Koronakevät

Koronakevään nallehaaste

Kuinka uskomattomalta tämä koronakevät olisi kuulostanut vielä puoli vuotta sitten!
Ja tässä sitä ollaan, kummallisesti ihminen lopulta sopeutuu, vaikka mihin. Koronakevääseenkin.
Tilanne on aiheuttanut inhimillistä hätää ja kärsimystä käsittämättömälle määrälle ihmisiä,
enkä aio tässä postauksessa lähteä politikoimaan, kauhistelemaan tai neuvomaan ketään sen enempää,
vaan haluan tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä siitä, miten tämä koronakevät on omassa
ja oman perheen elämässä näkynyt.

Töissä teen hommaa nettikaupan ja sähköisen markkinoinnin sekä ammatillisten blogien näkyvyyden kanssa,
joten tämä blogi on taas jäänyt heitteille kun vapaa-ajalle on halunnut ihan muuta...
nyt kuitenkin päätin jatkaa, ihan pienesti omaksi iloksi ja muistojen paikaksi,
ilman hakusanaoptimointia tai muita näkyvyystavoitteita.

Kotitoimisto- ja jumppahuone, huone, jota ennen myös vierashuoneeksi kutsuttiin.

Näihin neliöihin on tiivistynyt suuri osa hereilläoloajasta. Kotitöitä ja kotijumppaa.
Olemme nyt olleet miehen kanssa etätöissä kahdeksan viikkoa,
9.-, 7.- ja 2.-luokkailaiset lapset etäkoulussa kuusi viikkoa.
Etätöitä olemme tehnyt viikoittain tähänkin saakka joustavasti,
joten töiden kannalta ei meillä suuri mullistuksia ole.

Lasten koulu on sujunut yllättävän hyvin! Ei voi kuin hattua nostaa opettajille!
Lapset hoitavat hommat hyvin itsenäisesti, edes nuorimmalle emme ole opettajia nytkään,
vaan tunnit ja tehtävien palautukset hoituvat monipuolisesti eri sähköisiä välineitä hyödyntäen.
Ja onhan se vaan suloinen näky tuo pikkukoululaisten etäoppitunti,
rivi pieniä päitä kuulokkeineen kuuntelemassa, kun ope lukee satua aina koulupäivän päätteeksi.

Toki meillä lapset kouluun kaipaa (enpä olisi tätäkään nähnyt tulevaksi),
mutta nyt täällä talossa on välillä viisi eri etäpalaveria menossa ja päivällä syödään, ainakin välillä, yhdessä lounasta.
Tunnelma on yllättävän seesteinen.

take away- kouluruoka

Tervetullut helpotus etätyö-etäkoulu-aikatauluhärdelliin oli tällä viikolla alkanut take away -kouluruuan jakelu.
Ruuan valmistamiseen menee vaan tosi paljon aikaa, vaikka kuinka koittasi tehdä isoja satseja!
Ja kyllähän perhe myös ihan hyviä määriä syö, että ei se taloudellisestikaan mitätöntä ole.

Joissain kunnissa saa tarvikkeita ruuan laittoon, mutta mielestäni tämä on silti parempi,
että tulee tosiaan lämmin ruoka annoksina lisukkeineen kaikille lapsille,
erityisesti tietenkin niille, joiden kotona on hommat vinksallaan ja ongelmat lähteneet eskaloitumaan,
he ovat nyt huolestuttavassa asemassa.
Mutta kyllä minäkin tästä todella kiitollinen olen, vaikkei meillä mitään
taloudellista tai jaksamisen kriisiä tässä olekaan menossa.

Koronakeväänä on moni juttu peruuntunut ja koko perheen harrastukset tauolla,
mutta mulla ei ole ollut kyllä mitään vaikeutta saada kalenteria uudelleen täytettyä.
Enemmänkin tuntuu, että asioiden tärkeysjärjestykset on saaneet pienen päivityksen,
ja tämän jälkeenkin on ajankäytöstä taas turhaa karsiutunut pois ja aidosti tärkeää enemmän tilalla.

