Rakkautta ja maan antimia: kasvimaa

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Suuntana omavaraisuus 2024, osa 2; Niksit ja vinkit omavaraistelua helpottamaan

Tammikuun täysikuun eläintenjälkijahti!

Kaikki ovat valittaneet, että tammikuu kestänyt ainakin vuoden! Minusta se meni yllättävän nopeasti. Johtuu ehkä siitäkin, että olin kuun ensimmäisen viikon työttömänä ja niin ollen kotona. Työt alkoivat vasta tammikuun toisella viikolla.

Oriveden Eräjärvellä olevassa Eräpyhän virkistysalueella,
tai oikeastaan järvellä sen edustalla on tällainen hieno
kummeli eräällä pienellä saarella. Sen vierellä tuntuu
jotenkin siltä, että olisi jossain kaukaisilla mailla tai
jopa jollain muinaisella aikakaudella.

Tammikuun tulemme muistamaan täällä itä-Pirkanmaalla kylmänä, sekä runsaslumisena alkupuoliskoltaan ja loppua kohden leudompana, mutta tappavan liukkaana. Itse pidin enemmän niistä pakkasista, kuin kaljamakeleistä, vaikka talon lämmittäminen onkin kovin sitovaa. Mutta niinhän omavaraisempi elämä on kokonaisuudellaan ja se on vaan hyväksyttävä.

Tilasin kirja-aleista Leif Blomqvistin kirjan
hedelmäpuista. Kuukuna selasi kirjaa koko viikonlopun
kun olivat meillä. Ihana pikku puutarhuri! 💓

Helmikuu on vaihtunut ja tänä vuonna sekin on päivää pidempi, koska on karkausvuosi. Minä en puhu vielä keväästä, koska olemme kuitenkin syvällä talvessa. Se, että parina päivänä paistaa aurinko ja se saattaa hieman lämmittääkin, ei vielä kevättä ole. Tiedän, olen synkkä realisti! Mutta olen monesti sanonutkin, että olisi todella huolestuttavaa, jos Suomeen tulisi kevät tammi-, helmi- tai maaliskuussa.

Tässä osallistutaan BirdLife Suomen Pihabongaus
tapahtumaan murujen kanssa. Osallistuin siihen myös
töissä kerholaisten kanssa. Vinkkinä vaan, että kannattaa
luoda omaan ympäristöön hyvät puitteen pikkulinnuille.
Talviruokinta ja linnunpöntöt nyt helpoimpina keinoina.

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai on kuitenkin käsillä ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus -postaussarjan yhteispostausta. Joka kuussa joukko omavaraisempaa elämää eleleviä tai siitä kiinnostuneita bloggajia kirjoittavat ennalta sovitusta aiheesta ja julkaisevat postauksensa yhtäaikaisesti. Tsajut-blogin Satu on tehnyt tämän meille muille helpoksi, koska hän on se joka kokoaa meidän linkit yhteen. Tämän lisäksi hän patistaa meitä ideoimaan aiheita ja muistuttelee meitä jatkuvasti lähettämään linkit ajoissa. Kiitos Satu, ja anteeksi! 😘

Satu ja Korkeala-blogin Heikki ovat tämän yhteispostaussarjan luojia ja Heikki hääräilee taustalla edelleen.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus- postaukset löydät tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaussarja.

Vuoden 2024 ensimmäisen postauksen pääset lukemaan alla olevasta likistä.

Osa 1

Puuhella; se pitäisi löytyä jokaisesta talosta!
Todellinen multitaskaaja, jolla voi yhtä aikaisesti
lämmittää pesuveden tai eläinten juomaveden, tehdä
ruokaa, keittää kahvit/teeveden ja lämmittää talon.

Helmikuun aiheina on jakaa niksejä ja vinkkejä helpottamaan omavaraisempaan elämää. Ja tietysti jakamaan kuulumiset, eli miten vuodelle tavoitteeksi laitetut suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin. Lähdetään tuttuun tapaan kuulumisista!

Jos talossa on rossipohja eli tuulettuva alapohja,
talon sokkelin voi lumeta. Lumi eristää uskomattoman
hyvin ja pitää lämmön talossa. Lumi kannattaa kuitenkin
kolata pois kevään korvalla, jottei sulamisvedet vaurioita
mitään. Rossipohjassa ei pitäisi tällaista ongelmaa tulla.
Mutta varmuus ennen kaikkea!

Aloitin tosiaan työt tammikuun toisella viikolla ja jatkoin uudella sopimuksella samassa työssä, missä olin syyskauden. Pidän työstä todella paljon ja nyt vielä enemmän, kun teen lyhennettyä työviikkoa. Palkassahan tämä tuntuu, mutta arvostan vapaa-aikaa rahaa enemmän. Tämä voisi ollakin yksi omavaraisempaa elämäntapaa helpottavista vinkeitä. Vähennä työskentelyä muualla. Tai vaihda kevyempään työhön, jotta kotiin jää jaksamista.

Toki ymmärrän, ettei tämä ole kaikille mahdollista. Mutta suosittelen tutkiskelemaan tätä vaihtoehtoa.

Omavaraiseen elämäntapaan kuuluu oleminen
ja tekeminen kotona. Lapsille voi tehdä esimerkiksi
pulkkamäen takapihalle, jos torppa sattuu sijaitsemaan
mäellä. Samalla saa itselleen kunnon kuntoilun. Minä
lapioin itse tämän mäen, joka on noin 30 metriä pitkä.
Laskin sen myös moneen kertaan ja tein korjailuja.
Mäki on ollut todella kovassa käytössä!

Tammikuun alussa kylvämäni paprikan- ja chilinsiemenet ovat itäneet. Toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta itäneet kuitenkin. Nyt ne pitäisi kiiruusti koulia!

Mitään muuta en ole vielä laittanut esikasvatukseen. Tomaatit laitan helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa. Katsotaan mitä muuta innostun laittamaan. Kuten tammikuun postauksessa kerroin, en ole kovin suunnitelmallinen kylvöjeni suhteen. Silti olemme olleet kohtuullisen omavaraisia ruuan suhteen. Aina löytyy jotain itse kasvatettua tai kerättyä syötävää.

