Karkiton - sipsitön - alkoholiton 3 kuukautta

Vuosi 2019 alkoi pienellä FB-haasteella. Viettäisin niin monta päivää ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia, sekä lisäksi harrastaisin liikuntaa tai kehonhuoltoa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan, kuin päivitykseen tuli tykkäyksiä ennen vuoden vaihtumista. Päivässä tykkäyksiä kertyi sen verran, että pyöristin luvun itse hieman ylöspäin, tasan kolmeen kuukauteen.
Halusin tehdä lupauksesta riittävän julkisen, jotta siinä tulisi myös pysyttyä. Alkoholin ja herkkujen suhteen pysyinkin, mutta tuo liikuntahaaste meni hieman ”sinne päin”.

Mihinkään totaaliseen herkkulakkoon en halunnut alkaa, koska tavoitteena oli nimenomaan hakea korjausliikettä, en kuuria.
Minulle lasten kanssa leipominen, pizzalla tai hampparilla käynti tai take a way ruuat perheen kanssa tai reissun päällä on sitä arjen luksusta, josta nautitaan yhdessä. En halua olla äiti, ja esimerkki naisesta, joka pupeltaa salaattia kun muut syö pizzaa.

Minulle myös ns. herkkujen määritteleminen olisi ollut vaikeaa, koska meidän kotiruokiimmekin kuuluu toisinaan itse tehdyt piiraat, tortillat, tacot, pizzat ja pannarit.
(kännykkää selatessa tosin huomasin että olen näinä kuukausina kuvannut vain leivonnaisia, joten mennään kotiruokakuvien sijaan näillä.) :D

Viime vuoden alussa otin terveyskuurin Fitfarmin ohjeilla, siitä postaus täällä. Kesällä olin kuitenkin jälleen leikkauksessa (postaus), ja terveyshuolia ja kipuja sujuvasti tekosyynä käyttäen lipsuin terveellisistä elämäntavoista, ja pudotettu muutama kilokin hiipi hissukseen takaisin.

Oikeasti kuitenkin teidän, että kun liikun riittävästi ja syön pääsääntöisesti hyvin voin ja jaksan paremmin. Myös normaalipainon keskivaiheilla olo on hyvä ja vaatekaapin sisältö sopiva, mutta painon hivuttautuessa turhan lähelle normaalipainon ylärajaa olokin on huonompi, enkä halua vaatteitakaan lähteä kokonaan uusimaan.

Alla siitä, miten mun kolmen kuukauden karkiton-sipsitön-alkoholiton meni.

Karkki ja sipsit
Tämä ei oikeastaan ollut kovin paha. Toki tulee välillä suklaanpala tai pari napattua jälkkäriksi, tai tortillojen kanssa syötyä nachoja, mutta muuten karkit ja sipsit kuuluvat minulla juhliin ja erikoistilanteisiin, eivät päivittäisiin tapoihin tai aterioita korvaamaan.
Huomasin kyllä, että sokerihammas toisinaan ilmoitteli itsesään, ja ehkä hieman normaalia useammin tuli leivottua. ”Ihan vaan perheen iloksi”.
Jälkkäreiksi otin kuivattuja tai tuoreita hedelmiä jos piti saada ruuan päälle ”suu makeaksi” niin kuin meillä tavataan sanoa. Viikonloppuisin ja kylässä sitten saatoin herkutella pullalla tai vastaavalla, jos gluteenitonta sattui olemaan tai tarvitsin itse taikinaterapiaa.

Pelkkä karkkilakko on kyllä helppo kiertää kekseillä, jätskeillä ja pullilla niin halutessaan, joten laajensin määritelmää hieman ”turhien makeiden karsimiseen arjesta”.
Mutta esimerkiksi vieraille leivoin ja silloin itsekin maistelin, esim. näitä brownie-blondie ruutuja..

Alkoholi
Tässä tiesin olevan petrattavaa. Myönnän, että jos perjantaina on perjantaipizzaa sen kaveriksi usein kuuluu punaviini, samoin viikonloppuillan ”sohva treffeille” miehen kanssa. Samoin ravintolaillalliselle. Illanistujaisiin ystävien kanssa skumppa. Kylmä sidukkakin on aika maistuva kunnon saunottelun päälle. Jos on aikuistenjuhlat, en todellakaan siemaille kahta siideriä illan mittaan ja lähde kotiin klo 12. Iän kertyttyä huomaan myös, että unen laatu ja seuraavan päivän vireystaso kärsivät selkeästi jo lasillisesta viiniä. Ja kunnon juhlien jälkeen olotilat.. huoh.

Luin mielenkiintoisen Ylen artikkelin, jonka otsikko on ”Mistä tiedät, että keski-ikäinen lähtee lomalle tai viettää parisuhdeaikaa? Hän kertoo siitä skumppakuvalla somessa” Olen varmasti itsekin toiminut näin – alkoholikuvia viestittämässä erilaisista ”erityshetkistä”, vaikka joku muu kuva voisi olla ihan yhtä kuvaava. Tämä on asia, jonka aion jatkossa tiedostaa paremmin.

Ja lisään nyt tähän selvyyden vuoksi, että alkoholia en kuitenkaan joka viikko käytä ja juhlissa ja ravintolassa käyn myös autolla (jolloin en ota yhtään). Päätin kuitenkin opetella turhista tottumuksista ja mielleyhtymistä eroon kolmen kuukauden tipattomuuden aikana. Haluan, että alkoholijuomat ovat erikoistilanteiden herkkuja, jos myös seuraavana päivänä on sopiva päivä ottaa lungisti.
Opin, että fine dinning paikoissa saa upeita alkoholittomia kuohareita, että saunan jälkeen alkoholiton siideri maistuu aivan yhtä hyvältä kuin holillinenkin versio, että maku vichyt, mehut ja limut ovat oikein hyviä herkkujuomia viikonlopun herkkujen kaveriksi. Muutamia ravintolailtoja ja juhlia osui tähän jaksoon, ja aivan yhtä hersyvän hauskoja ne olivat alkoholittakin. Näköjään edellisestä raskaudesta ja imetysajasta oli sen verran aikaa, että nämä olivat jo päässeet vähän unohtumaan.

Absolutistina en meinaa jatkaa, mutta jatkossa se viinilasillinen saa enemmänkin olla se erityistilanteen erityisherkku.

