Äitienpäiväkortti askarteluja

Lasten kanssa askarreltiin muutama kortti äitienpäiväksi

- mummille, mummalle ja isoäidille.

Aikaisemmin nuorimmainen on askarrellut tulitikkurasioiden mallisista askartelurasioista

pieniä korurasioita joista muutama on jäänyt vielä antamatta.

Tänään menemme illallalliselle mummolaan, ja viedään ne pieneksi lahjaksi.

Reissaava mummi voi kuljettaa niissä vaikka korvakoruja.

Meidän 13-vuotias neiti tykkää tehdä näitä 3D kohokirjain kortteja.

Pahviin leikataan kirjainten määrä eri mittaisia lovia ja taitetaan ne eri suuntaan kuin kortin taitos.

Niihin leikataan kirjaimet, tällä kertaa kortti lähtee mummalle.

Helppo ja näyttävä lopputulos!

Netissä on ihania 3D korttien askarteluohje videoita.

Neidin kanssa päätettiin kokeilla tätä ohjetta.

Katseltiin samalla Vain Elämää ja värkättiin kukkia,

myönnettäköön että ensimmäinen versio ei onnistunut, 

mutta lopulta saatiin ihan kelvollinen lopputulos aikaan.

Ensi kerralla täytyy käyttää vielä vähemmän liimaa tai hankkia kaksipuolista teippiä.

Ehkä koitan myös koristella kukkia enemmän ennen liimaamista.

Hauskaa tuon tekeminen oli, ehdottomasti teen toistekkin!

Tämän mallin tekoon löytyy monta hyvää videota
esim. You Tubesta haulla "How to make a 3D Flower POP UP Greeting Card",

ja vinkkinä sanottakoon, että niitä liimapisteiden paikkoja kannattaa noudattaa todella tarkasti! 

Korttien kannet koristeltiin ihan perinteisesti kiiltokuvin, koristeteipin ja glitteriliiman avulla.

Napeista ja palteteista sommiteltiin yksi sydän kortti.

Äitienpäivän vietot aloitettiin meillä jo perjantaina,

kun luontoryhmässä päikkyilevän kuopuksen ryhmä järjesti aamupalahetken metsäpaikalla

nokipannukahveineen ja yhteisine metsässä touhuamisineen.
Tuollaisella aloituksella tuli väkisinkin mukava päivä, vaikka hieman savun tuoksuisena töihin lähdinkin!

Tänään menemme vanhemmilleni illalliselle, 

ja huomenna vietetään äitienpäivää rennosti kotoillen.
Aamulla varmasti saan perinteisesti nukkua hieman pidempään
ja kuunnella astioiden kilinää ja touhuamista keittiössä ennen herätystä..

Ehkä käymme leppoisalla metsäretkellä, 

isompia rehkimisiä en voikkaan tehdä toipuillessani viisaudenhampaan poistosta.

Iloista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille!

Terveisin Taina

Joulu se tulla jolkottaa

Niin se on joulukuu mennyt melkoisella tohinalla!

Jouluvalmisteluita on tehty,

mutta paljon jää myös tekemättä

- keskitytään hyvään fiilikseen,

ei siivottuihin kaappeihin tai siihen mitä kaikkea "pitäisi olla".

Pikkujouluja on jäänyt väliin,
sauna on pesemättä,
ja muutenkin valitettavaa ruuhkavuosi-priorisointia on joutunut suorittamaan
- mutta näyttäisi se joulu sieltä onneksi tulevan kaikesta huolimatta. ;)

Korttikuvat lapsista jäi nyt ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ottamatta,

ja vaikka korttien postittamisesta tulee itselle hyvä ja jouluinen fiilis
karsittiin tänä vuonna "kortitettavien" lista minimiin.

Kortteja lähetettiin siis lähinnä sukulaisille jotka eivät ole somen tavoitettavissa.

Ne muutamat postitettavat kortit askarreltiin itse 

ja mukaan liitettiin kuvakollaasi tänä vuonna lapsista otetuista kuvista.

Parempi möyhennys jouluaskartelulaatikon uumeniin

osoittautui ihan hyödylliseksi,

ehkä noita -90 luvun toivotuksia on turha enää kaapissa hautoa,

ja omat lapsuuden aikaiset pukki-kiiltsutkin pääsi vihdoin käyttöön.

