PÖLKINVUOREN KASVIMAAilma

 

Vaikka emme oikeastaan ole Beiben kanssa ihan kauheasti kaivanneet elämäämme mitään reissaamista, on kuitenkin kivaa, että pikkuisen voi jo alkaa liikuskelemaan jossakin. Olemme vuosia harrastaneet lähimatkailua ja jonkin verran myös pikkuisen kauempanakin kotimaassa matkustelua.

Kiva idea, että infotaululta sai ottaa kävelysauvat lainaan niin
halutessaan.

Asiat mitä olemme kaivanneet, ovat leffassa käynti, museovierailut, taidenäyttelyt, ehkä vähän konserttejakin ja paljon ulkona syömistä ja kesäkahvioita. 

Olemme hyvin kotona viihtyvää sorttia molemmat! Ja se on hyvä, koska omavaraisteleva elämäntyyli, kasvimaineen ja eläimineen, on paikkaan ja aikaan sitovaa. Mutta pikku päiväretkille löytyy aina välillä jokin sopiva rako. Mikäs sen mukavampaa onkaan, kun käydä päiväseltään jossain kivassa paikassa ja saada elämyksiä. Vielä paremmaksi reissun tekee, jos matkalla saa hörpätä sumpit lisukkeineen jossain kivassa kahviossa. Ei oikein kunnon ruuankaan syöminen reissua pahenna.

Pölkinvuoren kahviosta sai ostaa maukkaita
leivonnaisia. Me valitsimme lohipiiraan
ja porkkanakakun, jotka jaoimme 
"kristillisesti"!

Hieno kivimuuri, juurellaan vanhoja
raparperilajikkeita.

Opiskelujen päätteeksi minulle siunaantui tälle työntäyteiselle kesälle harvinainen viikonloppuvapaa. Joten päätimme lähteä käymään jossakin. Olimme ensin ajatelleet poiketa Kangasalle avattuun uuteen arboretumiin. Mutta ajattelimme ehtivämme siellä käymään myöhemminkin, vaikkapa joku sunnuntai minun työpäiväni jälkeen.

Olen monta vuotta seurannut Instan puolella Pölkinvuoren kasvimaailmaa ja sinne suuntasimme auton nokan. Ihan lähimatkailukohde se ei meille ole, koska matkaa tulee noin 100 kilometriä. Mutta päiväretkikohteen kriteerit se kyllä täyttää!

Olimme todella yllättyneitä siitä, kuinka paljon ihmisiä metsäpuistossa oli. Saavuttuamme paikalle, puisto oli ollut tunnin verran auki ja pysäköintitila oli tiukassa. Onneksi tienviereen pystyi vielä pysäköimään.

Kasvimaa ja kahviorakennus taustalla.

Pölkinvuori on 3,5 ha:n metsäpuutarha näköalapaikkoineen ja se on "kuuluisa" tuhansista keväisistä sipulikukistaan. Niiden kukinta oli meidän vierailun aikaan jo ohi pääosin, mutta onneksi metsän varjoisimmissa paikoissa niitä vielä saatiin ihailla.

Alueella on uudehko kahvilarakennus, josta nappasimme heti puistoon saavuttuamme kahvit lisukkeineen. Kahvilan ympäristöön oli tehty useita paikkoja virvokkeiden nauttimiseen. Pöydät olivat väljästi ajan henki huomioiden.

Pölkinvuori ja sen kasvimaailma on yhden miehen aloittama "työmaa". Veli-Pekka Weckman innostui istuttamaan valtavat määrät narsisseja perintömetsäänsä. Sairaseläkkeellä hän teki sedältään perimälleen maalle pienen vihannestarhan, josta piti tulla vain harrastus.

Kotaa voi vuokrata ympäri vuoden.

Metsänreunaan istutetut kukat kukkivat niin hienosti, että hän hankki sipuleita yhä enemmän. Niinpä hän tilasi tuhansia sipuleita lisää ja vielä lisää seuraavina vuosina. 