Liikunta
Monipuolinen liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää. Opiskeluaikana tein tanssijuttuja työkseni, opetin ja tanssin esiintyvässä ryhmässä. Sittemmin treenit on keventyneet ja muuttuneet, työmatkapyöräily, kävelylenkit ystävän kanssa, laskettelu perheen kanssa ja joku kiva jumppa tai tanssitunti viikossa. Kroppa on pehmentynyt, ja kalenteriin on muka yhä vaikeampi raivata aikaa liikunnalle.
Pyrin suhtautumaan liikuntaan siten, että se ei ole rangaistus herkutteluista tai ”läskien tiristystä”, vaan hyvää mieltä ja oloa tuova stressin poistaja, tärkeä itsestäni ja toimintakyvystä huolenpitämisen keino.
Pyrin olemaan kehopositiivinen, mutta toisaalta olen päättänyt, että peffasta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä.
Tiedän, että olen parempaa seuraa, jos saan liikkua riittävästi, ja venyttelystä tulee aivan super hyvä olo! Niinpä päätin ottaa projektiksi järjestää aikaa liikkumiseen. Jonkun verran sain tämän suhteen petrattuakin. Iltaisin saatoin vielä ruveta kymmeneltä venyttelemään, jos ei päivään ollut ehtinyt liikuntaa mahduttaa - tympeää aloittaa, mahtava fiilis sen jälkeen!

Lajeissa päätin olla itselleni armollinen, ja tehdä vain niitä juttuja jotka saavat super hyvälle tuulelle, ovat tehokkaita mutta ei mitään suorittamista. Tiedän, että kuntosali olisi lihaskunnon ylläpitoon tällä iällä jo tärkeää, mutta kun se salille lähtö ei motivoi niin ei motivoi. Niinpä kävin erilaisilla tanssitunneilla, hiihdin ja laskettelin, kävin kavereiden kanssa kävelyllä. Maanantait olin hoitovapaalla, silloin kävin usein aamupäivällä uimassa.
Myös ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen on rakas ja super paljon positiivista energiaa itsellekin tuova harrastus, mutta omia vakkari tunteja en enää ota lisästressiä ja pakollisia lähtöjä tuomaan muutenkin täyteen kalenteriin. Sijaisuuksia teen sen sijaan mielelläni silloin tällöin kun pyydetään.

Järjestin myös meidän olkkarissa Method Putkisto ja Pilates ohjaajaksi opiskelevan ystäväni kanssa tiiviskurssin - äiti ja ystäviä treenikavereina ja ohjaajana lapsen kummitäti, ei tarvitse vaivautua poistumaan kotoa.. ei tämän parempaa treenitapaa voisi ollakaan!

Käytännössä kuitenkin, tämä osuus haasteesta ei onnistunut. Reissupäivinä en herännyt viideltä aamulla treenaamaan, flunssassa en jaksanut edes venytellä, jonain päivänä ehdin liikkua useamman tunnin, mutta sitten arki painoi päälle niin ettei seuraavana päivänä ehtinyt mitään ”omaa”. Liikuntaa kuitenkin lisäsin syksyyn verrattuna, ja siihen olen tyytyväinen.

Motivaattorina toimi myös synttärilahjaksi saatu Polar A370, jonka avulla koitin ainakin kerätä sen 10 000 askelta päivään ja välttää liian pitkiä yhtämittaisia istumisia. Usein ne päivän ”aktiivisuudet” siinä saakin täyteen ihan reippailla kävelyillä bussille työpäivinä ja puuhailemalla illan kotiaskareita. Kotitoimistopäivinä ilman kauppareissuja tai siivoamisia toisaalta askeleita saattaa kertyä vain muutama tuhat, silloin kyllä tekikin illalla mieli lähteä vähän kävelylle tai hiihtämään.

Liikuntahaastetta koitan rennolla otteella jatkaa, hyvä tavoite tuo puolituntia on toki ihan toimintakyvyn ylläpitoon. En kuitenkaan aio ottaa stressiä treeneistä tai liikkua riittävän unen kustannuksella, vaan varata niitä hetkiä arkeen, jolloin ehtii ja jaksaa pienenkin liikuntapyrähdyksen tehdä.

Uni
Unta on riittänyt. Paljon. Lisääntynyt liikunta ja ulkoilu ovat selkeästi lisänneet myös unen tarvetta, ja viikonloppuina illat eivät ole venähtäneet puolille öin elokuvan äärellä viiniä siemaillen. Uni- ja vuorokausi rytmi ovat viikon ympäri olleet samat, ja aamuisin on herännyt pirteänä yleensä aina ennen muuta perhettä. Hyvin nukutut yöt taas lisäsivät energiaa ja jaksamista päiviin, jolloin jaksoi vähän kuntoilla, jolloin taas illalla nukutti hyvin – erittäin positiivinen kierre siis! Aktiivisuusrannekkeen mukaan uni on hyvin yhtenäistä ja rentouttavaa, syke käy yleensä yöllä noin 45:ssä. Työstressi tai myöhäinen liikunta toisaalta vaikuttavat selkeästi unen laatuun heikentävästi, tällöin yön alhaisin syke on ollut siinä 56 paikkeilla.
Hyvät unet olivat tämän kokeilun ehdottomasti parasta antia.

Paino ja sentit
Koska syön jo valmiiksi aika terveellisesti, ei tämä kolmen kuukauden jakso vaikuttanut radikaalisti kroppaan. Minulle terveellinen on siis 4-5 ateriaa päivässä, joista jokaisella runsaasti kasviksia, hyvää hiilaria ja rasvaa, laadukasta proteiinia. Vaaleaa viljaa ja lisättyä sokeria pyrin syömään vain pari kertaa viikossa. Tämä paremminkin vahvisti näkemykseni siitä, että painon saisin tippumaan ja kroppaa sutjakammaksi parhaiten ”älä santsaa” dieetillä, pienentämällä annoskokoa, karsimalla hiilareita ja kasvattamalla lihasta.
Minulle toisaalta on erittäin tärkeää näyttää lapsille (omasta mielestäni) normaalia ja terveellistä suhdetta ruokaan, syödä perheen kanssa yhdessä vähintään kerran päivässä (ja samaa ruokaa), kykyä herkutella juhlahetkinä hyvillä mielin, se ettei laihduttamisesta jauheta tai kenenkään vartalosta, edes omasta, puhuta rumasti.
Mutta lukuina, painoa lähtipari kiloa, ja ”uimarenkaan” ympärys kapeni 5 cm, peffan 3 cm. Maaliskuun lopussa lasketteluhousut ei kiristänyt samalla tavalla kuin alkutalvesta, kuten tavoite oli. Ihan kivahan se on.

