Keittiön uusi pöytä

 

Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.

Se oli mielestäni silloin todella kaunis

- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla

Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin

eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 

Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja

(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)

joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 

ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,

valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,

vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,

siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.

Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,

kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,

kuusihenkinen perhe isolla autolla.

Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu

vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.

Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.

Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan

ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.

Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.

Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,

ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!

Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..

no, sopu sijaa antaa, 

saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,

mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!

Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,

koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.

Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä

 Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväen Teatterissa.

Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 

ollen hauska ja viihdyttävä, on 

 Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus.

Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,

mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!

Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,

mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista

vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.

Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi

ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,

kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 

Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 

niin isoveljen apuun voi aina luottaa!

Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:

• Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
• Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
• Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
• Uusi hiusväri kampaajalla.
• Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
• pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)

Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!

Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 

Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina

Toipuilua, omppuruusuja, maalattuja syyslehtiä

Leikkaus on takana ja olo alkaa olla siedettävä.
Kiitos paljon teille tsemppauksista!

Viikko leikkauksen jälkeen tuli vielä takapakkia toipumiseen

mutta entistä ehommilla lääkkeilllä siitä selvittiin

ja nyt jo porskutellaan ihan ok tolkuissaan.

Toisinaan kunnollinen pysähtyminen tekee hyvääkin.

Kun kaikki suorittaminen, pärjääminen, ehtiminen ja muu ruuhkavuosihössötys karsitaan pois

on aikaa pysähtyä ihan oikeasti kuuntelemaan ja järjestelemään omia ajatuksiaan.

Minun toipumiseen kuuluu myös se etten SAA tehdä oikein mitään.

Siis nostaa, ponnistaa, juosta, touhuta.

Pientä liikuskelua vaan, sen verran ettei veritulppa iske.

Minulle on yllättävän vaikeaa se ettei voi kotona huseerata ja kokata

(tai voi jos joku muu nostelee kattilat ja muut "painavat")

ei tanssia ja urheilla

(en laske puolen tunnin rauhallisia kävelyitä urheiluksi)

tai tehdä kotona muutakaan järkevää.

Vaikka omasta mielestäni olen oppinut olemaan aika rento ja suurpiirteinen

ei muulla perheellä ole ihan sama käsitys riittävän siististä kodista

- ja se heille suotakoon.

En todellakaan ole luonnostani mikään sohvalla pötköttelijä tyyppi.

Ainakaan muutamaa tuntia enempää kerrallaan.

Olisi paljon kivempaa potea ja toipua niin

että saa tsemppata ja yrittää jaksaa vaikka hampaat irvessä.

Mutta hyvää elämänoppia tämäkin.
Leikkaus oli kertaluontoinen jos jaksan ottaa nyt iisisti.
Nyt todella muistaa taas arvostaa omaa ja lähimmäisten terveyttä
ja kunnioittaa ja tukea niitä joille terveys ei ole itsestäänselvyys.

Serkukset "vaarin huvipuistossa"

Toistakseksi olen pyrkinyt keskittymään hetkeen.
Lukenut runoja.

Miettinyt elämää.

Seuraillut luontoa.
Suunnitellut tulevaa.
Ollut kotona kun lapset tulee koulusta.

Kun pää alkaa olla vähemmän puuroa lääkkeistä ja olo vähemmän uupunut
ajattelin lukea pari hyvää kirjaa.
Ideoida vähän työhön liittyviäkin asioita. 

Pyrkiä olemaan läsnä. 

Kun on aikaa pysähtyä, huomaa arkista olotilaa vahvemmin

ne kaikki pienet, oikeasti merkitykselliset asiat ympärillään.

Lapset. Kuinka onnellinen olenkaan noista ihanista tenavista.

Ja siitä että niiden mielestä on kiva tulla koulun jälkeen kotiin kavereiden kanssa

leipomaan, puuhaamaan ja tekemään läksyjä

kun äiti on kotona.

Ja niiden kavereista.

Että olen saanut ja ehtinyt tutustunut noihin kaikkiin mahtaviin tyyppeihin joita täällä pyörii.

Oma ukko. Joka hoitaa lapset ja huushollin,

ja jaksaa passata sohvapottua päivästä toiseen.
Kantaa vastuun arjesta ja lepyttelee rouvaa jos pinna meinaa kiristyä.

Tuo kirjastosta kirjoja ja kauppareissulta ruusuja,
 uuden kännykän vanhan reistailevan tilalle,
Chisun uuden levyn kun tietää että kuluu lemppari laulajiin.