Ostan eläimille, ja meille ihmisillekin, talvella
paljon hävikkihevejä. Kanat ja kanit arvostavat
saadessaan tuoretta syötävää!

Olen saanut olla taas paljon lastenlasten kanssa ja se jos mikä on ihanaa! Murut olivat meillä yhden kokonaisen viikonlopun. Tehtiin kaikkea kivaa, kuten etsittiin täydenkuun valossa eläinten jälkiä, saunottiin ja laskettiin mäkeä.

Olen poikennut viikottain työmatkallani muruja moikkaamassa. Se etu siinä on, että he asuvat työmatkan varrella. Muutenhan ei nyt kovin kivaa ole ajella päivittäin 35 kilometriä per sivu töihin. Tosin nyt tämän vuoden alusta vain 4 päivänä viikossa!

Jos halajaa itse kasvatettua lihaa omavaraisempaan
elämäänsä, suosittelen kaneja. Niiden lihantuotto
verrattuna ravinnonkulutukseen on hyvä. Paljon parempi
kuin esimerkiksi lampaiden. Ja jos poikimiset keskittää
kevääseen, kanien ruokinta on lähes ilmaista.

Syyskylvöt on yksi hyvä vinkki keventää kevään taakkaa kylvöjen suhteen. Myöhään syksyllä voi kylmenneeseen maahan kylvää esimerkiksi tilliä, porkkanaa, persiljaa, retiisiä, salaattia, persiljajuurta, mustajuurta ja palsternakkaa. Myös voi istuttaa maa-artisokkaa ja talvivalkosipuleita.

Postauksiani aiheesta löytyy syyskylvö-tunnisteen takaa.

Umpiointi, siitä minun on pitänyt tehdä postausta
vaikka kuinka kauan! Se on helppoa ja säästää
tilaa pakastimesta. Tässä on umpioitumassa
jauhettua karitsan- ja sianlihaa, joka on
maustettu sipulilla, valkosipulilla ja mausteilla.
Umpiointiin löytyy ohjeita esim. Martoilta .

Nyt parina viime keväänä on noussut "hitiksi" niin sanotut talvikylvöt. Siinä tehdään kylvöt kannellisiin laatikoihin lumella peittäen ja laitetaan kannet päälle. Laatikoissa pitää olla reiät, jottei kylvökset mätäne tai homehdu.

Itse olen tehnyt vastaavasti kasvihuoneeseen, mutta en ole laittanut kylvöksiä laatikoihin. Näin tehden pitää huolehtia ettei kylvösten multa pääse kuivumaan. Tällä tavoin olen saanut todella hyvät kaalien taimet. Kaalit kestävät hieman kylmää ja niistä kasvaa viileissä olosuhteissa vankkoja, pystyjä ja kestäviä taimia.

Sadevettä kannattaa ottaa talteen ja varastoida.
Näin on aina vettä eläimille ja kasteluun. Meillä on
elintarvikekäytössä olleet 1000 litran tankit puimalan
lappeelta keräämässä vettä, sekä ison kasvihuoneen
vieressä. Siihen nostamme omasta kaivosta pumpulla
kasteluvettä. Kuvassa olevaan tankkiin olen kiinnittänyt
korin, missä säilytetään harjoja, sekä pesuainetta eläinten
ruoka- ja juoma-astioiden pesemistä varten.

Yllä olevassa kuvatekstissä vinkkaan sadeveden keräämisestä. Jos hankit jostain tuollaisia tankkeja kasteluvettä varten, huolehdi ettei niissä ole säilytetty mitään myrkkyjä. Meidän tankit on ostettu elintarviketehtaalta työntekijäedulla ja niissä on kuljetettu margariinia.

Olemme olleet onnekkaita, että olemme saaneet hankittua myös eläinten rehuille kannellisia saaveja ilmaiseksi tai todella edulliseen hintaan.

Eläinten rehut on säilytettävä huolellisesti, jotta ne eivät houkuttelisi rottia ja hiiriä. Ja siltikin niitä tuppaa aina olemaan jonkin verran. Varsinkin kanit ja kanat, jotka pudottelevat ruokaa lattialle, houkuttelevat tuholaisia.

Olen toista talvea onnistunut talvettamaan
pelargoneja huoneenlämmössä. Tosin meillä on
keskitalvella varmaan viileämpää, kuin normaalisti.
Mutta omavaraisuutta tämäkin, kuin samat kukat
voi istuttaa ulos kesästä toiseen.

Olen todella huono jakamaan tälleen suunnitellusti täsmävinkkejä ja ideoita! Kun on jo ikää ja jonkinlaista kokemustakin, asiat menevät itsestään ja niitä ei edes ajattele, että niistä voisi jollekulle olla vinkiksi!

Tee itse, kokeile, korjaa vanhaa, säilytä kaikki "mitä voit joskus tarvita", ole utelias, kysy, opiskele ja kouluttaudu, sekä käy kursseja, jotka kiinnostavat. Tässä muutamia vinkkejä!

Työni on vastuullista ja itsenäistä. Suunnittelen
pitämieni kerhojen sisällöt yksin ja olen sitä
myöten vastuussa kerholaisista ja siitä mitä niiden
aikana teemme lapsien kanssa. Mutta rakastan sitä, että
voin juoda kahvit töihin tullessani aamulla työpöytäni
äärellä tai mennä kerhotilan sohvalle tai nojatuoliin
istumaan. Joskus hieman hävettääkin, koska päiväkotiryhmissä
on todella hektistä. Mutta olen tehnyt selväksi, että en olisi koko
"talossa" töissä, ellen olisi juuri tässä työssä, mitä nyt teen.
Harmi vaan, että kotikaupunkini on todella alijäämäinen
ja tämän tyyppiset "turhat työt" kuten avoin varhaiskasvatus
karsitaan ensimmäisinä. Mutta nautitaan nyt lasten kanssa
tästä hetkestä!