Joulukalenterina kuvakalentereiden lisäksi

on ollut perinteisesi aamu-ylläri-kalenteri,

jossa pieniä lahjoja on tullut koko joulukuun

- pyjamia, sukkia, euroja, nameja, koristeita..

Aatoksi jää vähemmän paketteja,

mutta joulun tunnelmaa on riittänyt koko joulukuuksi.

Meillä ei kovasti "harrasteta" shoppailua,
ja on ollut itsellekin ilo seurata
kuinka juuri se toiveiden Stabilo-paketti tai pörrösukat
ovat saaneet lapset onnelliseksi.

Toki "pizza-/ leffa-/ lautapeli-ilta" tyyppiset yhteiset tekemisetkin ovat kaikista mukavia,
vaikka koululaiset eivät erityisesti riemastu äidin
"kännykkäkielto kaikille" huomautuksista aamulla löytyvästä lapusta. ;)

Lapset tykkää kovasti kun aamulla on pieni aarteen etsintä.

Yhtänä viikonloppuaamuna, 

kun kummilikkakin oli meillä taas yökyläilemässä,

kompastuin tosin omaan näppäryyteeni:

Aarteenetsinnän viimeinen rasti oli postilaatikolla 

johon olin vienyt illalla pienessä paketissa kaikille uudet heijastimet. 

Suunnittelin näin saavani kätevästi myös lehden aamukahville.

Harmillisesti laatikon lukko olikin yön aikana jäätynyt jumiin,

ja siellä me sitten hytistiin koko sakki pihalla

kuumentelemassa avainta ja nitkuttelemassa postilaatikon lukkoa auki..

Paketti ja lehti saatiin lopulta ja naurua riitti pitkäksi aikaa!
(lähinnä siis minun kustannuksellani) ;D

 Jouluvalmisteluita on tehty lasten kanssa ja lasten ehdoilla

- koti on koristeltu jälleen "enemmän ON enemmän" tyylillä

- kaikki askartelut, värit, tontut ja enkelit ovat päässeet esille.

Suurin osa lasten askarteluista on tallessa ja kaivellaan joka vuosi esiin.

Niitä on paljon, mutta on ne vaan niin hellyttäviä.

Melkoinen sekametelisoppahan siitä muodostuu,
mutta meille jokaisella esineellä on tarinansa, jokainen on tärkeä.
Kuten nuo kauniit enkelit jotka rakas mummini aikaan ompeli.
Tai lasten tekemät pukit ja tontut.

Kuusenhakureissulla kävi tänään nuorimmainen vaarin kanssa,
mutta meidän perinteiden mukaan kuusi otetaan sisälle vasta aatonaattona
ja koristellaan aattoaamuna.
Joulukotikuvia siis tuonnempana.

Piparkakkutalo on jälleen lasten piirtämä ja koristelema.
Valitettavasti ensimmäisenä talo-talkoo päivänä taikina loppui kesken,
joten viimeistelyt taidetaan tehdä vasta jouluna.

Joulun viettoon meillä päästään rauhoitutaan vasta huomenna illalla.

Tehdään silloin piparkakkutalokin loppuun ja syödään sitten samaan vauhtiin!

Neiti on kova leipomaan
ja ystävänsä kanssa leipoivat tänään joulutorttuja.
Gluteeniton taikina oli sen verran vaikea työstää
että tytöt päätyivät tekemään silikonivuuilla
tuollaisia pieniä piiras-tyyppisiä torttuja luumumarmeladista.
Hirmuisen hyvän makuisia niistä kuitenkin tuli
vaikkeivät ihan perinteiseltä näytäkkään!

Keskeneräinen piparkakkutalo, gluteenittomat luumutorttuset sekä perinteiset joulutortut - kaikki lasten toteuttamia <3

Miehen kanssa meillä oli viime viikonlopuksi varattu treffi-ilta

ja lapsille mummolassa yökyläilyn ilo.

Lapset olivat tietenkin sitä mieltä ettei meidän enää tarvitse käydä treffeillä

kun me ollaan jo naimisissa,

mutta kyllä se tekee hyvää toisinaan viettää aikuisten aikaa ihan kahdestaan, 

ilman aikatauluja.

Edes vuorokauden verran.

Tällä kertaa jätettiin minilomailut ja bailaamiset väliin,

käytiin syömässä hyvin 

sekä Tampereen tornihotellin Sky Barissa maisemia ihailemassa.

Muten vietettiin aikaa ihan kotosalla kahden

joululahjoja pakkailen leffan ja viinin äärellä

ja nautittiin pitkään nukkumisesta ja hitaasta aamusta.