Ja käskee levätä.

Muutaman viikon päästä on hääpäivä.

Taisinpa sanoa ihan oikeassa kohdassa "tahdon" 12 vuotta sitten.

Kaikki seuraa ja apua tarjoavat frendit ja siskot.

Ei joudu eikä jouda himassa arkenakaan yksin masentumaan.

Yksi tuo lounasta ja toinen tulee kaivamaan kukkasipuleita pihaan.
Puhelin kilkattaa kuulumisten ja vointien kyselyitä.

Omat vanhemmat.

Joiden luokse voi kutsua itsensä ja perheensä milloin vaan,

jossa lapsille on omat hammasharjat että voivat jäädä mummolaan yöksi koska haluavat.

Ja käyvät kotonakin auttelemassa.

Ja nämä netti-ystävät kanssa.

Blogi-ladyt jotka kuskaavaat toipilaan ovelta ovelle naisten iltamiin,

välillä pötköttämään muualle sohvalle kotisohvan sijaan nauruterapiaa saamaan.

Jotka tuovat goodie bagejä päivän bloggari kierrokselta sohvapotulle iltamiin.

Kiitos Dammenberg ja Decoro! Piristitte bloggarin päivää ihanilla tuotteilla!

pyjamasankari maalaushommissa

Instagramia olen selaillut
ja toki muutama siellä näkynyt idea on pitänyt lasten avustuksella toteuttaa.

Syksyllä on aina mukava tehdä jotain pientä askartelua lehdistä.

Nämä maalatut lehdet ovat helppo ja hauska kausikoriste.

Kuivaa lehdet kirpapinon alla, maalaa molemmin puolin.

 Kotoa sattui löytymään harmaata ja vaalean violettia maalia.
Lehtien kaveriksi päätyi Tallinnasta ostettu keramiikka ruttupussi-ruukku ja pari talolyhtyä

ja niillä askartelukaapin päällinen sai syksyisen ilmeen.

Omenaruusut

Helppo ja hauska resepti on nyt tämän syksyn "some-hitti" omenaruusut.

Hyvä ohje mm. täällä.
Voitaikinaa, mikrossa 3 min. sitruunavedessä pehmitettyjä omenasiivuja,
aprikoosihilloa, kanelia
- rullaus ruusuiksi, muffinssipaperivuokiin muffinssipellille,
uunissa 180 asteessa 40 min.

Gluteenittomasta pakaste voitaikinasta ei ihan tullut priimaa 

(vaikea käsitellä, mutta vika saattoi olla tekijöissä 

kun lasten kanssa tätä säädettiin ja ehti ehkä lämmetä liikaa koko taikina..),

mutta on muuten todella hyvää!
Samaan vauhtiin muksut teki vielä openapiirakan.

 (Karkiton ja tipaton lokakuu on pitänyt mutta eihän lasten leipomusten maistamista lasketa..)

Loppun vielä hauska keskustelu meiltä.

Laitoin uuteen luuriin sormitunnistuksen näppäinlukon avaamiseen.

Neidin yökyläilemässä ollut kaveri totesi heti näppärästi,

että juu, meidän iskälläkin on,

lisäsin siihen salaa oman sormeni kanssa!

Turha visiin enää edes yrittää olla näitä diginatiiveja näppärämpi.
(Ja ko. iskällekkin oli asia kuulemma sittemmin kerrottu.)
 

Nyt ehtii aamuisin hipsiä hakemaan lehden
ja lukea sen rauhassa.
Nurmikko on ollut jo välillä kauniissa huurteessa.
Tulisipa kunnon talvi!

Leppoisia syyspäiviä
ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa

Toivottaapi Taina

Uutta arkea

Kiitos vielä hirmuisesti kaikille kauniista ja kannustavista viesteistänne edelliseen postaukseen!
Ensimmäisestä äiskän työviikosta on selvitty kutakuinkin kunnialla.

 Kaikki olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Onneksi työ on mieluinen ja työkaverit aivan loistavat.

Eka viikko meni vähän pehmeän laskun meiningeillä,

räjäytin siistiksi uuden työpisteeni ja päivitettiin arkistokaapit,

kirjailin kalenteriin koulutuksia, kertailin ja opetelin.
Ja kyllä, nautin myös aikuisesta seurasta ja huumorista,
varsinkin kun kuopus viihtyy hyvin päivät ihanalla hoitotädillään.

