Keittiön uusi pöytä

 

Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.

Se oli mielestäni silloin todella kaunis

- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla

Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin

eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 

Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja

(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)

joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 

ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,

valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,

vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,

siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.

Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,

kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,

kuusihenkinen perhe isolla autolla.

Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu

vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.

Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.

Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan

ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.

Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.

Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,

ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!

Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..

no, sopu sijaa antaa, 

saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,

mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!

Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,

koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.

Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä

 Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväen Teatterissa.

Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 

ollen hauska ja viihdyttävä, on 

 Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus.

Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,

mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!

Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,

mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista

vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.

Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi

ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,

kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 

Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 

niin isoveljen apuun voi aina luottaa!

Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:

• Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
• Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
• Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
• Uusi hiusväri kampaajalla.
• Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
• pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)

Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!

Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 

Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina

Lapsiperheen eteinen, teatterivinkkaus ja syksyisiä kotikuvia

Meillä ei sisustusrintamalla ole mullistavia uudistuksia ole tapahtunut.

Lähinnä sitä lapsiperheelle toimivammaksi muokkaamista

arjen helpottamiseksi.

Yksi kipupiste meillä on aina ollut eteinen.

Vaatteiden, urheilutarvikkeiden, kypäröiden

kavereiden kenkien ja reppujen

ja hukassa olevien tavaroiden

määrät jaksavat aina yllättää.

Kauden vaihtumisen kunniaksi meille hankittiin uusi eteisen kaluste.

(Ikean myyjä kyllä muistutti ettei tämä ole varsinainen penkki 

mutta eiköhän tuo lasten istumisen kestä.)

Ideana oli saada jokaiselle lapselle oman väriset laatikot omille 

pipoille, hanskoille ja harvemmin pidettäville kengille.

Tällä hetkellä nuorimmalla on ulkovaatekertoja veljen ja serkkujen perintönä toista kymmentä
mutta toisaalta niitä saa pyykätäkin monet viikossa
kun päikyn metsäryhmän kanssa retkeilevät ulkona säällä kuin säällä mahtavan paljon.
 Keskimmäisellä poitsulla taas on vaatteet uskomattoman usein
rikki, koulussa, kaverilla, likaisina myttyinä jossain tai muuten vaan hukassa..
Neiti taas tyytyy muutamaan tarkoin valikoituun lemppariin
mutta ei halua että veljet länttää niihin kuraisia kamoja päälle
tai pikkuveli lainaa aamulla hänen hanskojaan
kun lähdön kiireessä omat ovat jossain.

Kauneinhan tuo laatikosto ei ole,

mutta toivottavasti auttaa eteisen kaaoksen hallintaan muutaman vuoden.

10-vuotias poika sai samalla Ikean reissulla huoneeseensa

pitkään haaveilemansa ison taulun.

Kiva tuo on äidinkin silmään!

Tämän syksyn innostuksena poitsulla on ollut tuo "skuuttailu" (eli temppupotkulautailu).
Pojat taisivat kaikki tehdä kotitöitä säästääkseen rahaa skuuttiin,
ja sitten on rampeilla kuljettu milloin lähempänä
milloin jonkun vanhemmat kuskanneet vähän kauemmas isoille rampeille.
Vähän meinaa äitiä huimata,
mutta kaverit liikkuu ja touhaa yhdessä ulkona eivätkä ehdi ruudun ääreen jämähtää,
eli peukut ja kannustus tällekkin harrastukselle.

Pitkästä aikaa haluaisin antaa teatteri vinkkauksen:

Tampereen Työväenteratterin Vesta Linnea ja aavelapsen arvoitus.

Koko perhe nauroi ääneen vähän väliä, ja sopivasti oli jännitystäkin.

Aivan mahtava syysloman aloitus oli käydä koko perheellä teatterissa,

ja tätä esitystä voin lämpimästi suositella!

Lastenkin mielestä oli "ihan paras"! 

(kuvia ei ole kuin tämä teatterin rapussa kännykällä napattu "perhepotretti"..)