Jatko
Ostanko 1.4. levyn suklaata, sipsipussin ja karkkipussin, ja kulautan ne pullollisella punkkua alas? No en! Ja niin, onhan se maanantai, ja tiistaina mennään juniorin kanssa ohjaamaan Kehonpaino Perhe-tuntiakin töiden jälkeen. Mutta viikonloppuna varmasti maistelen tauolla olleita herkkuja.

Normaaliin elämään kuuluu herkut, ja juhlahetkiin toisinaan myös alkoholi. Tämä oli hyvä tapa kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ja opetella turhista tavoista pois, mutta mitkään ismit ei minulle sovi, joten kaikkea kohtuudella jatkossa, kiitos!
En pistä pahakseni ,jos saan vielä muutaman kilon karistettua kun työmatkapyöräilykausi alkaa, mutta en myöskään aio kituttaa nälässä tai ruveta punnaamaan ja kyttäämään jokaista suupalaa. Ja jos paino hiipii takaisin, niin otetaan taas ensi vuoden alussa pieni terveyskuuri.
Tämän suuntaisena aion kuitenkin tapoja pitää, koska olo on ollut energinen ja hyvä.

Tulikos sinun tehtyä uudenvuodenlupauksia, ja pitivätkö ne?
Tai onko tapanasi muuten ottaa välillä "terveyskuureja"?

Iloista viikon jatkoa!
Terkuin Taina

Kokemuksia viimeiset 5 kiloa valmennuksesta

Broiler- mango salaatti

Lähestyvät 40-vuotissynttärit ja Karibian risteily toimivat hyvinä motivaattoreina
vihdoin uudenvuoden jälkeen pistää syömiset ja liikkumiset järjestykseen.
Uudenvuoden postauksessa kirjoittelin enemmänkin tähän päätökseen johtaneista syistä.

Vuodenvaihteesta aloitin sokerittoman, alkoholittoman ja roskaruuattoman kauden,
ja toiselta viikolta sitten Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa valmennuksen.

Intoa ja motivaatiota puhkuen suunnittelin ruokia ja sovittelin liikuntakertojani perheen kalenteriin,
ja tsemppi säilyi lähes loppuun saakka, joskin hetkittäin vähän hammasta purren.

Kuinka projekti sitten kohdallani eteni?
Alla muutamia ruokakuvia arjen tilanteista sekä kokemuksiani valmennuksesta.
Selvennyksenä haluan todeta, että postaus ei ole minkään sortin yhteistyöpostaus,
vaan haluan kertoa miten tämä omalla kohdalla onnistui,
samalla vastaten ystävien ja tuttavien uteluihin.
Mitään valmennuksen tarkemmasta sisällöstä, ruokien määrästä tms. ei ole luvallista jakaa,
eli mikäli tämä kiinnostaa suositan tutustumaan Fitfarmin tarjontaan.

Aamun kaurapuuro

Ruoka:
Ohjelma sisälsi kattavat ohjeet annosten koostamiseen.
Viisi kunnollista ateriaa pitivät tällaisenkin suursyömärin tyytyväisenä, nälässä ei tarvinnut kärvistellä.
Korvaavuuslistan avulla valmennus oli mahdollista toteuttaa oman ruokavalioni mukaisesti
eli gluteenittomana ja kasvispainotteisena.
Patukoita, jauheita tai muita korvikkeita ei tarvinnut käyttää,
viitamiineja syön paljon muutenkin joten ne pidin ennallaan.

Kompastuskivet:
Muutaman kerran mokailin ruokien kanssa - kasvisproteiineissa piti käyttää laskukaavaa,
yksinkertaista sinänsä mutta joskus jälkikäteen tajusin että joku ajatusvirhe oli tullut.
Välillä punnasin kypsää lihaa ja tajusin syötyäni että olisi pitänyt olla raakapaino.
Toisinaan salaatin tilalta oli lämpimiä kasviksia.
Nämä aiheuttivat välillä 10-20 gramman heittoja ravintoaineen määrään ja jakaumaan,
mutta en usko sen vesittäneen valmennusta kokonaan.
Harmitti kuitenkin vietävästi, koska olin päättänyt,
että yhtään ruokaa ei tuon neljän viikon aikana suuhun mene kuin puntarin kautta,
ja ohjeita olin päättänyt noudattaa "pilkulleen".

Kokemukset:
Teoriassa ruuat ovat arkiruokia, joita koko perhe voi syödä.
Käytännössä kuitenkin omat riisit, lihat, ja hiutaleet täytyy punnita raakapainoina,
eli valmistaa myös eri kattiloissa kuin muun perheen ruuat että määrät menee oikein.
Yleensä teinkin muutaman annoksen valmiiksi kerralla omissa kattiloissa ja pakkailin purkkeihin jääkaappiin.
Perheelle tietenkin piti valmistaa ruoka myös,
toki mies myös kokkaa ja lapset syövät välillä mummolassa,
mutta kyllä siitä tiskiä tuli ja aikaa meni.

Suuria ahaa-elämyksiä tai muutoksia ei varsinaisesti ruokailuun tullut.
Isoimpana erona omalla kohdalla oli se, että hedelmää syötiin tässä vähemmän,
marjoja ja proteiinia vähän enemmän.
Toki viikonlopun pizzat ja punaviinit puuttuivat listalta,
mutta nekin oli mahdollista korvata uunileivillä ja light limulla tiukan paikan tullen.

Pitkän työpäivän eväät

Eväitä sai pakkailla mukaan huolella.
Monesti ilta menikin siihen, että valmisti, punnaili ja purkitti seuraavan päivän sapuskoja.
Ruuhkavuosirumban tiimellyksessä ei aina olisi huvittanut tai jaksanut,
mutta päätös on päätös.
Toisaalta seuraava päivä oli helppo, kun ei tarvinnut enää miettiä mitä söisi.
Työreissuillakaan ei tullut junaan napattua työpäivän päätteeksi kallista evästä,
kun kylmälaukussa kulki harkitut sapuskat mukana.