Mulla on vähintäänkin mies-voittoiseksi määriteltävä työkaveriporukka, ja kyllä multa mm. kysyttiin
että maalaanko vielä seinätkin pinkiksi, 
ja että olenko piilottanut toluun kastellun sukan pöytälaatikkoon kun tuoksuu niin puhtaalle,
mutta puhtaalta pöydältähän on mukava aloittaa se paperikasojen keräily
- ja jos sitten tyytyisin vaan tuomaan jotain pientä kivaa koristusta siihen työpöydälle. ;)

 

neiti koululaisen lempi-tunikan tasku

Kaikenlaista tietysti sattuu ja tapahtuu kuten lapsiperheissä aina; 

koululaisilta opin että vain vokaalit voi kurlata 

- konsonantteja ei voi sanoa kurlatessaan, testatkaa ihmeessä jos ei märkä wc haittaa! ;) 

Ja että 2-v:n mielestä on hauskaa istua autokärryssä ja kertoa kaikille markettireissun vastaantulijoille, söpön hymyn kanssa, että äitiltä tuli kakka.

Opin myöskin että osaan laittaa pyörään ketjut. 

Klo 7.40 keskellä metsää kun ei voinut pelata prinsessa-korttia.

iltasadun valintaa

Minähän olen muuten Buzzador eli tyyppi joka saa testailla erilaisia tuotteita ja kertoa niistä myös ystäville. 
Kuka vaan voi ilmoittautua buzzadoriksi ja hakea sitten kiinnostaviin kampanjoihin.

Buzzadoriksi voi rekisteröityä tästä. 

Tällä hetkellä testailemme Lasten Oman Kirjakerhon iPadilla toimivaa palvelua. 

Meidän perheen suosikeiksi ovat nousseet valmiiksi luetut sadut,

 ja lapset osaavat käyttää tätä itsekseen. 

Aikas hauska ja "turvallinen" palvelu josta voit lukea lisää täällä.

Kiikkustuoli jo takan edessa vartoilee,

pistäisköhän tänään syksyn ekat tulet takkaan?

Nyt töihin palattua kummasti viikonloppukin saa taas aivan erityisen merkityksen!

Mukavaa ja rentoa viikonloppua kaikille! 

Toivotteleepi Taina

Because I'm worth it

Äkkiä on tämä viikko vierähtänyt.

Pihahommat  ja ystävät ovat pitäneet pois koneelta.

Joku saa vauvan, joku menettää vauva, joku rakastuu, joku eroaa 

- silloin pitää olla läsnä, ei kirjoittelemassa "kukkapurkkien maalailuista".

Palaan kyllä noihin pihahommiin vielä tuonnempana. :)

Vaikka tuo yllä oleva -to do- lista painaa päälle päätin pitää tänään pienen 

"Because I'm worth it" hetken,

värjätä hiukset ja kulmat, kuoria, rapsutella ja lakkailla kynnet.

Pitäähän se muorikin välillä huoltaa! ;)

Vaikka jonkun mielestä äidin pitäisi olla imuroimassa autoa tai ostamassa rumbuja...

kaikki ajallaan! 

Mutta olettekos nähneet ikinä näin päheetä magupussia?

Olisihan mulla sellainen uudenaikainenkin, mutta nyt on kyllä vähän tingittävä mahdollisesta käytännölisyydestä tyylikkyyden takia!

Mies ei näistä retrojutuista pittaa, mutta mitäpäs väliä hänen tunnelmillaan mun makootani kohtaan on kun lasten kanssa samassa teltassa köllitään.. ;)

 Meidän 2,5 v painaa apupyöräfillarilla katua ees taas.

Tarviinnee katsoa entistä tarkemmin perään, tällä kadulla kun on tällä viikolla kuuleman mukaan nähty sekä kyy että kettu. Taidetaan me aika maalla asua!

 Toivottelen teille oikein mukavaa rentoa viikonloppua! <3

Terkuin Taina

Juhannus

Aika ruokailupainoitteista kuvaa näyttää juhannuksesta kertyneen.
Ja eipä käy kieltämän, paljon tuli herkuteltua, niinkuin juhlana kuuluukin!
Tehtiin me sentään muutakin, rakentamista, kitkemistä, pyöräretkeilyä, pelailua, saunomista..

Tänä aamuna mietin mitä kivaa sitä laittaisi raparpereista,
kun oli vieraita tulossa pidemmän matkan takaa ja raparperia iso nippu.
Poika ehdotti että jos äiti tekisi Munkki-Monacon.
Se on kuulemma Monacon muotoinen kattilassa paistettava jättimunkki johon ei tule raparperia.