 Syksy on saapunut terassille,

kynttilälyhdyt valaisevat iltaisin ja callunat ja hopealangat on istutettu ruukkuihin.
Yritin tänä vuonna pitäytyä hillityn valko-vihreässä
mutta pitihän sinne käydä vähän pinkkiä tuuppaamassa joukkoon,
edes yhden koristeen verran.

Syksyn tullen on taas päästy nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Ja muukin tunnelmavalaistus on iltojen pimetessä päässyt oikeuksiinsa.

Kynttilöitä on sytytetty,
ja syysloman kunniaksi keittiön kerniliinakin vaihtui kankaiseen.

Muuten keittiössä kaikki ennallaan.

Samat Lego-tyypitkin pitämässä johtoja järjestyksessä.

Tällä viikolla tuli oltua taas muutama päivä työreissussa.
Mukavia koulutushommia,
ohessa pääasiassa kiireessä napsittuja eväitä
mutta myös yksi mukava pidempi illallinen.
Koitan aina pitää kasan terveellisempiä
(kylmää, kuumaa ja kassinpohjalla rutistumista kestäviä)
eväs-vaihtoehtoja mukana,
ettei houkutus napata suklaapatukkaa huoltsikalta kasva liian suureksi
ja virtaa on vielä illallakin käydä salilla tai lenkillä.

Vinkki muuten kaikille kahvinhimoisille autoilijoille:
ota pilli pahvi-kahviin, ei sotkeennu vaatteet.

Ja mukava oli palata reissusta kotiin,
kun siellä odotti lasten tekemät nimpparikortit
ja ihana kukkakimppu.

Nimpparikukkia sain myös äidiltä,
suloiset orkideat (tms) keittiöön.

 Ensi viikon on täällä syysloma,
ja itsekin saan pidettyä alkuviikon lomaa lasten kanssa.
Kylpylässä on tarkoitus pyörähtää,
mummoloida, puistoilla, viettää aikaa yhdessä ja ystävien kanssa.

Ja lomalla minut tulee aivan varmasti löytämään
kiikkustuolista takkatulen ääreltä,
villasukat jalassa
mukissa hyvää juomaa.

Onko teillä syysloma?

Suloista rentoa lokakuuta toivotellen,

Taina

Tanssiopeilua, pieniä reissuja ja muita syksyn kuulumisia

Hui hai, kylläpä aika rientää!

Syksy on mennyt ja arki vihdoin löytänyt uomilleen.

Koulujen alut, vanhempainillat, yhteiset säännöt ruoka-ajoista ym. 

tuntuvat vihdoin olevan hoidossa ja balanssissa

ja kalenteri saatu synkattua toimivaksi.

Meillä käytetään tuota Google-kalenteria joka on helppo jakaa äly-kännyköillä ja tietokoneilla,

eli ainakin teoriassa kaikkien pitäisi tietää mihin aikaan koulut alkaa, 

kenellä on minäkin päivänä treenit tai synttärit

ja kenen kyydillä sinne ollaan kulkemassa.

Aikuiset näkee työmatkoja buukaillessaan että toinen on varmasti kotona,

ja harrastustenkin aikataulut saa tuonne tuotua, niinkuin meillä osallistujista futis.

Mukavasti muistuttaa myös vuosittain toistuvista tapahtumista,

eli ei pitäisi arjen kiireessäkään unohtua vaikkapa kummilasten synttärit..

(ja ei, tämä ei ole maksettu mainos) ;)

Kiinnostaisikin tietää miten muilla, joilla useampia perheessä, 

hoidette kalenteroinnin?

Vai onnistuuko niin että kaikki muistavat itse milloin pitää olla missä eikä aikataulu-ongelmia synny?

 Tuntuu että tämä syksy on ollut jotenkin harvinaisen kaunis.

Tai sitten me on vaan liikuttu enemmän luonnossa.

Jo perinteisesti kävimme vielä koulujen alettua telttailemassa "kesän päättäjäistä"

melko lähellä kotia rauhallisella Taulaniemen leirintäelueella,

jossa elokuussa ei ole enää juuri muita kuin muutamia muualta Euroopasta tulleita turisteja.