Monet meistä varmasti toimii niin, että suunnittelee aterioita etukäteen,
käy isosti marketissa muutaman kerran viikossa, ja valmistaa ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan.
Samalla suunnitelmallisuudellla pärjää tässäkin,
kun suunnittelee ne omat ruuat ja perheen ruuat aina muutamaksi päiväksi eteenpäin.

Härkis salaatti

Liikunta:

Valmennus sisälsi sopivan määrän liikuntaa - 3 lihaskuntoa ja pari aerobista viikossa.
Tämä oli vielä joten kuten toteutettavissa vaikka kiireistä elämää eläisikin.
Itselleni parasta antia oli juuri saliohjelmat ja niihin liittyvä informaatio.
Jokaisesta liikkeestä oli video oikeaoppisesta suorituksesta,
sekä valmentaja tsemppivideoissa vielä lisätietoa siitä miksi asioita tehdään juuri niinkuin tehdään.
Oma treenailu salilla on ollut sellaista ilman ohjelmaa tehtävää,
mielestäni ongelmakohtiin ja voimistusta kaipaaviin alueisiin keskittyvää.
Oikea, haastava treeniohjelma oli mahtava, ja salilta tullessa olin väsynyt mutta onnellinen,
aivan fiiliksissä ja lihakset mukavasti kipeänä.

Kokemuksia:

Olen pitänyt itseäni liikunnallisena ja melko hyväkuntoisena,
mutta tästä ohjelmasta sain kaipaamaani tsemppiä ja motivaatiota,
sekä huomasin omat ongelmakohtani.
Erityisesti hiit-tyyliset treenit olivat minulle vaikeita, joten niitä pitää lisätä jatkossakin ohjelmaan.
Salikorttikin on varmasti käytössä vähintään sen kerran viikossa vastaisuudessakin.

Tykkään siitä ajatuksesta, että tunti liikuntaa päivässä on vain 4,2 % vuorokaudesta,
ja kalenteriin merkityillä treeneillä ja suunnitelmallisuudella myös vanhemmat
saavat pidettyä kunnostaan huolta.
Käytännössä jos laskee 8 h työpäivään, 1 h työmatkoihin, 8 h lepoon,
ja siihen klo 17-21 välille sijoittuvan elämän yhteisine aterioineen perheen kanssa
omakotitaloon liittyvät askareet, pyykit, kauppakäynnit, ruuanlaitot,
lasten harrastuskuskauksiin liittyviin kimppakyyteihin liittyvät omat vuorot,
sekä muut oikomishoito-vanhempainilta-kaverisynttäri-ym ym menot ja kyyditsemiset,
kokeisiin kyselyt ja läksyjen tarkastamiset, omat ja puolison työreissut,
niin melkoista kalenterointia se vaatii eikä silti joka vuorokaudesta löydy sitä aikaa.
Salireissun matkoihin, vaatteiden vaihtamisiin ym. pitää laskea puoli tuntia,
ja pisin ohjelman treeneistä vei minulla melkein 2 h viikosta kerrallaan (+se puoli tuntia).

Vaikka nautin tästä liikuntamäärästä ja treeneistä suunnattomasti,
en usko että ihan tällaisena pystyn sitä jatkossa viikottain toteuttamaan.
Myös omille lajeille, lähinnä tanssille,
sekä lasten kanssa liikkumiselle varaan jatkossa taas enemmän aikaa,
ja sehän on ajallisesti siellä salilla huhkimisesta pois.

Viikonloppuisin käytiin silti laskettelemassa valmennuksenkin aikana,
eli jäi niille omillekin lajeille vielä aikaa ja energiaa.

Fiilikset ensimmäisen kahden viikon kohdalla

Homma alkaa rullata jo aika mukavasti.
Ruokailurytmi on helppo pitää ja kaupasta osaa tuoda riittävän määrän maitorahaa.
Alkuhuuma alkaa kuitenkin olla haihtunut, ja välillä homma jo ärsyttääkin.
Illalla klo 22 olisi kiva käpertyä miehen kanssa katsomaan lempi sarjaa,
sen sijaan keittiössä tulee häärättyä ruokavaa'an ja eväspurkkien kanssa.

Paino ei ole hievahtanut uudesta vuodesta grammaakaan (välillä käväissyt kilon alempana).
Olo on kuitenkin selkeästi hoikempi ja vatsa on pienempi.

Alan oikeasti sisäistää sen, että jos painon haluaa putovan rasvasta
pitäen kropan terveenä ja sporttisena, ei siihen ole vippaskonsteja,
ei oikotietä onneen.
Vain oikein koostettu, oikeaan aikaan vuorokauteen sijoitettu ja säännöllinen ruokailu
pitää aineenvaihdunnan hyvällä tasolla säilyttäen lihakset, mahdollistaen rasvan tirisemisen.

Ohjelma tuntuu järkevältä, ja parin viikon kohdalla tuntuu vahvasti siltä,
että tätä linjaa aion jatkaa valmennuksen jälkeenkin,
toki ilman salaatinlehtien punnaamista ja perheen tarpeita enemmän kuunnellen.

Olen ehkä hieman salaa kummasttelut Fitfarm valmennuksia kehuneiden kavereiden
hehkutusta ryhmän tuesta.
Yllättävästi kuitenkin oli tosi mukavaa vaihdella kuulumisia tuolla valmennuksen omassa FB-ryhmässä!
Ehkä tähän pätee se sama kuin ekan vauvan kanssa,
että on kiva keskustella aiheesta sellaisten kanssa joiden ajatukset pyörii niissä samoissa jutuissa kuin omat,
on se sitten sopivat vaatteet vauvalle vaunupäikkäreille tai se,
millaisia annoksia ja eväitä muut ovat keksineet kostaa valmennuksen ruuista
tai miten treenit ovat sujuneet.

Erittäin tärkeäksi informaation lähteeksi ovat muodostunut myös valmentaja Koistisen videot,
kunnon faktapläjäyksiä ruokavalion, liikunnan ja hyvinvoinnin tiimoilta.
Maalaisjärkistä tietoa oli tarjolla mm. siitä,
miksi kaloreiden laskeminen tai hiilareiden kokonaan pois jättäminen,
hullunlailla urheilu tai pikadietit
eivät ole parhaita ratkaisuita terveyttä ja toimivaa kroppaa tavoiteltaessa.
Treeniohjelman lisäksi ehdottomasti parasta antia, faktatietoa on todellakin tarjolla!