Jouluna on tarkoitus ottaa rauhassa

ja keskittyä viettämään kiireetöntä aikaa perheen ja läheisten kanssa.
Lomaakin on koko sakilla uudenvuoden yli
- tuntuu todella luksukselta kiireisen syksyn jälkeen.

Saas nähdä sitten kuinka rauhassa sitä saadaankaan ottaa

- viime yönä mitattiin ensimmäiseltä lapselta 39,8 astetta kuumetta

ja tänään olen itsekkin ollut vähän puolikuntoinen..

Mutta mielummin aina flunssa kuin vatsatauti!

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa,

toivottavasti joulusi on juuri sellainen kuin olet sen toivonut olevan! 

Toivoo Taina

Isänpäivän rentoilut ja helppo kertotaulupeli askartelu

Meidän iskä tuli Lontoosta viikon reissulta eilen illalla.

Lasten kanssa tehtiin iltapalaksi yhtä iskän suosikkia, taco-piirakkaa.

Tacopiirakka

Gluteeniton pakastepiirakkapohja (mentiin tällä kertaa helpon kautta)

 Sekoitetaan täytteet keskenään:

400 g paistettua jauhelihaa + puolikas pussi tacojauhelihamaustetta

1,5 dl salsaa (medium)

1 purkki kermaviiliä

iso tomaatti pieninä paloina

Pinnalle 2,5 dl juustoraastetta

Uunissa 225 asteessa 25-30 min

Tarjoillaan salaatin ja tuoreesta avokadosta tehdyn guacamolen kanssa.

Meidän versio on aika mieto koska lapset ei kovin tulisista ruuista pidä,

mutta aikuiseen makuun voi toki laittaa vielä hotimmin taco-mausteita

ja täyteläisempää saa vaihtamalla kermaviilin creme fraischeen. 

Neljävuotias kattoi pöydän ja askarteli nimilaput. 

Tuliaisia ei meillä paljon harrasteta 

mutta pidemmiltä reissuilta jotain pientä sentään.

Ja matkalaukusta löytyi mitä oli toivottokin:

Harry Potter -kirjat lukeneille koululaisille Potter juttuja,

juniorille robotti pyjamat

ja mammalle Victoria's Secrettiä.

  

Kuten varmasti monessa lapsiperheessä, 

meilläkin on aamu aloitettu leivontahommilla (tehtiin mustikka-vadelma piirakkaa)

ja iskä "suuresti yllätetty" kaiken kolinan ja hässäkän jälkeen 

aamupaloin, lahjoin ja muutenkin asiaankuuluvin menoin. 

 

Muuten on otettu päivä rennon yhdessäolon merkeissä 

- kahvitelty isoisää ja nähty pieniä serkkuja, 

pällistelty Tampereen uudet valoviikkomeiningit 

ja nautittu viikinkiravintola Haraldin isänpäivä menu 

(ja lapsetkin tykkäs vaikka ensin hieman vastustelivat sellaiseen ravintolaan menoa 

josta ei saa hampparia, pizzaa eikä lehtipihviä..). 

Itse tykästyin valoviikoilla erityisesti

noihin puissa riippuviin palloihin.

Onko teillä kertotaulun pänttääjä ikäisiä kotona tai tuttavapiirissä?

Muistan kuinka itse en erityisesti tästä pelistä nauttinut lapsena

kun isäni sen minulle teki.

Mutta nyt kun omat lapset ovat siinä iässä että kertotauluja pitää ulkoa tankata

arvatkaas mitä joutuvat pelaamaan..

Tämä on helppo tehdä 

(kannattaa käyttää mahdollisimman vahvaa pahvia että kestää käyttöä)

ja mukavaa vaihtelua perus kuulustelulle.

Välillä voi helpot rivit jättää pois ja ottaa peliin vaikka vain ne kinkkisimmät 6 - 9..

Kisailuhenkiset voivat kellottaa suorituksiaan.

Ja neljävuotiaskin haluaa tehdä omia "koululaispelejä" samalla

- hyvin jo alkaa numerot ja kellonajat sujua.

Syyskuusta saakka jatkunut sairausloma päättyy

ja huomenna palailen töihin.

Toki työasioita olen nytkin seuraillut ja vähän hoidellutkin

ja varmasti joudun vielä osittain tekemään töitä etänä toimistossa istumisen sijaan.

