Tintin pönttöjä ja paprikapuita

 

Ihanaa, kun voi jo ulkona maalailla!

Pikku-murut olivat mummulassa yökylässä pääsiäisenä pari yötä. Ehdittiin tekemään paljon kivoja juttuja, kuten saunomaan ja katsomaan elokuvia. Pappa myös nikkaroi muksujen kanssa parit linnunpöntöt. Ajatuksena oli tehdä pöntöt hömötiaisille. Hömötiainen on jo luokiteltu uhanalaiseksi, koska sen suosimat pesimisympäristöt on hävinneet. Metsien tehohakkuiden johdosta se ei löydä lahopuita, joiden koloihin se voisi pesiä.

Hömötiäinen on myös kovin kranttu pesimään pöntössä. Mutta toivomme kovasti, että meillä talviruokinnalla käyneet hömötiaiset löytäisivät pesäpaikan. Jos ei meidän tintin pöntöistä, niin ympäristön lahopuista. Laitomme kyllä pönttöihin ohjeiden mukaan sahanpurua, koska hömötiainen haluaa kaivaa itse pesäkolonsa. Se ei helposti huoli tyhjää pönttöä.

Pikku Omenainen taiteilee!

Lapsethan olivat ihan into piukeina tekemässä pönttöjä papan kanssa! Pappa oli sahannut osat valmiiksi ja porannut reijät nauloille, jotta pikkuisten olisi helpompi vasaroida osat toisiinsa. Pappa oli lähettänyt tyttärelle videoita muksujen puuhista. Tytärtä oli hieman kylmännyt katsella, kun toinen muksuista käytteli rohkein ottein vasaraa ja toinen piti osia yhdessä. 😂

Hyvin muksut kuitenkin saivat pönttöjen seinät kasaan. Varsinkin Kuukuna on jo niin taitava käsistään! Ja Omppu tulee hyvää vauhtia perässä.

Minä laitoin muksuille ulos maalauspisteen ja he viihtyivätkin pitkät tovit pönttöjä maalaten. Kuukuna on jo niin iso, että auttoi pikkusiskoaankin saamaan lisää väriä tuubeista. Oli ilo katsella muksujen intoa rakentamiseen ja maalailuun. 

Ensimmäistä kertaa terävällä veitsellä
työskentelyä!

Joku aika sitten Kuukuna otti ison askeleen kokkailuissaan ja käytti ensimmäistä kertaa terävää veitseä pilkkomis hommissa. Poika ei ole kovin innostunut kasvisten syöjä, mutta ainakin paprika maistuu hyvin.

Pikkusormilla on helppo tehdä kylvöjä!

Siinä suippopaprikoita pilkkoessaan hän tokaisi, että koska tykkää syödä paprikaa, niin hän haluaisi kasvattaa paprikapuun. Voi, kuinka mummun sydän läikähti! Mietiskelin, että ehkä jotain on mennyt oikein, kun 5-vuotias tietää ettei paprikaa vaan haeta kaupasta. Vaan että se pitää kylvää siemenestä ja kasvattaa.

Minunhan ei pitänyt kylvää paprikaa ollenkaan tänä keväänä. Olin ajatellut ostaa muutamia taimia valmiina. Mutta onneksi minulla oli suippopaprikan siemeniä, jotta poika sai kasvattaa itselleen (ja ehkä vähän mummullekkin) paprikapuita.

Siinä siemeniä multaan tarkasti sijoitellessaan poika tuumasi, ettei ole ennen kylvöhommia tehnytkää. Tottahan tämä olikin. Ollaan kyllä istutettu perunoita ja kaikenlaisia taimia, sekä kesäkukkia. Mutta siemeniä ei olla yhdessä kylvetty ennen.

Lupasin ottaa kylvökset ja mahdolliset taimet hoidettavakseni. Ja hyvinhän itivätkin! Komeita "paprikapuun" taimia saadaankin. Poika oli ihan innoissaan pääsiäisenä, kun näki taimet. Lupasin koulia ne isompiin ruukkuihin ja lannoitella niitä hyvin. Kotiin lähtiessään Kuukuna vielä muistutti, että mummu hoitaisi hänen paprikoitaan huolella. Voi, mikä muru!

Pappa ripusti tintin pöntötkin puihin, kun niiden maalaukset olivat kuivuneet. Sijoitettiin pöntöt meidän puimalan ja kanalan takana olevaan pieneen metsikköön. Tali- ja sinitiaiset olivat heti niitä tutkimassa. Mutta reikä taitaa olla niille liian pieni. Joten olisi kiva, jos jokin pienempi tintti niihin löytäisi. Jos ei hömötintti, niin vaikka kuusitintti.

