olivat heti aulassa. Hienoja!



Suomi 100 oli hyvin messuilla esillä. No, sitähän nyt tulee joka tuutista ja tuntuu että ihan kaikesta saadaan revittyä tätä juhlateemaa. Minä kun en sinisestä väristä pidä, en ole hirveästi näistä juhlatuotteista innostunut.
Mutta paljon oli muutakin suomalaista ja perinteistä esillä. Kuten esimerkiksi suomalaisten alkuperäisrotujen villat ja niistä saatavat tuotteet.



Messuilla olisi ollut kaikenlaisia työpajoja, kuten tuohisormuksen tekoa ja virkkausta. Emme niihin osallistuneet, mutta pakolliset sikakalliit kahvit oli pakko juoda. Suomi 100 -leivoksesta sentäs innostuin! =D


Messut olivat täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa. Kuten aina! Mutta jotenkin maltillisiksi meidän hankinnat jäivät. Olin ajatellut hankkivani messuilta pari joulu- ja synttärilahjaa. Mutta jotenkin en sitten kuitenkaan tästä tavarapaljoudesta löytänyt mitään sellaista, mitä olin ajatellut.

Nämä bambuliinat jäivät hieman harmittamaan, kun en ostanut!

Oriveteläisen PeeJiin kivoja puseroita!


Tänä vuonna messuilla oli tosi paljon trikootilkkuja myynnissä. Minä kun en ompele, ne eivät minua niinkään kiinnostaneet.
Myös lankoja oli hirmu paljon tarjolla. Meillä kummallakaan ei ollut mitään projektia mielessä, niin emme viitsineet hamstrata lankoja kotiin pyörimään.
Toisaalta olisi tehnyt mieli ostaa langat nyt niin trendikkääseen, käsillä tai harjanvarsilla neulottavaan torkkupeittoon. Mutta saahan noita lankoja sitten myöhemminkin!


Monia upeita vaatteita ihasteltiin. Hinnat vaan olivat niin huikeita, että ei vaan pystynyt. Ymmärrän kyllä käsityön ja suunnittelun hinnan, mutta silti. Ja missä meikä sellaisia pitäisikään? Kun ei sitä kutsua Linnanjuhliinkaan tullut, taaskaan!


Samaan aikaan oli myös Pienoisrautatie- ja nukkekotimessut. Ihanan taidokkaita pienoismaailmoja molemmissa!

Lehmät ja hevoset laiduntavat rautatien läheisyydessä!

Ihana maakellari!

Pienoisrautatiemessuilta minulla oli tarkoitus hankkia pari pientä puuta ja tekonurmea. Minulla on ajatuksen asteella eräs projekti, johon niitä tarvitsen. Jos tämä koskaan toteutuu...

Puita paketeissaan!
Vaikkei mitään ihmeellistä ostettukaan ja messut menivät lähinnä läpikävelyksi, oli mukava päivä täynnä kaikkea kaunista katseltavaa. Aikaa saimme kulumaan messuilla 4 tuntia ja jalat olivat ihan kipeät. Päpällä oli askelmittari ja sen mukaan emme kuitenkaan olleet ottaneet kuin 3600 askelta!


Jotain kuitenkin ostin. Beibelle Tenho-desing:n t-paidan ja salmiakkia. Ulkosaunalle coolerit saunajuomille, piparimuotin ja niitä pieniä puita ja tekonurmea projektiini. Aikas maltilliset ostokset!




Mukavat messut oli ja saas nähdä tuleeko ensi vuonna lähdettyä.

Kivoja ripusturatkaisuja ilmakasveille!