Toisaalta, nyt parin kuukauden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen huomaan myös,
että kohtapuoleen jonkunlainen korona-ajan ilmoittautumislomakkeiden täytön estotoiminto olisi paikallaan.
Olen nyt osallistunut mm. lukemattomaan määrään nettijumppia ja webinaareja,
ja lisäksi seuraavat projektit ovat startanneet:

• 3 viikon meditaationhaaste
• 12 viikon elämäntaparemotti / kuntokuuri (FitFarmin Superdieetti)
• 1,5 vuotta kestävä HR-ammattilaisen oppisopimuskoulutus (sis. liiketoiminnan erikoisammattitutkinto)

Näihin olen tyytyväinen, kyllä, mut nyt sais nää innostavat ideat ja ilmoittautumiskaavaakkeet jo hetkeksi riittää!

Ulkoiltua on tullut nyt paljon, ja jonkun verran myös niiden kavereiden kanssa,
keiden lasten kanssa omat lapset ulkoilee, niin pysyy nuo kontaktimäärät aisoissa lasten ehdoilla.
Metsään tekee mieli joka päivä kun siihen rutiiniin on taas päässyt.
Välillä seuraksi saa myös ystävien lemmikkejä, koiria ja ponejakin.

Teineille tämä on kyllä tylsää aikaa, juuri nyt heidän kuuluisi kulkea kavereiden kanssa,
mutta sosiaaliset ympyrät ovat kutistuneet lenkkipoluille, frisbeegolf radoille, ja tietysti someen.
Nuorimmainen, joka ei ole joukkuelajityyppiä, on sen sijaan onnellinen,
kun kaverit ei koulun jälkeen ole treeneissä vaan kaikki ehtii olla ulkona, rakentaa majoja ja pelata katusählyä.
Hyvin on kuitenkin lapsetkin onneksi uskoneet, että muutama kaveri kerrallaan ja ulkona tavataan.

Itsellä on töissä ollut ainakin toistaiseksi hyvin tekemistä, jopa entistä enemmän vastuuta ja puuhaa.
Kiitollinenhan siitä pitää olla!
Oma duuni on IT-alalla, jossa digiaikaa etäkokouksineen ja -töineen on eletty jo pitkään.
Tosin, olihan tuo ensimmäinen kokonainen kokous- ja koulutuspäivä illanistujaisineen jotain ihan uutta itsellekin.
Yleensä mun homma on hoitaa tilat, ravintolat ja ohjelmat,
nyt virvokkeet ja tarjottavat kaikki hankki kotiin kuka mistäkin firman piikkiin,
ja pikkutunneille saakka kestänyt online-sessio spontaaneine levyraateineen ja musavisoineen
oli monen mielestä yksi hauskimpia iltoja pandemian aikana.

Tätä se nyt on toimistohommissa.

Joku jättää pitkää keskittymistä vaativan työn suosiolla viikonlopulle ja käy työpäivän aikana lasten kanssa välkillä ulkona,
toinen vie päivällä vanhempiaan lääkäriin ja kolmannen pitää kesken kokouksen mennä pyyhkimään.
Aloilla, joilla tämä on mahdollista, on tämä nykyään onneksi jo aika normaalia.
Koska normaaliahan se on, mahdollisimman hyvin yhteen sovitettavista elon eri osa-alueiden palikoista koostuvaa Elämää.

Tietenkin olisin toivonut, että etätyön yleistyminen, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen
olisivat tapahtunut vähemmän dramaattisissa merkeissä tässä isossa mittakaavassa,
mutta silti on pakko todeta, että tykkään todella paljon siitä suunnasta johon työelämä on tänä keväänä mennyt.