Leikkauksesta olen toipunut melko hyvin

mutta varovasti pitää vielä ottaa.

Ilolla toivotan kuitenkin tervetulleeksi tavalliseen arkeen paluun.

Kiitos kaikesta avusta ja tsemppauksesta! <3

Oikein mukavaa viikkoa toivotellen,

Taina

Äitienpäivänä, ehkä sittenkin vähän pihalla..

Äitienpäivä meni oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä.

Tyttöstä autoin hieman kun leipoi äitienpäivä herkkuja,

keskimmäisen poitsun kanssa kävin pyörälenkillä ja hypittiin trampalla

ja nuorimman kanssa otin pitkät päiväunet.

Hellyttävät itsetehdyt lahjat ja kortit sekä valmiiksi katettu aamupala aloittivat päivän,

ne on sitä äitienpäivän parhautta.

Mummeille askarreltiin kortteja yhdessä.

Kukin lapsi valitsi itse mallinsa ja toteutustapansa

ja äiti sai avustaa.





Keskimmäinen käytti kiiltopapereita hyönteisiin,

nuorimmainen teki ikkunaperhos-kortteja.

Neiti värkkäili juuri sellaisia söpöstelyitä kuin neidit värkkäilee.

Vanhempieni luona käytiin syömässä ja lapset hoitivat kattauksen.

Harva keksisikään käyttää lautasliinarenkaita noin mielikuvituksellisesti!

Itse uskaltauduin toivomaan äitienpäivälahjaksi istutuslaatikkoa.

Jokainen minut tunteva tietää että pihahommat ei ole ihan mun juttu..

Tykkäisin toki makoilla vaikka riippukeinussa lueskelemassa hyvää kirjaa

kauniissa ja kukoistavassa ruusutarhassa,

mutta sellaisen toteuttaminen ei ole tuntunut omalta puuhalta.

Talo on hankittu koska haluamme tilaa ja rauhaa,

ei siksi että rakastaisimme kuopsutella pihaa

- se piha vaan vähän niinku tulee tässä talohommassa mukana.

Myöskin kesällä tulee oltua aika paljon reissussa

eikä kovin monimutkaisia kukkapenkki- ja puutarhavirityksiä

tohdi talovahtien vaivoiksi viritellä.

Mutta pieni puutarha olisi nyt kuitenkin tarkoitus laittaa.

Edes tuon laatikon verran.

Onhan se lasten kanssa mukavaa puuhastelua!

Lapset olivat valinneet hernettä, mansikkaa, porkkanaa, salaattia ja basilikaa.

Ja löytyyhän meiltä jo vadelmaa, viinimarjaa, omena- ja luumupuita.

Näyttääkin vahvasti siltä että pikkuhiljaa opin hyödyntämään myös omaa pihaa

- ja nauttimaan siitä!

Tarkoitus meillä on ollut saada pihaa siihen kuntoon että se on siisti ja helppohoitoinen.

Pihasuunnitelma on tehty ja sitä hissukseen toteutellaan.

Paljon on hyödynnetty myös ilmaisia taimia ystäviltä ja sukulasilta.

Kummallisen mukavalta tuntuu huomata kevään tulleen,

että kaikkea tuolta omasta pihasta alkaa tosiaan nousta.

Olemme panostaneet siihen että puut, pensaat, nurmikko

maanpeittokasvit ja muut suuret linjat saadaan kuntoon.

Aika hykerryttävä tunne on huomata isot linjat kasvien suhteen alkaa olla hoidossa!

Syksyllä rinteeseen siirrellyt maanpeittokasvitkin

näyttäisivät selvinneen talvesta hengissä,

ja odottelen kovasti että lähtevät tuosta kauniisti leviämään!

Aika säälittävää tämä varmasti puutarha-ihmisen silmään on,

mutta piha-tumpelolle ja kasvien massamurhaajalle jo saavutus!



Saattaisiko tässä siis kuitenkin käydä niin

että minusta tulee vielä pihanlaittaja tyyppiä..?

Ehdoton äitienpäivä perinne minulle on myös tämä runo

viestinä rakkaalta äiti-ystävältä joka vuosi.

Tämä teillekin ilahduttamaan kaikkien äitien ja äidinmielisten 

jo yöksi kääntynyttä äitienpäivää.  

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

…

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
– Anne-Mari Kaskinen –

Äitiys on ilo, onni ja kunnia.