Aikani selailin reseptikirjoja, mutta sitten tuli kiirus ja varmanpäälle pelaaminen
Päätin jättää kokeilut toiseen kertaan ja tein tuttuja perus juttuja
- marjapiirakkaa, riisisuklaita ja pizzaa -
ja iltapalalle sitten omalle sakille raparperista kiisseliä ja paistosta.

 On muuten toimiva maidoton-munaton-vehnätön-yleis-soosi tuo soija vaniljavanukas.
Menee kastikkeena kuten tässä raparperikiisselissä, kakun täytteenä, 
jopa jonkunlaiset pursotukset onnistuu.

Ensi viikolla ei taida viitsiä edes pahimmassa pullan tuskassa uunin äärellä touhuta
kun on luvattu super helteitä.
Onneksi jääkaappiin jäi sen verran varastoon että alkuviikko pärjätään... ;)

Juniorin mielestä vieraiden käymisessä huippua on

keittiöön kannettava tuoli määrä josta saa mahtavan junan!

Muutenkin mainio epeli tuo, niinkuin omat mukulat nyt tuppaa olla. 
Aina sattuu ja tapahtuu.

Eilenkin saippuoi iltasuihkussa vahingossa silmänsä. 
Tänään vahingosta viisastuneena saippuoi omat jalat, ja isin silmät.

 

Hauskaa juhannusohjelmaakin oli 
kun seurailin taistelua mies vastaan terassin seinälautojen väliin ja kattoon pesiytyneet ampiaiset.
 Taisi mies voittaa, aseenaan mm. teippi ja imuri.

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. 
En tahdo pohdiskella, mä tahdon olla vain. 
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään. 
Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen 
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään. 
-Tove Jansson

Nyt eiku superkuuta ihmettelemään!
Mukavaa ja rentoa alkavaa viikkoa toivottelee
Taina 

Hyvän viikonlopun toivotukset Kotomolta!

Pikaisesti täällä moikkailemassa ja hyviä viikonloppuja teille toivottelemassa!

Sisustusrintamalla ei mitään uutta, paitsi tämä kyltti jonka tilasin ihanalta Mialta.
(linkki kauppaan löytyy sivupalkista)

Vapaahetkinä olen koittanut urheilla nyt kun vihdoin voi, 
(crosseria ja painojen nostelua tai joogaamista eli jodlaamista niinkuin meidän eskari sanoo),

mies on tehnyt kovasti töitä ja reissu etelän lämpöönkin lähestyy pikkuhiljaa.. 

Sisustusjuttujen sijaan ostoslistalle onkin nyt noussut kärkeen pieniä sandaaleja (viimekesäiset ei tietenkään mahdu kenellekkään) aurinkorasvoja ja sen suuntaista tavaraa.

Saisihan niitä perilläkin, mutta kun viikko lämmössä koittaa haluan renotutua, en miettiä mitä pitää lähteä kaupoista etsimään.

Viimeisetkin katu-uskottavuuden rippeet olen tainnut menettää siirryttyäni autoilusta potkukelkkailuun.  Mutta kestän sen kyllä! ;)

Lapset treenasivat iltapalalla osaamiaan englanninkielisiä fraaseja:

"Black dog"

"You are toilet"

"Please sit down"

"Where Messi?"

Näillähän pääsee jo pitkälle. :)

Elämähän on maannapuuroa ja mansikkaa, kun sen oikein oivaltaa!
Mukavaa viikonloppua kaikille,

muistakaa syödä vähintään riittävästi niitä ruuneberejä ja laskiaispullia! ;)

Terkuin Taina

omenoita, askarteluja ja muita syysmeininkejä

Meidän perheessä käydään tuosta muuten ikuisuus-vääntöä. Mies väittää että se on omenia. Onneksi minä tiedän, että se on omenoita. Kumpia ne teillä on? :D

Huomasin tänään että meidän lasten lelukaapit kaipaisivat todella kunnon tyhjäämis-perkaamis-siivoamis -operaatiota.
Ja kypsän aikuisen tavoin, laitoin kaappien ovet kiinni ja aloin askarrella, koska se tuntui huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Onneksi pikkuapulainen on vielä aika innokas kaikkiin äidin höpötyksiin.

Olen fb:n kautta huudellut ja saanut (kiitos Maija) pesula-henkareita.