Se että teen vajaata työviikkoa on mahdollistanut sen, että minulla on enemmän aikaa kehittää itseäni. Olenkin osallistunut erinäisiin lyhytkoulutuksiin ja luentoihin.

Opiskelen tällä hetkellä Suomen Ympäristöopisto Syklin Kestävää ulko-opetusta seikkailutaiteen keinoin -koulutusta etänä. Todella mielenkiintoista ja liittyy vahvasti nyt tekemääni työhön viriketoiminnan ohjaajana.

Hain ja pääsinkin opiskelemaan Tampereelle Ahlmanille Luontoperustaista luovuusvalmentajan osatutkintoa. Tämäkin on vahvasti juuri sitä, mitä teen nyt työkseni.

Olisi niin paljon kaikkia mielenkiintoisia koulutuksia, joihin haluaisin osallistua! Mutta pitää toppuutella itseäni ja kaksi saavat nyt toistaiseksi riittää. Ensimmäinen mainittu on ohi jo maaliskuussa, mutta toinen kestää lokakuulle.

Yritykseni Umpeloinen viettää lepoaikaa. Mielessä on kaikenlaista, mutta en stressaa yrittämisen suhteen ollenkaan. Tämä on ollut hämmentävääkin, koska pelkäsin niin monta vuotta koko yrityksen perustamista. Ja nyt kun sellainen on, niin siellä se uinuu ja on olemassa. Valmiina toimintaan, sitten kun sen hetki on!

Perinnesaunotuksia kiinnostelisi tehdä kovastikin. Haluaisin saada tänne Kuhmalahteen toimintaa tämän suhteen, mutta täällä ei ole kohtuullisella vuokrahinnalla tarjolla sopivia saunoja. No joo, kotisaunassa voisin tehdä pienille, enintään 5 hlö, porukoille saunotuksia. Mutta jotenkin talviaikaan olisi helpompaa jossain muualla.

Huhtikuulle on kuitenkin jo jotain suunnitteilla saunotuksien suhteen. Ihanaa!

Meidän Kamu-marsu on varmaan Suomen
korkeimmin kouluttautunut marsu. Se on
ollut sylissäni niin monessa etäkoulutuksessa
mukana että!

Olen käynyt keskusteluja instan kautta muutamien nuorien henkilöiden kanssa omavaraisemmasta elämäntavasta. On ollut hämmentävääkin, kun joku on kertonut pitävänsä minua ja Beibeä esikuvinaan ja fanittavansa meitä. 💕 Se että olen jakanut meidän elämäämme kohta 10 vuotta somemaailmassa ja kertonut omavaraisemmasta elämäntavastamme, on ollut tahallista ja tarkoituksellista. Ollaan haluttu aina kertoa asiat niin kuin ne on ja jakaa todennäköistä kuvaa omavaraistelusta. Tietysti myös kokemuksiamme asioista ja neuvojakin. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että tästä on saatu rohkeutta ja kannustusta kokeilemaan omavaraistelua. Me olimme nuoria, kun me aloimme tähän. Näen meidät Teissä monessa nuoremmassa, jotka olette "uranne" alkutaipaleella. On ihanaa saada seurata nuorten ihmisten intoa!

Viimeisenä vinkkinäni tässä postauksessa onkin, että kyselkää "kokeneemmilta"! Ja tietysti noviiseiltakin. Koska konkarit, kuten mekin, menemme hyväksi todetuilla jutuilla, emmekä välttämättä ole enää niin kokeilunhaluisia. Nuoremmilta voimme saada intoa ja hyviä vinkkejä uusista jutuista. Siksi esimerkiksi on olemassa tämä meidän ihana blogiyhteisömme! Me kaikki jaamme vilpittömästi omastamme täällä ja se ei ole keltään silti pois. Koska me kaikki saamme moninkertaisesti takaisin!

Rosmariinista ja basilikasta voi ottaa pistokkaita ja näin saada uusia taimia nopeasti.

Joten, alla kaikkien helmikuun yhteispostaukseen osallistuneiden blogien linkit, olkaa hyvä! Monta upeaa kirjoitusta, joissa on varmasti paljon hyviä vinkkejä käytettäväksi.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia

Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/

Käytiin katsomassa Myrskyluodon Maija ja se oli ihana elokuva!

Ihanaa helmikuuta kaikille!

maanantai 6. marraskuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 11; Säästyykö sähköä, sekä kiertotaloutta ja vastuullista kuluttamista omavaraistelussa

Näkymä työpaikan pihalta 1.11.2023

Hups heijakkaa, mihin se lokakuu vilahti! Yleensä syksyn ja alkutalven kuukaudet tuntuvat pitkiltä, mutta nyt ainakin lokakuu meni niin, että ei ehtinyt oikein mukaan ollenkaan. Ehkä osasyynä oli minulla viikon sairausloma ja siihen perään viikon syysloma. Sitkeässä oli flunssa ja osan syyslomastakin sitä podin. Beibekin sai osansa taudista ja kuumeili pari päivää. Toivottavasti oli tämän talven ensimmäinen ja viimeinen flunssa.

Lokakuussa lampaat pääsi villoistaan.
Lähetin Voiton villat kehräämölle.

Marraskuu on alkanut ja se tarkoittaa, että on aika tehdä yhteenveto lokakuusta omavaraistelun suhteen. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneet bloggaajat julkaisevat Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoituksensa yhtä aikaisesti kello 9 aamulla. Ihailtavan paljon on taas jaksettu kirjoittaa, vaikka omavaraisteleva elämäntapa on kiireistä. Monella on kuitenkin ihan ansiotyö muualla, kuin näissä omissa "puuhissa".

Suuntana omavaraisuus-sarjan ovat kehittäneet Tsajut- blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Heitä saamme kiittää, niin kirjoittajat kuin lukijatkin.

Lokakuun alussa keittelin
'Beta'-viinirypäleet mehuksi.

Rakkautta ja maan antimia-blogin aikaisempien vuosien kirjoitukset löydät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö.

Vuoden 2023 postauksia voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Syyslomalla murut olivat
mummulassa pari yötä.