Sana kukkivasta metsäpuistosta levisi niin, että vuonna 2016 siellä vieraili 2500 ihmistä. Varsinaisia avajaisia vietettiin seuraavana keväänä, jonka jälkeen Pölkinvuoressa on saanut vierailla touko–syyskuussa päivittäin. Kävijät voivat maksaa vapaaehtoisen pääsymaksun, joista kertyneillä tuloilla Veli-Pekka ostaa kasveja. Nyt alueella on yli 100000 sipulikukkaa.

Kallion päältä on huikea pudotus!

Puistossa on myös taidetta.

Vaikka sipulikukat ovat pääosassa, ei Veli-Pekka ole unohtanut hyötykasvejakaan. Pölkinvuoressa on iso kasvimaa, josta saa ostettua esimerkiksi kurpitsoja, juureksia ja papuja.

Kalliossa näkyy upeasti erilaisia kerrostumia

Omistaja kuvaakin Pölkinvuorta enemmänkin elämyspuistoksi. Siellä saa kulkea vapaasti, lähes missä vaan. Kilometrin mittainen luontopolku kiertää puistoa ja tälläinen lievästi liikuntarajoitteinenkin pärjäsi siellä hyvin kunnollisilla jalkineilla.

Alueella on useita lampia.

Pölkinvuori oli mielestämme mukavan rento paikka. Vaikka sipulikukkien kaunein loisto oli jo ohi vierailupäivänämme, paikka tarjosi nähtävää. Itse vuori oli tosi hieno ja vaikuttava. Ihailimme vuoren alla pitkään kalliossa olevia kerrostumia. Lammet viehättivät meitä myös kovasti.

Ostin aitoukonhattu 'Alban'.

Pölkinvuoressa on pieni taimisto, josta voi ostaa tuliaisia omaan puutarhaansa. Minä löysin valkoisen ukonhatun ja Beibe nappasi komean metsälehmuksen. 

Pikkuisen oli puussa sovittamista autoon ja pienen hetken mietin jopa, että joudunko minä kävelemään kotiin. No, en sentäs! Lehmus ja minä sovimme molemmat autoon, vaikka tiukkaa teki.

Kaiken kaikkiaan Pölkinvuori on mukava retkikohde koko perheelle. Alueelle vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voi maksaa kahvion kassalle tai infotaululla olevaan postilaatikkoon. Pääsymaksut käytetään puiston kukkaloiston vaalimiseen.

PÖLKINVUOREN KASVIMAAILMA

Ikaalantie 105, 31700 Urjala

Keväinen Hörtsänä

Puutarhurin torppa

Orivedellä, Onnistaipaleen kylässä on salainen puutarha, Hörtsänän arboretum. Se on ollut siellä vuosikymmeniä ja päässyt rytekötymään pahasti alkuvuosiensa loistosta. Onneksi sitä kuitenkin koko ajan kunnostetaan.

Me olemme Beiben kanssa vierailleen muutamia kertoja Hörtsänässä samalla kertaa, kun haemme rehuja elukoille. Mukava ja nopea retkikohde meille kauppareissuilla käymisen lomassa.

Upeat kotkansiivenalut! <3

Olen kirjoittanut pari postaustakin Hörtsänän vierailuistamme. Ne voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Ensimmäisestä löytyy juttua Hörtsänän historiastakin. Sitä en nyt tässä postauksessa ala enään avaamaan.

Kasvien seassa on keramiikkataidetta!

Vierailu Hörtsänän arboretumissa
Paluu Hörtsänään

Vaikka olemmekin nyt tehneet useampia pikavisiittejä Hörtsänään, emme ole käyneet siellä koskaan näin aikaisin keväällä.

Ja kyllä muuten kannatti! Varsinkin tälläiset kivifanit kuin me, saimme ihailla mahtavia kiviportaita ja -pengerryksiä, jotka erottuivat hienosti, kun kasvit eivät olleet vielä niitä peittäneet.

Ihana, romanttinen levähdyspaikka!

Hörtsänän erityispiirre mielestäni onkin juuri kivetykset ja eripuolille puistoa asetetut myllynkivet.

Muutamia keisarinpikarililjoja oli puhkeamassa
kukkaan.

Hörtsänässä ei sipulikukkien kirjo ole mitenkään valtava. Siellä täällä oli joitakin narsisseja ja muita kukkivia. Vuokkoja sen sijaan oli kukassa. Valkovuokkoja ja keltavuokkoja kukki mattoina puiden alla.