Vaikka nyt tulevaisuus näyttää loputtoman pitkältä poikkeusajalta,
luotetaan siihen, että maailma ei lopu tähänkään.
Toivon voimia ja jaksamista kovasti niille, joiden elämään tämä on vaikuttanut radikaalimmin tai dramaattisemmin.
Osaltani koitan tukea yrittäjiä mm. hakemalla take away -ruokaa, osallistumalla maksullisiin nettitreeneihin
ja suosimalla kotimaista kaikessa missä voi.
Nettiin ja telkkariin tullut lisääntynyt kulttuuritarjonta ilahduttaa toki myös!
Monia keikkojakin voi nyt katsoa kotisohvalla.

Me jatketaan täällä parevekeremontin kanssa, 10 vuodessa olivat kaiteet ja lattia uusimiskunnossa.
Lisäksi tälle sunnuntaille on ohjelmassa viikon markettireissu itselle ja vanhemmilleni sekä töitä, ja kotitreeni.
Huomenna on ensimmäinen virallinen koulupäivä 19 vuoteen, jännää ja innostavaa!

Rentoa ja elämänmakuista, täyteläistä, kriisitöntä koronakevättä just sulle!

Terkkuloin, Taina

Kellon tuunaus ja muita syyskuulumisia

Tein tänään pienen kello-tuunauksen lahjaksi.
Ikean 2 € maksava Rusch seinäkello on oiva pohja tuunailuille.
Etuseinän saa helposti irti, tilalle voi laittaa mieleisensä kellotaulun
ja viisaritkin voi maalata.

Käytin aikoja sitten tulostamaani pohjaa.
(Harmillisesti viivat hieman suttaantuivat kun jouduin niitä jatkamaan tussilla
mutta en malttanut alkaa uutta väsäämään koneella,
ajattelin ettei nuo sutut ehkä niin pahasti seinältä sitten näy..
Viisaritkin tökin osoittamaan tarkemmin oikeaa aikaa kuvaamisen jälkeen.)

Viisarit maalasin violetilla kynsilakalla johon ripottelin heti hilettä vielä päälle.

Ehkä tämä tanssikoulun seinälle silti passaa: JA vii kuu sei kaa...

Eilen kävimme ikeassa hakemassa lisää kaappeja nuorimmaisen huoneeseen.
Ja niin, liha- ja kasvispullilla tietty myös.
Itse olen jo pari kertaa vastustanut nämä ihanuudet, mutta nyt ei itsehillintä pitänyt!
Violetit lautaset ja pinkit skumppalasit!
Perustelin lautasten hankintaa (tselleni lähinnä) sillä,
että meillä samanlaiset lautaset meinaa aina loppua kesken kun on enemmän vieraita.
Näitä on nyt 16, pitäisi riittää. :)
Ja nuo lasithan on vaan niin karkit, hyvin maistui niistä limpparikin!

Ja miksikäs ei pizza sunnuntai (vaikka pizza perjantaikin pidettiin),
kun huomisen lomailen syyslomailevien lasten kanssa!
Muuten lasten syysloma menee kavereiden ja serkkujen kanssa sekä mummoloissa.

Saisi kyllä sataa vähän vähemmän, pääsisi pojat ulos purkamaan energiaa..

Viime viikonlopun vietimme Saimaan kylpylässä.
Lapset saivan valita kylpylän tai laivan syksyn reissuksi
kun kummempaa lomaa töistä ei nyt tähän syksyyn aikuiset pysty pitämään.
Kohde valikoitui kyllä heidän puoleltaa erittäin nopeasti ja yksimielisesti!
Onnistuttiin löytämään sopu-hintainen viikonlopun pakettikin
kun oltiin vähän ennen varsinaista lomaviikkoa.
Saimaan kylpylästä olen kirjoitellut pidemmän jutun aikanaan osittaisen yhteistyön merkeissä tässä.

Mikäs siinä, päivät pulikoitiin ja illat lepposteltiin mökissä herkkujen ja pelien parissa.
Ihanaa perhe aikaa!

Ja todella kaunistahan tuolla on myös, vaikka ulkoilun sijaan kyllä enemmän uitiin.

Vaan kauniita ovat syyspäivät olleet Tampereellakin!