Lokakuu tosiaan mennä hujahti jotenkin ihan vilauksessa! Siihen kuului sairastelua, lomailua, syystöitä tontilla, säilöntää ja teurastuksetkin aloitettiin. Ehdittiin käymään myös upeassa lasitaidenäyttelyssä .

Pidin myös yritykseni, Umpeloisen, ensimmäiset kurssit. Olin suunnitellut kaksi kynttiläkurssia. Toinen valmiita parfiinikynttilöitä kierrekynttilöiksi tuunaten ja toinen mehiläisvahalevyjä kynttilöiksi rullaten. Ensimmäiselle kurssille sain pari ilmoittautumista, jotka kuitenkin peruuntuivat kurssilaisten sairastuttua. Mehiläisvahakynttilöitä tuli 5 kurssilaista rullailemaan ja meillä olikin tosi kiva kurssipäivä.

Oli todella mukava ilta
kurssilaisten kanssa!

Tein myös ensimmäisen "rahakeikan" perinnesaunottajana. Kävin tekemässä 4 ryhmäsaunotusta Sel ry:n ammattiosaston hyvinvointipäivään. Todella kiva työkeikka! Hieman raskas tosin, koska olin vielä aika flunssainen. Mutta jaksoin kuitenkin hyvin, koska saunotukset olivat seremoniatyyppisiä, enkä tehnyt niissä vihdontoja.

Kuva: Sirpa Anttonen

Viimeisiä säilöntöjä olen saanut päätökseen. Purkkeihin ja pulloihin meni ainakin appelsiini-kurpitsahilloa ja sweet chili kastiketta .

Pitihän se pumpkin piekin
tehdä!

Ruusukaalit keräsin ja sain loput porkkanat, sekä palsternakat nostettua. Porkkanoita viipaloin ja höyrytin pakastimeen. Palsternakat kokevat saman "kohtalon", mutta kuutioituna. Ruusukaaleja ollaan syöty uunissa paahdettuina ja ihan keitettyinä. Eivät ole yhtään karvaita. Johtuu joko lajikkeesta, tai sitten siitä, että saivat pakkasen puraisua. Oli miten oli, niin hyviä ovat!

Pari perunaakin löytyi kaalipenkistä!

Valkosipulitkin sain maahan, vaikka pahalta jo ehti näyttämään. Syyskylvöt on tekemättä, mutta ensi viikolle on luvattu jo kymmentäkin astetta lämpöä, joten en ole vielä vaipunut epätoivoon!

Siellä lepää 150 kynttä!

Kurpitsaa meillä tulikin runsaasti tänä vuonna. Minulla oli kolmea lajiketta, yhteensä 6-7 tainta. Jättikurpitsaa oli 3 taimea ja saimme niistä 20 kurpitsaa. Kanat niitä söivät ja minäkin niistä olen tehnyt ruokaa, kuten sosekeittoa ja lasagnea. Mutta rajansa kaikella! Meillä on kuitenkin vielä kypsymässä sisällä neljä pienemmän lajikkeen kurppaa ja pari myskikurpitsaakin on jäljellä.

Laitoinkin facen paikallisryhmiin, että meiltä saa tulla hakemaan kurpitsan ja tuoda lapsenlapsille pientä namia vaihdoksi, jos haluaa. Kaikki jäljellä olleet kurpitsat varattiin parissa tunnissa ja lisääkin olisi mennyt. Kuukuna ja Omppu saivat mukavasti namia varastoon mummulan herkkukaappiin!

Lintuinfluenssa pisti täällä meillä päin linnut sisätiloihin jo loppukesästä. Ankkojen kanssa tämä järjestely osoittautui todella hankalaksi. Meillähän on ollut aiemminkin kesäankkoja ja ne ovat pääsääntöisesti olleet ulkona. Tietty yöt sisällä ja silloinkin, kun emme ole olleet kotosalla.

Ulkona meillä on ollut niille kylpypaljuja tilaa rätätä vedellä. Nyt kun ankat ovat olleet sisällä, meidän tiloissa niiden pito on ollut suoraan sanottuna yhtä vettä ja sontaa.

Joten, ankat aloittivat syysteurastukset. Olikin taas aika kullannut muistot tämänkin suhteen. Ankoista ei sulat ja höyhenet lähde todellakaan yhtä siististi, kuin kanoista. Aika homma niissä oli ja mietittiinkin, että mahdetaanko ensi kesänä ankkoja haudottaa. No, kuten sanottu, ajan on tapana lieventää asioita!

Teurastuksia jatketaan kanien ja lampaiden osalta ihan näinä päivinä.

Pirkanmaan sai nauttia oikein kunnon talvestakin heti marraskuun alkuun. Lunta tuli sitten heti useita kymmeniä senttejä. Täällä maaseudulla ei mitään hätää ollut, vaikka Ilmatieteen laitos antoikin historian toisen punaisen varoituksen. Vaikka minullakin on työmatkaa noin 35 kilometriä per sivu, mielestäni oli ihan normi talvikeli. Tiet oli aurattu hyvin maanteillä. Kaupunkialueella olikin sitten toinen juttu, mutta siitäkin selvittiin.

Kuva otettu Kangasalan Kirkkoharjulta,
missä käyn kerholaisten kanssa seikkailemassa.

Jännä ilmiö, mistä mediakin on kirjoitellut, on ollut se, että suuressa osassa puista ja pensaista on vielä lehdet. Meilläkin on koristeomenapuussa, purppuraheisiangervossa, joissakin koivuissa, pihasyreenissä, ruusuissa ja tammissa ihan kunnon lehdet. Kaipa pitkään lämpimänä pysynyt syksy sai kasvit jatkamaan ikuista kesää.

Itse olin innoissani lumesta ja pakkasista. Nyt ne ovat muisto vain ja vesikelit ovat tulleet tilalle. En tykkää!

Minulla oli asiakkaita kotisaunassa
ja kodassa. Lyhdyillä saa luotua
kivaa tunnelmaa syksyiseen maisemaan.

