Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina

Uusi vuosi, uudet kujeet

2018 <3

Uudenvuoden juhlinnat meni perinteisesti ystäväperheen kanssa,
tänä vuonna oli meidän vuoro vierailla heidän luonaan.
Onni on ystäväperhe, jossa sekä lapset että aikuiset viihtyvät yhdessä!

Ilta oli aivan mahtava, paljon herkkuja, naurua, höpötystä,
ja lopuksi vielä rakettien ihailua Haralanharjun näkötornista.

Muutama oma patakin paukuteltiin sädetikuilla kikkailujen lisäksi.

Vuoden 2017 mullistavin tapahtuma omassa elämässä oli työpaikan vaihto.
Alussa oli toki haastavaa ja paljon uuden oppimista,
mutta päivääkään en ole katunut!
Työnantaja, työ ja työkaverit ovat kaikki aivan mahtavia.

Paljon muitakin merkittäviä asioita mahtui viime vuoteen.
Esikoinen aloitti yläasteen, kuopus esikoulun,
autotallin rakennusprojekti pääsi hyvään vauhtiin.
Vanhempani muuttivat samalle kadulle asumaan,
suureksi avuksi meille ruuhkavuosi vanhemmille ja ihanan kiinteäksi osaksi lasten arkea.

Saimme myös tehtyä ikimuistoiset matkat vanhempieni ja kummitytön kanssa Ylläkselle
sekä siskon mökille Öölantiin ja samalla reissulla Legolandiin ja Tanskaan telttailemaan.

Vuosi on ollut erittäin täyteläinen ja ruuhkavuosilta tuntuva,
mutta kuvia katsellessa huomaa paljon on mahtunut juhlaakin mukaan.
Aivan liian vähän tulee ystäviä nähtyä,
mutta onneksi sentään aika monta iloista hetkeä mahtui vuoteen ystävien ja läheisten kanssa!

Ja alkoihan tämäkin vuosi juhlilla, kuopus täytti heti vuoden alussa seitsemän vuotta
ja sitä saatiin juhlia Oulusta vierailleiden serkkujen kanssa.
Niin siitä mun viimeisestäkin vauvelista vaan on tullut jo iso reipas poika!

Kuluneeseen vuoteen mahtuu myös omia terveysongelmia.
Korjausleikkauksen (-13) ja korjausleikkauksenkorjausleikkauksenkin (-15) jälkeen
vatsan alueen kivut ovat jatkuneet.
Niinpä entinen hyvin sporttinen minä löysin yhä useammin itseni sohvanmutkasta,
miehen kainalossa, lasi viiniä ja hyvä juustoleipä lautasella kun ei kipuja tullut.
Syksyn ramppasin lääkäreissä ja tutkimuksissa, ja nyt vihdoin syyt ja hoidot on selvillä.
Kipu- ja kipukynnystä nostavat lääkkeet sekä puudutuspiikit on nyt testissä,
mutta uuden leikkauksen mahdollisuuskin on aika realistinen.

Päätin kuitenkin, etten anna terveyshuolien todellakaan lannistaa!
Niin kauan eletään kunnes kuollaan, tai jotain sinne päin.

Nyt on korjauskurssi elämäntapoihin ja laiskotteluihin haettu
ja vuoden vaihteesta herkkulakko (sis. alkoholit) on aloitettu.
Helmikuun puolessavälissä on edessä Karibian risteily ja 40 vuotta tulee täyteen.
Kumpaakaan en halua kohdata liiat pehmeydet lanteilla ja uupuneena,
joten ostin elämäni ensimmäisen nettivalmennuksen, Fitfarmin viimeiset 5 kiloa.

Ajatuksena on saada ruokavalio hyväksi ja treenit tehokkaaksi,

siis hyvää oloa ja terveyttä olen hakemassa.