Olen ollut erittäin kiinnostunut ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvistä asioista aina,
ja ensimmäinen minulle tehty vastaavanlainen ruokavalio on ollut jo lukioikäisenä tanssijana.
Uskoisin tietäväni asioista kohtalaisen paljon,
vaikka toteutus sitten ei olekaan ollut ihan mallikasta viime vuosina.

Toisaalta silloin nuorena tuli tanssityön tiimoilta pyörittyä samoissa porukoissa
kehonrakantaja- ja fitness tyyppien kanssa, vaikka en itse sellainen ikinä ollutkaan.
Silloin jo päätin, että en tule ikinä päästämään omaa elämääni sellaiseksi,
että ajatukset pyörii liikaa sen oman navan ja rahkapurkin ympärillä,
vaan keskitän aikaani ja energiaani muuhunkin.
Mielummin vaikka hyväntekeväisyyteen kuin hauiksen mittailuun.

Tämän valmennuksen kautta oli taas hyvä hakea tasapainoa siihen,
mikä on lopulta se sopiva määrä ajatuksia ja aikaa millekin elämän osa-alueelle.
Onhan omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen lopulta myös lasten etu!

Se, ettei paino ensimmäisten viikkojen aikana tippunut, ärsytti silti.
Ehkä olin jumittanut liikaa valmennuksen nimessä,
ja toivonut vaakalukeman olevan neljässä viikossa viisi kiloa pienempi.
Kun painoa pudotetaan rasvavarastoista,
ja liikutaan kuitenkin normaalipainon sisällä,
ottaahan se aikaa eikä kärsimättömyys ole tässä kohtaa paikallaan.
Päivä kerrallaan oikeita valintoja, muu ei auta.

Lohduttaudun myöskin oheisilla netti"faktoilla".

Fiiliksiä valmennuksen 2 viimeisen viikon aikana:

Treenaaminen on ihanaa. Ruuat tuntuu ja maistuu hyvältä.
Välillä on nälkä, mutta ei mikään nääntyvä olo.
Ruokien kanssa nysväämiseen kuluva aika kypsyttää.
Olo on energinen, uni syvää ja hyvää,
tuntuu kaikkiaan niin hyvältä että fiilistelen tätä uutena elämäntyylinä kuurin sijaan.
Paino nousee kolmantena viikkona hetkeksi kilon aloituksesta joka tosiaan ärsyttää
mutta neljännen viikon maanantaina vihdoin humpsahtaa aloituspainosta
alas kilon ja keskiviikkona toisen.

Omena-kalkkuna salaatti

Takapakki

Neljännen viikon puolessa välissä menin tayssiin hoitoon liittyen kroniseen kipuun ja näihin terveydellisiin haasteisiin.
Keikka ei mennyt ihan putkeen, vaan pötköttelin sitten tuntikausia tipassa,
tulin pumpatuksi täyteen lääkkeitä,
ja sairaalavuorokaudeksihan se homma sitten eskaloitui.
Kun pystyin syömään, mätin suuhun kaikki ne sairaalasapuskat mitään eteen kannettiin:
vaaleat leivät, jälkkärit ja kaffet punaisella maidolla.
Tuon reissun jälkeen oli kroppa tietenkin sekaisin kuin seinäkello,
sekä olo hutera, huono ja masentunutkin.

Neljännen viikon loppuosa

Sairaalaepisodin jälkeen voimat oli loppu, oli lämpöä ja muuta,
ja energiaa ei löytynyt heti valmennuksen jatkamiseen
vaikka ruokavalioita voisi ihan hyvin kipeänäkin toteuttaa.
Lapset olivat kovasti odottaneet että äidin kuntokuuri loppuu ja leivotaan pizzaa.
Niinpä muutama päivä meni niin, että ruokavälejä en jaksanut tarkkailla
enkä suurinta osaa ruuista tehdä valmennuksen mukaisesti tai ainakaan punnita.
Oli pizzaa ja punaviiniäkin,
ja tyttären leipomaa juustokakkua.
Viikonlopun jälkeen, valmennuksen jo virallisesti päätyttyä
kuitenkin pakkailin töihin punnaillut eväät.
Joulukuussa olin päättänyt, että 4 viikon" ihmiskoe" riittää,
mutta näitä ruokia syöden töissä tosiaan jaksaa paremmin
joten halusin vielä jatkaa hommaa omaan tahtiin.

Herkuttelut äidin kuntokuurin loputtua

Kannattiko, mitä jäi käteen neljän viikon jälkeen?

Vaikka välillä punnaaminen ja eri ruokien valmistus kypsytti,
ja urheilemaan ehtiminen vaati aikataulutusta ja miehen suurta vastuun kantoa arjen pyörityksestä
olen ehdottoman tyytyväinen valmennukseen
ja siihen että tämän myötä keskityin taas huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani!

Näillä ruuilla ja liikkumisilla olo oli energinen, kevyt,
ja fiilis siitä että teki asioita oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen oli huikea!
Vaikka en jatkovalmennusta lopulta lunastanut,
aion jatkaa rennommalla otteella tämän suuntaista, säännöllistä arkisyömistä,
ja varata aikaa riittävästi monipuoliseen urheiluun sekä riittäväään lepoon.
Tästä sai eväitä ja hyvän rungon oman terveyden ylläpitämiseen pitkäksi aikaa!

Broileria tomaattikastikkeessa, gluteenitonta pastaa, avokadoa ja salaattia

Lähtikö ne 5 kiloa?
No eipä lähtenyt.
Normaalipainon rajoissa liikuttaessa sillä ei myöskään ole kovin suurta merkitystä terveydellisestikään.
Kiloja karisi juuri loppuvalmennuksesta muutama,
mutta takapakki tuli sairaalareissun jälkeen myös painon osalta.
Olo sen sijaan on paljon solakampi!
Tarkaan en sitten muistanut enää niitä mittauskohtia, mutta
senttejä lähti vatsamakkaran kohdalta 4, reidestä ja peffan ympäryksestäkin pari.
Eli sitä vaakalukemaakin tärkeämpänä kehon muokkautuminen sporttisempaan
ja vähemmän lössähtäneeseen ja keskivartalosta pönäkkään muotoon.
Parin vuoden takaiset lempparit, sittemmin kaapin perälle tavoitehousuiksi hautautuneet pitkikset
sai ottaa taas käyttöön!