Mutta mennäänpä kuulumisista ja mietteistä kuukauden aiheisiin. Sähkönkulutus on ollut sanana kaikkien huulilla viime aikoina. Pörssisähkön hintaa seurataan tarkkaan ja sitä siunaillaan. Melkein jokainen osaa sanoa nykyään päivän pörssisähkön hinnan sitä kysyttäessä. Mikä on hyvä asia! Eipä vielä reilu vuosi sitten tätä kysyttäessä, kovin monikaan tiennyt sähkön tai siirron hintaa. Saati paljonko sähköä kuluu omassa taloudessa vuosittain. Nyt tietää!

Sähköä säästyy, kun käy kodassa
keittelemässä nokipannukahvit.

Meillähän loppui kiinteän hinnan sähkösoppari viime vuoden lopulla juuri siihen pahimpaan aikaan. Meidän kiinteä hinta oli 11 c/ kWh. Jouduttiin ottamaan pörssisähkö, joka oli just silloin ihan sikakallista. Muistan kun istuin yksin pimeässä kynttilän valossa kirjaa lukien, kun sähkön hinta oli yli 70 c/kWh. Jotenkin tuntui ihan karmealta, että meitä jotka olimme säästeliäästi sähköä kuluttaneet aikaisemminkin, jouduimme kärsimään korkeista hinnoista.

Mutta alun järkytyksen jälkeen palasimme suht normaaliin elämään. Koska ei ole pakko kärsiä, ei edes omavaraisempaa ja ekologisempaa elämää elävänä, lopetin kynttilän valossa lukemisen. Jotain tästä kuitenkin jäi tavaksi säästää sähköä, koska meidän kulutus on laskenut. Meillä on vuosittainen sähkönkulutus ollut viime vuosina noin 10 000 kWh:n luokkaa. Tässä siis on meidän 120 neliön talon, tallin, puimalan, kanalan ja ulkosaunan sähkön kulutus. Nyt vuoden arvio on laskenut noin 8 000:een kWh:n.

En osaa antaa mitään maailmaa mullistavia vinkkejä. Meillä on kaikki lamput valaisimissa energiaa säästäviä. Pesemme pyykkiä ja laitamme tiskikoneen päälle edullisen sähkön aikaan. Sammutamme valot niistä huoneista, joissa ei oleskella. Mutta emme halua pimeässäkään vaeltaa!

Talo lämpiää pääasissa puilla ja sähkölämmitystä ei ole kuin pesuhuoneessa lattialämmityksen muodossa. Irtopattereita käytetään vessassa, ulkoeteisessä ja yläkerrassa tarvittaessa. Eläinten tiloja lämmitetään lämpölampuilla ja pattereilla vain kovimmilla pakkasilla.

Vaihdettiin pihasaunaan uusi kiuas.
Samanlainen Stoveman, kuin mikä
oli edellinenkin.

Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa olevat materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, kierrättämällä ja kunnostamalla. Näin tuotteen elinkaari piteneen. (Suora lainaus täältä .)

Tällainen tapa kuluttaa vähentää jätteen määrää. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, materiaalit tai tuotteesta syntyvä jäte pystytään hyödyntämään uudelleen.

Heti tulee mieleen kompostoiminen, jota varmaan jokainen omavaraisempaa elämäntapaa harjoittava tekee. Jos ei nyt suoranaisesti kompostoreissa, niin jättämällä esimerkiksi kasvien naatit kasvimaalle ja kääntämällä ne takaisin maahan tekeytymään mullaksi. Meillä suurin osa vihanneksien naateista kierräteteään ensin eläinten ravinnoksi ja kakkana pehkun kanssa mullaksi. Ja sitten osa eläimistä syödään lihana. Eläimistä käytetään taljat ja osa luista sisustus- ja käsitöiden materiaaleiksi.

Kiertotaloudesta puhutaan niin kuin se olisi jotenkin uusi keksintö. Näin on kuitenkin toimittu aikojen alusta. Nyt vaan maailman ja maapallon tilanne on kärjistynyt sellaiseksi, että vanhat konstit on ollut pakko ottaa uudelleen käyttöön. Olemme eläneet "kulutushysteriaa" jo niin kauan, että maapallon varannot alkavat joidenkin hyödykkeiden ja raaka-aineiden osalta olemaan loppuun kaluttu.

Tässä harjoitetaan kiertotaloutta.
Kanit syövät omalla tontilla kasvaneiden
palsternakkojen naatit. Tuottaen
lantaa ja lihaa. Lanta kompostoidaan
ja se kiertää kasvimaalle ja näin taas
ihmisten ja eläinten ruuaksi.

Meille esimerkiksi hieman naureskellaankin siitä, että me ajetaan vanhoilla autoilla. Ajatelkaas, seitsemän vuotta vielä, niin Beibe saisi autonsa museorekisteriin.

Me kuitenkin olemme sitä mieltä, että ei voi olla ekologista vaihtaa autoa tyyliin joka kolmas vuosi. Ei vaikka kuinka se "vanha" auto kierrätettäisiin. Sitä paitsi, meidän autot läpäisevät joka katsastuskerta päästöjensä osalta. Jotenkin silti kyllä huomaa katsastuksissa sen, että ihan kuin vanhoista autoista haluttaisiin päästä eroon. Viimeksikin katsastaja teki ihan kiiltävään peltiin reiän väkisin hakkaamalla. Ja uusinta katsastusta pukkasi!

Mutta niin kauan kuin meidän autoja pystyy korjaamaan, Beibe niitä korjaa. Onneksi hän osaa, koska en todellakaan halua omalta osaltani hankkia yhtään uutta autoa tähän maailmaan. Olisin mieluusti ilman, mutta kun ei pysty. Ei jos haluaa käydä töissä ja joskus liikkua johonkin. Ja asua maaseudulla.

Kun on käytävä töissä kodin
ulkopuolella ja asuu maaseudulla,
auto on välttämätön.

Omavaraisempaa elämää elävät ovat mielestäni yleisesti vastuullisia kuluttamisen suhteen. Paitsi ehkä me, jotka pidämme eläimiä. Vähemmällä kuluttamisella pääsisi, jos ei pitäisi eläimiä lemmikkinä tai oman lihan tuottamiseen.