Tiedän että voin hyvin kun syön terveellisesti ja liikun rivakasti,

toivottavasti reippaampi ja terveellisempi elämä tuon valmennuksen kautta taas löytyy osaksi arkea!

Valmennus alkaa maanantaina mutta materiaaleihin on jo päässyt tutustumaan.

Kyllähän siinä useampi tunti vierähti niihin tutustuessa,

ja intoa piukassa Exceliin listaillessa suunnitelmaa ensi viikon ruuista ja treeneistä.

Mukavasti korvaavuuslistan kautta löytyy myös tällaiselle vehnättömälle, kasvispainotteisesti syövälle 
makeutusaineita ym. höttöjä välttelevälle luomuhörhölle vaihtoehtoja.

Viikon treenitkin sain loppujen lopuksi perheen kalenteriin soviteltua.

Varaslähtönä kävin testaamassa jo Bull Mentulan laatiman salitreenin,

ja voin sanoa että tuntuu menneen perille!

Noiden valmennusten sisältöjähän ei saa missään muodossa jakaa,

mutta omia kokemuksena tuosta kerron toki teille myöhemmin.

Ennen-jälkeen kuvia en kuitenkaan tule julkaisemaan! :D
Enkä sellaisia edes ota, muutama mitta ja vaaka, 
mutta ennenkaikkea olo tämän neljän viikon jälkeen ratkaiskoon oliko kannatava kokeilu.

Itse olen aika innoissani tästä, vihdoin otan aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen!
Saas nähdä kuinka ämmän käy!

Onko sulla kokemuksia nettivalmennuksista, tykkäsitkö, onnistuiko?

Ihanaa tätä vuotta kaikille tasapuolisesti!

Terkuin Taina

Juhlahumua

Tänään vietetään Suomen sadatta itsenäisyyspäivää!
Nyt jos koskaan on syytä kiitollisuuteen, juhlallisuuteen ja ylpeyteen.
Alla kuitenkin ensin muutamien muiden juhlien koosteita kuluneilta viikoilta.

Treffeillä Hilton Strandin loungessa oman rakkaan kanssa

Tuntuu että lähiviikot ovat yhtä juhlahumua, ja hyvä niin.
Marraskuu olisi muuten aika pimeä ja masentava kuukausi.
Blogiinkaan saakka ei ole ehtinyt näistä kirjoitella
arki on yhtä hurlumheitä ja viikonloppuisin kivoja menoja.

Isänpäivän aamiainen

Halloweenista seuraavana viikonloppuna vietettiin tietenkin isänpäivää.
Nuorimmaisella oli ollut tosi jännät paikat pitää eskarissa askarreltu lahja salaisuutena,
ja ihania lahjoja ja kortteja oli lapset taas valmistaneetkin.
Aamulla herättiin perinteisesti aikaisin kolistelemaan keittiöön,
lapset leipoi suklaa- ja mustikkamuffineja, minä leivoin rusinaleivän.

Isänpäivän illallinen

Päivällä käytiin miehen vanhemmilla kakkukahvilla,
ja illemmalla minun vanhemmilla illallisella.
Kaikki tärkeät isät siis saatiin huomioitua ja päivä oli oikein mukava ja leppoisa!

Isänpäivän jälkkäri

Seuraavana viikonloppuna meillä olikin miehen kanssa treffiviikonloppu.
Kerran vuodessa pyritään lähtemään ihan kaksin johonkin,
jonain vuonna olen ollut miehen työmatkalla mukana esim. Amsterdamissa.

Tänä vuonna vanhempani olivat jälleen viikonlopun lasten kanssa,
ja me päädyimme hyödyntämään hotellipisteet Helsingissä.

Suomen kansallisteatteri

Syötiin hyvin, naurettiin yhdessä, viettettiin aikuisten aikaa ihan kahdestaan.
Kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Miika Nousiaisen Juurihoidon
joka oli todella hauska,
ja onhan tuo teatteri myös aivan upea rakennus käydä fiilistelemässä.
Toisena iltana oli ohjelmassa stand uppia Studio Pasilan Club Act!ionissa,
ja naurettiin kyllä koko rahan edestä!
Vahva suositus molemmille!