Lasten mielestä on ihanaa 

kun vain grillaillaan, kuljetaan luontopolulla, saunotaan ja uidaan,

nukutaan vierekkäin makuupusseissa.

Ja meidän aikuisten mielestähän se on ihan parhautta!

Ja siellä tuli otettua myös mun tämän kesän lemppari-kuva.

Toinenkin reissu on ehditty tehdä.

Ystäväperheen, nuorimmaisen kummien kanssa kävimme laivalla.

Tämä oli puhe tehdä jo kesällä,

mutta koska risteilyjen hinnat ovat sen verran paljon halvempia syys- kuin heinäkuussa

reissattiinkin vasta syssymmällä.

Nuoriso kuvaa limu-drinkkejään

Ja laivalla kaikki sai puuhailla mitä halusivat:

Nuorimmalle pallomerta ja Muumi-discoa

"esi-teineille" limua, esitysten katsomista ja hengailua (aikuisen valvonnassa),

ja kaikille tietenkin seisovassa pöydässä herkuttelua pariinkin kertaan!

Ensimmäisenä iltana naiset menivät nukkumaan lasten kanssa

ja miehet istuivat iltaa peliä katsellen.

Toisena iltana me äipät, koska ollaan alun perin tutustuttu tanssikuvioissa,

päätettiin mennä vähän joraamaan miesten mennessä vuorostaan lasten kanssa nukkumaan.

Laivan yö-elämä oli sunnuntai-iltana hyvin hiljaista,

mutta päädyimme jorailemaan ensin bändin tahtiin ihanien +60 v. tyyppien kanssa,

ja myöhemmin yökerhossa laivalla esiintyneen Etelä-Afrikkalaisen tanssiryhmän kanssa.

Päästiin todellakin tanssimaan ja hauskaa oli!

Tom Tits Experiment ulko-aktiviteettia

 Päivän Tukholmassa vietimmekin Södertäljessä tiedekeskus Tom Tits Experimentissä

jonne ehti melko hyvin julkisilla kun etukäteen suunnitteli.

Vähän lisää paikasta on tässä aiemmassa postauksessani.

Mukana oli myös nykyään Tukholmassa asuva siskontyttäreni,

nuorimmaisen toinen kummitäti.

Meidän 5 v:lle aivan mahtava päivä kun kaikki kummit hänen kanssaan retkellä!

 Yksi vapaa-ajalla koneen ääressä istumista rajoittanut projekti on ollut

-vuosien jälkeen- tanssillisten ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen.

Aivan mielettömän hauskaa,

mutta voi pojat,

raskasta, haastavaa ja aikaa vievää!

Muistan kuinka joskus kappaleiden valitseminen, koreografioiden tekeminen (ja muistaminen)

oli helppoa ja nopeaa.

Toisaalta, yksi syy miksi halusin taas tunteja alkaa pitää

oli "pieni pakko" omaan liikkumiseen ja itsensä haastaminen.

Ja kyllästymiseen saakka onkin perhe saanutkin kuulla samoja biisejä

ja tossujen teputusta työhuoneesta.

Mutta se tunne,

kun saa välitettyä tunnelman "kun sydän tanssii niin jalat kyllä seuraa perässä",

kun asiakkaat hymyilee kuin auringot,

kun joraillaan yhdessä mun lemppari biisien tahtiin iloisten ihmisten kanssa,

ihanat kollegat,

liikunnan ilo..

Olen aivan fiiliksissä!

(ps. tervetuloa tunneille, 8. ja 29.10. Latin Feveriin!)

Tanssin ja urheilun vastapainoksi 

tuntuu kännykästä löytyvän lähinnä kuvia ruuasta..

Kaikkea kohtuudella! :)

Toki luontoakin on tullut kuvattua.

Niitä kuvia löytyykin aika paljon Instagramista.

 

Pieniä projekteja on tullut toteutettua kotonakin. 

Tavarat ovat vaihdelleet paikkoja

ja pari isompaakin uudistusta on saatu tehtyä.

Sisustusprojekteista kerron seuraavassa postauksessa

ettei tämä veny aivan nälkävuoden pituiseksi.. 