Toki eläimet syövät osittain oman tontin antimia tai lähellä tuotettua ruokaa. Mutta eläimet kuluttavat silti ostorehuja, kuivikkeita ym.

Omavaraistelijat eivät ehkä matkustele niin paljon, kuin valtaväestö. Omavaraistelu sitoo pysymään kotinurkissa!

Ei tartte meikkejä, uusia vaatteita ja sen sellaisia, kun ryynää vain kotona. Jos nyt hieman kärjistetysti asiaa ilmaisee. Kun käyttövaatteita ostetetaan, ostetaan ehkä hieman kalliimpaa, mutta kestävämpää. Ja kaikkee korjataan, mitä vaan korjata pystytään ja osataan.

Korjaaminen ja tuunaaminen kuuluu omavaraistelijan elämään. Joka nurkka on täynnä kaikkea, mitä voidaan joskus johonkin tarvita. Auta armias, jos meet yhdenkin laudanpätkän polttamaan, niin heti sitä olis tarvinnut. Ja aina on tilaa yhdelle lasipurkille kansineen!

Omavaraistelijat harvemmin valittavat säätiloista, koska heidän elämänsä linkittyy niin voimakkaasti luonnon- ja vuoden kiertoon. Ymmärretään neljän vuodenajan tärkeys elonkierrossa.

Ruuan arvostus on korkealla. Harva sitä hukkaan heittää, kun on itse sen kasvattanut. Kyllä vaan on joku palsternakkakin arvostettu, kun olet sitä vuoden päivät vaalinut. Etkä hakenut jostain marketin hevihyllystä kutistemuoviin pakattuna.

Tässä on pyttipannua, johon on
riivitty lihat keitetyistä ankanrangoista.
Perunat ja sipuli itse kasvatettuja.

Vaikka marras tarkoittaakin maahan painunutta ja kuollutta, Leppämäessä ainakin elämä jatkuu ihan eloisana. Elämässä on omat kiireensä ansiotöiden ja vapaa-ajan yhteen sovittamisen kanssa taituroidessa. Ensi kuu on joulukuu ja siihen ei ole pitkä aika. Tätähän tämä elämä on; etapista toiseen elellessä!

Pyhäinpäivänä muisteltiin
pois nukkuneita.

Käykäähän tutustumassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden postauksiin. Varmasti on taas monta hyvää kirjoitusta luettavaksi kuukauden aiheista!

Marraskuu

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/rakentaminen-kulutustekona

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/11/suuntanaomavaraisuus-marraskuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/11/paljonko-lamminta.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2023.html

My CO2 Quota https://myco2quota.wordpress.com/2023/11/06/sahkon-saastoa-mokilla/

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-11/

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17668

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/tuunauksesta-toimeen

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/11/sahkon-saasto.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/11/unelmana-omavaraisempi-elama-sahkon.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitako https://korpitalo.wordpress.com/2023/11/06/marraskuu-23-sahko-ja-kulutus

maanantai 7. elokuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 8; kotitarvekalastus, kotitarve-eläimet, säilöntä ja yksi asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussa

Elokuu... onko se kesäkuukausi vielä, vai syyskuukausi? Siitä ollaan montaa eri mieltä. Minulle se on sellainen molempien välimuoto. On yleensä vielä lämmintä, mutta ilmassa alkaa olemaan sitä kuuluisaa syksyn tuntua.

Oli miten oli, niin käsillä on kuitenkin elokuun ensimmäinen maanantai ja kuukausi on jo pitkällä. Käsillä on myös Suuntana omavaraisuus- yhteispostaussarjan kuukauden postaus ja ennalta sovitut aiheet lukevatkin otsikossa.

Kello 9 aamulla joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa. Omani lopusta löydät linkit tämän kuukauden postaukseen osallistuvien blogipostauksiin.

Suuntana omavaraisuus-postaussarja, sekä omavaraisuusbloggaajien yhteisö on Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin perustama ja ylläpitämä. Me muut vaan kirjoitamme postauksemme ja lähetämme linkit, jotta muut saavat ne liitettyä omiin postauksiinsa. Toki vähän osallistumme ideointiin ym.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteiden omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö -takaa.

Tämän vuoden postausten linkit ovat alla:

Ennen varsinaisia aiheita, tuttuun tapaan hieman kuulumisia! Minä jäin 4.6:tta kesälomalle (lue:työttömäksi) ja minulla oli työtä tiedoksi elokuusta jouluun. No, nyt ne työt sitten alkoivat! Kun tämä postaus ilmestyy, olen aloittanut uuden työni varhaiskasvatuksen virikekerhojen, sekä perhekerhojen ohjaajana eräässä päiväkodissa. Hupsista keikkaa, niin se aika söi pitkänkin loman!

Beibe sen sijaan on vielä pari viikkoa kesälomalla. Ehkä hän keksii itselleen jotain tekemistä päiviksi, kun rouva on töissä. 😊

Elämä heinäkuussa oli vauhdikasta. Murut olivat paljon mummulassa, mikä olikin tosi kivaa. Tehtiin kaikenlaista. Vanhoja juttuja, kuten ankaraa saunomista. Jotain uuttakin aina keksittiin. Pääasiassa kuitenkin ihan sellaista mukavaa yhdessä oloa.

Saunan lämmitys on ihan parasta!

Mekin kävimme paljon lähireissuja, niin yhdessä kuin erikseenkin. Oltiinpa jopa yksi yö pois kotoakin, kun kävimme hääpäivää viettämässä Keuruun seudulla .

Kaikki lähiseudun taidenäyttelyt, sekä kesäkahvilat on tullut luuhattua läpi. No, jokunen jäi käymättä hieman kauempaa. Mutta taas tuli todettua, että kyllä tälleen kesäisin omalla lähiseudulla on paljon hienoja käyntikohteita ja nähtävää.

Kuhmalahden Suojan taidenäyttely Art Suoja.