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Sijoitin syksyllä työnantajan tarjoamia virikerahoja museokorttiin,
ja pitihän sitä tietenkin hyödyntää.
Kävimme siis kasvitieteellisessä talvipuutarhaa ihastelemassa,
mutta Ateneumiin oli sellainen jono että se jäi seuraavaan Helsingin reissuun.

Treffit Helsingissä

Suosittelen kaikille pariskunnille treffejä pois kotiympyröistä silloin tällöin!
Uusia yhteisiä muistoja on mukava luoda,
ja samalla muistutella mieleen miksi toisiinsa aikanaan rakastuttiin.
Rakastua ehkä aina uudelleen siihen ihan omaan puolisoon.

Se leppoisin työkaveri kylässä

Melkein juhlaksi on rinnastettavissa, ainakin jos lapsilta kysytään,
mun "työkaverin" eli työkaverini koiran vierailu meillä.
Saatiin tuo ihana pötkylä muutamaksi päiväksi meille hoitoon
ja vietin leppoisan etätyöpäivän hänen kanssaan.

Kyröjoki

Kauden ensimmäiset pikkujoulut vietettiin rakkaan kummipojan luona vieraillessamme.

Lapsia oli yhteensä seitsemän, mutta kaikki ovat jo sen verran isoja
että isommat lapset veivät pienemmät puistoon, miehet laittoivat illallisen
ja me ystävän kanssa ehdittiin lenkille Kyröjoen rantaan maisemia ihastelemaan.
Ihana viikonloppu vierähti nopeasti ja touhua ja höpötystä piisasi!

Purpur Tampere

Rakas ystäväni menee ensi viikolla naimisiin.
Hulabaloo-polttarit eivät houkutelleet,
vaan vietimme illan polttareiden merkeissä illallisella
Ville Haapasalon Purpur ravintolassa Tampereella
Georgialaiseen makumaailmaan tutustuen,
ja teitenkin hauskoja muistoja kertaillen, höpötellen ja rentoutuen yhdessä
arjen kiireiden keskellä.

Seuraavaksi vietettiinkin miehen 40 vuotis synttäreitä.
Sankarin tyylin mukaisesti kakkukahville kutsuttiin vain läheisimmät sukulaiset
ja ilta vietettiin perheen kesken lautapelejä pelaillen.

40 v. synttäriaamiainen

Aamu alkoi tietenkin päivänsankarin herättämisellä kauniisti katetulle aamiaiselle.
Miehen ainoa toive päivälle oli että kakku ei lopu kesken,
ja koska kakut ovat miehen ehdoton herkku ja oma aikataulu tiukka
päätin ulkoistaa kakkuhomman.
Ihana ystis Micu Onnellinen Kirsikka blogista on perustanut tänä syksynä
Juhlakirskikka nimisen juhlasuunnittelufirman
päätin siis tilata kakut sieltä.

Juhlakirsikan kakut

Ja valinta oli kerrassaan täydellinen!
Kakut olivat kauniita ja herkullisia,
kermakakun tilasin gluteenittomana niin että pystyin itsekin sitä surutta syömään.

Lämmin ja vilpitön suositus täältä sympaattisen Micun Juhlakirsikan palveluille!

Vähän melkein miehen synttärin myötä ikäkriiseilin,
tuleehan oma 40 myös täyteen muutaman kuukauden kuluttua.
Mutta toisaalta, mitäpä noista numeroista kriisiytymään!

Tänään kuitenkin keskitytään itsenäisyyspäivän viettoon.

Mies on työmatkalla, ja me lasten kanssa otetaan päivä rennosti,
linnanjuhlien katselu kuuluu toki iltaan, samoin herkut,
mutta myös vakavammin aiheesta keskusteltiin jo aamupalapöydässä.