Oma päätös on ollut jo pitkään,
että takapuolesta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä,
ja tällä tyylillä se on helppo pitää yllä.

Ja projekti ei toki tähän alkustarttiin lopu,
vaan jatkan saman tyyppistä linjaa kesää kohti.
Siis heti lomareissun jälkeen.

Suosittelenko?

Kyllä!
Muista kuitenkin, että pelkkä valmennuksen ostaminen ei tee vielä mitään.
Työ sinun täytyy tehdä ihan itse!
Jutta, Bull ja Koistinen kyllä tsemppaavat videoilla ja tarjoavat paljon tietoa asian ympäriltä,
suunnittelevat erittäin hyvät ruuat ja treenit, mutta eivät ole pitämässä kädestä.

Varmista että elämäntilanteesi on sopiva - juhlat ja matkat toki kuuluvat aina elämään,
mutta aikaa ja motivaatiota pitää molempia löytyä edes hitusen.
Itsellenikin yllätyksen taisin vähän myös hurahtaa tähän Fitfarm touhuun.
Konsepti on hienosti hiottu toimivaksi,
ja rahalle saa oikeasti vastineen.
Tuskin tämä jää itselläkään viimeiseksi Fitfarm valmennukseksi.

Täydellä salilla ei peiliselfien ottamiseen pokka sitten riittänyt,
mutta tässä kevyellä palauttavalla lenkillä kälyn ihanalla issikalla.

Ja vielä loppuun arvonnan voittaja!

40 € lahjakortin Luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan voitti cupido.maxi(at)gmail.com.
Paljon onnea voittajalle, laitoin sinulle sähköpostia!

Kannaattaa hyödyntää hoitoihin ja lahjakortteihin oleva alennuskoodi
joka on voimassa ystävänpäivään saakka! Löydät sen täältä.


Pitäkäähän itsestänne huolta!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

Laskettelu perheen yhteisenä harrastuksena

Muksut Ylläksellä

Osallistun blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaan omalta osaltani
kertomalla meidän perheen harrastuksesta laskettelusta.
Muita mukavia talviaiheisia postauksia löydät tuon linkin takaa käsitöistä ruokaan.


Miehen kanssa olemme tutustuneet laskettelureissulla vuonna -99 Levillä,
Samaan suuntaan on suksittu siitä lähtien.

Levillä miehen kanssa 18 vuotta ensikohtaamisen jälkeen

Yhdessä tekeminen, yhteiset reissut, eväsleipien mutustelu autossa rinnepäivän jälkeen,
raittiissa ulkoilmassa liikkuminen, kauniista luonnosta nauttiminen,
uuden oppiminen ja mukava urheilumuoto,
sitä kaikkea laskettelu meille on.

Ylläs

Nyt, kun kuopuskin on jo seitsemänvuotias, koko perhe pärjää ja jaksaa samoissa rinteissä ja koko päivän.
Useana vuonna olemme olleet laskettelureissuilla Lapissa kylässä vanhempieni mökillä
- Tästä pääset vanhaan postaukseen meidän perhelomasta Ylläksellä.

Tänä talvena panostamme lähirinteisiin,
ja ostimmekin koko perheelle kausikortit Sappeen alennuskampanjasta.

Useamman kerran on tuolla tälle talvelle käyty,
ja onhan niitä ruuhkia ja jonoja hisseille kun kausikorttilaisia on huima määrä,
mutta toisaalta ei harmita pyörähtää vaikka vain muutamaksi tunniksi mäkeen,
kun lippu on voimassa koko talven.

Mun poitsut Hervannassa

11-vuotias poika sai joululahjaksi kausikortin myös Hervannan rinteeseen,
kuten hänen paras ystävänsäkin.
Mielestäni on aivan mahtavaa että pojat menevät koulun jäkkeen iltapäiväksi rinteeseen,
tai viikonloppuna säällä kuin säällä,
sen sijaan että istuisivat pleikkarilla tai notkuisivat jossain ostareilla.

Onneksi Tampereen kaupunki ja Tampereen Rinteet pääsivät sopuun
edes yhden paikallisen keskuksen avaamisesta tänä kautena,
hetken jo pelättiin ettei mikään lähirinne ole tänä vuonna auki!

Onhan nuo lähimäet toki pieniä, mutta kyllä niissä on kiva käydä lasten kanssa
muutama tunti laskemassa vaikka työpäivän jälkeen!

Juniori Himoksella

Perheen lempipaikkoihin kuuluvat Ylläksen lisäksi monipuolisen rinnetarjontansa takia
etelässä Himos (kuva yllä) ja pohjoisessa Levi (kuva alla).
Molempia voi lämpimästi suositella monipuoliseen perhelomailuun
ja monen ikäisille ja taitoisille laskijoille!

Kaikissa Suomen laskettelukeskuksissa emme toki ole käyneet,
mutta varmasti muutkin kohteet panostavat kaiken ikäsiin ja taitoisiin vieraisiin ja harrastajiin!

Usein tarjolla on monenlaisia ravintoloita ja lounasvaihtoehtoja,
mutta myös tiloja eväiden syöntiin.
Me herkuttelemme välillä pizzoilla tai kaakaoilla rinneravintolassa,
mutta jos joka laskettelureissulla syö ulkona menee siihen talven mittaan euro poikineen.
Niinpä useimmiten eväät maistuvat reippaan ulkoilun lomassa.

Laskettelupäivän aamupalalla kun jokainen tekee mieluisat leivät evääksi omaan rasiaansa,
ja mukaan pakkaa valmiiksi viipaloituja hedelmiä, pähkinöitä, keksejä ja mehua,
ei nälkä pääse yllättämään.

Ihana Levi

Meillä lapset ovat suksille päässeet ensimmäisen kerran siinä kolme-neljävuotiaana.
Kaikille on puuha ollut mieleistä, ja kukin laskee tavallaan.
Neiti nauttii rauhallisemmasta kurvailusta,
poikien painaltaessa hurjaa vauhtia hyppyreissä ja metsäreiteillä.