Räkättirastaan pesä oksatukipuussa.

Huomasimme, että viime kesästä oli kuitenkin uutta istutettu lisää. Lajisto kasvaa ja sitä edesauttaa vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voi tipauttaa postilaatikkoon tai maksaa tukimaksu peltilaatikkosta mukaan otettavalla tilisiirrolla.

Koska tämä korona-aika ja kahvittelut Oriveden lempparikahvilassamme, Cafe Herkkuhetkessä ei ollut mahdollista, haimme sieltä kuitenkin hiukopalat mukaamme ja nautimme ne kotona keitetyn kahvin kera.

Minulle lämmisavulohicroissant ja Beibelle kylmäsavu-
lohicroissant. Jälkkäriksi pikkuiset Bebeleivokset.

Sanoinkin Beibelle, että on se onni tämä poikkeustilanne ja sen tuomat rajoitukset. Normaalisti olisimme varmasti "kiireisinä" hörpänneet kupit kahvia ja tempaisseet herkkucroissantit naamaamme kahvilan terassilla. "Nauttineet" liikenteen melusta, istuen liikenneympyrän vieressä keskellä Oriveden keskustaa.

Nyt istuimme kahdesta tukkipöllistä ja laudasta tehdyllä penkillä ihanassa ja rauhallisessa ympäristössä eväistä ja toisistamme nauttien. Kyllä näissä kokoontumisrajoituksissa vaan on paljon hyvää, koska ne herättävät etsimään vaihtoehtoja. Ja huomaamaan, että asiat vaan voi tehdä paremmin!

Saimme olla evästelymme ihan kahdestaan Hörtsänässä, mutta sitten alkoi tulla porukkaa. No, muutamia ihmisiä, mutta näin pienessä paikassa sekin tekee jo ruuhkaa.

Mutta ei se haitannut meitä ja olimmekin jo puiston kiertäneet, joten lähdimme hyvin ja rentoutunein mielin kohti kauppoja ja ruokaostoshelvettiä. Oli kyllä hyvä idea käydä hakemassa "voimia" ensin Hörtsänästä!

Onko Hörtsnän Sinulle tuttu paikka? Jos on, olisi mukavaa kuulla mietteitäsi siellä vierailuistasi!
Ja jos ei, aiotko vierailla siellä joskus? Minä ainakin suosittelen vahvasti!

Hörtsänä on yksi minun lempipaikkojani tässä maailmassa!

Hiusjää

Pieni valkoinen kökkö
kuvan alareunassa on
hiusjään peitossa oleva sieni.

Oletko sinä törmännyt tähän huikean hienoon luonnonilmiöön, jota on kutsuttu jopa sienten hengitykseksi?
Ilmiö on tuttu keski-Euroopasta, mutta viime vuosina siitä on yhä runsaistuvia havaintoja myös Suomesta.

Hiusjäätä ja sen syntyä on tutkittu vuosisatoja ja nykyään tiedetään miten se syntyy. Siihen tarvitaan lahoavaa puuta, sienirihmastoa, reilu ilmankosteus ja pakkasta.

Lahoavan puun sisällä oleva kosteus alkaa pakkasen voimasta työntyä pintaan. Puussa olevat sienirihmaston päät alkavat muodostaa jäätyvän veden voimasta valkoista, jäätyvää hiusta. Tai jotain sinne päin! Kannattaa käydä lukemassa hiusjäästä vaikka täältä .

Useissa jutuissa mitä olen hiusjäästä lukenut, kerrotaan hiusjään muodostuvan vain lehtipuuhun. Itse törmäsin tähän ihmeeseen kotipihassani, kun männynneulasten seassa kasvanut sieni oli ihan sen peitossa. En tiedä, oliko kasvupaikalla mitään vaikutusta, koska hiusjäätä oli pelkästään sienen pinnalla.

Oli niin tai näin, olipa hieno kokemus! Nyt kannattaa tarkkailla ulkoillessaan maastoa. Jos vaikka sattuisitte näkemään sienten hengittävän!

Ja joskus kun on oikein tohkeissaan,
voi vahingossa napsaista kuvan itsestään sienen sijasta!