Ei sankaruutta, ei täydellisyyttä

mutta lahjoista suurin.

itse toivoisin että me kaikki äidit osaisimme olla armollisia

itsellemme ja toisillemme.

Ja nauttia jokaisesta hetkestä äitinä,

arkena ja pyhänä.

Parhaansa kun yritää niin enempää ei kukaan pysty,

ja hyvä äiti voi olla monella tapaa.

Toivottavasti tekin olette saaneet viettää ihanan äitienpäivän

äitinne, lastenne tai muiden teille tärkeiden ihmisten seurassa!

Itse hurautin vielä päivän päätteeksi Varkauteen,

työt vie muutamaksi päiväksi reissuun.

Loppuviikosta sitten lisää niitä pihahommia. 

Oikein mukavaa viikkoa toivotellen

Taina

Sairastuvan korttipaja

Meille on rantautunut melkoisen sitkeä flunssa.

Tällä hetkellä on koko perhe kipeänä mutta onneksi jo paranemaan päin.

Voin kertoa, että kipeiden lasten kanssa kotona olo ei ole mitään varsinaista lomaa,

varsinkin kun ovat riittävän terveitä nahistelemaan ja itsekkin on kipeä.

Välillä on saatu jotain järkevääkin tehtyä, kuten askarreltu.

Mielestäni jokaisella on hyvä olla joku oma höpö harrastus,

sellainen jossa ei ensisijaisesti tarvitse olla tehokas tai hyödyllinen,

vaan jossa omalla pikku puuhalla pääsee irtautumaan arjesta ja saa mielen lepoon.

Jollekkin se on puutarhanhoito, toiselle pelaaminen, kolmannelle käsityöt

- minulle se on askartelu.

(Niin ja tämä bloggailu, liikunta, moottoripyöräily, lukeminen, milloin mikä sattuu huvittamaan

- ja mihin kulloinkin on aikaa ja mahdollisuutta.) :)
Askartelu on lastenkin kanssa mukavaa yhteistä tekemistä!

Olisi hauska kuulla mikä on sun oma rentoutumis harrastus?

 

Tykkään tehdä kortteja rennolla otteella.

Reunat ja liimat voi vähän vinksottaa enkä jaksa nypertää viimeisenpäälle tarkkaa jälkeä.

Minusta on hauskaa valita joku kiiltokuva, nappi tai paperi joka saa hyvälle tuulelle

ja sommitella siitä joku kortti.

 Tykkään käyttää erilaisia kehyspaperi-viritelmiä rennosti pinoamalla

ja glitteriä lotraan kuin pahainen ala-aste ikäinen.
 

3D-korttien kuvat leikkaan kynsisaksilla.

Ihana ystäväni Kouvolasta oli muistanut meitäkin

ja hamstrannut muovikassillisen askartelutarvikkeita paikallisen Tiimarin 

viimeisenä tyhjennyspäivänä. (Kiitos vielä!)

Muutama romu tuolla askartelukaapissa on toki valmiinakin,

mutta kyllä ne meillä kaikki käyttöön menee!

Tyttökin alkaa olla siinä iässä että kavereiden kanssa askertelevat koulun jälkeen,

silloin on mukavaa kun on aarrekaappi vapaasti käytettävissä!

Kiiltokuvalaatikostani löytyi norsu jota en hennonnutkaan käyttää:

takaa löytyy omistuskirjoitus,

kun isosiskoni on antanut sen vanhimmalle siskollemme vuonna 1978.

Taitaa lähteä tervehdyksen mukana sellaisenaan.

Lapsetkin innostuivat askartelemaan.

Tai no, ekaluokkalaisen pojan sain askartelemaan suostuttelun kautta,

mutta lopulta teki muutaman kortin valmiista 3D-tarroista.

Eipä tarvitse hänen tuskailla hetkeen korteista kun on kaverisynttäreille lähtöjä!

Nuorin poika käytti innokkaasti kaikkea tarjolla olevaa materiaalia

tilkuista leimoihin, tarrroihin ja liimattavaan nukkaan.

Neiti sommitteli kauniita kortteja.

Eihän näistä omista räpellyksistä enää erotakkaan!

Loppuviikosta on luvattu kunnon talvikelejä,

olen niin innoissani!

Suomi on neljän vuodenajan maa ja talvi on heti kesän jälkeen toiseksi paras! :)

Pysykääs ihmiset terveenä!

Terkuin Taina

ps. Vielä ehtii osallistua arvontaan, linkki sivupalkissa!