Tamperelaiset ainakin tietävät tuon yhden kaupungin maamerkeistä,
Tempon talon kellon.

Vaan tiedättekö miltä se näyttää toiselta puolelta katsoen?
Se on meidän työpaikan neukkarin seinä,
Päivällä vaalea kehystetty rinkula, mutta aamuhämärssä melkoisen kaunis valokoriste!

Parasta parhautta syksyssä minulle on sänkipellolla ratsastaminen!
Miehen siskon luona pääsin onnekseni sitä ihanuutta tekemään.
Vaan kyllä tuntui lihaksissa kun ei ollut taas muutamaan kuukauteen ratsailla ollut!

Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä tänä syksynä ole ollut,  kun autotalliprojekti vihdoin on kunnolla vauhdissa.

Eiköhän se tuosta talveksi vielä!

Leppoisaa lokakuun jatkoa,
muistakaahan heijastimet!

Terkuin Taina

Lasten kanssa lomalla: Öölanti, Pohjos-Tanska, Legoland ja Kolmården

Aurinkonlasku Öölannissa

Olimme kesäreissulla jälleen Ruotsissa ja Tanskassa,
kohteina mm. Öölanti siskon mökillä kyläillen, Pohjos-Tanskan telttaillen, Legoland ja Kolmården.
Linkkejä postauksista aiemmilta reissuiltamme näissä kohteissa
kokoilin myös tuohon aiempaan postaukseen.

Reissu alkoi Silja Symphonyllä.
Kiitos etätyömahdollisuuden naputin työkonetta repsikan paikalla siihen saakka,
että ajettiin laivaan perjantaina, mutta sitten vaihdoin vapaalle.
Helsingin laivat ovat siitä mukavia että ne lähtevät jo alkuillasta,
ja ovat vasta myöhemmin aamulla perillä,
ehtii lastenkin kanssa hyvin buffettiin, ostoksille, leikkipaikkaan,
tanssiesitystä katsomaan ja muihin lasten ja nuorten ohjelmiin.

Erityisesti meitä ilahdutti jälleen se, miten lapsiperheet oli otettu huomioon.
Konferenssitiloissa oli perinteinen kesän Silja Land -leikkimaailma.
Sinne oli järjestetty myös perheaamiainen,
jossa vanhemmat saivat juoda kolmannenenkin kupin aamukahvia rauhassa
lasten siirtyessä jo leikkimään.
Illallisen herkkuja olikin jo käynyt maistelemassa aiemmin,
ja hyvin ne maistuivat tälläkin kertaa!
Illallisella tuotiin lapsille puuhavihkoja siinä vaiheessa kun lapset olivat valmiita,
mutta vanhemmilla vielä ruokailu kesken.
Aika mukava palvelu, kun me aikuiset haluttiin nauttia rauhassa riittävän monta pientä annosta makuja maistellen,
lasten keskittyessä pääasiassa nakkejen, ranskalaisten ja pehmiksen ahmimiseen.

Hyttinä tuo Family toimi meille hyvin.
Paluumatkalla oli sama laiva ja samat setit muuten,
nukkumapaikat vain vaihtuivat.

Ensimmäisenä Ruotsin päivänä pysähdyimme ensin kyläilemaan kuopuksen kummitädin luokse Tukholmassa,
ja ajelimme sitten Kolmårdeniin.
Kohteena se jaksaa riemastuttaa kerta toisensa jälkeen!
Eläimiä näkee todella paljon, hyviä leikkipuistoja riittää remuttavaksi,
ja jotain uutta on joka kesä.
Uusimpia vetonauloja on Maailman suurimpiin kuuluva puinen vuoristorata Wildfire,
ja toki olen niin lapsellinen että se piti kirmata koeajamaan.
Kyllä kannatti, ehkä paras vuoristorata jossa olen ikinä ollut!

Eläimiä riittää ihailtavaksi vähintäänkin päiväksi,
meidän kestosuosikkina ovat apinat ja gorillat.