Koko perhe käyttää kypärää,
ja pikkupojat myös takin alle henkseleillä sujahtavaa selkäpanssaria.
Onneksi nuo kunnolliset turvavarusteet ovat nykyään yleisiä.
Harvinaisempaa on nähdä rinteessä enää laskijoita ilman kypärää kuin kypärä päässä.

Lapset, kummityttö ja kaveri Sappeella

Iso auto on siinä mielessä kätevä,
että usein on omien lasten lisäksi laskettelureissuilla serkkuja ja kavereita mukana.

Välineitä kierrätämme mm. serkusten kesken,
sekä käytettyjen urheiluvälineiden kaupassa Tampereneen Pyörätaikureilla.

Myöskin laskettelurinteiden suksivuokraamoita kannattaa hyödyntää!
Mikäli kasvavat lapset käyvät muutaman kerran vuodessa rinteessä
eikä tuttujen kesken satu olemaan oikeaa kokoa lainattavana,
kannattaa välineet vuokrata.
Keväisin on monessa paikassa tyhjennysmyynnit,
niin että talven vuokrattavana olleet välineet myydään huollettuna erittäin edullisesti eteenpäin.
Suuri osa meidän välineistä vuosien varrella on ollut juuri näitä vuokraamoista keväällä ostettuja.
Samoin omat lajikokeiluni lumilautailu ja telemark oli juuri tuollaisilla halvoilla vanhoilla vuokravehkeillä,
mutta koska perus slalom on se omin juttu, lähtivät ne lopulta edelleen kiertoon.

mun ukkeli

Aikuisen ei kannatta suksia ihan summamutikassa hankkia,
koska sukset ovat viimevuosina kehittyneet huimasti,
ja eri tyyppisillä suksilla laskeminen on hyvinkin erilaista!

Me vuokrasimme miehen kanssa monia suksia ennen omiemme ostoa,
niin että varmasti tiesi mikä suksi toimii parhaiten omassa laskutyylissä.
Edelliset sukset palvelivat melkein 20 vuotta,
ja kyllä minä varmasti näillä uusillakin aika monta vuotta lasken.

Oma valinta oli Headin Absolut Joy rinnesukset,
jotka keulan rocker profiilin ansiosta kääntyy helposti joka kelillä
mutta ovat vakaat kovassakin vauhdissa.

Muikeana Ylläksen huipulla

Monessa laskettelukeskuksessa lastenrinteet ja mattohissit,
siis ne ensimmäisiin harjoittelukertoihin aivan riittävät mäet, ovat ilmaisia.

Niitä kannattaa hyödyntää,
ja ostaa liput vasta kun pysytään pystyssä ja huvittaa päästä jo kurvailemaan vähän pidemmästi.
Ja aika pian ainakin meidän pojille on tullut hinku päästä niihin hyppyreihin!

Mun poitsut Ylläksen hyppyreissä

Toki muitakin talvilajeja meillä harrastetaan,
mutta laskettelu on kyllä meille se mieluisin!

Viihdytkö sinä tai perheesi talvilajien parissa? Mitkä fiilikset laskettelusta?

Ylläs, lapsuuden ja nuoruuden maisema, nyt perheen kanssa nauttien

Kannattaa kurkata meidän blogisisarten talvipostauksia Kivemman blogin ja Oranssia blogin listauksien kautta,
sekä seurata #tervetuloatalvi ja #blogisisaret.
Edellisen postauksen, Viikonloppukokin vähän terveellisemmät kaurakeksit lähteävät täällä ainakin testaukseen,
ja veikkaampa että seuraavana vuorossa oleva Emilia Turkooseja Unelmia blogista
antaa kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä talvisia vinkkejä..

Perhe nousemassa hissillä Himoksella

Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan joka on käynnissä täällä Kotomolla,
sekä hödyntänyt mahtavat alennukset luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan?

Kummityttö ja muksut Ylläksen huipulla

Ei muuta ku eteen ja ylöspäin!
Ja jokainen omalla tyylillä alas!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

ps. rinnekuvat on kaikki kännykällä otettuja
koska oikeaa kameraa en viitsi rinteessä mukana rehata.
Toivottavasti maisemat ja fiilis korvaavat tällä kertaa laadun!

Kokemuksia Polar Loop 2 aktiivisuusrannekkeesta, sekä kuulumisia viikon varrelta

Tämän vuoden glögi- ja pipari-kausi on aloitettu

 Sain viime jouluna lahjaksi aktiivisuusrannekkeen,

kuten niin moni muukin suomalainen - taisi olla oikein hittituote jouluna 2015.

Ajattelin nyt kertoa kokemuksia tuosta härvelistä,

josko joku sellaista harkitsee vaikka tänä jouluna toivoa tahi ostaa.

Mukana muutama aiheeseen kuulumaton kuva viikon varrelta.

Ensinnäkin - onhan tuo Polar Loop 2 ihan hauska peli.

Olen ollut ikäni melko liikunnallinen

mutta nyt lähivuosina jämähtänyt turhan paljon toimistoon ja autoon istumaan,

ja liian usein sinne sohvanmutkaankin tai kotitöitä tekemään,

silloinkin kun tiedän että jaksaisin paremmin ja olo olisi parempi jos liikkuisin.

Ruuhkavuodet tekosyynä oman aktiivisuuden hiipumiseen.

Rannekkeen kanssa minua on aktivoinut se 

että yritän saada "päivän aktiivisuudet" ja 10 000 askelta päivässä täyteen.

Hyödyllistä on myös ollut, kun päätteen ääreen liian kauaksi aikaa jämähdettyään

alkaa tuo ranteessa täristä ja huomautella että "IT'S TIME TO MOVE".

Pari askelta, venytystä ja hypähdystä, ja taas virtaa veri aivoissakin.

(Toisaalta, pitkiä matkoja ajaessa tuo toiminto on rasittava. Yleensä on kiire töihin tai kotiin, eikä reissun päällä itsekseen viitsi pitää kuin ne pakolliset pissi-tauot ja silloin tuleekin ranneke nakattua käsilaukkuun kun alkaa moista huomautella.) 

13. hääpäivän ruusut

Päivän 10 000 askelta metsästäessä
ollaan muistettu työkaverin kanssa säännöllisesti käydä lounaslenkeillä,

eli syödään 10 minutissa eväät ja kävellään reipas 15 min kierros ulkona.

