Näytetään tekstit, joissa on tunniste mokkapalat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mokkapalat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!
Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,
että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.


Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.
Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,
mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,
tyhjäillä koneet ja pöydät
ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.
Käytiin hienosti syömässä..


 
Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 
Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 
joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.
Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle
itkeä kollotin kuin vesiputous. 
Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.
Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,
halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 
ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.
Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.
Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.


Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 
Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,
en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,
vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.
Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,
jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.
Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 
ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!


Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)


 
Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.
PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!
Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 
mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.
Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista
Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.
Ja päivääkään en ole katunut! 
Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!
Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.
Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.


Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.
 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 
Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.
Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.
Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.
Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!
Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,
se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,
jotka pohtivat työpaikan vaihtamista
- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.
Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.
On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.


6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,
vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.


Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.
Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.
Alkuhan meni ihan mallikkaasti..


Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,
joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.
Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...


 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,
valkosuklaa-kerma-juttu,
ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D


Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.


Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.
Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.
Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,
ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!
Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)


Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:
Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.


(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)


Laskettelemassa on käyty paljon. 
Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 
jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.
Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.
 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.
 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,
Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,
ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.
Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.
Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,
kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.
Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.


Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,
mutta baletissa olen käynyt,
 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.


Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 
gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:
8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)
6 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)
4 dl vettä
7 rkl kaakaojauhetta
 
Kuorrutus:
100 g
margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään
lisää rasva ja vesi 
Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.
Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 
Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 
Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,
sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 
sekoita tasaiseksi. 
Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 
Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 


Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".
Tai herkuttele muuten vaan.


Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,
Taina

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Synttäreitä, pääsiäistä ja muita puuhia


Viime viikonloppuna meillä juhlittiin keskimmäisen murun 9-vuotis synttäreitä.
Kun mieskin sattui olemaan työmatkalla päätimme järjestää kemut paikallisessa liikuntahallissa.
Olin kyllä todella tyytyväinen ratkaisuun
(ja hintaa juhlapaikalle kertyi omine neukkareineen ja pukkareineen kahdessa tunnissa kaikki 21 €).
Se energiataso ja metelin määrä joka tuon ikäisistä pojista lähtee, huhhei!

Mutta suloisiahan nuo ovat kuin mitkä
kaikessa hössötyksessään!


 Pojat pelasivat futista, hyppivät ponnulta jättipatjalle ja juoksivat,
herkut käytiin ahmimassa ja lahjat avaamassa - ja jatkettiin.

Sankari itse oli tyytyväinen juhliinsa
- sehän on pääasia!


"Kakkuna" oli pojan itse leipoma mokkapa-futiskenttä.
Toimi paremmin kuin perus täytekakku lastenkutsuilla eli teki hyvin kauppansa.
Valmis koristelusetti löytyi marketista.


Pakko laittaa muutama kännykkäkamera kuva tänne.
Ovat laadultaan luokattoman huonoja 
mutta mukavia muistoja liikuntahetkistä lasten kanssa yhtä kaikki!

Toissa viikolla oltiin pojan futisturnauksessa Järvenpäässä,
ja pojat hassuttelivat keväisen futis-auringon.


Maaliskuun lopulla osallistuin huvikseni (=lasketteluväline-ahneuksissani) # kotirinne-kisaan,
ja kavereiden hauskuutukseksi tämä kuva ilmestyikin
myös Radio Suomipopin instagramiin.
Kuva on otettu työnantajan tarjoamalla laskettelupäivällä
Messilän keväisen aurinkoisilla rinteillä.
Pisteet mun työnantajalle liikunnallisen elämäntavan tukemisesta!
 
Lasketteluvälineitä en tainnut kyllä tässä arvonnassa voittaa,
 mennään näillä parikymmentä vuotta vanhoilla siis jatkossakin. ;)

 
Pääsiäislomaa vietetään kotosalla,
nähdään ystäviä (ja mies päivystää).
Suurempia perinteitä meillä ei ole
ja muutenkin meno on aika maallista.
Naapurustokin tuli virvottua jo viikko sitten.
Nuorimmainenkin jo kulki pääsiäis-nallekarhuna kotikadulla ystäviensä mukana.
Itse pysyin kotona jakamassa pari lavaa suklaamunia
iloisille hyvän pääsiäisen toivottelijoille.
Jos vitsat on huolella tehty, asut, lorut ja käytös kohdillaan
on tuo virpominen mielestäni mukava perinne.