Nyt ovat kaikki lapset kavereidensa kanssa upeasta lumisesta päivästä nauttimassa,
minä vielä hetken jumittelen kahvikupin kanssa ja ihastelen tuota lippua
jonka lasten kanssa olkkarin ikkunaan askartelimme.

Ja tästä sitten kohti pikkujoulukautta!

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää
ja iloista joulun odotusta sinulle!

Terveisin Taina

Halloween

Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa,
mutta tämä pimeä ja sateinen kausi kunnon syksyn ja talven välissä on vähän tylsä.
Halloween osuu sopivasti tätä kautta piristämään,
ja monena vuotena meillä on isoja lasten ja lapsenmielisten juhlia silloin vietettykin.

Meidän hääpäivä osuu samalle viikolle, senkin puolesta on jotain pientä extraa aina kiva järjestää,
laittaa hyvää ruokaa, kutsua ystäviä.

Pyhäinpäivän viettoon ei meillä suuremmin perinteitä ole,
toki aiheesta lasten kanssa keskustellaan,
mutta kaikki läheisten haudat ovat satojen kilometrien päässä.

Tänä vuonna ei Halloween-mopo karannut aivan käsistä,
mutta pitää se on aina jotain laittaa!
Aivan liian harvoin tulee tuota pientä rakasta kummityttöä perheineen nähtyä,
joten kiva on jotain pientä extraa hänelle järjestää.

Kaikki esillä olleet rekvisiitat ja koristeet oli Halloween-tavara laatikossa valmiina,
kuten nämä tuolien päälle laitettavat jätesäkki koristeet.
Linkkejä vanhoihin postauksiin meidän Halloween kodista ja askarteluista
löytyy edellisestä postauksesta tai tunnisteiden kautta.

Enpä olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut,
että vappu-, pääsiäis- ja Hallooween koristeille on nykyään samankokoiset laatikot varastossa.
Joulukoristeiden määrä onkin sitten jo luku aivan erikseen..

Mutta lasten myötä tämäkin juhla meille on rantautunut ilmeisen pysyvästi,
koulussa ja päiväkodissa se tulee tutuksi siinä missä muutkin,
eivätkä lapset näe tai koe Halloweenia minään kaupallisena hapatuksena,
kuten me vanhat jäärät helposti jämähdetään ajattelemaan.

Eli ei muuta kuin iloa pimeden keskelle tämänkin juhlan muodossa!

Lapset ovat jo pitkään vonganneet suklaaputouksen esille ottamista.
Se on melkoisen vaivalloinen ja sotkua aiheuttava laitos,
joten Halloweenin jätesäkkikattaus passaa paremmin kuin hyvin suklaaputouksen kanssa!
Halloweenina se toki on kakkaputous..

Suklaaseen dippailtiin vaahtokarkkeja, mansikoita ja erilaisia hedelmiä.

Pöytään oli katettu myös mm. salaattia ja paria erilaista gluteenitonta pizzaa,
nakkisormia, sipsiä ja dippiä, karkkeja,
sellaista vaivattomasti laitettavaa napostelu- ja seurusteluruokaa.

Hiilidioksidijäätä piti toki sen verran hankkia että satiin kunnon usvaefektit aikaan.

Päivä sujui oikein leppoisasti, eri ikäiset lapset leikkivät tai pelailivat lautapelejä,
me aikuiset höpötettiin kuulumisia ja naurettiin vedet silmissä toistemme jutuille,
lapsiperheissä kun tuppaa tapahtua yhtä ja toista huvittavaa tapahtua
(siihen vielä koirat, talot, insinöörimiehet ja kovaääniset emännät päälle).

Semmoisen Halloween meiningit meillä tänä vuonna.