Tämän Aulangolla duunikavereiden kanssa vietetyn hyvinvointi-päivän yhteydessä 

otetun kuvan myötä

toivottelen kaikille iloista lokakuuta!

Palataan pian,

ensi kerralla sisustus kuulumisten kanssa! :)

Terkuin Taina

Jouluyö, juhlayö..

Muu perhe on jo nukahtanut

itse vielä fiilistelen jouluyön tunnelmaa.

Meillä äiti-ihmisillä on helposti riskinä lähteä suorittamaan joulua,

miettiä kaikkea mitä pitää olla ja miten homma pitää mennä.

Vaikka oikeastihan tärkeintä on vain se hyvä fiilis, yhdessä olo.

Pyrin varmistamaan omaa rentoa joulumieltä sillä

että jokainen sai etukäteen listata asioita joita joululta haluaa

ja mitä ruokia toivoo että aattona syödään.

Se osoittautui toimivaksi keinoksi

pitäytyä oleellisessa.

Kenenkään listalla ei ollut täydellisen siistiä kotia

viiden ruokalajin illallista

tai aikataulujen kanssa lukuisten eri ohjelmanumeroiden läpi saattamista

joten ne skipattin.

Toiveruokalistalle päätyi eniten erilaisia suklaita,

pullapoikia, pipareita ja hyviä juomia.

Myös leivinuunissa tehty joulupuuro oli kaikkien toiveissa.

Joulupöytä ei ollut perinteinen mutta kaikkien toiveet siinäkin toteutui.

Oman kala-allergiani takia ei meillä kalat kuulu joulupöytään.

 

Perinteisiä laatikoita laitoin lähinnä itseäni varten,

muiden toivomat juustomakaroonilaatikko ja maksalaatikko tehtiin itse.

Lihoista savuporo ja kalkkuna haettiin lasten kanssa kauppahallista aatonaattona.

Perinteisessä joulusaunassa käytiin jo aamulla

heti aamuisen joulukalenterin aarteenetsintä-session jälkeen

jossa lapset saavat ensimmäiset paketit.

Aamulla annetaan jo yksi isompi lahja,

sellainen josta on tekemistä aaton rauhallisiin hetkiin.

Ei mene sitten nahinaksi tai telkkarin tuijottamiseksi.

 

Joulurauhan julistuksen ääreen hiljentyminen glögimukien kanssa

on minulle tärkeä perinne,

ja niin tehtiin tänäkin vuonna.

 

 

Mutta perinteet pistettiin ranttaliksi pukkihommien osalta.

Nuorin halusi ehdottomasti että pukki ehtii meillä käydä,

mutta koululaiset eivät suostuneet siihen että se olisi joku "random-tyyppi".

Keskimmäinen halusi olla pukki

ja hienosti homman vetikin

vaikka pikkuveli arvasi että tämä taitaa nyt olla niitä joulu-jekkuja.. 

Lahjat jaettiin jo iltapäivällä odotus-piinan välttämiseksi,

ja koska seuraavat joulunpäivät menee erilaisten kyläilyiden merkeissä

jäi aikaa uusilla tavaroilla leikkimiseen ja touhuamiseen jo aattona.

Hienosti lapset peittivät hienoisen pettymyksen vähäisestä lahjojen määrästä.

Mutta hetken päästä soikin ovikello,

ja sisään asteli "se oikea" (vaari-)pukki,

tuoden lisää lahjoja.

Päästiinpä yllättämään lapset! 

 Aatto meni siis rennoissa ja mukavissa merkeissä.

Aatossa tärkeintä on rauhoittuminen perheen kesken,

mukaan pääsee meille aikuisille tärkeät perinteet,

mutta myöskin luomme niitä ihan omia,

oman perheen perinteitä.

Lapsuuden joulut olivat ihania,

mutta aika ihania ovat myös joulut lasten vanhempina.

 

ja samoissa tunnelmissa meinataan jatkaa

perheen yhteisen lomailun merkeissä

ja läheisten ja rakkaiden kanssa kyläilleen 

aina ensi vuoteen saakka.

Iloista, tunnelmallista ja rentoa joulun jatkoa sinullekin!

Taina