Gondolisafaria ei kannata jättää väliin,
eläimiä pääsee ihastelemaan todella läheltä niiden asuinaitauksissaan.
Eläimet vaikuttivat siellä hyvinvoivilta, ja lasten kanssa oli ilo niiden puuhia seurailla.

Illalla ajeltiin vielä Kalmariin siskon tyhjillään olevaan asuntoon nukkumaan,
ja seuraavana päivänä marketin kautta siskon mökillä Öölantiin.
Voi kuinka tuo paikka onkaan meille rakas!
Pitkät vaaleat hiekkarannat, satumaiset metsät, pyöräretket läpi lehmien aitausten ja mykistävän kauniiden maisemien!

Öölannin satumaisia metsiä

Päivän kuluivat leppoisasti, minä tein jonkun verran etätöitä,
mies, lapset, sisko ja siskon koirat olivat täysin lomamoodissa.
Eipä tuo työskentely minunkaan lomafiilistä vienyt,
kiva että pystyi hommansa hoitamaan eikä tarvinnut istua toimistossa sitä tekemässä!

Lainapyörillä huristelua Öölannissa

Pojat on poikia..

Öölannin lomista olen kirjoitellut ennenkin,
enemmän linkkivinkkejä aiheesta "matkailu Öölannissa lasten kanssa" tuossa alussa linkitetyssä postauksessa.

Leirintäalue riemuja

Lopulta kuitenkin tuli aika sanoa kiitokset ja heipat,
ja jatkaa eteenpäin ja Kohti Tanskaa.

Ensimmäinen leirintäalue Skovlund Camping oli sopivan päivä-ajon päässä Öölannissa.
Matkalla ihmeteltiin taas monet huikeat sillat, ja illaksi ehditiin vielä nauttimaan lerinitäalueen leikkipaikoista ja siisteistä sosiaalitiloista.

Skovlund Camping

Tuolla oltaisiin viihdytty useampikin päivä,
mutta Legolandiin oli varattuna hotellipaketti joten teltta pistettiin kasaan ja ajeltiin eteenpäin.

Legolandin pikkukaupunkeja

Tekemistä ja katsottavaa riitti hyvin kahdeksi päiväksi koko perheelle!
2 päivän liput ja alueen reunalla sijaitsevassa hotellissa yöpyminen ei ollut järjettömän hintaista,
mutta ruokailut, jätskit ja muut kyllä nostivat noiden päivien hinnan melko korkeaksi.
Hotelli, josta pääsee kävelemään suoraan alueelle ja takaisin oli kätevä ratkaisu.

Tuonne saisi ostaa myös jonotusrobotteja joilla pääsee laitejonoissa ohittelemaan,
mutta me oltiin enemmän ihmettelyn ja puuhastelun kuin vuoristoratojen perässä,
joten emme sellaisia katsoneet tarpeellisiksi.
Jokunen laite jäi kyllä jonojen takia menemättä,
mutta muuten homma toimi sujuvasti ihmispaljoudesta huolimatta,
vessoihin ei tarvinnut jonotella ja henkilökunta oli todella kohteliasta ja ystävällistä!

Lego-laivojen ja autojen reittejä kaupungeissa oli hauska seurata.
Tuon puiston rakentamiseen on käytetty miljoonia Lego-palikoita, ja sen kyllä huomasi!

Parin päivän huvipuistohälinän jälkeen kaivattiinkin sitten jo luonnon rauhaa,
ja ajeltiin lähelle Tanskan kärkeä leirintäalueelle nimeltä Bunken Strand Camping.

Leirintäalue-elämä on kyllä ihanan leppoisaa.
Meillä kävi taas niin hyvä tuuri, että säätkin suosivat.
Tuo Bunken on paikka johon on palattu useamman kerran.
Iso, kaunis, viihtyisä alue, jossa on upeat dyynit ja rannat!