Mitenkäs siellä, tuliko vietetty Halloweenia vai perinteisempää pyhäinpäivää?

Iloista alkavaa viikkoa!
Terkuin Taina

Ideahuonella, bileissä.. syksyn menoja ja shoppailuita

Syyskuu on alkanut vahdikkaissa merkeissä,
ja tässä postauksessa ajattelin kertoa millaisia puuhia ja ostoksia on näihin viikkoihin mahtunut.

Muutama viikko sitten käytiin bloggariporukalla Ideahuoneella fiilsitelemässä.
Tiina on perustanut ihanan sisustusliikeen Ideahuoneen Tampereen Sammonkadulle,
ja olen minä toki tuota alati vaihtuvaa valikoimaa fb:ssä ihastellut,
mutta nyt mentiin oikein naisporukalla rauhassa hypistelemään ja shoppailemaan.

Valikoimissa on kaikkea kaunista kotiin tai lahjaksi, uutta vanhaa, tuunattua,
ja mm. JDL:n kalkkimaaleja sekä Le Pere Pelletierin pyykkietikkaa.

 

Itselle tuo pyykkikoneen huuhteluainelokeroon lorautettava hyvän tuoksuinen pyykkietikka
oli uusi hauska tuttavuus!
Pyykit jäävät todella raikkaan tuoksuisiksi ja pehmeiksi,
eivät laisinkaan pesuaineisen tuntuiseksi tai tuoksuiseksi.
Tätä aion ostaa toistekin.

Ja nää korut! Ai että!
Pitihän se itselle moro-koru hankkia.
Ja no, pari muutakin pikku juttua on tullut tuolta ostettua..

Niinkuin Tuo Airam Roosa nauha retro taskulamppu,
joka on juuri sellainen kuin lapsuuden taskulamput,
vain nykyaikaisella tekniikalla varustettu ja super söpö.
Niinkuin on super söpö tuo karkkirasiakin,
mikähän noissa peltirasioissa on sellaista jota en vaan pysty vastustamaan?

Käykää ihmeessä piipahtamassa Ideahuoneen FB:ssä ja kivijalkamyymälässä,
mahtavaa että rohkeita yrittäjiä ja personallisia tuotteita yhä löytyy!

Kaupan mentyä kiinni lähdettiin naisissa Pepille herkuttelemaan ja höpöttelemään
- ystävät, heidän kanssa vietettyä aikaa ei voi mikään korvata!
Herkut ja naiset jäi kuvaamatta, mutta kuka siinä nyt ehtii kameran kanssa pyöriä
kun pitää pizzaa suuhun mättää ja nauraa vedet silmissä vuoron perää.
Kiitos jälleen Tiina ja ihanat ladyt!

Olimme myös miehen kanssa kaksin ystävien kotibileissä.

Kutsu oli seuraavanlainen:
Äskettäin avattu J**-residenssi Koikkarin kukkuloilla täyttää vaativammankin matkailijan toiveet.
Vaihda vapaalle ja nauti kiihkeästä etelä-Tampereen sykkeestä!
REISSUN DRESSCODE: SUOMITURISTI.
Ps. Kohde ei sovellu perhelomailuun.
Pps. Matka on all-inclusive, mutta omatkin nesteet lasketaan turvatarkastuksesta läpi

Aivan huippua, että porukka vielä kotibileitä järjestää,
ja vielä teemabileitä, joihon vieraatkin oikeasti panostaa pukeutumalla teeman mukaan.

Oma asuni oli tuollainen sekoitus turisti kliseitä:
oli tennissukkaa ja crocsia, Marimekko kassia ja vyölaukkua, aurinkolippaa ja pantterikuosia..
Hauskaa oli asua suunnitella, mutta hauskaa oli kyllä juhlissakin!