 Lisääkin saa lahjoittaa kellä nurkissa ylimääräisenä pyörii! :)
Tehdessä nimittäin visiot taas lähti laukkaamaan, näistähän saisi vaikka mitä!

Yhteen pyöritin violettia metallihelminauhaa joka oli hääpöydässämme koristeena 9 vuotta sitten, ja mm viime talven koristi sammalpalloja.
Vähän on jo ruosteessa mutta en raaski luopua.

Toiseen laitoin erilaisia pieni valkoisia helmiä ja ripustin sen ulko-ovelle odottamaan että saan tehtyä jonkun kunnollisen syyskranssin. Ehkä saankin. (tai sitten siirrytään suoraan jouluun)

Mutta näistä tulisi kyllä varmasti mm. ihania ledi-valojen ripustimia! 

Muuten on koitettu tehdä pihahommia. Valitettavasti kuulin, että kukkapenkit eivät itsestään ilmesty mistään. Pensaita ja puita olisi suunnitelmissa istuttaa etupihalle vielä tänä syksynä. Pikkuapulaisen kanssa onkin sitten mm. kärrätty multaa paikoilleen. Ja kannoin minä vähän kiviäkin. Hyvä jumppa!

 Tästä omasta kuvasta tuli mieleen rakkaan 6-vuotiaani kommentti tältä viikolta. "Äiti, A:n äiti on jo 39 mutta sillä ei oo yhtään ryppyjä!" Jostain syystä halusin vielä varmentaa "Ai mullako on vai?" Jolloin jätkä katsoi vähän hölmistyneenä ja totesi "No on!". No. Elämä on.

Ja mitäkö on tällä viikolla syöty?

Omenapannaria

Heittele pannaritaikinaan hirmuiset määrät kuorittuja pieneksi paloiteltuja omenalohkoja. Ripota päälle vaniljasokeria ja kanelia.

Omenasosetta
Keitä omenalohkoja pienessä vesitilkassa. Soseuta. Syö puuron, jugurtin, minkä vaan kanssa


 Omenahyvettä
Reilu kerros omenalohkoja vuokaan. Päälle kerros rasva-sokeri-pikakaurahiutele sekoitusta.
Erityisen namia vaniljajäätelön / kastikkeen kanssa.

Ja hedelmäsalaateissakin on vähintään reilusti omenaa. :)

No, on me toki muutakin syöty, mutta itse tykkään ruuista jotka ovat
- luomua
- ilmaista
- helppoa
Yleensä kaikki ruuat joiden tuoteselosteessa on mahdollisimman vähän tekstiä päätyvät mieluiten meidän pöytään. Kuten: omena.
Peruna. Liha. Kaurahiutale.
Ei lihankaltainenainesosa, täyteaine, arominvahvanne. Yksinkertaista. :)
En minä mikään fanaatikko ole, mutta puhdas kotiruoka on mielestäni hyvä perusta terveydelle ja hyvinvoinnille. Noin niinkun arkiruokana.

Käytiin me tällä viikolla mm. Hippo-kisoissa koko perheen voimin. Isommat lapset olivat paikalla vähän mitallin kiilto silmissä ja kavereita treffaamassa, pienin sen sijaan huumaantui kisatunnelmasta niin että pisti vielä moonwalkiksi muiden jo ehdittyä maaliin. Sai hänkin silti mitallin.

Huomenna lähdetään häihin, sunnuntai lapioidaan multaa ja maanantaina poimitaan vähän lisää omenoita. Toivottavasti säät suosii! Jos eivät, saatan vaikka siivota ne lelukaapit. Ehkä. ;)

Uusia lukijoita on kirjautunut, kiitos siitä ja tervetuloa mukaan!
Myöskin lähiseuduilla asuvien siivouspalveluista kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla, tarjousta pukkaa varmaan ensi viikolla.
Ja se blogin 1v synttäri lähestyy, eli arpajaisetkin pitäisi järjestää. :)

Alla olevan tekstin myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!
Taina

"Meillä on vain tämä hetki ja siihen kannattaa tarttua. On äärimmäistä tuhlausta jäädä odottelemaan, mitä elämä ehkä meille joskus mahtaa tarjota, jos sille päälle sattuu. Yhtä turhaa on odottaa, että joku tulee ja korjaa elämäsi. Ei tule eikä korjaa. Sinun on itse rakennettava ihmissuhteesi, löydettävä elämällesi tarkoitus, parannettava elintapasi tai muutettava, mitä muutettava on. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi." 
-Mikael Jungner