Bunken leirinäalueen dyyneillä

Tuolla Tanskan kärjessä ihana retkikohde on mm. Råbjerg Mile,
Tanskan suurin liikkuva dyyni.
Siellä hiekassa pelmutessa on vaikea uskoa olevansa Pohjoismaissa!

Auringonlaskun aikaan tuolla saa aika kivoja kuvia myös.
Ylemmässä nuorin nauttii pehmeästä hiekasta,
alemmassa minä ja neiti intouduttiin heittämään kärrynpyöriä.

Dyynien lisäksi Pohjois-Tanskasta löytyy paljon kauniita retkikohteita,
kuten pyöreiden kivien ranta Skagenissa
(josta keräsin käsilaukun täyteen matkamuistoja, eli kiviä..).

Tanskan Pohjois-Jyllannissa sijaitseva huvipuisto ja vesipuisto Fårup Sommerland
on myös aikas mukava retkikohde lapsiperheille.

Perinteisten huvipuistolaitteiden lisäksi alueelta löytyy myös iso vesipuisto, 
isot leikkipuistot ja muuta kivaa puuhaa koko päiväksi.

 

Osalle meistä pakollinen huvipuistoherkku on tietysti hattara,
vaikka yksi muksuista määritteleekin sen "ällöttäväksi" liian makeutensa takia.

Lopulta tuli aika heittää hyvästit Tanskalle,
ja matkustimme Stena Linen laivalla  Frederikshavnista Göteborgiin. 
Pienten lasten kanssa suosittelen varaamaan matkalle istumapaikat, 
me löysimme onneksi auringonpaahteiselta kannelta koko perheelle lepotuolipaikat
tuota reilu neljän tunnnin ylitystä varten. 

Ruotsissa ehdittiin vielä pystytettää teltta ja nauttia muutamasta aurinkoisesta päivästä.

Tuo meidän telttailuhan on sellaista,
jonka joku määrittelisi campingin sijaan glampingiksi (glamorous camping).
Otamme aina sähkötolppa-paikan jotta matkajääkaappi toimii, ilmapatjat saa pumpattua ja tarvittaessa illalla voi laittaa lämpöpuhaltimen hetkeksi päälle.
Mutta ei telttailun tarvitse olla kurjaa, isolle perheelle pitää olla tilaa syödä ja majoittua,
istua iltaakin tarvittaessa teltassa sadesään yllättäessä.

Ja tuollainen yö mukavalla leirintäalueella maksaa n. 50 €,
eli aika paljon halvempaa kuin esimerkiksi hotelliyöt tai matkailuauton vuokraus.

Toki tavaraa on mukana sen mukaisesti.. tila-auto ja suksiboksi täynnä.

Mutta kyllä matkailu ja perheen yhteisten lomamuistojen kerryttäminen vaan on mukavaa!
Yhteenkuuluvuuden tunne on ihanaa, lapset touhuaa keskenään,
ei ole arkisia puuhia tai murheita.
Toki kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta suuremmitta kommelluksitta selvittiin!

Nyt on arkeen palattu, oma sairastelu teki valitettavan blogi-tauon,
mutta eiköhän se tästä taas.

Iloista elokuuta!
Taina

Kesäkuun kuulumisia - juhannus, telttamatkan pakkauslista, ripsien kestotaivutus ym.

Juhannusta vietimme leppoisasti kotosalla.
Kävimme minigolffaamassa, grillailimme, saunoimme, nukuimme pitkään
ja illalla piipahdimme paikallisella kokolla.
Seurakunnan tapahtumassa oli paljon lapsiperheitä liikenteessä,
ja se oli juuri sopivaa tekemistä lasten kanssa meidänkin perheelle.

Tapahtumassa huomasin maahan tippuneen kukan ja nappasin sen hiuksiin.
Kivan kesäinen meininki!

Ruuiksi laitettiin kaikkien toive ruokia, kuten kermaperunoita ja pihvejä sekä itse tehtyjä hampurilaisia,
ja tietenkin leivottiin raparperista yhtä sun toista.