Jonkin verran ollaan käyty keräämässä marjoja. Vadelmaa, mustikkaa ja hillaa. Kahta edellä mainittua pitäisi kerätä vielä lisääkin. Ainakin vadelmaa on puskat väärällään lähistön hakkuuaukeilla. Mutta nyt on ollut todella sateista ja poimintakelejä ei ole ollut.

Sieniäkin on alkanut putkahtelemaan. Minähän en esimerkiksi kantarelleja juurikaan löydä metsistä, mutta onneksi niitä on ollut omalla tontilla. Ollaan paistettu leivänpäälle, tehty piirasta ja keittoa, sekä kastiketta. Saas nähdä, miten jaksaa touhuta, kun työpäivät alkavat taas viemään suurimman osan ajasta.

Kasvimaalta ollaan saatu satoakin kivasti. Yrttejä, kurkkua, porkkanaa, sipulia ym. Valkosipulit ovat minulla nostamatta vielä ja ne täytyykin sieltä pikapikaa korjata.

Kesäkurpitsat eivät jotenkin tee muuta kuin pelkkää lehteä. Muutama oma ollaan saatu syödäksemme. Mutta eiköhän ne taas aktivoidu, kun on luvattu lämmintä.

Kantarellipiirakkaa ja porkkanasalaattia

Lasikasvihuoneen kurkut ja chilit voivat hyvin. Kun taas ison huoneen tomaatit jurovat. En ole oikein koskaan saanut satoa onnistumaan mielestäni hyvin tuolla kennohuoneessa. Rikkakasvit ja tuhohyönteiset viihtyvät siellä erinomaisesti. Hyötykasvit eivät niinkään.

Perinnesaunottajaopinnoistani vielä sen verran, että kesken ovat. Toimintasuunnitelma edelleen tekemättä, sekä oma pohdintani itsestäni perinnesaunottajana. Ja tietysti vihdonnan näyttö. Mutta nämä pitäisi tehdä syyskuun loppuun, joten eiköhän tästäkin valmista tule. Yksi työkeikkakin on tilattuna erääseen tapahtumaan.

Mennäänpä aiheisiin! Minä olen säilöjänä hyvinkin sellainen perinteinen. Teen ihan perushilloja, sekä mehuja. Olen kokeillut vuosien aikana kaikenlaisia eri makuyhdistelmiä, mutta ne ihan tavalliset mansikka-, omena-, sekä vadelmahillot vaan tekevät parhaiten kauppansa. Koska syömme hilloja kohtuullisen vähän, lähinnä puuron, lättyjen ja pannukakun kera, ei niitä tule keiteltyäkään valtavia määriä.

Nyt olen tehnyt hieman mansikka-vadelmahilloa, raparperihilloa, sekä hilloa metsävadelmista, johon puristin nesteeksi limeä. Ihan vaan koska sattui olemaan pari limeä.

Höyrymehua ollaan keitetty pari satsia. Ensimmäinen satsi oli pakastimen tyhjennysmehu, josta tulikin huippuhyvää. Toisessa satsissa oli 'Huvimaja' kirsikkapuun kirsikoita ja mustikkaa, sekä metsävadelmaa, pari litraa kumpaakin. Hyvää tuli tästäkin mehusta. Kuukunahan kutsuu höyrymehuja kellarimehuiksi, koska niitä säilytetään kellarissa. 😆

Mitäs muuta meillä säilötään, kuin hilloja ja mehua? Etikkasäilykkeitä tulee tehtyä jonkin verran. Yksi mitä tehdään joka kesä paljon, on kesäkurpitsarelissi. Ohjeen löydät täältä! Ohje on napattu Viherpihalehdestä vuosia sitten ja yleensä muutan sitä niin, että laitan siihen paprikaa ja jätän pois piparjuuren, sekä inkiväärin. Huippu hyvää!

Toinen vakisäilyke meillä on etikkamarinoidut suppilovahverot. Silloin kun suppiksia löydetään... Ohjeen löydät täältä. Ohje on saatu entiseltä työkaverilta ja hän sanoi ohjeen sopivan myös pienille kantarelleille. Itse en ole kokeillut kuin suppiksille ja ne ovat herkkua talven pata- ja kastikeruokien kanssa.

Etikkaliemeen tulee säilöttyä toki avomaankurkkuja, sekä kurpitsapikkelsiä. Vaikka emme pidä kurpitsapikkelssistä sellaisenaan, on yksi yllättävä ruoka, jonka kanssa se on herkullista. Se on meinaan fetasalaatti! Ihan siis sellainen tavallinen kreikkalainen salaatti kurkulla, tomaatilla ja salaatilla. Kokeilkaa ja hämmästykää! Linkin takaa löytyy pikkelssin ohje!

Omat kurpitsat ovat ihan pieniä ja nähtäväksi jää, saadaanko satoa niistä. Mutta halloweenin jälkeen kaupat ovat väärällään sikahalpoja kurpitsoja, joista sitten viimeistään voi tätä tehdä.

Hapatuksia tulee tehtyä jonkin verran. Kurkkuja hapattelen, jos satoa tulee. Olen hapattanut koivunmahlaakin ja se on ihan kelpo juoma. Hapankaalia teen joskus. Joitain villiyrttejäkin olen hapatellut.

Mutta yksi postaukseni on sellainen, jonka google yleensä tarjoaa ensimmäisenä, kun kirjoitat selaimeen hapatetut pavut . Tämä postaus on blogini yksi suosituimmista ja täytyy kyllä myöntää, että hapatetut pavut ovat todella herkullisia ja tekemisen arvoisia.

Umpiointiurani on alkutaipaleellaan. Tämä säilömisen muoto on sellainen, mitä haluan tehdä enemmän. Olen oikeastaan umpioinut tomaattikastikkeita, omenalohkoja ja nyt viimeisimpänä purkillisen kirsikoita sokeriliemessä. Niitä en ole vielä maistanut, joten en osaa onnistumisesta sanoa mitään.