Viime viikonloppuna meillä kävi kylässä ystävät, nuorimmaisen kummit.
Sovittiin ko. rouvan kanssa, että en laita mitään fiiniä illallista eikä koti ole puunattu,
koska tulimme siihen tulokseen,
että jos tässä elämäntilanteessa pitää koti olla tiptop kunnossa
ja hieno illallinen alusta loppuun valmistettu,
voidaan kyläilyä lykätä heti useammalla vuodella..
Niinpä me käytiin porukalla pelaamassa Crazy golffia, grillailtiin meilla hampurilaisia
ja syötiin jätskejä jälkkäriksi,
ja oli aivan super kiva päivä yhdessä niin lapsilla kuin aikuisilla!
Rentoa yhdessä oloa, hyviä keskusteluita ja paljon naurua,
sitä jokainen ruuhkavuosia tarpova tarvitsee.

Ja vielä ehdin syyskuussa vähän tyttöjen kanssa moottoripyöräilemäänkin tälle kesälle!
Joskus vielä minulla on omakin pyörä,
haaveitahan pitää olla
ja pitkät prätkäreissut ovat mun haave, sitten joskus 10 vuoden päästä.

Pitkästä aikaa kävin myös vaate ostoksilta mun luotto vaatekaupassa
Olgan puodissa, josta ostin syksyksi ja talveksi muutaman ihanan Creamin ponchon.
No lähtihän sieltä mukaan pari muutakin ihanaa vaatetta,
sellaisia joita tiedän pitäväni monta vuotta.
Mutta nuo ponchot on nyt tosi kiva löytö tälle syksylle
- ei haittaa vaikka ei ihan ehtisi treenata ja vatsa pömpöttää,
ovat lämpimiä ja super mukavia päällä,
mutta kuitenkin siistiä aikuisen naisen pukeutumista joka menoon, aamusta iltaan.

Kiitos jälleen Ihanalle Olgalle, ei tarvitse kaupoissa kierrellä tuskailemassa
kun tiedän mistä saan juuri mun tyyliset vaatteet järkevään hintaan,
iloisen ja sydämellisen palvelun kanssa!

Blogi on se paikka minulle johon kirjoittelen muistiin näitä hyvän mielen juttuja.
Mutta onhan se myönnettävä, että on tämä elämä juuri nyt melkoista hullunmyllä.
Harrastuksia on kaikilla perheenjäsenillä, nyt sykyllä kolmen eri koulun vanhempainillat,
siihen kaikki normaalit kotityöt, töissä käynnit, miehen työmatkat ja muu päälle.
Jos tiedätte niitä päiviä, kun aamu on jo lähtöjään härdelliä,
töiden jälkeen makaat X-asennossa keskellä olohuoneen mattoa keräämässä muutaman minutin voimia,
että jaksat painaa vielä kaikki illan hommat.
Ja seuraavana päivänä sama alusta.
Hengissä ja suht järjissään on kuitenkin selvitty,
ja tuossa kiven heiton päässä asuvista vanhemmistani on ollut korvaamatonta apua monena päivänä.

Kodin puunaamisen ja kaiken muun turhan nysväämisen olen jättänyt minimiin
ja koitan keskittyä lasten kanssa olemiseen ja välillä myös ystävien näkemiseen.
Juuri tuossa yksi ilta olisi ehkä pitänyt siivota keittiö ja pestä kasa pyykkiä,
mutta päätettiin kuitenkin pitää lasten toivoma leffa ilta.

Koska elämä on nyt.
Ja meidän arki on meidän lasten lapsuus.

Nyt on kello taas puolilla öin,
mies ja keskimmäinen partioleirillä,
teltassa tuolla vesisateessa mutta kivaa on kuulemma ollut,
ja täällä kotona olevat lapset nukkuvat yökyläilevien serkkujensa kanssa.
Talo on hiljainen, josko sitä itsekin puhaltelisi kynttilät sammuksiin ja menisi nukkumaan.

Koitahan ottaa löysin rantein sinäkin!
Terkuin Taina