Kotijuhannus tuntui mukavalta vaihtoehdolta,
kun kesäkuussa on ollut paljon kaikenlaista menoa ja meinikiä.

Edellisenä viikonloppuna oli mulla jännät paikat,
kun järjestelemäni firman kesäpäivät vietettiin Mänttä-Vilppulassa.

Kovasti mieluinen työtehtävä tuollainen on,
vaikka välillä sain kotona lempeitä humoristisia viittauksia
Kaverille ei jätetä-sarjanpikkujoulujakson juhlien järjestäjästä..
Taisin vähän ressatakin, että meneekö kaikki varmasti hyvin.
Mutta meni kyllä, ainakin noin pääpirteittäin.
Aina toki voi ottaa opikseen ja parantaa seuraavaan kertaan!

Mukana oli työkaverit perheineen ja puolisoineen, toki osa yksinkin.
Rapukartanon majoitukset olivat siistit ja viihtyisät,
saunasafari toimiva savusaunoineen ja paljuineen niin perheille kuin myöhemmille illan istujille.

Ruuat olivat maittavia niin Rapukartanolla kuin ravintola Göstassa,
kokous oli hyvä ja hyödyllinen,
ja taidettakin ehdittiin ihmettelemään Serlachius-museoilla.
Lapset on ihan mielissään Gustaf-museossa itse tekemistään papereista, ja totesivat,
että "vähänks sulla on äiti kiva työpaikka kun mekin päästiin tänne!". Niin on.

Molemmille paikoille lämmin suositus sekä matkakohteena perheen kanssa
että kokouksen pito paikaksi!

Koivulahden Rapukartano

Ja työhommista turhamaisuuksiin.
Kesän tuloon, minä vanha tälläytyjä, olen valmistautunut helpolla kestomeikillä.
3D kestopigmentoitujen kulmakarvojen ja ja kestopigmentoitujen eyelinereiden lisäksi
otin YUMI Lashes- ripsien kestotaivutuksen ja värjäyksen.
Nämä on mulle tehnyt ElinaK Tampereella.
Aiemmin olenkin tehnyt postauksen tuosta kestopigmentoinneista.

Aamut mökki kyläilyillä ja leirintalueella tulevat olemaan niin helppoja!

Kyllä, meillä on taas kesäreissu suunnitteilla, ja pakkauslista on kaivettu esiin.
Jokaisen tavaroille on oma läpinäkyvä muovilaatikko, samoin keittiötavaroille.
Nätisti pinoutuvat auton perään ja vaatteet ja tavarat pysyy järjestyksessä
vaikka majoituspaikkoja vaihdellaan.
Hauskaa, että vuonna 2014 tänne lataamaani listaa on edelleen käyty hyödyntämässä
ja siitä on kuulemma moni saanut vinkkiä omiin pakkailuihin.
Laitetaanpa siis tännekin päivitetty versio meidän pakkauslistasta.
Voit halutessasi käydä lataamassa sen täältä koneellesi ja muokata mieleiseksesi.

Ensi kuussa siis reissupostausta tulossa mm. Öölannista, Kolmårdenista, Legolandista ja Tanskasta.
Aiempia postauksia voit halutessasi käydä kurkkimassa vaikkapa
täältä (Tanskasta) ja täältä (Öölannista), sekä Telttailusta lasten kanssa.
Samoissa paikoissa on siis reissattu ennenkin, mutta paljon tuolla on nähtävää
joten mikäpä jottei tänäkin vuonna sinne suunnille!

Muuten on kesäkuun päivät menneet lapsilla loma-puuhissa ja itsellä työn touhussa.
Välillä sentään olen jonkun kaverin kanssa ehtinyt piipahtaa iltakävelylle.

Sateen jälkeen iltaisin lähijärven pinnalla on ollut lumoavan kaunista usvaa.

Iloista alkavaa heinäkuuta!
Aurinkoisin terveisin,
Taina

ps. Lukuisista linkkauksista huolimatta postaus ei sisällä blogi-yhteistöitä ;)