Loman ensimmäinen päivä uhrattiin suursiivoukselle.
Matot ja petivaatteet pihalle,
totaali raivaus ja kunnon siivoukset
ihan niitä listanpäällisiä, yläpölyjä ja koko kodin lattianpesuja myöten
jotka arki-siivouksissa tuppaa jäädä vähemmälle huomiolle.


Lapsetkin uhkailtiin, lahjottiin ja kiristettiin siivoamaan huoneensa,
ja nyt on kirjoituspöytien pinnatkin näkyvissä ja kaappeja järjestelty.

Urakan päätteeksi katsottiin kimpassa Uuno Turhapuroa
(tai Urpoturoa kuten 4-v. meillä sanoo)
ja syötiin suklaamunia.


Lasten mentyä maate sytyttelin vielä kynttilöitä
ja fiilistelin puhdasta kotia.


Tässä työpöydän ääressä ajattelin viettää vielä tovin blogeja surffaillen,
lomalla ei ole niin kiirus nukkumaan
kun lapsetkin nykyään osaavat vapaapäivinä nukkua vähän pidempään.


Mitäs teillä on pääsiäisen ohjelmassa?
Lomaa, perinteitä, herkutteluita?


Ja niin: Kotomon uusimmat päivitykset löytää nyt myös Tre-blogien FB-sivun kautta,
eli ei muutakö kipin kapin tykkäämään ja seuraamaan Tampereen seudun blogeja!


Oikein leppoisaa pääsiäistä toivotteleepi
Taina

lauantai 10. marraskuuta 2012

Paholaisen hilloa ja mokkapaloja

ei kyllä noita yhdessä! Mutta molempia tuli tänään tehtyä.


Mulla kasvoi keittiössä tuo chili. Söpö keittiöön passaava kasvi, mutta me ei olla oikein tulisen ruuan ystäviä joten alkoi nuo chilit jo kuivahtaa puskaan. Piti siis keksiä jotain.
Kesällä sain naapurilta ihan älyttömän hyvää paholaisen hilloa, joten päätin kokeilla reseptiä itsekkin.


Paholaisen Hillo

800 g tomaatteja
400 g punaisia paprikoita
pari dl pieniä chilejä (/ 4–6 punaista chiliä)
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt (330 g) (Dansukker) Hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat.
Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet.
Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet.
Hurauta tehosekoittimella pieneksi.
Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.
Tää on niin hyvää liharuokien kanssa! Ja mukavan "kotikutoinen" lahja.
Leivoimme myös lasten kanssa isänpäivän aamua silmällä pitäen mokkapaloja. Jäi niitä onneksi vähän aamuksikin. ;)

Allergisten Mokkapalat (gluteeniton, maidoton, munaton, soijaton)

Pohja
2 prk (à 125 g)päärynäsosetta
2 dl sokeria
1 1/2 dl soijajuomaa
150 g juoksevaa Sunnutaita
5 dl Semper finmix gluteenitonta jauhoseosta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl kaakaojauhetta
































Kuorrutus
2 dl
2 dl

 tomusokeria
kaakao tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl kaakaojauhetta
6 rkl juoksevaa Sunnuntaita
4 rkl valmista kahvijuomaa









Sekoita jauhoseos muiden ainesten joukkoon.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille. Valmista kuorrutus sekoittamalla kaikki keskenään. Levitä kuorrutus hieman jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle nonparelleja. Leikkaa paloiksi.


Huomenna on taas se aamu kun iskä leikkii nukkuvaa ja me leikitään ettei tiedettäisi iskän leikkivän nukkuvaa, kun laitetaan isänpäivän aamupalaa..
Lapset ei ole millään meinanneet malttaa olla kertomatta lahjoistaan. Onnistuivat sentään kuitenkin, ovat jo sen verran "isoja", ja A parka ei osaa puhua. No muutamaa tarkoin valittua repliikkiä, kuten anna, ruokaa ja itte lukuunottamatta.
Isoisä ja vaari saavat lasten tekemiä kortteja kanssa, sekä ylläri ylläri - paholaisen hilloa.

Mukavaa isänpäivää ja leppoisaa sunnuntaita kaikille piipahtajille!
Terkuin Taina