Pitäisi tehdä vielä lisää pönttöjä, kun on noita innokkaita maalareita. Ja toivotaan paprikapuille runsasta satoa!

Hissuttelevaa elämää valkoisen kurittajan syleilyssä

Nyt on lunta! Meillä on paikka paikoin puolisenkin metriä vitivalkoista höttölunta. Sitä on sadellut lähes päivittäin.

Onneksi ei tarvitse paljon kulkuväyliä käsipelillä kolata, kun Beibe vetäisee ne näppärästi traktorilla. Ihan vain rakennusten edustat ollaan kolattu.

Mauri näyttää mittasuhteita lumenkorkeuteen.

Minä olen ollut sairauslomalla viimeiset pari viikkoa. Kädet ovat kipeät ja toipumisen merkkejä ei juurikaan ole. Joten olen viettänyt aikas hiljaiseloa täällä kotosalla.

Sähkölangatkin roikkuvat lumen painosta!

Leppä pellolla on suorastaan majesteetillisen näköinen!

Jänis on loikkinut kasvimaan läpi. Minä en aio loikkia sinne vielä pitkään aikaan!

Alppiruusut lääpättävät pakkasessa.

Hyvin alkanut lumikenkäilykautenikin tyrehtyi viheliäiseen kantapäänkalvontulehdukseen. Vaikka koskemattomat hanget minua kutsuvat kiihkeästi, olen yrittänyt olla siihen vastaamatta ja lepuuttanut jalkaani.

Pöllö pöö on saanut lunta päälleen

Aurinko paistaa vielä tosi matalalta

Jos on tuota lunta, niin on ollut kovia viimoja ja pakkasiakin. Perjantaina oli alhaisimmillaan -17. Myöhään illalla kierreltiin pitkin pihaa Beiben kanssa ja ihailtiin pilvien läpi loimottavaa kuuta, joka oli melkein täydellään.

En ole antanut Beiben ottaa ulkosaunan jouluvaloja pois, kun ovat niin hienot!

Kuutamolla on tosi maaginen tunnelma ihan kotipihassakin. Ei tarvitse lähteä mihinkään sen pidemmälle elämyksiä saadakseen.

Joku pikkupeto, ehkä lumikko on hyppinyt hangessa.

Tytär on ollut paljon Leppämäessä Kuukunan ja Benjan kanssa. Onneksi Beibe on aurannut meidän tontin ympärille kävelybaanan. Minäkin olen voinut hissutella koirien kanssa sitä pitkin.

Maurin säkäkorkeus on jotain 25 cm. Joten pellolla on lunta ihan kivasti!

Mauri ei niinkään välitä tuonne hankeen mennä, ellei sille heitä jotain sinne. Mutta Benja, se kyllä ottaa tästä lumimäärästä kaiken irti. Se rakastaa lunta!

Kyllä on helppoa koiran ulkoilutusta, sanon vaan! Ei ihan hirveästi tarvitse tuota pönttökoiraa hankeen riehumaan houkutella.

Noilla "koiralenkeillä" on itsekin tullut nautittua kuitenkin tästä talvisesta kauneudesta.  Ja onpahan tullut oltua ulkona, vaikkei nyt itse niin kauheasti liikuntaa ole saanut.

Kuukunan kanssa ollaan vähän pulkkailtu pihassa. Poika istuu pulkassa ihan hyvin, mutta tuppaa nukahtamaan pulkan suhinaan.
Vaunuissa on päikkärit maistuneet. Nuo meidän mummulavaunut ovat sellaiset jotkut thermovaunut ja siellä on supikoiran- ja lampaantalja toppapussin lisäksi lämmikkeenä. Ja tietysti pojalla kunnon toppavaatetus ja villapipo. Kyllä on tarjennut!

Hehkua ja lampaita ollaan pidetty lauhemmilla ilmoilla ulkona ja ovat kovillakin pakkasilla olleet jaloittelemassa hetken.

Lampailla on niin hyvä eristys villassa, että niiden päältä lumi ei tahdo sulaa yön aikan sisälläkään.

Luonnonlinnuillekkin on saanut olla täyttämässä ruokintapaikkoja ihan koko ajan. Nyt menee siementä ja talikakkusta!

Takoissa on palanut lähes ikuinen tuli. Puita on saanut kantaa jatkuvalla syötöllä. Onkin ollut ihanaa tulla takan kylkeen kylmästä ulkoilmasta.

Tämmöstä hiljaista hissuttelua tänne. Mukavaa aurinkoista ja kipakkaa pakkassunnuntaita kaikille!