Mutta tomaattikastikkeet onnistuvat loistavasti ja säilyvät yli vuoden, jos eivät tule aiemmin syötyä. Samoin omenalohkot olivat herkkua!

Kalaa haluaisin umpioida. Viime talvena ei vaan saatu pilkittyä särkeä niin paljoa kerralla, että olisi moinen urakka kannattanut aloittaa. Olen myös kytännyt tarjouksista muikkua, jota voisi savustaa ja umpioida öljyyn. Ehkäpä vielä jonain päivänä!

Kirsikat umpioitumassa

Tästä pääsimmekin mukavasti aiheeseen kotitarvekalastus. Sen suhteen olemme ihan harrastelijoita. Emme käytä verkkoja, emmekä muitakaan pyydyksiä. Asumme sen verran kaukana kaikista järvistä, että pyydyksillä kalastaminen olisi liian vaivalloista.

Mutta viehekalastamme kylläkin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Jiggailua, sekä ihan vaan virvelillä lippoja ja muita härpäkkeitä käyttäen. Emme uistele, koska se on tylsää!

Saaliina on yleensä ahventa ja joskus haukea. Pyrimme pitämään kohdekalan ahvenena, koska se on maukasta ja monikäyttöistä. Hauki on vähän sellainen, että se tuhoaa aina vieheen siihen iskiessään. Ei tule halpaa kalaa, kun yksi hyvä kuva maksaa noin 10 euroa.

Meillä on Beiben perikunnan vene yhdellä järvellä. Sen lisäksi meillä on itsellä vähän isompi vene moottorilla ja traileri. Niinpä pääsemme sillä oikeastaan mihin järvelle vaan, kunhan on hyvä veneenlaskupaikka. Tietysti pitää olla kalastusluvat kunnossa!

Talvella pilkimme. Taas kohdekalana ahven. Meillä on kyllä nykyään tietoa eräästä siikajärvestä ja olemmekin saaneet pilkillä siikaa jonkin verran. Mukavaa vaihtelua, mutta ei se ahventa voita!

Kalat syömme yleensä ihan vaan voissa paistettuna. Mutta joskus leivitettyinä jauhoilla tai vaikkapa juustonaksuilla.

Joskus jauhamme ne lihamyllyllä tai yleiskoneella massaksi ja teemme kalapullia. Nekin tekevät hyvin kauppansa!

Eri järvien ahvenet ovat ihan eri värisiä.
Näissä ei ole juurikaan ahvenelle
tyypillisiä raitoja.

Kotitarve-eläiminä meillä on tällä hetkellä kanoja, ankkoja, kaneja ja lampaita. Näistä saamme munia ja lihaa. Sivutuotteina villaa, höyheniä, taljoja, sekä kalloja ja luita ym. askarteluihin ja taideprojekteihin.

Kotitarve-eläinten pito ei ole edullista ruuantuotantoa. Lisäksi siihen lukeutuu mukaan byrokratiaa. Helpommalla saisi lihansa kaupasta ja halvemmallakin. Ja tietty metsästämällä.

Olemmekin vähentäneet omaa lihantuotantoa pois ainakin isoista eläimistä. Nautojen pito lihaksi on niin vaikeaa, että se ei oikeastaan kannata millään muotoa pienesti. Sikoja meillä ei koskaan ole ollutkaan, mutta niidenkin pitoa ollaan päästy näkemään lähipiirissä.

Joten meillä ei kauheasti syödäkään nautaa ja sikaa nykyään. Joskus ostan niitä punalaputettuina kaupasta. Koska ruokahävikin torjunta on lähellä sydäntäni.

Lampaan pidossa pätee samat ilmoitusvelvollisuudet ym. kuin naudoissa ja muissakin elukoissa. Mutta meille lampaat ovatkin lähinnä lemmikkejä ja karitsoita lihaksi ei ole läheskään joka vuosi. Tänä vuonna tosin on.

Lampaanliha me leikkaamme paisteiksi ja osa lihoista jauhetaan kotona jauhelihaksi. Osa lihoista viedään purkitettavaksi ja purkkiliha onkin tosi säilyvää ja kätevää käyttää esimerkiksi leivänpäällä tai uusien perunoiden kanssa syötynä.

Karitsoiden kanssa oli lähes 3 kuukauden
tuttipullorumba, kun niiden emä
menehtyi.

Kaneja meillä on taas vuosien jälkeen niin, että niitä olisi aikomus muutama teurastaa syksyllä. Kaninliha on vähärasvaista ja sellaista kanan ja sianlihan sekoitusta maultaan.

Kani on edullinen kotitarve-eläin. Kaninlihan tuottaminen on varmaan kaikkein kannattavinta omavaraisuutta ajatellen. Kesäaikaan kanit syövät luonnosta ilmaiseksi saatua rehua. Isosta kanista saa parikin kiloa lihaa, mikä on paljon. Meidän kanit ovat belgianjättejä ja maatiaiskaneja, sekä niiden sekoituksia.

Ankkojen kohtaloa vielä mietitään. Lihaksi niitä ajateltiin alunperin, koska ankkojen pitäminen talviaikaan on niin hankalaa. Ovat sellaisia vedellä läträäjiä ja paskalla sotkioita että. Ankanmunat vaan on todella hyviä leivonnassa ja näyttäisi siltä, että kaikki meidän 4 ankkaa olisivat akkoja.

Viimeisenä voisi miettiä, että mikä olisi sellainen asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussani? Se onkin vaikea juttu! Ehkä kasvimaa; sen sijainti ja perustamien erilailla. Olen kokeillut kaikenlaisia vaihtoehtoja. Niin suoraan maassa kasvattamista kohopenkeissä, sekä lavoissa. Aina vaan hemmetin juolavehnä ja ohdakkeet valtaavat viljelykset. Ei auta kattamiset pahveilla tai muillakaan. Ehkäpä kaivauttaisin maan pois ja toisin uudet mullat. En tiedä. Tämä sininen savi on vaikea viljelyalusta.

Mutta näillä mennään ja en ala kyllä mihinkään rajuihin toimiin enään. Ennemmin vaikka lopetan koko kasvimaatouhut!