On tullut kyykkäiltyä Skype-palaveria kuunnellessa 

ja käveltyä ympäri toimistoa työpuhelua puhuessa.

On tullut tulostettua eri kerrokseen ja kipaistua portaan ylös ja alas.

Välillä olen jopa tepottanut kotona rappusissa illalla että tulee aktiivisuudet ja askeleet täyteen.

Toisaalta, olen yleensä kaikenlaista mittaamista, punnitsemista 

ja sääntöjen mukaan liikkumista ja syömistä vastaan.

Mielestäni olisi tärkeämpää oppia kuuntelemaan kehoaan,

minkälainen ruoka saa olon tuntumaan hyvältä,

minkälainen liike ja liikunnan määrä pitää olon hyvänä ja vireänä.

Ja muistaa, että riittävästä unesta ei kannata tinkiä.

Tällä viikolla saatiin ensilumet

Mikäänhän ei estä olemasta aktiivinen ilman rannekettakin.

Mutta minulle tämä on kyllä toiminut välillä hyvänä "potkuna persuuksiin".

Jos haluaisi että tulokset olisivat enemmän totuudenmukaisia 

pitäisi rannekkeen olla vähän kallimpaa mallia ja ottaa huomioon myös syke.

Välillä on turhauttanut, 

kun ranneke ottaa Zumban ja tanssin juoksuksi 

mutta Body Pumpin, kuntosalin ja joogan seisomiseksi tai korkentaan käveleskelyksi.

Hiihto ja uinti ovat tämän rannekken mukaan hyvää liikuntaa,

mutta pyöräily istumista ja laskettelu seisoskelua.

Ei siis pidä orjuuttaa itseään tällekkään laitteelle,

jos tietää liikkuneensa on ihan sama mitä illalla ruudussa seisoo. 

Välillä menee pitkiä aikoja etten käytä ranneketta.

Aina ei huvita, ja metalliosat ärsyttävän pidemmän päälle atopiaan taipuvaista ihoa.

Samasta syystä on unenlaatua mittaava toiminto jäänyt lähes käyttämättä.

Välillä innostun ottamaan rannekkeen käyttöön, 

ja silloin kyllä huomaan kerääväni askeleita vähän aktiivisemmin. 

Hauskaahan tietenkin on seurata noita lukemia sitten koneelta tai kännykän sovelluksesta.

Päivätasolla huomaa ettei arkena klo 8 - 16 välillä askeleita juuri kerry,
enemmänkin noita passiivisuusleimoja.

Viikkotasolla voi koittaa saada keskiarvon hyväksi.

 Tai vähintään kuukausitasolla..

Välillä kyllä työkaverin kanssa tuntuu että meidän rannekkeet antaa ihan erilaisia lukuja.

Samaan aikaan työnantajalta joululahjaksi saadut samanlaiset rannekkeet siis kyseessä.

Meillä kun on tietoihin syötetty aika tarkalleen sama paino ja pituus
(kyllä, olemme molemmat uljaat 155 cm pitkiä)

ei askelten määrässä pitäisi tulla suuria heittoja.

Niinpä me on vähän testailtu rannekkeita töissä siten,

että olen pitänyt molempien rannekkeita samassa kädessä

- tuloksen pitäisi siis olla aivan sama.

 

Vaan eihän se ihan sama näytä.

Pieni yhteenveto edellisistä:

Ero ei ollut niin suuri kuin oletimme,
sillä yhdessä lenkkeillessä omilla rannekkeilla erot ovat olleet todella suuria.
Huomasimme että askellustyylimme on erilainen,
Idan vähän naisellisempi pieni askel
näyttää mittarissa tehokkaammalta kuin meikäläisen harppominen.

 Eli muistetaan suhtautua näihin mittareihin sillalailla suuntaa-antavina

positiivista aktivoitumista edistävinä leluina,

ei aukotonta totuutta kertovina orjuuttavina tai toimintaa liikaa ohjaavina laitteina.

Pääasia liikunnassa on minulle se hyvä olo joka siitä tulee,

ei kehon muokkaaminen, kilpailu tai mitattaviin tuloksiin pääseminen.

Ja lasten myötä sitä kaikenlaista liikuntaa tulee kuin itsestään.

Kuten tänä viikonloppuna, kun työtuolille on kyllä jätetty majan kattoon aukko,

mutta kulku tietokoneelle kulkee tuollaisen hyllyn reiän läpi ryömien.

(juuri ja juuri mahduin, vähän kyllä jännitti jäänkö takapuolesta jumiin)

Tänä viikonloppuna saatiin nautiskella ensilumesta,

jota nuorimmaisen mielestä oli vallan riittävästi hiitokauden aloitukseen.

Itse taidan malttaa odottaa vielä vähän valkoisempaa maata,

mutta kyllä täällä jo kovasti odotetaan että päästään talvilajeista nautiskelemaan!

Koko perhe odottaa laskettelurinteiden aukeamista,

ja on tätä talvea jo muutenkin odotettu!

Kohta luistellaan, ihan muuten vaan..

Kolmattatoista hääpäivää juhlistettiin

hyvällä ruualla kotona perheen kesken,

sekä käymällä kaksin elokuvissa ja kävelyllä metsässä

äitini ollessa lapsenvahtina.
(Kävimme katsomassa jännitysdraaman Nainen junassa - voin suositella!)

Ja muistihan se mies taas ihanat ruusutkin tuoda.

Halloweenia vieteltiin ihan pienesti,
vähän koristeita ja herkutteluita.
Kynttilöitä toki poltettiin myös rakkaita muistellen pyhäinpäivänä.

Ensi viikolla lähteekin nuorin mummin kanssa Ouluun siskolleni serkkuilemaan,
ja minä suuntaan pidemmälle työreissulle.
Viikonloppuna isot pojat lähtee partioleirille
ja neidillä jatkuu Galaxin pienelokuvassa näyttelijähommat avustajan roolissa.
Ja sittenhän se onkin jo isänpäivä!
Puuhakas viikko siis taas luvassa!

 Onko sinulla kokemuksia aktiivisuus rannekkeista?

Ja oletko yhtä innoissaan talven alkamisesta?

Iloista marraskuista viikkoa!

Terkuin Taina